Vaihtelevia jouluperinteitä

Pikku-Hanna Stockmannin joulupukin sylissä. Päällä on alli-Mummin kutoma mekko

Pikku-Hanna Stockmannin joulupukin sylissä. Päällä on alli-Mummin kutoma mekko

Lapsuuteni joulut noudattivat pitkälti samaa kaavaa. Jouluaattoaamuna hiivin aamuvirkkuna alakertaan aikaisin aikaisin, kun muut vielä kuorsasivat vällyjensä välissä. Koti oli kuin sadusta. Äiti koristeli kuusen nukkuessamme ja sen kynttilät toivat pehmeää valoa aamun pimeyteen. Koko kuusi kimalsi kuin koru. Oksilla oli tutut koristeet, jotka toivat muistoja edellisistä jouluista. Vuoden ne olivat olleet kätköissään ja nyt ne koristivat joulupuun oksia ihmeen ihanasti. Vatsassa kipristeli jännitys lahjoista, jotka olivat lapsesta tietysti joulun ylivoimainen kohokohta.

Meillä oli paljon traditioita ruokien, vieraiden ja muiden tapojen suhteen. Murrosikäisenä parasta oli maata koko joulu sängyssä lukemassa kirjoja, suklaata ja kinkkuvoileipiä syöden. Aattona hulina loppui siihen, kun isä oli saanut ostettua viimeiset lahjat (pikkuisen se tuppasi jäämään viime tinkaan) ja kaikille naapureille oli kiikutettu hyasintit. Joulupäivänä oltiin kotona ihan hissun kissun ja rauhassa, yleensä pyjama vaihtui päivävaatteisiin vasta, kun oli päivällisaika. Tapanin päivänä meillä oli ihan samalaista. Ei mitään rekiajeluita tai tansseja, ehkä kelkkailua ulkona tai iltapäiväkävely. Tapanina vihdoin sai soittaa kavereille ja siinä sitten puhuttiin tunti tai pari ja kerrottiin kaikki lahjat ja höpöteltiin muutenkin.

Oman aikuisen ikäni joulut ovat olleet monenlaisia. Olen viettänyt useita jouluja kaukaisissa maissia, auringon helliessä ja aaltojen vyöryessä pehmeään kuumaan hiekkaan. Siellä joulutunnelma on ihan erilainen kuin kotona. Kotona jouluun kuuluu hitaus ja verkkaisuus, matkalla kirkkaassa auringonpaisteessa riittää energiaa, hullutellaan ja musiikki on iloista ja tietysti päällä on kesähepeneet, eikä villasukkia tarvita. (Oikeasti mulla on villasukat mukana joka matkalla – miten ne onkaan aina olleet tarpeen joko lentokoneessa tai hotellin kylmällä kivilattialla aamuisin?)

Havaijilla jouluaattona ja tietysti kaulassa on orkideoista punottu lei

Havaijilla jouluaattona ja tietysti kaulassa on orkideoista punottu lei

Tällaisia joukukuusia löytyy Key Westistä

Tällaisia joukukuusia löytyy Key Westistä

Kapkaupunki jalkojen juuressa!

Kapkaupunki jalkojen juuressa!

Balillakin oltiin yksi joulu

Balillakin oltiin yksi joulu

Pientä säätöä on tarvittu, kun matkaa on tehty lasten kanssa, joille lahjat ovat olleet se tärkeä juttu. Miten piilottaa lahjat hotellihuoneeseen, ostetaanko ne kohteessa vai raahataanko niitä ensin Suomesta maapallon toiselle laidalle ja sitten takaisin? Ja sitten itse lahjojen avaamisen hetki, kuinka ja missä?

Meillä oli aikoinaan myös mökki Lapissa ja ne joulut olivat oikeita postikorttijouluja. Tykkylumiset maisemat ja nurkissa paukkuva yli 30 asteen pakkanen poroineen on takuulla joulua aidoimmillaan! Vai onko? Mikä on aito joulu?

Suomutunturin laella maisemat olivat kyllä ihan kuin postikortista.

Suomutunturin laella maisemat olivat kyllä ihan kuin postikortista.

Jouluja on niin monen sorttisia ja ajatuksia siitä mitä sen kuuluisi olla ja mistä tulee hyvä mieli. Vai onko se vain yksi päivä, kaksi päivää tai kolme päivää vapaata töistä tai yksinäinen pätkä joulukuuta.

Minusta joulu on silloin paras, kun on paljon ihmisiä ympärillä ja tehdään asioita yhdessä. Tai ainakin tehdään asioita yhdessä. Niin se on varmaan monen muunkin mielestä, vaikka se ei aina onnistukaan. Huomenna koittaa arki muutamaksi päiväksi ja on vielä tovi aikaa miettiä mitä toivoo tulevalta vuodelta, aikooko tehdä jotain toisin kuin tänä vuonna ja onko jotain päämääriä, jotka tahtoisi saavuttaa.

Iloa päivään

Hanna

Hupia, sattumuksia ja erilaisia jouluperinteitä Espanjassa

Aurinko ja meri on onni

Aurinko ja meri on onni

Terveisiä Espanjasta. Tultiin viikoksi ennen joulua tänne hakemaan auringon valoa, lämpöä ja löysäilyä. On ollut tosi kivaa vaan hengailla siellä täällä ilman mitään stressiä esimerkiksi pakollisesta auringonottamisesta, mikä on aurinkolomalla aivan pakollista toimintaa (toimettomuutta)

Vuokrasimme auton, joka odotti meitä jo kentällä ja ilokseni se sattui olemaan samaa merkkiä, jolla nykyään ajelen kotonakin. Siinä on integroitu navigaattori, joka puhuu Suomea. Hippasen oli nastaa, kun osasin heittämällä käyttää sitä. Ainoa ongelma on se, että Espanjassa osoitteet tuntuvat olevan ihan mitä sattuu. Eikä oma pääkään ole aina parhaassa terässä.

Meidän piti tavata ystäviä täällä jossain kukkamarkkinoilla. Saimme osoitteen ja hyppäsimme joulunpunaiseen kärryymme, naputtelin navigaattoriin osoitteen ja siitä se sitten lähti. Seikkailu. Navigoinnin mestaruusottelu.

Ensinnäkin saimme tavallaan oikean osoitteen, se vaan sattui olemaan väärä. Lisäksi emme uskoneet navigaattoria, joten ajoimme yhden risteyksen ohi. Tämä seikka vei meidät uudelleen alkupisteeseen, koska motarit ovat siitä inhottavia, ettei niillä voi tehdä U-käännöstä.

Ajoimme puoli tuntia harhaan ja sitten takaisin. Tällä kertaa osuimme suoraan kauppapuutarhan pihaan. Huh. Se ei vaan ollut oikea kauppapuutarha. Meidän piti tavata ystävät Alhaurinissa, mutta olimme saaneet osoitteen Marbellaan.

Siinä sitten viestiteltiin, jotta huhuu ollaan täällä parkkiksella! Juu niin mekin. Ja niinhän me oltiin molemmat joukkueet, mutta välimatkaa oli 50 minuuttia.

Lähdimme sinne minne alun perin piti. Koska osoitteet ovat hiukan sinne päin tai niitä ei ole ollenkaan, kuten tässä tapauksessa, ajoimme ensin 36 minuuttia harhaan, mutta onneksi suurin piirtein oikeaan suuntaan. Siinä sitten ihmettelimme keskikaupungin tiivistä kerrostalorykelmää ja mietimme, jotta missä ihmeessä se kauppapuutarha voi olla.

Soitto kavereille ja nyt irtosi jo osoitekin karttaan merkityllä nastalla ja voi sitä ihanuutta, kun kahden ja puolen tunnin autossa istumisen jälkeen olimme lopulta perillä.

Puutarha oli aivan huikea. Siellä olivat kaikki ja sieltä sai kaikkea. Myös kuvauttaa itsensä itämaan tietäjän sylissä. Olisin tahtonut, mutta en tohtinut.

Hupia_Espanjassa_5

Jouluorvokkeja!

Jouluorvokkeja!

Kun kiersimme kukkalavoja, joissa oli kaikki perinteiset kukat ja vähän päälle (kuten orvokit) ja olimme jo aiemmin vierailleet paikallisessa hallissa, mietin ettei ole ihme, että ruoka- ja juhlaperinteet ovat meillä vähän toisenlaiset. Täältä saa kaikkea, tuoreita hedelmiä, pähkinöitä, sieniä, yrttejä, vihanneksia ja kaikki mahdolliset tuoreet merenherkut. Niistä syntyvä menu on erilainen kuin se, joka tehdään pakkasten ja roudan maassa. Lanttua, porkkanaa, pottua, jokunen talviomena, jos hyvä tuuri käy ja suolaan tai lipeään säilöttyä kalaa, riisiä ja koska on juhla, leivotaan myös vehnästä. Koristeina eivät pakkasessa kuki orvokit, vaan kuivat oljet, kävyt  ja tuoreet havut.

Kukkakaupassa oli silmänruokaa kaikille

Kukkakaupassa oli silmänruokaa kaikille

Lapset olivat innoissaan kaikesta satumaisesta

Lapset olivat innoissaan kaikesta satumaisesta

Merkillisessä seurassa

Merkillisessä seurassa

Upea viherseinä

Upea viherseinä

Mutta joulumieli vallitsee kaikkialla ja monta kivaa reissua ollaan tehty. Käytiin myös joulutorilla, koska sehän kuuluu asiaan. Siinäkin kulttuurimme ovat aika kaukana toisistaan.

Jouluntorin antia - kynttilä simpukassa.

Jouluntorin antia – kynttilä simpukassa.

Matkan ehdottomasti parasta antia on ollut kiireettömyys ja ystävien tapaaminen, sekä yksi erityinen reissu, josta kuulette seuraavassa postuksessa.

❤️

Hanna

 

 

Ei yhtään lahjaa säkissä – mistä löydän merkityksellisen lahjan?

Hanna_Sumari_tonttu

Tämä on ensimmäinen vuosi koskaan, kun minulla ei ole vielä aavistustakaan mitä annan perheenjäsenilleni joululahjoiksi. Minulla on kuusi päivää aikaa. Rakastan lahjojen antamista, mutta haluaisin, että lahjoilla on joku merkitys sekä saajalle, että itselleni. En pidä aineettomista lahjoista kuten vuohista ja kaivoista. Teen hyväntekeväisyystyötä ja lahjoituksia sekä jouluna että pitkin vuotta, mutta ajatus siitä, että annan jollekin vuohen ja sinulle tiedon siitä, ei toimi minulla. Pidän nuo asiat erillään toisistaan.

Olen tänä vuonna tyhjentänyt kotiamme tavaroista, joista en pidä tai joita emme tarvitse ja laatikoita läpi käydessäni olen löytänyt monen monta lasten kirjettä joulupukille. Loputtomia lelujen ja unelmien toivelistoja. Niitä oli riemastuttavaa toteuttaa. Rakastin lahjojen hankkimista ja antamista. Vaikka matkustimme usein lasten kanssa viikoiksi kauas pois upeille hiekkarannoille, unelmien kohteisiin, matka ei riittänyt lahjaksi. Paketit annettiin aina.

Nyt kaikki on tosin. Haluaisin antaa lahjoja, joilla on merkitystä. Haluaisin myös yllättää. Koetan kuunnella pitkin vuotta mistä läheiset unelmoivat ja painaa mieleeni niitä unelmia. Mutta vuosi vuodelta se on vaikeampaa, sillä aikuiset toteuttavat unelmansa itse.

kävyt_2

Haluan, että jokaisessa lahjassa on oikeasti mukana sydän. Ajan ja lupausten antamisen kanssa täytyy siksi olla tarkka. Jos lupaa viedä ystävänsä teatteriin ja syömään, on lupaus annettava niin syvältä sydämestä, että ei ole mitään mahdollisuutta jättää asiaa tekemättä. Tyhjät lupaukset ovat loukkaus lahjan saajaa kohtaan, koska niihin liittyy välinpitämättömyys. Lupauksen antaja unohtaa asian, lahjan vastaanottaja ei ikinä.

Päätä vaivaa myös ne jotka eivät missään tapauksessa halua mitään, ainuttakaan lahjaa. Aineetonta tai aineellista. Kuinka vaikeaa se toive onkaan toteuttaa! On mahdotonta uskoa, että se on aito toive. Sen haluaisi kiertää tavalla tai toisella. Se on lahjalistani vaikein kohta – kohta jossa on nimi ja vain sydän, ei muuta.

Kauniita tavaroita on helppoa ostaa, jos vain lomapakossa on rahaa. Menet kiertelemään kauppoja, näet jotain kaunista ja ostat sen. Merkityksellisen lahjan löytämiseen tarvitaan aikaa ajatella. Todella miettiä lahjana saajaa. Jos merkityksellinen lahja on vielä aineeton eli se ei ole tavara, mutta voi toki olla teatterireissu tai ravintolailta tai jotain ihan muuta, mietittävää ja etsittävää on vielä enemmän. Saa nähdä kuinka tässä käy. Aikaa ei ole paljon, pää höyryää, mutta yhtään sisustuselementtiä en osta. Mieluummin kerään korillisen suuria kauniita käpyjä takan sytykkeiksi.

kävyt

Hyviä ehdotuksia saa mielellään antaa!

Hanna