Kolmen päivän loma

Iltarusko

Iltarusko

Kirjoitin jo pienen raportin Fuengirolan matkasta, jonka tein viime viikonloppuna, mutta lupasin vielä palata takaisin matkafiiliksiin.

Yleensä viikonlopun mittaisen matkat ulkomaille on kaupunkilomia ja aurinkolomat kestävät viikon tai pitempään. Oli hauska oivallus lähteä viikonloppulomalle aurinkoon ja rannalle.

Vaikka jos nyt ihan totta puhutaan niin kysymys ei oikeasti ollut mistään oivalluksesta…. Jari lähti Fuengirolaan harjoittelemaan enduroa ja minä lähdin mukaan. Eli valinnan mahdollisuutta ei ollut, mutta laiska aurinkoloma oli äärettömän kutsuva idea. Tosin siitä ei tullut laiskaa, sillä askelaita kertyi aivan hulluna, mikä on ainoastaan ilo. Mukaan matkalle tuli viime hetkellä myös Katri, mikä teki matkastani paljon hauskemman. Katri on huippuseuraa ja tietysti päivät sujuivat eri tavalla rattoisasti hänen kanssaan, kuin yksin. Jari ajoi päivät ja illat vietimme kolmisin.

Heti rantaan Katrin kanssa!

Heti rantaan Katrin kanssa!

Nomadin granola on paras vaihtoehto perjantain toiselle aamiaiselle. Ensimmäinen syötiin lentokentällä viiden aikaan aamulla.

Nomadin granola on paras vaihtoehto perjantain toiselle aamiaiselle. Ensimmäinen syötiin lentokentällä viiden aikaan aamulla.

Lähdimme matkaan aivan liian aikaisin perjantai-aamuna, mikä tarkoittaa heräämistä yöllä. Kun kello soi 03:40 selviää kaikista toiminnoista ainoastaan siksi, että tietää päivän pian paistavan kirkkaammin kuin koko viime kesänä Suomessa. Ja niinhän se tekikin. Puolilta päivin kävelin rantaan, otin kengät jalasta ja kahlasin meressä. Se tuntui aivan epätodelliselta!

Fuengirolassa oli täysi kesä. Edessä oli kolme päivää auringossa, vailla mitään velvollisuuksia.

Aurinkorannikollahan asuu osan vuotta paljon suomalaisia ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Oli ihanaa katsoa varsinkin kovin iäkkäitä ihmisiä, jotka kävelivät leveää laatoitettua rantakatua ja istahtivat välillä sitä reunustaville penkeille tai kahviloihin. Vähän tuli haikea olo, kun ajattelin, kuinka ihanaa omilla vanhemmillani olisi ollut siellä. Äitini elää vielä ja hänen toiveensa oli aina pitkä vanhuus isän kanssa, jolloin voisi tehdä ihania asioita. Elämä meni eri tavalla ja isä menehtyi jo kauan sitten ja sitku –asiat jäivät vain äidin haaveiksi. Kyllä siellä valossa ja lämmössä on leppoisaa viettää vanhuuden päiviä.

Minä en kuitenkaan halua, ainakaan toistaiseksi, mitään omaa kotia minnekään etelään. On mukavampi matkustella erilaisiin paikkoihin ja hotellipalvelut kyllä maistuvat arjen vastapainona. Jotkut muuttavat etelään kokonaan, kuten Johanna ja Jan Weckström.

Olen kertonut täällä aikaisemmin, kuinka tutustuin heihin ja kirjoittanut myös Avotakkaan heidän tarinansa. Johanna perusti Zoco Home nettikaupan, kun he muuttivat pois Suomesta. Viime vuonna hän avasi lisäksi Mijakseen etnisen sisustuksen erikoisliikkeen. Nyt liike muutti jo suurempiin tiloihin ja kävimme Katrin kanssa tietysti moikkaamassa Johannaa.

Johannan kaupassa inspiroiduin tästä sohvasta. Ajattelin ottaa omasta sohvastamme pois selkänojatyynyt ja laittaa tilalle röykkiön pieniä tyynyjä. Tulisi selkeä muodon muutos ilman uutta sohvaa.

Johannan kaupassa inspiroiduin tästä sohvasta. Ajattelin ottaa omasta sohvastamme pois selkänojatyynyt ja laittaa tilalle röykkiön pieniä tyynyjä. Tulisi selkeä muodon muutos ilman uutta sohvaa.

Johanna ja Victoria

Johanna ja Victoria

Matot olivat ihanasti esillä

Matot olivat ihanasti esillä

Lentoooooon!

Lentoooooon!

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Tää kuusi on niin hauska.

Tää kuusi on niin hauska.

Uusi liike oli ihana ja istuimme siellä kahvittelemassa lauantai aamupäivän Katrin kanssa. Samassa liikekeskuksessa on myös aivan ihana kukkakauppa, jonne oli jo rakennettu joulu.

Kyllä elämä ja oleminen on niin erilaista, kun aikaa voi viettää koko ajan ulkona. Kaikki on niin paljon aktiivisempaa. Kun kotiin palattuamme ajoin kaupungin läpi puoli kahdeksalta illalla kaikkialla oli vain tyhjää. Edes Esplanadilla ei kävellyt kuin muutama ihminen. Me käperrymme kotiin hyggeilemään. Sehän on ihan kivaa, mutta kyllä aamulenkki ja jumppa ulkona auringossa on minusta ehkä tuhat kertaa ihanampaa, kuin sohvan nurkassa hyggeily.

Nastaa!! Treeniä ulkona rannalla!

Nastaa!! Treeniä ulkona rannalla!

Tää liike on mulle haastava, koska typerästi pelkään aina että astun yli penkin ja kaadun.

Tää liike on mulle haastava, koska typerästi pelkään aina että astun yli penkin ja kaadun.

Katri ui meressä! Vesi oli kylmää ja virkisti kuulemma oikein hyvin!

Katri ui meressä! Vesi oli kylmää ja virkisti kuulemma oikein hyvin!

Lounasta Nomadissa - aina sama paikka, mutta kun se on niin hyvä, niin miksi vaihtaa?

Lounasta Nomadissa – aina sama paikka, mutta kun se on niin hyvä, niin miksi vaihtaa?

Rantajutut - kivet ja simpukat ♥️

Rantajutut – kivet ja simpukat ♥️

Ihanaa lauantaita kaikille, koetan repiä itseni nyt aamulenkille ihan täällä kotinurkilla. Jos laittaa korviin soimaan oikein hyvää musiikkia, niin hyvin se sujuu ilman aurinkoakin! Täytyy antaa sisäisen auringon paistaa paremman puutteessa!

☀️

Hanna

 

Rantaelämää ja wakeboardausta Tallinnassa

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Kuinkahan moni tulee ajatelleeksi, että Tallinna voi olla rantalomakohde? Jos lähtisitkin ostosretken sijaan biitsille hengailemaan tai wakeboardaamaan? Se on varmasti edullisin ja helpoin rantalomakohde. Hypäät vain Eckerön m/s Finlandiaan ja lähdet viettämään rantaelämää? Teimme pienen tutkimusmatkan kahteen paikkaan – Piritan uimarantaan ja Männikun vesivaijeripuistoon eli wakeparkiin.

Piritan uimaranta Tallinnassa

Upea Piritan uimaranta on kahden kilometrin matkalta pehmeää hiekkaa. Taustalla näkyy hieno panoraama Tallinnasta

Lähdimme Helsingistä Eckerön  m/s Finlandialla, joka lähtee mukavasti klo 8.30 ja on perillä Tallinnassa klo 11.00. Me ajoimme auton laivaan, mutta mieleeni tuli, että Piritan uimarannalle pääsee kyllä kivasti myös polkupyörällä, joka on helppo ottaa mukaan laivaan.

Söimme ihanan aamiaisen laivassa ja kävimme katsomassa Bar Nosturissa taikuria. En kyllä käsitä kuinka ne tekevät ne temput, mutta siinäpä se vitsi tietysti onkin. Ihmisillä oli aivan sairaan hauskaa siellä.

Taikuri hauskuuttaa yleisöä m/s Finlandian Bar Nosturissa

Taikurit on ihme veijareita! Naurua riitti…Mihin kaikki tavarat oikein katoavat?

Shoppailut olivat tällä kertaa nestemäisiä. Ostin lahjaksi ystäville vähän kuohuviiniä ja viskiä. Itselleni ostin maailman parasta, ihanasti suomalaista, orgaanista Goodio-suklaata.

Kuohuviinipullot tuliaisiksi ystävlle laivan tax-free myymälästä

Tuliaisia ystäville – niin kauniit pullot!

Goodio-suklaata

Ihanaa suklaata, sopivan kokoisessa pakkauksessa! I love it!

Ajoimme ulos laivasta Tallinnaan, joka oli kuuma. Aurinko porotti ja ajaessamme rantaa pitkin satamasta Piritaan päin, kuulimme laivojen sumusireenit. Rakastan sitä ääntä, se antaa ihmeellisen nostalgisen tunteen meren äärettömyydestä ja mahdollisuudesta matkata mihin vain. Tunne siitä, että maailma on suuri, tulee ihon alle.  Jotenkin tulee sellainen epätodellinen fiilis, että olisin mukana jossain elokuvassa. En tiedä, ehkä olen vain hullu.

Ajoimme Piritan uimarantaan. En ollut koskaan käynyt siellä aiemmin. Olin pudottaa silmät päästäni. Kaksi kilometriä pitkää upeaa luonnonhiekkarantaa, jonka hiekka on hienoa ja vaaleaa. Aivan kuin jossain etelän lomakohteessa! Meri kimmelsi, ihmiset ottivat aurinkoa, uivat ja pelasivat rantapelejä.

Piritan uimaranta

Vesi oli lämmintä, hiekka oli lämmintä ja elämä hymyili!

Maki rullia Piritan uimarannan kahvilassa

Ihanat maki-rullat! Nam!

Rannassa on myös surffiklubi, josta voi vuokrata SUP- ja surffilautoja. Rannan varustuksiin kuuluu pukukaapit, vessat, suihkut, aurinkotulien vuokraus, rantabaari, kioskeja, jäätelönmyyntiä ja rantavahti. Ranta on saanut myös ekomerkin, mikä on tietysti iso plussa!

Me emme voineet jäädä nauttimaan rantaelämästä pitkään, mutta istuimme hetkeksi kahvilaan tarkoituksenamme juoda vain kupilliset kahvia ja jatkaa sitten matkaa. Velvet Cafe kuitenkin yllätti. Kaiken muun ohella ruokalistalta löytyi iso valikoima sushia. Tilasimme maistiaisiksi muutamia makirullia, emmekä totisesti pettyneet – ne olivat erittäin hyviä. Myös palvelu kahvilassa oli huippuystävällistä. Se onkin asia, joka tuntuu muuttuneen Virossa ylipäätään. Asiakaspalvelussa on tapahtunut jonkinlainen yrmeyden katoaminen. Sen tilalle on tullut hurmaavuus, avuliaisuus ja iloisuus. Aivan älyttömän kivaa. Myös suomen kielen taito tuntuu osittain palanneen myös nuorten tarjoilijoiden repertoaariin.

Syötyämme jatkoimme matkaa vähän takaisinpäin kohti Tallinnan keskustaa ja sieltä edelleen Pärnu maantietä pitkin kohti toista vesiurheilupaikkaa, Männiku Wakeparkia eli wakeboarding puistoa. Sinne ajaa Tallinnan satamasta noin 20 minuuttia.

Männiku Wakepark on pienempi Tallinnan kahdesta wakeparkista. Toinen, Battery Wakepark on Harkujärvellä, joka on Tallinnan toiseksi suurin järvi. Matka kumpaankin paikkaan on suurin piirtein yhtä pitkä ja kumpaiseenkin paikaan pääsee myös bussilla. Yhteystiedot löytyvät linkeistä.

Männiku on hiekkakuoppaan muodostuneessa järvessä. Vaijerivesipuistossa on hyppyreitä ja reilejä ja pienen järven vesi on lämmintä.

Männiku wakepark

Männiku wakepark

Hyvin sujuu ensikertailaiseltakin!

Hyvin sujuu ensikertailaiseltakin!

myös pelkkä auringonottto on sallittua!

myös pelkkä auringonottto on sallittua!

Wakeboard-lipun hintaan sisältyvät peruskoulutus, wakeboard, liivit ja kypärä. Rannalla on pieni kioski, josta saa purtavaa ja juotavaa.

Kaapeliwakeboarding on super hauskaa ja sitä on myös erittäin hauskaa katsoa. Onneksi rannalle voi myös levittää pyyhkeen ja ottaa vain iisisti aurinkoa, lukea kirjaa ja pulahtaa välillä veteen ihan vain uimaan. Jos makoileminen alkaa kyllästyttää voi vuokrata SUP-laudan.

Alueella on myös frisbeegolfrata (Virossa discgolfi) frisbeekiekkoja vuokrataan 3 euron hintaan. Eli rantahupia riittää yllin kyllin. Päivän kun pulikoi ja ilakoi vedessä, voi seilata illaksi takaisin kotiin tai jäädä nauttimaan Tallinnan ravintoloista ja varata yön hotellista. Seuraavana päivänä voi sitten jatkaa matkaa, vaikka Pärnuun hakemaan lisää vesihuveja.

 

Aina ei tarvitse lähteä kauas, jos kaipaa uusia seikkailuja! Ihania kesäpäiviä!

♥️

Hanna

 

 

Kolmenkymmenen tunnin loma – Turku

Olipa hauska reissu! Se alkoi perjantaina neljän aikaan iltapäivällä ja päättyi lauantai-iltana yhdeksän aikaan.

Lähdettiin Jarin kanssa Turkuun katsomaan The Voice of Finladin suoraa lähetystä Logomoon. Ajoimme auton hotellin parkkiin ja minä sipaisin vähän (paljon) huulipunaa huuliini ja sitten lähdettiin kävellen Logomoon. Se olikin oiva ratkaisu, koska autorumba Logomon pihalla oli aikamoinen. Lisäksi reipas vartin kävely sinne ja takaisin teki oikein hyvää autossa ja katsomossa istumisen (jammailun) vastapainoksi.

Näyttökuva 2017-04-09 kello 15.10.20

 

Elävää tulta. Kun ohjelmassa näytetään inserttejä, lavalla tapahtuu. Avustajat kantavat tulipadat lavalle, tai kiinnittävät lamppunauhoja tai mitä milloinkin tarvitaan. Se käy todella nopeasti.

Elävää tulta. Kun ohjelmassa näytetään inserttejä, lavalla tapahtuu. Avustajat kantavat tulipadat lavalle, tai kiinnittävät lamppunauhoja tai mitä milloinkin tarvitaan. Se käy todella nopeasti.

IMG_8517

Voice on huikea spektaakkeli. Taitaa olla Suomen suurin TV-show. Lavasteet, valot ja koko esillepano on maittavaa silmänruokaa alusta loppuun saakka. Ja tietenkin ihanat esiintyjät, jotka ovat parantaneet suorituksiaan viikko viikon jälkeen. Fanitan jokaista kilpailijaa. Ei ole helppoa heittäytyä ja esiintyä suurelle live yleisölle, se vaatii paljon rohkeutta. On kuitenkin varmasti myös aika mahtavaa seisoa lavalla valonheittäjien, elävän tulen ja tulisuihkujen keskellä. Ja Logomon yleisö on kyllä satasella mukana shown tekemisessä. Taputukset kannustavat ja yleisö osoittaa suosiotaan helposti seisten.

Oma lukunsa on tietysti tuomaristo. Jokainen on oma erityinen ihana persoonansa, mutta selvää on, että Suomen Voice ei olisi se mikä se on, ilman Michael Monroeta. Hän on jo yksistään spektaakkeli. Se positiivisen energian ja touhun määrä tuo ohjelmaan makua ja yllätyksiä. Ja silti hänellä on substanssia arvioida esityksiä. Malli sopisi kaikille työpaikoille. Voi olla hauskaa, vaikka tekee työnsä taiten.

Elämyksellisen ja tunteita herättävän shown jälkeen talsimme takaisin hotelliin, nautimme pienet yömyssyt baarissa ja menimme nukkumaan. Jarilla oli työpäivä Turussa ja hän lähti heti aamiaisen syötyään töihin. Minä vietin Turkupäivän. Ensin kyllä paiskin töitä koneen äärellä kahteentoista asti, mutta sitten lähdin seikkailemaan pitkin poikin keskustaa.

Kolusin kauppoja ja kävelin läpi kalamarkkinoiden, jotka olivat jokirannassa.

Lehtikuohua lounaalla

Lehtikuohua lounaalla

Kävin lounaalla Tiirikkalassa. Viehättävä paikka ja ihan hirveän mukava palvelu. En osannut oikein päättää mitä söisin lounaakseni ja kysyin tarjoilijan suositusta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Lämminsavulohisalaatti. Otin sen, enkä pettynyt. Jäin pähkäilemään mitä joisin. Tiirikkala on anniskelukahvila, mutta en halunnut alkoholia ja ilahduin kun minulle ehdotettiin Lehtikuohua. Ei olisi tullut mieleeni edes kysyä onko sitä. Niin sitten nautiskelin lounasta ja kuohuvaa omalla tavallani. Tiirikkala on hauskasti sisustettu. Kahvila on kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa seinän vierillä on matalia sohvia, kuin lavereita patjoineen ja tyynyineen. Siellä on myös joelle antava suuri parveke, joka on varmasti kesän suosituin paikka.

Seuraavaksi pyörähdin Hulluilla päivillä, mutta ahdistuin. Menin COSille ja siinä kierrellessäni vaatetankojen välissä ajattelin, kuinka COS voisi olla Marimekko. Niin saman henkistä. Väljiä linjoja ja jänniä leikkauksia. Ostin viisi paitaa huimissa väreissä – kolme valkoista ja kaksi mustaa….!

Seuraavaksi lähdin etsimään apteekkia ja ajauduin kulkemaan superviehättävää kapeaa hiekkatietä kohti korkealla olevaa puistoa ja upeaa kivilinnaa. Koiraansa ulkoiluttava herrasmies kertoi minulle, että olen Turun taidemuseon juurella. Loistavaa! Sinne siis.

Upea graniittilinna on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Aivan uskomaton rakennus. Aloitin juomalla kahvit ja söin suositellun salmiakki-vadelmakakun palan, vaikka vastapaistetut munkkirinkilät kyllä kilpailivat suosiostani vahvasti. Kahvila oli ihana, mutta rakennus oli vielä ihanampi. Hullaannuin siihen. Kiersin museon kokoelmanäyttelyn ’Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia’ jossa oli mm. kulta-ajan klassikoita. Maalausten kehykset jäivät mietityttämään vähän. Kun kuvassa on ankeaa arkea ja pellolla työtä tekeviä ihmisiä, ovat leveät kultakehykset mielestäni väärä valinta. Oikeaa en kuitenkaan osaa märitellä. Ehkä vaatimattomat, mutta leveät kehykset olisivat sopivat. Ei siis kiiltoa, vaan mattaa.

Turun taidemuseo, ELina Brotherus ja minä

Turun taidemuseo, Elina Brotherus ja minä

taidemuseon aula. Käsittämättömän upea!

taidemuseon aula. Käsittämättömän upea!

Portaikko. Tammiparketti on nyt trendikäs. Tästä sopii ottaa mallia!

Portaikko. Tammiparketti on nyt trendikäs. Tästä sopii ottaa mallia!

Ensimmäinen kontakti museoon oli sen ovenkahva! Unohtumaton!

Ensimmäinen kontakti museoon oli sen ovenkahva! Unohtumaton!

Kokonaan toisenlaista taidetta oli upea Elina Brotheruksen valokuvanäyttely, joka oli siis myös siellä. Hukuin niihin kuviin ja tunnelmiin. Haluaisin nähdä sen uudelleen heti.

Museosta pois lähtiessäni kaksi kaunista espanjalaista tyttöä pyysi, että ottaisin heistä kuvan museon edessä. Tein sen ja he tekivät vastapalveluksen. Siinä nyt tönötän kasseineni Elina Brotheruksen kanssa.

Oli siellä herkkuja josta valita!

Oli siellä herkkuja josta valita!

Museon kahvilan mukavimmassa nurkkauksessa oli kaksi nojatuolia. Ostokseni saivat toisen tuolin omakseen.

Museon kahvilan mukavimmassa nurkkauksessa oli kaksi nojatuolia. Ostokseni saivat toisen tuolin omakseen.

Vadelma ja lakritsa maustaa kakkua! nam!

Vadelma ja salmiakk maustaa kakkua! nam!

IMG_8552

Kiva tyyli!

Vielä hiukan hengailua kaupungilla ja kello olikin puoli kuusi ja Jarilla oli työt tehtynä. Päätimme syödä illallisen Turussa. Tilaa löytyi Tårgetista. Söimme aivan mahtavan aterian ja palvelu oli loistoluokkaa. En muista, koska olisin kohdannut samanlaista. Ystävällistä, nopeaa, asiantuntevaa, rentoa, huomaavaista – ihan kaikkea. Siitä jäi ihana tunne ja se oli kaunis lopetus pikku lomalleni. Oli aika hypätä autoon ja huristella kotiin.

Tårget

Tårget

Antipastolautasen parasta antia olivat juustot ja tryffelihunaja - oi oi!

Antipastolautasen parasta antia olivat juustot ja tryffelihunaja – oi oi!

Pääruokana Agnus-filet pihvi. Sen päällä on ohuen ohut viipale lanttua ja alla pihvin lisäksi belugalinssejä ja perunaa.

Pääruokana Agnus-filet pihvi. Sen päällä on ohuen ohut viipale lanttua ja alla pihvin lisäksi belugalinssejä ja perunaa.

Kolmenkymmenen tunnin loma oli hieno. Hauskaa, että arkeen saa katkon noin läheltä. Hyvä palvelu molemmissa ravintoloissa, museokahvilassa, sekä COSilla oli erityistä. Turku saa ruusun hyvästä palvelusta 🌹Kiitos! Oli kivaa.

❤️

Hanna