Rantaelämää ja wakeboardausta Tallinnassa

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Kuinkahan moni tulee ajatelleeksi, että Tallinna voi olla rantalomakohde? Jos lähtisitkin ostosretken sijaan biitsille hengailemaan tai wakeboardaamaan? Se on varmasti edullisin ja helpoin rantalomakohde. Hypäät vain Eckerön m/s Finlandiaan ja lähdet viettämään rantaelämää? Teimme pienen tutkimusmatkan kahteen paikkaan – Piritan uimarantaan ja Männikun vesivaijeripuistoon eli wakeparkiin.

Piritan uimaranta Tallinnassa

Upea Piritan uimaranta on kahden kilometrin matkalta pehmeää hiekkaa. Taustalla näkyy hieno panoraama Tallinnasta

Lähdimme Helsingistä Eckerön  m/s Finlandialla, joka lähtee mukavasti klo 8.30 ja on perillä Tallinnassa klo 11.00. Me ajoimme auton laivaan, mutta mieleeni tuli, että Piritan uimarannalle pääsee kyllä kivasti myös polkupyörällä, joka on helppo ottaa mukaan laivaan.

Söimme ihanan aamiaisen laivassa ja kävimme katsomassa Bar Nosturissa taikuria. En kyllä käsitä kuinka ne tekevät ne temput, mutta siinäpä se vitsi tietysti onkin. Ihmisillä oli aivan sairaan hauskaa siellä.

Taikuri hauskuuttaa yleisöä m/s Finlandian Bar Nosturissa

Taikurit on ihme veijareita! Naurua riitti…Mihin kaikki tavarat oikein katoavat?

Shoppailut olivat tällä kertaa nestemäisiä. Ostin lahjaksi ystäville vähän kuohuviiniä ja viskiä. Itselleni ostin maailman parasta, ihanasti suomalaista, orgaanista Goodio-suklaata.

Kuohuviinipullot tuliaisiksi ystävlle laivan tax-free myymälästä

Tuliaisia ystäville – niin kauniit pullot!

Goodio-suklaata

Ihanaa suklaata, sopivan kokoisessa pakkauksessa! I love it!

Ajoimme ulos laivasta Tallinnaan, joka oli kuuma. Aurinko porotti ja ajaessamme rantaa pitkin satamasta Piritaan päin, kuulimme laivojen sumusireenit. Rakastan sitä ääntä, se antaa ihmeellisen nostalgisen tunteen meren äärettömyydestä ja mahdollisuudesta matkata mihin vain. Tunne siitä, että maailma on suuri, tulee ihon alle.  Jotenkin tulee sellainen epätodellinen fiilis, että olisin mukana jossain elokuvassa. En tiedä, ehkä olen vain hullu.

Ajoimme Piritan uimarantaan. En ollut koskaan käynyt siellä aiemmin. Olin pudottaa silmät päästäni. Kaksi kilometriä pitkää upeaa luonnonhiekkarantaa, jonka hiekka on hienoa ja vaaleaa. Aivan kuin jossain etelän lomakohteessa! Meri kimmelsi, ihmiset ottivat aurinkoa, uivat ja pelasivat rantapelejä.

Piritan uimaranta

Vesi oli lämmintä, hiekka oli lämmintä ja elämä hymyili!

Maki rullia Piritan uimarannan kahvilassa

Ihanat maki-rullat! Nam!

Rannassa on myös surffiklubi, josta voi vuokrata SUP- ja surffilautoja. Rannan varustuksiin kuuluu pukukaapit, vessat, suihkut, aurinkotulien vuokraus, rantabaari, kioskeja, jäätelönmyyntiä ja rantavahti. Ranta on saanut myös ekomerkin, mikä on tietysti iso plussa!

Me emme voineet jäädä nauttimaan rantaelämästä pitkään, mutta istuimme hetkeksi kahvilaan tarkoituksenamme juoda vain kupilliset kahvia ja jatkaa sitten matkaa. Velvet Cafe kuitenkin yllätti. Kaiken muun ohella ruokalistalta löytyi iso valikoima sushia. Tilasimme maistiaisiksi muutamia makirullia, emmekä totisesti pettyneet – ne olivat erittäin hyviä. Myös palvelu kahvilassa oli huippuystävällistä. Se onkin asia, joka tuntuu muuttuneen Virossa ylipäätään. Asiakaspalvelussa on tapahtunut jonkinlainen yrmeyden katoaminen. Sen tilalle on tullut hurmaavuus, avuliaisuus ja iloisuus. Aivan älyttömän kivaa. Myös suomen kielen taito tuntuu osittain palanneen myös nuorten tarjoilijoiden repertoaariin.

Syötyämme jatkoimme matkaa vähän takaisinpäin kohti Tallinnan keskustaa ja sieltä edelleen Pärnu maantietä pitkin kohti toista vesiurheilupaikkaa, Männiku Wakeparkia eli wakeboarding puistoa. Sinne ajaa Tallinnan satamasta noin 20 minuuttia.

Männiku Wakepark on pienempi Tallinnan kahdesta wakeparkista. Toinen, Battery Wakepark on Harkujärvellä, joka on Tallinnan toiseksi suurin järvi. Matka kumpaankin paikkaan on suurin piirtein yhtä pitkä ja kumpaiseenkin paikaan pääsee myös bussilla. Yhteystiedot löytyvät linkeistä.

Männiku on hiekkakuoppaan muodostuneessa järvessä. Vaijerivesipuistossa on hyppyreitä ja reilejä ja pienen järven vesi on lämmintä.

Männiku wakepark

Männiku wakepark

Hyvin sujuu ensikertailaiseltakin!

Hyvin sujuu ensikertailaiseltakin!

myös pelkkä auringonottto on sallittua!

myös pelkkä auringonottto on sallittua!

Wakeboard-lipun hintaan sisältyvät peruskoulutus, wakeboard, liivit ja kypärä. Rannalla on pieni kioski, josta saa purtavaa ja juotavaa.

Kaapeliwakeboarding on super hauskaa ja sitä on myös erittäin hauskaa katsoa. Onneksi rannalle voi myös levittää pyyhkeen ja ottaa vain iisisti aurinkoa, lukea kirjaa ja pulahtaa välillä veteen ihan vain uimaan. Jos makoileminen alkaa kyllästyttää voi vuokrata SUP-laudan.

Alueella on myös frisbeegolfrata (Virossa discgolfi) frisbeekiekkoja vuokrataan 3 euron hintaan. Eli rantahupia riittää yllin kyllin. Päivän kun pulikoi ja ilakoi vedessä, voi seilata illaksi takaisin kotiin tai jäädä nauttimaan Tallinnan ravintoloista ja varata yön hotellista. Seuraavana päivänä voi sitten jatkaa matkaa, vaikka Pärnuun hakemaan lisää vesihuveja.

 

Aina ei tarvitse lähteä kauas, jos kaipaa uusia seikkailuja! Ihania kesäpäiviä!

♥️

Hanna

 

 

Kolmenkymmenen tunnin loma – Turku

Olipa hauska reissu! Se alkoi perjantaina neljän aikaan iltapäivällä ja päättyi lauantai-iltana yhdeksän aikaan.

Lähdettiin Jarin kanssa Turkuun katsomaan The Voice of Finladin suoraa lähetystä Logomoon. Ajoimme auton hotellin parkkiin ja minä sipaisin vähän (paljon) huulipunaa huuliini ja sitten lähdettiin kävellen Logomoon. Se olikin oiva ratkaisu, koska autorumba Logomon pihalla oli aikamoinen. Lisäksi reipas vartin kävely sinne ja takaisin teki oikein hyvää autossa ja katsomossa istumisen (jammailun) vastapainoksi.

Näyttökuva 2017-04-09 kello 15.10.20

 

Elävää tulta. Kun ohjelmassa näytetään inserttejä, lavalla tapahtuu. Avustajat kantavat tulipadat lavalle, tai kiinnittävät lamppunauhoja tai mitä milloinkin tarvitaan. Se käy todella nopeasti.

Elävää tulta. Kun ohjelmassa näytetään inserttejä, lavalla tapahtuu. Avustajat kantavat tulipadat lavalle, tai kiinnittävät lamppunauhoja tai mitä milloinkin tarvitaan. Se käy todella nopeasti.

IMG_8517

Voice on huikea spektaakkeli. Taitaa olla Suomen suurin TV-show. Lavasteet, valot ja koko esillepano on maittavaa silmänruokaa alusta loppuun saakka. Ja tietenkin ihanat esiintyjät, jotka ovat parantaneet suorituksiaan viikko viikon jälkeen. Fanitan jokaista kilpailijaa. Ei ole helppoa heittäytyä ja esiintyä suurelle live yleisölle, se vaatii paljon rohkeutta. On kuitenkin varmasti myös aika mahtavaa seisoa lavalla valonheittäjien, elävän tulen ja tulisuihkujen keskellä. Ja Logomon yleisö on kyllä satasella mukana shown tekemisessä. Taputukset kannustavat ja yleisö osoittaa suosiotaan helposti seisten.

Oma lukunsa on tietysti tuomaristo. Jokainen on oma erityinen ihana persoonansa, mutta selvää on, että Suomen Voice ei olisi se mikä se on, ilman Michael Monroeta. Hän on jo yksistään spektaakkeli. Se positiivisen energian ja touhun määrä tuo ohjelmaan makua ja yllätyksiä. Ja silti hänellä on substanssia arvioida esityksiä. Malli sopisi kaikille työpaikoille. Voi olla hauskaa, vaikka tekee työnsä taiten.

Elämyksellisen ja tunteita herättävän shown jälkeen talsimme takaisin hotelliin, nautimme pienet yömyssyt baarissa ja menimme nukkumaan. Jarilla oli työpäivä Turussa ja hän lähti heti aamiaisen syötyään töihin. Minä vietin Turkupäivän. Ensin kyllä paiskin töitä koneen äärellä kahteentoista asti, mutta sitten lähdin seikkailemaan pitkin poikin keskustaa.

Kolusin kauppoja ja kävelin läpi kalamarkkinoiden, jotka olivat jokirannassa.

Lehtikuohua lounaalla

Lehtikuohua lounaalla

Kävin lounaalla Tiirikkalassa. Viehättävä paikka ja ihan hirveän mukava palvelu. En osannut oikein päättää mitä söisin lounaakseni ja kysyin tarjoilijan suositusta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Lämminsavulohisalaatti. Otin sen, enkä pettynyt. Jäin pähkäilemään mitä joisin. Tiirikkala on anniskelukahvila, mutta en halunnut alkoholia ja ilahduin kun minulle ehdotettiin Lehtikuohua. Ei olisi tullut mieleeni edes kysyä onko sitä. Niin sitten nautiskelin lounasta ja kuohuvaa omalla tavallani. Tiirikkala on hauskasti sisustettu. Kahvila on kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa seinän vierillä on matalia sohvia, kuin lavereita patjoineen ja tyynyineen. Siellä on myös joelle antava suuri parveke, joka on varmasti kesän suosituin paikka.

Seuraavaksi pyörähdin Hulluilla päivillä, mutta ahdistuin. Menin COSille ja siinä kierrellessäni vaatetankojen välissä ajattelin, kuinka COS voisi olla Marimekko. Niin saman henkistä. Väljiä linjoja ja jänniä leikkauksia. Ostin viisi paitaa huimissa väreissä – kolme valkoista ja kaksi mustaa….!

Seuraavaksi lähdin etsimään apteekkia ja ajauduin kulkemaan superviehättävää kapeaa hiekkatietä kohti korkealla olevaa puistoa ja upeaa kivilinnaa. Koiraansa ulkoiluttava herrasmies kertoi minulle, että olen Turun taidemuseon juurella. Loistavaa! Sinne siis.

Upea graniittilinna on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Aivan uskomaton rakennus. Aloitin juomalla kahvit ja söin suositellun salmiakki-vadelmakakun palan, vaikka vastapaistetut munkkirinkilät kyllä kilpailivat suosiostani vahvasti. Kahvila oli ihana, mutta rakennus oli vielä ihanampi. Hullaannuin siihen. Kiersin museon kokoelmanäyttelyn ’Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia’ jossa oli mm. kulta-ajan klassikoita. Maalausten kehykset jäivät mietityttämään vähän. Kun kuvassa on ankeaa arkea ja pellolla työtä tekeviä ihmisiä, ovat leveät kultakehykset mielestäni väärä valinta. Oikeaa en kuitenkaan osaa märitellä. Ehkä vaatimattomat, mutta leveät kehykset olisivat sopivat. Ei siis kiiltoa, vaan mattaa.

Turun taidemuseo, ELina Brotherus ja minä

Turun taidemuseo, Elina Brotherus ja minä

taidemuseon aula. Käsittämättömän upea!

taidemuseon aula. Käsittämättömän upea!

Portaikko. Tammiparketti on nyt trendikäs. Tästä sopii ottaa mallia!

Portaikko. Tammiparketti on nyt trendikäs. Tästä sopii ottaa mallia!

Ensimmäinen kontakti museoon oli sen ovenkahva! Unohtumaton!

Ensimmäinen kontakti museoon oli sen ovenkahva! Unohtumaton!

Kokonaan toisenlaista taidetta oli upea Elina Brotheruksen valokuvanäyttely, joka oli siis myös siellä. Hukuin niihin kuviin ja tunnelmiin. Haluaisin nähdä sen uudelleen heti.

Museosta pois lähtiessäni kaksi kaunista espanjalaista tyttöä pyysi, että ottaisin heistä kuvan museon edessä. Tein sen ja he tekivät vastapalveluksen. Siinä nyt tönötän kasseineni Elina Brotheruksen kanssa.

Oli siellä herkkuja josta valita!

Oli siellä herkkuja josta valita!

Museon kahvilan mukavimmassa nurkkauksessa oli kaksi nojatuolia. Ostokseni saivat toisen tuolin omakseen.

Museon kahvilan mukavimmassa nurkkauksessa oli kaksi nojatuolia. Ostokseni saivat toisen tuolin omakseen.

Vadelma ja lakritsa maustaa kakkua! nam!

Vadelma ja salmiakk maustaa kakkua! nam!

IMG_8552

Kiva tyyli!

Vielä hiukan hengailua kaupungilla ja kello olikin puoli kuusi ja Jarilla oli työt tehtynä. Päätimme syödä illallisen Turussa. Tilaa löytyi Tårgetista. Söimme aivan mahtavan aterian ja palvelu oli loistoluokkaa. En muista, koska olisin kohdannut samanlaista. Ystävällistä, nopeaa, asiantuntevaa, rentoa, huomaavaista – ihan kaikkea. Siitä jäi ihana tunne ja se oli kaunis lopetus pikku lomalleni. Oli aika hypätä autoon ja huristella kotiin.

Tårget

Tårget

Antipastolautasen parasta antia olivat juustot ja tryffelihunaja - oi oi!

Antipastolautasen parasta antia olivat juustot ja tryffelihunaja – oi oi!

Pääruokana Agnus-filet pihvi. Sen päällä on ohuen ohut viipale lanttua ja alla pihvin lisäksi belugalinssejä ja perunaa.

Pääruokana Agnus-filet pihvi. Sen päällä on ohuen ohut viipale lanttua ja alla pihvin lisäksi belugalinssejä ja perunaa.

Kolmenkymmenen tunnin loma oli hieno. Hauskaa, että arkeen saa katkon noin läheltä. Hyvä palvelu molemmissa ravintoloissa, museokahvilassa, sekä COSilla oli erityistä. Turku saa ruusun hyvästä palvelusta 🌹Kiitos! Oli kivaa.

❤️

Hanna

 

Matkalla Sibiussa 2

Transilvania kuulostaa eksoottiselta, keskiaikaisen pimeältä alueelta jossain määrittelemättömällä alueella, jossa asuu ihmisverta janoava kreivi Dracula. Tosiasiassa se on historiallinen alue keskellä Romaniaa ja Dracula oli vanhassa linnassa elävä kreivi, joka rakasti punaviiniä. Sibiu (saks. Hermannstadt) on perustettu v.1199 ja sen huomaa kaupungin charmista ja katukiveyksistä.

Sibiusta tehdään retkiä Draculan linnoihin, mutta me emme lähteneet sinne. Kysyimme hotellista, josko he tietäisivät jonkun taksikuljettajan tai vastaavan, joka veisi meidät katsomaan Romanian maaseutua ja vuoria. Tiesivätpä hyvinkin! Saimme hyvää englantia puhuvan, hauska ja miellyttävän Vyctor Caloteskun kuljettajamaan meitä koko päiväksi. (Harva taksikuljettaja puhuu Sibiussa englantia, saksaa puhutaan enemmän) Vyctor ehdotti itse reittiä, minne menisimme, ja suostuimme siihen mielihyvin. Hän oli 26 vuotias ja ajoi autoa rauhallisesti ja hyvin. Mikä oli ilo varsinkin vuoriston serpentiinitiellä. Koko päivän kuljetuksista polttoaineineen hän pyysi 80€.

Aluksi katsastimme Cisnădioaran kirkon heti kaupungin ulkopuolella, sitten pienen kauniin Cisnădien kaupungin ja lopuksi ajoimme ylös korkealle vuorelle upeaa tietä. En juuri kuvannut, koska ajattelin kuvata vasta ylhäällä vuoren laella, jossa olisi myös kaunis järvi. Pieleen meni! Emme nähneet järveä, vaikka se oli meistä kahden käsivarren mitan päässä. Vuoren huippu oli pilvessä ja siellä pilven sisässä ei totisesti nähnyt yhtään mitään. Matka oli kaunis, mutta siitä ei ole jaettavaksi kuin mielikuvia vapaasti laiduntavista lampaista ja lehmistä pitkin vuoren rinteitä. Juuri ennen kuin sukelsimme pilven sisään puut olivat jo loppuneet ja vuoren pinta oli kaunista ruohikkoa ja kukkivia niittyjä. Tie oli jyrkkää serpentiiniä ja sitä peitti vasta tehty asfaltti.

Mutta palataan alkuun. Ensin siis ajoimme pieneen kylään jonka reunalla oli lippukioski ja sen viereltä lähti ylös portaat. Oppaamme kertoi, että portaat päättyvät vuoren huipulle jossa on kirkko. Ajattelin, että juuri nyt en ymmärrä hänen englantiaan ja lisäksi jos se mitä kuulin oli totta, kuinka jaksaisin ikinä kiivetä vuorelle? Minulla oli väärät kengät, ei ollut vettä, koska tulisimme pois? Oliko tämä nyt tässä? No ei onneksi. Se oli kukkula ja kukkulan laella oli viehättävin kirkko, missä koskaan olen ollut. Karu Cisnădioaran kirkko on rakennettu 1200-luvulla ja sen kivipintoja olisin voinut tutkia loputtomuuksiin. Kukkulan laelta oli huikeat näkymät. Rakastuin paikkaan silmittömästi. Kuvittelin millainen kirkko olisi kodiksi muutettuna… aah.

DSC00065

IMG_2235

 

DSC00067

ovi muurien siäpuolelle

jyhkeät ovat kirkkoon

Jyhkeät ovat kirkkoon

kukkulalta näkyi kauas

kukkulalta näkyi kauas

 

DSC00072

kivimuuri

kivimuuri

mikä tunnelma!

mikä tunnelma!

DSC00068

IMG_2247

IMG_2249

IMG_2240

 

Kirkon ympärillä oli silmiä hivelevän kaunis muuri ja muurin vieressä oli suuria pyöreitä kiviä. Suurimmat olivat jumppapallon kokoisia. Kivillä oli kiinnostava tarina. Nuorten miesten tuli näyttää miehuutensa vierittämällä pyöreä kivi ylös kukkulan rinnettä. 1200-luvulla rinteet olivat paljaat eikä kirkolle ollut portaita. Sinne kiivettiin spiraalin muodossa ja matka oli pitkä ja rinne jyrkkä. Vasta kun nuorukainen oli näin lahjoittanut kiven kirkolle hänet voitiin vihkiä. Kivillä kirkko taas torjui vihollisia, vierittämällä niitä ylhäältä alas. Metkaa!

On siinä vierittämistä riittänyt!

On siinä vierittämistä riittänyt!

1200-luvulla kukkula oli paljas

1200-luvulla kukkula oli paljas

Kun tulimme alas hyppäsimme autoon ja ajoimme Cisnădieniin. Niin siisti ja kaunis kaupunki! Kukkaistutuksia kaikkialla, kauniisti maalatut talot ja kaupungin keskellä tietenkin jälleen kirkko. Kirkon suojaksi oli rakennettu muuri ja muurin sisällä oli kokonaan oma maailmansa – kaunis puutarha, jonka rauhallinen tunnelma saatteli kulkijan sisälle kirkkoon. Aulassa oli teksti joka viehätti minua. Ajatuksena oli että oletpa kuka tahansa ja ajattelet mitä tahansa voit olla täällä rauhassa ja pyytää, hakea lohdusta tai kiittää, kuten ovat tehneet ihmiset ennen sinua ja sinun jälkeesi tulevat tekemään. (Tämä ei siis ollut mikään käännös, vaan ajatus) Tekstistä jäi hyvä mieli, varsinkin, kun niin paljon väkivaltaisia asioita on tapahtunut viime aikoina ympäri maailmaa.

Cisnădien kaupungin kirkko ja sen ihana puutarha

IMG_2290

DSC00077

IMG_2299

kirkn pihaa muurien suojassa

kirkn pihaa muurien suojassa

IMG_2284

DSC00081

DSC00080

DSC00078

Cisnădien kaupunki

DSC00074

 

IMG_2274

Kun olimme vaeltaneet kirkossa ja pyörineet kaupungilla tarpeeksi, lähdimme ajamaan vuorelle, jonka lakea emme siis koskaan nähneet, vaikka seisoimme sen huipulla. Siellä oli kuitenkin viehättävä ravintola, jossa söimme pihvit, gulassikeittoa ja joimme kahvit. Samalla keskustelimme hollantilaisten ja romanialaisten turistien kanssa. Heistä kummatkaan eivät tienneet olevansa vuoren huipulla, eivätkä sen koomin sitäkään että istuivat järven rannalla!

Ennen kuin pilvet peittivät kaiken!

DSC00085

 

DSC00087Yhtäkaikki, maisemat olivat huikeat niin kauan, kun ne olivat näkyvissä. Tiet olivat loistavasti rakennettuja ja vuoren rinteen puoleiset seinämät upeasti kivettyjä. Vyctor kertoi, että presidentti Ceaușescu rakennutti ne vangeilla. ”Tuohon aikaan vangit laitettiin tekemäään jotain hyödyllistä, nyt he makaavat vankilassa kuin hotellissa, syövät hyvää ruokaa, katsovat televisiota, ja käyttävät tietokonetta ja nettiä sekä harrastavat liikuntaa” Vyctor tuskali. Karpaattien neroksi ja ajatuksien Tonavaksi itseään kutsunut Ceaușescu on ollut monipuolinen heppu. Saanut aikaan monenmoista. Hyvääkin.

Edellisen kirjoituksen Sibiusta voit lukea täältä

Romanialaisesta ruuasta kirjoitin tänne

Tässä tämä pieni retkikertomus. Vielä tulee yksi, jossa on kuvat paikallisesta Seurasaaresta ja satutalosta.

Hanna