Onko hygge ihan huuhaata?

Tanskalaiset ovat kuulemma maailman onnellisimpia ihmisiä. Olen käynyt siellä monta kertaa, jopa maatilalomalla lasten kanssa yhtenä kesänä, kauan sitten. Minusta Tanska on leppoisa maa ja parasta siellä on ruokokattoiset talot ja toisaalta huippumoderni arkkitehtuuri, Kööpenhaminan keskusta, smørrebrød eli tanskalainen voileipä, Tuborg ja Carlsberg, Arne Jacobsen ja H. C. Andersen.

Tanska on myös antanut meille Suomen höyhenen eli Joutsen Finlandin siis yrityksen, joka tekee Riihimäellä ehkä maailman ihanimpia untuvatakkeja. (Joutsenen perusti syntyjään tanskalainen Marius Pedersen.)

Tää kaakao on aivan huippua!

Tää kaakao on aivan huippua! Ylipäätään kaakao on hyggeä.

Tanskasta tulee myös Lars von Trier, joka on ohjannut mm. hienon Breaking the Waves –elokuvan ja tietysti Tanska tunnetaan myös Legoista, Tivolista ja Karen Blixtenistä. Mutta juuri nyt Tanska on mielessäni koska olen alkanut elää HYGGE-elämää. Sain lahjaksi kirjan, joka kertoo kaiken hyggestä. Luin sen ja mietin koko ajan lukiessani, että onko se kirjoitettu ihan kieli poskessa vai ei. Mutta lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että ei – se on kirjoitettu aivan tosissaan ja oikeasti kaikkien pitäisi lukea se, siksi että hygge on suomalaisempaa kuin mämmi.

Hyggen (Readme) on kirjoittanut Meik Wiking, hän on kööpenhamilaisen Happiness Research Instituten johtaja, ja hän on tutkinut vuosikausia tanskalaista elämäntapaa.

Hygge on kaikkea sitä, mitä me ennen teimme, mistä me tänään haaveilemme ja mitä juuri nyt kaikkien pitäisi tehdä. Hygge on koko lifestyle blogien maailma yhdessä nipussa. Vaikka ei kyllä ole, koska hyggessä ei ole mitään tekohienoa tai teennäsitä – hygge on aitoa kamaa. Villapaitoja ja villasukkia, ystävien kanssa vietettyjä iltoja, kortti- ja lautapelejä, vahvaa kaakaota, itse leivottua omenapiirakkaa, sieniretkiä ja eväitä. Hygge on kynttilänvaloa, ulkoilua ja sanalla sanoen tavallista hyvää elämää.

Happy feeling ♥️

Happy feeling ♥️ hygge moment

Olen päättänyt siirtyä hyggen aikaan. Olen aloittanut sen jo viime viikolla tekemällä hygge-asioita keskellä päivää ja viikkoa. Sieni- ja uintiretki olivat sitä samoin kuin sunnuntai-ilta kun katsoin Tähdet, tähdet  -ohjelmaa ja leivoin samalla sienipiirakan ja pikkelöin sieniä.

Tänään olin varhain aamulla puhumassa hyvästä elämästä ja ravinnosta. Luennon jälkeen olin jo puolilta päivin kotona. Laitoin tulet takkaan (pahus vaan, kun jouduin tyhjentämään tuhkat ensin, mutta sekin on hyggeä) sitten keitin syntisen hyvää kaakaota ja istuin tekemään töitä takkatulen loimussa, villasukat jalassa, nauttien kuumaa suklaata kupista. Voin kuulkaa sanoa, että ihanaa on! Suosittelen lämpimästi jättämän höösäämisen ja kiireen ja suhtautumaan kaikkeen tekemiseen hygge-hengessä, myös työntekoon.

Takkatulen loimussa unohtuu siivouksen vaiva

Takkatulen loimussa unohtuu tuhkapesän tyhjennyksen . vaiva. Takkatuli on ehdottomasti hyggeä!

Kannattaa ottaa jokainen hetki tähän käyttöön ja nauttia elämästä kuten tanskalaiset. Tehdä asioita niin, että ne tuntuvat mukavilta ja varsinkin tehdä mukavia asioita – niitä joista oikeasti pitää. Välillä on kuunneltava itseään tarkkaan ja mietittävä tekeekö jotain vain siksi että on aina tehnyt, tai miellyttääkseen jotakuta tai ehkä saadakseen hyväksyntää, jota kaipaa jostain vanhasta tottumuksesta. Jos toteaa että polku on väärä, on hyvä oitis korjata suuntaa ja tehdä leppoisia asioita joista itse pitää.

Hanna Sumari haaveilee takkatulen äärellä

Takkatulen ääressä tekee töitä pakostakin rennosti – se on hyggeä.

Luin jostain, että nuoret haluaisivat viettää aikaa vanhempiensa kanssa – no se nyt ei oikeasti ole mikään uutinen, mutta eihän sitä aina huomaa ja muista. Nuoret tykkää esittää coolia, mutta annas olla jos alat pelata heidän kanssaan Pictionarya ja keität paksua oikeaa kaakaota ja laitat popcornit pöytään – saat mitalin!

Se tässä harmittaa, että tanskalaiset saivat suomalaisen peruselämänmuodon brändättyä ja nimettyä sen hyggeksi ja ruotsalaisetkin pöllivät joulupukin ja Ikea vei lihapullat, mutta olen niin hyggeissäni nyt, etten jaksa noita murehtia.

 

Eläkää kuin viimeistä päivää – hyggeilkää sillä elämä on lyhyt

Rakkaudella

♥️

Hanna

 

 

 

Mikä on kyllin siistiä?

Sain kunnian osallistua kiinnostavaan Twitter-chattiin eilen. Keskustelun aiheena oli kodin järjestäminen #selätäsotku.

Keskustelussa olivat mukana Martat, loistava järjestys kirjan kirjoittaja Mira Ahjoniemi, ammattijärjestäjä Eveliina Lindell ja Glorian kodin ja Suuri käsityö -lehden päätoimittaja Tytti Kontula.

He ovat kaikki hard core järjestäjiä, tavaran vähentäjiä ja ainakin osa myös minimalisteja.

Minä taas olen hiukan boheemi paljokas esteetikko, jonka kodin on oltava siisti ja puhdas, tavaroiden täytyy löytyä. En pidä koriste-esineistä enkä runsaudesta esillä, mutta kaapit ovat täynnä ihanuuksia, joita otetaan esiin tarvittaessa ja joilla koristellaan huikeita juhlia, stailataan kuvauksia, muhkeita jouluja ja pääsiäisiä. Ja kun sanon täynnä, niin tarkoitan täpösen täynnä.

Luin näiden upeiden tyyppien ajatuksia ja hyydyin. Ajattelin, kuinka siistiä meillä aina on. Ja kuinka mun vaatekaappi on ihan (liian) täynnä vaatteita, jotka on viikattu ja osa roikkuu, mutta ne ovat sekalaisessa järjestyksessä. Kesää ja talvea ei voi erottaa, koska lähes kaikkea voi käyttää aina. T-paita hyllyssä on välillä pari pyjamaa, mutta siinä ne ovat viikattuna ja kaikki löytyy. Sukkalaatikossa voi olla alusvaatteita. Ei se ole niin vakavaa. Välillä siivoan koko kaapin ja se on hetken ihan tip top.

Myyntiin! Ei mitään käyttöä!

Myyntiin! Ei mitään käyttöä!

Ymmärrän, että on kaaoskoteja ja etteivät ihmiset aina osaa ajatella, kuinka tulisi toimia sotkua välttääkseen. He tarvitsevat neuvoja.

Mutta mikä on kyllin siistiä ja mikä on kyllin hyvä järjestys? Se on tietenkin tyyppikysymys. Mutta siisteyden suorittaminen on minusta kauhea ajatus. Chat kollegani, eivät suorita siisteyttä. Osa neuvoo neuvottomia ja kaikki rakastavat järjestystä ja niin minäkin siis, mutta eri tavalla. Koti on ikään kuin käymistilassa oleva yksikkö. Välillä on vähän sinnepäin, välillä ei.

Kellarista löytyy kaikenlaista. En edes muistanut, että omistan nämä. Ne ovat myynnissä nyt.

Kellarista löytyy kaikenlaista. En edes muistanut, että omistan nämä. Ne ovat myynnissä nyt.

Siisteys on henkilökohtainen subjektiivinen määre. Jonkun siisti voi olla toiselle kaaos. Pääasia on, että asukkailla on hyvä olla.

Kon Mari -ajattelu ei sovi minulle lainkaan. Sitä ei takuulla voi edes toteuttaa sellaisessa talossa, jossa asun. Kaappi kerrallaan –tyyli sopii minulle paremmin. Tavaran virta on juuri nyt talosta ulospäin. Joka kerran, kun käyn kellarissa, tuon jotain mukanani, joka joutaa pois. Ja aina kun näen tarpeettoman esineen, vaatteen tai muiston, vien sen kierrätykseen.

Ruukut poikineen! hei hei!

Ruukut poikineen! hei hei!

Siisti vai sotkuinen?

Siisti vai sotkuinen?

Pienin askelin on minulle parempi kuin Kon Mari –aate, joka on muutenkin vähän hassu. En osaa muodostaa tavaroihin sellaista suhdetta, jota siinä esitetään. Ja aika harva tavara on minulle äärimmäisen tärkeä. Ihmiset ovat.

Sekin kannattaa muistaa, ettei osta asioita, joita ei oikeasti tarvitse tai voi oikeasti käyttää.

Oma paheeni on astiat. Perustelen uudet astiaostokset ruokablogini tarpeilla….

 

Sopivan siistiä ja mukavaa oloa!

♥️

Hanna

 

 

Picasso ja Coco Chanel ja minä

Hip hei – esittelen teille nyt tuotteen, josta olen aivan innoissani, koska se on kuin huonetuoksu, mutta se ei tuoksu, jos ei halua mutta se vie pois epämiellyttävät hajut ja on kaunis.

Lampe Berger

Lampe Berger

Olin noin vuosi sitten käymässä Loviisan aitassa Ruskolla Turun lähistöllä ja lähtiessäni sieltä sain lahjaksi ihmeellisen esineen, Lampe Bergerin. Lahjan saatteeksi sain sen esittelijältä pitkän luennon esineestä ja sen käytöstä. Koin asian varsin monimutkaisena ja vähän epäuskottavanakin. Itse tuote oli kuitenkin kaunis ja ilahduin tietysti lahjasta, mutta en ryhtynyt avaamaan laatikkoa tai tutustuman siihen sen kummemmin vielä moneen kuukauteen. Lamppu unohtui ja jäi odottamaan sopivaa hetkeä huolelliseen tutustumiseen. Viimein sitten melkein kahdeksan kuukauden jälkeen istuin alas ja otin laatikon syliini.

Laatikosta löytyi kaunis pullo, johon kuluu yksi umpinainen korkki ja yksi koristeellinen korkki, sydänlanka, joka oli kiinni polttimossa, pullollinen tuoksutonta nestettä, pullollinen tuoksua ja pieni suppilo.

Latasin pullooni nesteen suppilon avulla, pujotin sydänlangan polttimoineen paikalleen ja odotin säädetyt kaksikymmentä minuuttia, että käyttämätön lanka ehtii imeä itsensä täyteen nestettä. Sitten sytytin polttimoon tulen ja annoin sen palaa ohjeen mukaan kaksi minuuttia. Palaessaan keraaminen polttimo kuumenee viiteensataan asteeseen, joten siihen ei sitten kannata koskea, eikä tarvitsekaan. Sitten koristeellinen korkki paikalleen suojaamaan polttimoa ja pullon annetaan olla pöydällä näin 20 minuuttia. Esitteessä kerrotaan että se puhdistaa tässä ajassa 10m2 tilan.

Neste kaadetaan pulloon pikkuisen suppilon avulla, joka tulee pakkauksen mukana

Neste kaadetaan pulloon pikkuisen suppilon avulla, joka tulee pakkauksen mukana

sydänlanka paikoilleen

sydänlanka paikoilleen

Liekkiä poltetaan 2 minuuttia

Liekkiä poltetaan 2 minuuttia

Oli jännittävää nähdä kuinka tehokas lamppu on. Vaikka rakastan ruuanlaittoa ja tietysti hyvää ruokaa, en pidä siitä, että koti haisee ruualle sen jälkeen, kun se on syöty. Lisäksi nenäni on sellaista sorttia, että se haistaa tarkasti. Pelkällä tuulettamisella ei ruuan aromit aina helposti lähde ja sipulin käryn peittämisyritykset jollain tuoksukynttilällä on pahin sekametelisoppa, mitä kuvitella saattaa. Muutenkin huonetuoksut ovat minulle usein varsin haastavia.

Ilokseni lamppu toimii. Se on hämmästyttävää, mutta se todella poistaa huonot tuoksut kodista. Kuljetin sitä aluksi eri huoneissa tarpeen mukaan, kunnes kyllästyin ja hankin muutaman lampun lisää. Pullot vaan ovat niin kauniita, että valikoimasta on vaikeaa valita ihanin. Olen päätynyt aika simppeleihin, mutta kun selaan luetteloa haluaisin niitä loputtomasti.

Tää on meidän makkarissa, jonne olen tehnyt yöpöydät leca harkoista

Tää on meidän makkarissa, jonne olen tehnyt yöpöydät leca harkoista

Lampun käytössä on tärkeää muistaa sulkea se umpinaisella korkilla 20 minuutin käytön jälkeen (tai sen jälkeen kun on käyttänyt sitä useammassa tilassa aina 20 min kerrallaan) Koska muuten lähes 100% alkoholia oleva neste haihtuu itsestään taivaan tuuliin. Koristeellinen kaunis korkki laitetaan sitten umpinaisen korkin päälle.

Lampussa voi käyttää joko tuoksutonta tai tuoksua sisältävää nestettä. Joskus lisään perusnesteeseen tuoksua joskus en. Olen ihastunut mietoon laventeliin, mutta kokeilulistalla on ainakin sitruuna, appelsiinin ja kanelin yhdistelmä ja rakastamani bergamotti.

Lampe Bergerillä on pitkä historia. Sen kehitti kemisti ja apteekkari Maurice Berger 1890-luvulla Ranskassa sairaaloiden käyttöön, ahtaiden sairaalahuoneiden ilman puhdistamiseen bakteereista. Ongelmana oli kulkutautien leviäminen aikana jolloin antibiootteja ei tunnettu. Lamppu siis todella puhdistaa ilmaa katalysaattorin avulla ja sen huomaa lamppua käyttäessä, kun ilma raikastuu.

On muuten hauska juttu, että lamppua ovat käyttäneet jo Pablo Picasso ja Coco Chanel. Tunnen kuuluvani piireihin! Tosin Picasso käytti lamppua polttamansa oopiumin käryn ja Coco tupakan hajujen hävittämiseen. Minä se vaan poistan sipulin ja muun ruuan tuoksua! Vaan olisipa mulla ollut tällainen, kun meillä vielä oli koira!

Pus

Hanna