Hanna liikenteessä – ja muut teillä liikkujat

Heipparallaa!
Mitä on tapahtunut, kun en ole kirjoittanut mitään melkein viikkoon? Vaikka mitä!

Ensin hajosi auto. Se oli kiinnostava keissi. Olin liikennevaloissa tässä aivan lähellä kotia ja odotin, että valot vaihtuvat vihreiksi. Sitten ne vaihtuivat. Ja sitten ei tapahtunut mitään. Tai itse asiassa tapahtui. Kaikki auton valot alkoivat hulluna vilkkua, etenkin STOP ja jakoavaimen kuva. Lisäksi näyttöön ilmestyi teksti: Vaihdelaatikko on vaarassa rikkoontua.

A vot – siinäpä hauska tilanne kerrassaan. Mietin tovin. Koetin käynnistää auton. Nada! Ei mitään. Mietin uudelleen torvien soittaessa vaativaa konserttiaan takanani. Laiton sitten hätävilkut päälle, nousin autosta ja viittilöin muita ajamaan ohitseni samalla kun etsin käsiini varoituskolmion, jonka vein ihan asiallisesti jonnekin kauas. Satoi vettä ja oli sikamaisen kylmä.

Ajan usein kauppaan aamuisin pyjamassa, jos vaikka kahvi on loppu ja lapset vein kouluun aina pyjama päälläni. (Esikuvani oli omassa lapsuudessani, jolloin yhden Niinan äiti ajoi Niinan ja joskus minutkin kouluun pikkuisella kirkkaanpunaisella Minillä päällään yöpaita ja minkkiturkki! Se oli minusta tavattoman tyylikästä ja rebeliä!) Mutta periaatteessa otan aina autoon mukaan vaatteet, joissa tarkenee vallitsevassa säässä, koska ikinä ei voi tietää. Tällä kertaa en ollut kuitenkaan tehnyt niin. Tietenkään.

No menin autoon, jota en siis saanut käyntiin, joten se oli nopeasti aika viileä, olematta pätkääkään cool. Soitin 24h palveluun ja sain hinauksen, joka luvattiin tulevaksi tunnin päästä. Ei vetele! Sanoin etten voi odottaa, koska jäädyn kuoliaaksi tuota pikaa. Ja ajatelkaa kuinka ihanaa – hinauspalvelu lupasi tulla hakemaan autonavaimen kotoani, joka oli kahden kilometrin päässä. Soitin armaalleni, joka haki minut pois palelemasta.

Kaikki siis järjestyi mainiosti, mutta merkillepantavaa oli, että kolme ihmistä, kaksi nuorta miestä ja yksi nuori nainen, pysähtyivät ja tulivat kysymään, tarvitsenko apua. Se tuntui hienolta ja ihanalta. Typerää oli se, että keskustellessani autopalvelun kanssa puhelimessa, en voinut vastata avun tarjoajille kunnolla. Puistelin vain tarmokkaasti päätäni ja kumartelin kiitokseksi.

auto liikenteessä

Mutta siis – avuliaisuus ei ole kuollut, vaikka autoni kuolikin siihen toviksi. Nyt se on jo taas hyvässä hapessa ja eilen ajoin sillä asioilleni. Matkalla näin autoilijan, joka tarvitsi apua. Auttamassa oli neljä paloautoa, poliisi ja ambulanssi. Kaikkien autojen vauhti rauhoittui.

Aina kun näen onnettomuuden, sydämeni kutistuu rusinaksi. En voi olla ajattelematta, miten joidenkin ihmisten elämä on juuri muuttunut. Vaikka onnettomuus olisi aivan pienikin, kuljettaja pelästyy, autot hajoavat, tulee kustannuksia ja vaivaa, se kaikki on vielä pientä. Mutta sitten kun tulee vammoja ja vielä pahempaa. Nytkin palomies käveli pitkäteräinen moottorisaha kädessään. Auto oli ylösalaisin pientareella kehätien liittymän kaarteessa.

En voi tietää mitä on tapahtunut, mutta sen tiedän, kuinka hulluina ihmiset liikenteessä ajavat. Röyhkeitä kuljettajia, perässä roikkujia, kiilaajia, minä minä minä –ajajia. Kuljettajilla on mahtava osaamisen tunne, joka kuitenkin voi pirstaloitua tuhansiksi palasiksi muutamassa sekunnissa.

Moottoriteiden ja muidenkin teiden työmaiden kohdalla nopeuksia on rajoitettu tuntuvasti, mutta ani harva piittaa niistä pätkääkään. Minusta se on härskiä ja itsekästä. Rajoituksiin on aina syy. Itsekäs kuljettaja on kuitenkin sitä mieltä, ettei se koske häntä. Ällöä.

Kaikki myös tunnistavat kiilaajat, jotka ajavat täytä vauhtia jonojen ohi ja kiilaavat viime hetkellä jonoon sivusta. Miksi? Koska heillä on kiire. Ei jaksa jonottaa. Aha.

Ajakaa varovasti ystävät, pysähtykää tarjoamaan apua ja toivotaan, ettei eilinen onnettomuus tuottanut mitään peruuttamatonta ihmisille.

 

Suukkoja

Hanna

 

Hämäriä juttuja

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

img_3806-1Aurinko paistaa niin ihanasti, tuntuu aivan kesältä. Äsken söin lounaan terassilla ja luin samalla naistenlehteä. Lämpöä ja valoa riitti. Mutta illat hämärtyvät jo ja aivan kohta hämärää riittää paistetta pitempään. Sateisina päivinä keskellä päivääkin on hämärää ja märkä asfaltti jotenkin imaisee kaiken valon. Moni huomaa, että hämärässä näkeminen tuottaa ongelmia. Tai aina sitä ei edes oikein tajua, ennen kuin tulee se vähältä piti -tilanne. Usein taustalla on korjaamaton taittovirhe, mutta huono hämäränäkö voi kieliä myös diagnosoimattomasta silmäsairaudesta.

Silmä on ihmeellinen, se mukautuu niin moneen. Kun mennään hämärästä kirkkaaseen silmiltä kuluu vain muutama minuutti tottua valoon. Mutta kun siirrytään valosta hämään se viekin paljon kauemmin aikaa. Tyypillisesti se kestää 5-7 minuuttia, mutta aivan täydellisesti silmät tottuvat hämärään puolessa tunnissa. Sen huomaa helposti juuri tähän aikaan vuodesta. Kun touhuan jotain kotona illansuussa saattaa tyttäreni pyyhältää ovesta sisään ja sytyttää kaikki valot ja kysyä, miksi olen pimeässä. En ole huomannut, koska hämärä on hiipinyt sisään hitaasti ja olen ollut sen kanssa käsi kädessä – tottunut ja muuntunut yhtä matkaa illan kanssa. Mutta jos menen valoisasta olohuoneesta pimeään makuuhuoneeseen en näe mitään.

istock_000014819344large-1Kotonahan se ei ole ongelma, osaan kulkea meillä varmasti silmät kiinni törmäämättä mihinkään. Ainakin jos on siistiä! (Sen sijaan isälläni oli suuria ongelmia tässä asiassa ja hän marmatti yhtenään äidilleni tämän taipumuksesta möbleerata kotia – eli järjestää kaikki huonekalut uusille paikoille vähän väliä. Öisiä törmäilyjä vessareissujen yhteydessä tapahtui usein…!)

Sen sijaan heikentynyt hämäränäkö voi olla hyvin hankala ja vaarallinen liikenteessä. Kun illat pimenevät ja märkä asfaltti imee kaiken valon, saattaa tuntua vaikealta nähdä selkeästi. Jalankulkijat tupsahtavat näköpiiriin äkkiarvaamatta ja pyöräilijät tuntuvat ilmaantuvat eteen aivan tyhjästä.

Maantiellä ajaessa saattaa olla vaikeaa ymmärtää mikä möhkäle näköpiirissä häämöttää tai liikennemerkin numerot voivat olla vaikeita erottaa.

Specsaversin Marina Åkerlund neuvoo hämäränäkönsä kanssa tuskailevia menemään optikolle näöntarkastukseen. Monesti hämäränäkövaikeuksien taustalla on korjaamaton taittovirhe, kuten esimerkiksi likitaittoisuus, joka korostuu hämärässä. Likitaittoisuudesta on kyse, kun ihminen näkee lähelle melko hyvin, mutta kauemmaksi katsoessa kuva on samea ja epätarkka.

Olen itse hankkimassa nyt erityisiä ajolaseja, koska ajan paljon paitsi kaupungissa myös juonto- ja luentokeikoille ympäri Suomea. Juttelin Marinan kanssa ja hän suositteli keltaisia linssejä laseihini! No ihan varmana haluan juuri sellaiset ajolaseihin! Ja tajusin myös, että sekä laskettelulaseissani, että endurolaseissani on aina ollut keltainen linssi, vai mikä kalvo se nyt niissä on.

14341868_10201865439634306_2051751650_nSyynä heikentyneeseen hämäränäköön voi olla myös merkki silmäsairaudesta. Alkava kaihi voi oireilla niin, että vastaan tulevien autojen valot häikäisevät pimeässä. Hämäränäkö saattaa heiketä myös iän myötä, kun valoa taittavat väliaineet samenevat. On myös joitain sairauksia jotka voivat ilmetä hämäränäön ongelmina. Sellaisia ovat esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes.

Joka tapauksessa, jos hämäränäkö askarruttaa kannattaa mennä optikolle näöntarkastukseen.

Minulla on suuri ilo toimia Specsaversin – anna hyvän näön kiertää -kampanjan kummina ja kummin ominaisuudessa toivonkin, että menet näöntarkastukseen tai et, veisit vanhat tarpeettomat silmä- ja aurinkolasisi Specsaversille, jossa niitä kerätään Tansaniaan vietäviksi uuteen käyttöön. Olen itse ollut tällaisella silmälasimatkalla mukana ja voin taata että lasit tulevat todella tarpeeseen ja niistä suuri apu. Voit tutustua Tansanian hyväntekeväisyysmatkaani täällä. Linkki. Ja täältä saat lisää tietoa kampanjasta.

Anna hyvän näön kiertää -kampanjan lanseeraustilaisuudessa. Kuva Jaakko Jaskari

Anna hyvän näön kiertää -kampanjan lanseeraustilaisuudessa.
Kuva Jaakko Jaskari

Vinkit joilla voit parantaa näkemistä liikenteessä pimeällä

  1. Tarkasta näkösi ja hanki lasit, joissa on pinnoitetut linssit. Käy näöntarkastuksessa. Hanki sopivat lasit ja niihin pinnoitetut linssit, joissa on heijastuksen esto. Muuten linssien etupintaan syntyy häiritseviä heijastuksia muun muassa vastaantulevien autojen valoista, mikä haittaa näkemistä.
  2. Hanki keltaisensävyiset linssit. Keltaiset tai keltaoranssit linssit auttavat näkemään paremmin hämärässä, koska ne parantavat kontrasteja ja poistavat häikäisyä etenkin sumussa tai sateessa.
  1. Pidä välineet hyvässä kunnossa. Hanki autoon laadukkaat valot. Pidä huolta, että sekä tuulilasi että silmälasisi ovat puhtaat ja että niissä ei ole naarmuja. Mukauta näkösi pimeään. Jos tiedät, että näkösi mukautuu hitaasti valoisasta pimeään siirryttäessä, ole hetki aikaa pimeässä. Totuttele hämärässä näkemiseen, ennen kuin lähdet liikkeelle.

 

Nähdään!

Hanna

 

Liikenne on yhteispeliä

Kaikki ystäväni tietävät, että rakastan hienoja, nopeita autoja ja moottoripyöriä. Autolla ajamista olen rakastanut siitä asti, kun sain ajokortin joskus lähes neljäkymmentä vuotta sitten. Paljon on siis kilometrejä takana. Pari peräänajoa ja muutama mojova ylinopeussakko. Olen ajanut sekä prätkällä, että autolla Jenkeissä, kaikissa pohjoismaissa ja suuressa osassa Eurooppaa, myös Englannissa sekä omalla autolla, että paikallisella, jossa ratti siis väärällä puolella. Via Baltica on taittunut pariin otteeseen moottoripyörällä. Tämä pohjustukseksi, että on jonkinlaista perspektiiviä asiaan, joka painaa mieltä.

_MG_0414

Pikkukoululaiset alkoivat opintiensä tällä viikolla ja käynnissä on kovat kampanjat, joissa autoilijoita muistutetaan pienistä untuvikoista teillä ja suojateillä. Tuntuukin, että koulujen läheisyydessä ollaan skarppeina, mutta annas olla, kun päästään isoille teille! Piru iskee ja paholainen ratin takana pääsee valloilleen!

Aivan sama putoaako rajoitus tietyön kohdalla motarilla sadasta viiteen kymppiin kaasujalka ei kevene. Yleisten teiden keskivertoa parempina itseään pitämät arkipäivän rallikuskit, antavat mennä sydämensä kyllyydestä. Ja jos edessä on joku idiootti, puskuriin vain kiinni. Jos se helvetin typerys vielä ajaa vasenta kaistaa, eikä samoin tein vaihda kaistaa, niin äkkiä vaan oikealta ohi ja kiilaten eteen. Missään tapauksessa muut kuin täysidiootit eivät noudata suurinta sallittua nopeutta. Eihän tässä nössöjä olla! Kunnon kuski ajaa kuten huvittaa ja hurauttaa niin kovaa kuin ikinä pääsee seuraavat viisikymmentä metriä, seuraavan ajoneuvon perään huohottamaan. Sillä moottoritie on hänen! Ja yksin hänen!

Liikenteeseen on kesäloman jälkeen tullut aimo annos aggressiota. Se on käsin kosketeltavaa. Ajo on hermostunutta ja tempoilevaa. Ei sujuvaa ja soljuvaa.

_TAS4063

Pyöräilijät, nuo liikenteen ultraohjukset ovat kokonaan oma lukunsa. Osa ottaa huomioon kaikki oikeutensa ja välttää visusti kaikkia velvollisuuksiaan, osa purkaa aggressioitaan jalankulkijoihin ikään katsomatta ja huutelee mitä sattuu. Osa ajaa kuolemaa uhmaten sääntöjen mukaan. Monet polkevat aivan liian lujaa.

Koko liikennettä leimaa vihainen itsekkyys. Tunnen sen nahoissani. Se on minusta inhottavaa.

Maailmassa on hirveän erilaisia ihmisiä. Ja erilaisia tilanteita. Ja tunteita. Ja niitä kaikkia istuu rattien takana, kaikenlaisissa satuloissa ja kulkee jalan pitkin teitä ja katuja. Joku on juuri saanut kuulla tulevansa vanhemmaksi, joku on juuri menettänyt läheisensä, jollain on laskut maksamatta ja huoli tulevasta, joku on onnensa kukkuloilla. Jollain on lapsi sairaana, joku vie läheistään sairaalaan. Joku ei osaa sinun kaupunkisi katuja ja joutuu katsomaan vähän ympärilleen ja saattaa valita väärän kaistan. Jotakuta vähän pelottaa ratin takana ja joku on ajamassa ensimmäistä sataa kilometriään. Olet itsekin joskus vieraassa paikassa. Olit joskus aloitteleva kuski itsekin. Anna aikaa ja tilaa.

Jospa jokainen alkaisi keskittyä omaan napaansa vähän toiseen tyyliin? Että pointti ei olekaan se, kuinka saatana nyt pääsen tästä helvetin ruuhkasta ja tonkin idiootin takaa eteenpäin. Vaan jos alkaisikin ajatella, kuinka itse pysyy hyvällä mielellä? Kun annat tietä, tuntuu hienolta, lupaan sen! Kun ajat rauhassa, olet samaan aikaan perillä, kuin jos riehut liikenteessä. Lupaan senkin. Ainakin kaupunkialueella. Ja lisäksi perillä olet hyvällä tuulella. Kun et provosoidu mistään liikenteessä, verenpaineesi voi hyvin ja tunnet olevasi kaikkien muiden yläpuolella, koska olet rauhallinen ja fiksu liikenteessä ja sinulla on varaa olla cool.

Yksi polkupyöräilijä kuoli liikenteessä eilen, toden näköisesti aggressiivisen kuljettajan vihan purkauksen takia. Sitä elämää ei enää ole. Millainen on sen autoilijan loppuelämä, jonka puskuriin pyöräilijän elämä päättyi? Älä ota sellista taakkaa kannettavaksesi. Liikenne on yhteispeliä.

Syvä osanottoni pyöräilijän ja autoilijan läheisille.

♡♡♡♡♡

Lempeitä kilometrejä meille kaikille

Hanna