Strasseja, silkkiä ja kultaa Saarenmaan oopperapäivillä

Tällä mekolla menin, mutta päällä oli vielä farkkutakki. Oi jospa olisi ollut höyhenpuuhka!

Tällä mekolla menin, mutta päällä oli vielä farkkutakki. Oi jospa olisi ollut höyhenpuuhka!

Olen kauhean huono suunnittelemaan mitään juttuja vuoden päähän tai edes ensi jouluun. On vaikeaa kuvitella, että juuri nyt ostaisin lippuja ensi kesän oopperajuhliin tai varasin kesälomamatkan. En muutenkaan suunnittele elämääni kauheasti eteenpäin. Olen heittäytyjä vailla tarkkoja suunnitelmia. Niin on ollut aina enkä kadu. Se tapa on tehnyt elämästäni hirveän hauskan ja olen saanut kokea mahtavia asioita. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään rohkeana, mutta olen minä kyllä aika rohkea monissa asioissa. En uskalla seistä päälläni enkä roikkua ilmajoogan silkkiliinoissa pää alaspäin, mutta uskallan hypätä tuntemattomaan.

Osaan näköjään myös kirjoittaa varsin mahtipontisen alun blogille, jossa aion kertoa Kuressaaren oopperapäivistä! (Oikeasti ulvoin naurusta, kun tajusin, kuinka tämä homma lähti käsistä, mutta en kadu, sillä tässä on kyllä pointti!)

Kesällä, juuri kun jäin Saarenmaan taloomme yksin, maailman ihanin naapurini Sirje kysyi, tahtosinko lähteä hänen kanssaan oopperaan. Eipä tarvinnut miettiä sekuntiakaan, tietysti tahdoin. Ja niin me menimme Kuressaaren oopperapäivien viimeiseen iltaan, jonka ohjelmassa oli oopperagaala. Eri solistit esittivät aarioita eri oopperoista Krefeld-Mönchengladbachin sinfoniaorkesterin johdolla.

Sisään alueelle kuljettiin näin ihanasti.

Sisään alueelle kuljettiin näin ihanasti.

Katsomo on katettu, mutta jos ilma on kylmä, niin villahuivi on tarpeen.

Katsomo on katettu, mutta jos ilma on kylmä, niin villahuivi on tarpeen.

Oopperapäivien näyttämönä on upea Piispanlinna Saarenmaan ainossa kaupungissa, ihanassa Kuresaaressa. Linna on omalla saarellaan, paikka on upea. Itse esitykset ovat sitä varten rakennetussa teltassa.

Mökin vaatekaapissa minulla ei ole mukana kauhean hienoa asukokoelmaa, mutta oli siellä yksi sopiva mekko. Pitkä, kukikas Tara Jarmonin silkkisifonki mekko. Pelkäsin jäätyväni, eikä matkassa ollut yhtään suurta huivia, jonka olisin voinut ottaa mukaan, joten laiton koltun päälle farkkutakin. Eipä ollut juhlakenkiäkään, joten jalkaan sujahtivat ei niin juhlavat, mutta ah niin jaloissa hyvät Otzit. Kaikeksi onneksi ne olivat hopeiset. Katsaus peiliin ja joo – hyvin voin mennä.

Sirje oli jo Kuresaaressa, jonne meiltä on 20 minuutin ajomatka ja meillä oli treffit Kuresaaren Piispanlinnan portilla.

Olin ajoissa ja odotellessani Sirjeä olin pudottaa silmät päästäni – niin hienoissa asuissa paikallinen väki saapui iltaan. Suurimmalla osalla oli päällään pitkät iltapuvut tai vaihtoehtoisesti minimittaiset. Oli decolteeta, strasseja, silkkiä ja organzaa, huikean korkeita korkoja ja kauniita kampauksia. Miehillä oli puvut, joillain kolmiosaiset. Se oli ihanaa. Katselin lumoutuneena sitä pukukavalkadia. Olisin halunnut kuvata kaikki asut, mutta en tohtinut ottaa ainuttakaan kuvaa.

Mietin siinä sitten, miten Suomessa pukeudutaan oopperaan ja teatteriin. Aika arkisesti. Usein varsin arkisesti. Ja monesti on sekä arkista että juhlavampaa settiä. Vähän yllättävää on, että ensi-iltoihinkaan ei enää pukeuduta kuin juhlaan. Mutta toisaalta se on myös tasa-arvoista. Voit nauttia esityksestä, kuten haluat. Minä kuitenkin nautin suunnattomasti niistä upeista asuista, joita sain ihailla. Nautin myös musiikista, jota en voi käydä arvostelmaan, koska en ole oopperantuntija. Ystäväni, jotka kävivät katsomassa muutamia esityksiä, olivat hyvin vakuuttuneita tarjonnasta ja onhan oopperpäivillä Kuressaaressa jo pitkät perinteet ja Viro on laulumaa, joten huonoa siellä ei käy tarjoaminen.

Aplodeista ei ollut tulla loppua!

Aplodeista ei ollut tulla loppua!

Kohti kotia hämärtyvään iltaan.

Kohti kotia hämärtyvään iltaan.

Ilta oli niin kaunis ja ihana

Ilta oli niin kaunis ja ihana

 

Eipä ihme että siellä pukeudutaan upeasti. Samaan aikaan oli Kuressaaren Kaubamajan naisten osastolla esillä muutamia upeita juhla-ja hääpukuja. Oikean puoleisen on suunnitellut Triin Kärblane NYMF Moestuudiosta www.nymf.ee ja vasemmalla olevan puvun Piret Puppart

Eipä ihme että siellä pukeudutaan upeasti. Samaan aikaan oli Kuressaaren Kaubamajan naisten osastolla esillä muutamia upeita juhla-ja hääpukuja. Vasemmalla olevan puvun on suunnitellut Piret Puppart ja oikean puoleisen on suunnitellut Triin Kärblane NYMF Moestuudiosta www.nymf.ee Kannattaa käydä tutstumassa hänen sivuihinsa – uskomattomia pukuja!

Sain kuulla, että lippuja oli jäänyt jonkun verran myymättä, koska majapaikat olivat loppuneet kesken. Kuressaaressa on kuitenkin paljon majoitustilaa. Useita hotelleja, pieniä ja suuria. Ja koska kaupunki on pieni, on välimatka linnaan aina lyhyt. (Kannattaa muuten muistaa, että Virossa promilleraja auton ratissa on nolla)

Jos kiinnostaa tehdä elämyksellinen oopperamatka Saarenmaalle, niin liput ja majoituksen voi varata jo nyt. Jos nimittäin on sellaista sorttia, että voi tehdä pitemmän tähtäyksen suunnitelmia.

Minulla kävi sikäli hauska tuuri siellä, että katsomossa aivan siinä edessäni, normaaleilla paikoilla, istui Viron istuva presidentti Kersti Kaljulaid ja vähän kauempana takana Viron entinen presidentti Arnold Rüütel. He saapuivat paikalle ilman sen suurempaa kohinaa. Rüütel ilman minkäänlaista hovia ja Kaljulaidillakin oli vain yksi turvamies eikä mitään erikoiskohtelua. Olisi taas tehnyt mieleni käyttää kameraa, vaan enpä edelleenkään tohtinut.

Kiitos Sirje ❤️ Ihana naapuri naine!

Kiitos Sirje ❤️ Ihana naapuri naine!

Kun kävelimme pimenevässä illassa autolle, näytti liina niin kauniilta. Se oli ihana ilta ja ei niin juhlavat kenkäni olivat kyllä ihan parhaat siinä maastossa. Niilläkin kyllä meinasin lentää turvalleni varsin näyttäväsi, heti alkajaisiksi. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystyssä ja arvaatte tietysti nolouden määrän, varsinkin kun olin siinä hetkessä aivan yksin. Sellainen pyryharakan kolmiloikka…

Suunnittelit tai et – olkoon elämäsi ihanaa

Hanna

Yhtäkkiä eilen rakastin koko maailmaa

iisii ♥️

iisii ♥️

Yhtäkkiä eilen rakastin koko maailmaa. Vihdoinkin. Kirjoitin joskus keväällä jotain onnesta ja onnellisuudesta tänne. Ystäväni kommentoi tekstiä kertomalla, kuinka hän välillä aivan yhtäkkiä ikään kuin hukkuu onneen. Onnen huppu humahtaa hänen ylleen. Luin kommentin moneen kertaan ja ihmettelin mitä minulle oikein on tapahtunut. Kommentti olisi voinut tulla omasta kynästäni, mutta tajusin, etten ollut enää pitkään aikaan kokenut noita hassuja onnentulvahduksia. Työnsin asian mielestäni. Syiden pohtiminen pelotti.

Pian huomasin kertovani toiselle ystävälleni, että elämäni tuntuu tylsältä, olen kuin joku juna. Teen vain töitä, pusken eteenpäin enkä oikein iloitse mistään. Huomasin, etten kuule mitä ihmiset puhuvat, vaikka olen paikalla. En ollut läsnä ollenkaan. En uskaltanut edelleenkään alkaa kaivaa asiaa syvemmältä, takaraivossa takoi ajatus liian pelottavasta vastauksesta.

Herkkuja torilta!

Herkkuja torilta!

Sitten tuli kesä. Ja ensimmäinen oikea pitkä kesäloma viiteen vuoteen. Lähdin Saarenmaalle mökille. Juhannuksena oli vieraita ja meillä oli valtavan hauskaa. Ajoimme fillareilla tuntikausia upeissa maisemissa, söimme hyvin, pälpätimme ja aurinko paistoi.

Viikot kuluivat ja lopulta olin mökillä yksin. Siivosin kuin mielipuoli sitä taloa. Kun ei ole viiteen vuoteen ehtinyt olla paikassa kunnolla, ei pese patjan päällisiä, tyynyjä ja peittoja, kuuraa nurkkia ja rakenna pioneille tukipuita. Kaiken touhun välissä makasin auringossa ja luin ihania kirjoja. Ahmin niitä. En olisi millään halunnut lähteä mökiltä pois, mutta perhe kutsui jo kotiin. Ei sekään ollut huono homma! Jos joku kaipaa, se on onnellista.

Kirja ja riippumatto! Parasta!

Kirja ja riippumatto! Parasta!

 

Kalaa ja leipää naapurista

Kalaa ja leipää naapurista

IMG_8814

 

Ilta-aurinko ♥️

Ilta-aurinko ♥️

 

Joutsenet on jotenkin niin käsittämättömia lintuja. Suuria, valkoisia ja kovanpehmeitä.

Joutsenet on jotenkin niin käsittämättömia lintuja. Suuria, valkoisia ja kovanpehmeitä.

Ikeasta ostetut laventelit olivat talvehtineet! Suuri ilo!

Ikeasta ostetut laventelit olivat talvehtineet! Suuri ilo!

En ole huomannut huonoja säitä. Saarenmaalla paistoi koko ajan eikä täällä Espoossakaan ole ollut kylmä.

Lauantaina tapahtui ihme. Nukuin 9,5 tuntia. Sellaista ei tapahdu. Nukun viisi tai kuusi tuntia yössä. Aamu oli ihana ja käsitin, etten stressannut mistään. Viikko on kulunut leppoisasti ja sama tahti jatkui, vaikka tein töitä koko ajan. Olen myös alkanut nähdä unia, myös muita kuin niitä jotka toteutuvat. (Niin – mä näen toteutuvia unia)

Aamiainen auringossa - joka aamu ♥️

Aamiainen auringossa – joka aamu ♥️

 

Ja sitten yhtäkkiä eilen se huppu putosi niskaani – onni! Onni palasi! Pää suhisee uusia suunnitelmia, mutta ei ole kiirettä toteuttaa mitään. Se on ehkä juuri parasta – rakastan sitä, kun päässä suhisee suunnitelmia. On myös se hullu fiilis, että voin tehdä mitä vain eikä mikään unelma ole liian suuri. Huh – olin kaivannut tätä. En tiennyt, että tarvitsen pitkän loman. Mutta joku tiesi, koska tuohon se tupsahti! Kiitos!

Hei hulinaa – elämä on ihanaa! Rakkautta ja onnea kaikille!

 

 

Taistelu mystisen hajun poistamiseksi ja pari sisustusvinkkiä kylppäriin

IMG_9270 (1)Loman ensimmäiset tylsät säät! Mutta ei se mitään, tulivat tänne juuri sopivasti, sillä mökissä on kaaos! Periaatteenani on, että jos aurinko paistaa, olen ulkona. Samaan aikaan, kun aurinko on paistanut ja olen grillannut nahkaani valumalla epämääräisissä asennoissa riippumatossa kirja kädessä. Olen kuitenkin samalla tehnyt mökissä suursiivousta. ikään kuin pätkätöinä.  Pilvi – siivousta – aurinko – löhöilyä on ollut periaatteena. Ja löhöilyä on kyllä kertynyt mittava määrä.

Aurinkoa - ei siis siivousta!

Aurinkoa – ei siis siivousta!

Täällä ei ole paljon tavaraa, mutta turhuuksia on silti kertynyt nurkkiin. Olen tyhjentänyt aina yhden paikan kerrallaan, kunnes pääsin varastohuoneeseen, jossa säilytetään oikeastaan kaikki. Eilen oli jo vähän pilvinen sää, mutta oli ihanan lämmintä. Kannoin varastosta ulos kaiken, jonka luovutan pois. Asettelin kamat kivasti puutarhapöydälle ja ajattelin pyytää naapurin katsomaan, jos he haluaisivat jotain juttuja itselleen. Lähdin reippaasti ovesta pihalle vain todetakseni, että oli alkanut kaatosade! Olkikatto on siitä vekkuli, ettei sade kuulu koskaan sisälle. Täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. No mitäpä muuta kuin hirveällä vauhdilla kamat ovesta sisään turvaan. Nyt se kaaos lepää tuossa ja odottaa, että pakkaan ne johonkin tai teen jotain muuta järkevää niille. Mutta yhtä kaikki – kaaos on ja pidän siitä, koska kohta kaikki on siistimpää kuin ikinä.

Olen jynssännyt mökin kaikki nurkat. Mutta yksi paikka oli aivan mahdoton. Toinen vessamme. Siellä oli outo tuoksu. En tunnistanut sitä, ja kuten ehkä joku teistä tietää, olen ollut migreenin riivaamana ja silloin hajuaistini on aivan erityisen herkkä. Ei ainoastaan kohtauksen aikana, vaan kauan ennen ja jälkeenkin. Olen nuuhkinut ja kuurannut sitä vessaa mielipuolisesti saamatta aikaan tyydyttävää tulosta. Vieraitakin oli ja hävetti se haju, mutta en sanonut mitään. Vein sinne Lampe Bergerin viemään hajua pois ja sen se tekikin, mutta se riivattu haju palasi aina takaisin. Päättelin, että hajun on tultava jostain esineestä, joka on vessassa. Poistin kaiken. Myös pyyhkeet ja maton. Suljin myös lavuaarin tulpalla. Ei apua. Lopulta siirsin pois kaikki 8 rullaa vessapaperia, jotteivät ne kastu, koska päätin pestä vessan seinät. Lattia ja kalusteet oli jo hoidettu tietysti. Tämän tehtyäni aurinko kutsui minua ja jätin seinän pesu hommat odottamaan pilvistä hetkeä.

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Pilvi saapuikin, kuten elämässä aina tapahtuu. (Huomaa filosofinen ote) Ojentelin aurngosta lämpimiä jalkojani, venyttelin ja vanuttelin ja vihdoin lähdin laiskasti vessan seinien pesupuuhiin. Vaan mitä oli tapahtunut! HAJU OLI POISSA! Tsadaaaa! Olin aivan äimänä. Nuuhkin kuin huumekoira. Menin ulos ja tulin takaisin sisälle, mutta haju vaan pysyi (onneksi) poissa. Sitten ymmärsin. Ainoa asia, joka oli muuttunut, oli poistetut vessapaperit. Se haju tuli siis niistä hiivatin vessapapereista! Olin epähuomiossa ostanut TUOKSUVAA vessapaperia.

 

Syylliset jonossa!

Syylliset jonossa!

Tämä taistelu kesti puolitoista viikkoa. Sen vaan sanon, että kakkakin haisee paremmalle, kuin tuoksuva vessapaperi. Ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Että tämmösissä meinigeissä täällä. Puhtaalta tuoksuu lomakodissa ja lomakin on kohta pidetty.

Iloa päivään

🙈

Hanna