Kolmen päivän loma

Iltarusko

Iltarusko

Kirjoitin jo pienen raportin Fuengirolan matkasta, jonka tein viime viikonloppuna, mutta lupasin vielä palata takaisin matkafiiliksiin.

Yleensä viikonlopun mittaisen matkat ulkomaille on kaupunkilomia ja aurinkolomat kestävät viikon tai pitempään. Oli hauska oivallus lähteä viikonloppulomalle aurinkoon ja rannalle.

Vaikka jos nyt ihan totta puhutaan niin kysymys ei oikeasti ollut mistään oivalluksesta…. Jari lähti Fuengirolaan harjoittelemaan enduroa ja minä lähdin mukaan. Eli valinnan mahdollisuutta ei ollut, mutta laiska aurinkoloma oli äärettömän kutsuva idea. Tosin siitä ei tullut laiskaa, sillä askelaita kertyi aivan hulluna, mikä on ainoastaan ilo. Mukaan matkalle tuli viime hetkellä myös Katri, mikä teki matkastani paljon hauskemman. Katri on huippuseuraa ja tietysti päivät sujuivat eri tavalla rattoisasti hänen kanssaan, kuin yksin. Jari ajoi päivät ja illat vietimme kolmisin.

Heti rantaan Katrin kanssa!

Heti rantaan Katrin kanssa!

Nomadin granola on paras vaihtoehto perjantain toiselle aamiaiselle. Ensimmäinen syötiin lentokentällä viiden aikaan aamulla.

Nomadin granola on paras vaihtoehto perjantain toiselle aamiaiselle. Ensimmäinen syötiin lentokentällä viiden aikaan aamulla.

Lähdimme matkaan aivan liian aikaisin perjantai-aamuna, mikä tarkoittaa heräämistä yöllä. Kun kello soi 03:40 selviää kaikista toiminnoista ainoastaan siksi, että tietää päivän pian paistavan kirkkaammin kuin koko viime kesänä Suomessa. Ja niinhän se tekikin. Puolilta päivin kävelin rantaan, otin kengät jalasta ja kahlasin meressä. Se tuntui aivan epätodelliselta!

Fuengirolassa oli täysi kesä. Edessä oli kolme päivää auringossa, vailla mitään velvollisuuksia.

Aurinkorannikollahan asuu osan vuotta paljon suomalaisia ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Oli ihanaa katsoa varsinkin kovin iäkkäitä ihmisiä, jotka kävelivät leveää laatoitettua rantakatua ja istahtivat välillä sitä reunustaville penkeille tai kahviloihin. Vähän tuli haikea olo, kun ajattelin, kuinka ihanaa omilla vanhemmillani olisi ollut siellä. Äitini elää vielä ja hänen toiveensa oli aina pitkä vanhuus isän kanssa, jolloin voisi tehdä ihania asioita. Elämä meni eri tavalla ja isä menehtyi jo kauan sitten ja sitku –asiat jäivät vain äidin haaveiksi. Kyllä siellä valossa ja lämmössä on leppoisaa viettää vanhuuden päiviä.

Minä en kuitenkaan halua, ainakaan toistaiseksi, mitään omaa kotia minnekään etelään. On mukavampi matkustella erilaisiin paikkoihin ja hotellipalvelut kyllä maistuvat arjen vastapainona. Jotkut muuttavat etelään kokonaan, kuten Johanna ja Jan Weckström.

Olen kertonut täällä aikaisemmin, kuinka tutustuin heihin ja kirjoittanut myös Avotakkaan heidän tarinansa. Johanna perusti Zoco Home nettikaupan, kun he muuttivat pois Suomesta. Viime vuonna hän avasi lisäksi Mijakseen etnisen sisustuksen erikoisliikkeen. Nyt liike muutti jo suurempiin tiloihin ja kävimme Katrin kanssa tietysti moikkaamassa Johannaa.

Johannan kaupassa inspiroiduin tästä sohvasta. Ajattelin ottaa omasta sohvastamme pois selkänojatyynyt ja laittaa tilalle röykkiön pieniä tyynyjä. Tulisi selkeä muodon muutos ilman uutta sohvaa.

Johannan kaupassa inspiroiduin tästä sohvasta. Ajattelin ottaa omasta sohvastamme pois selkänojatyynyt ja laittaa tilalle röykkiön pieniä tyynyjä. Tulisi selkeä muodon muutos ilman uutta sohvaa.

Johanna ja Victoria

Johanna ja Victoria

Matot olivat ihanasti esillä

Matot olivat ihanasti esillä

Lentoooooon!

Lentoooooon!

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Tää kuusi on niin hauska.

Tää kuusi on niin hauska.

Uusi liike oli ihana ja istuimme siellä kahvittelemassa lauantai aamupäivän Katrin kanssa. Samassa liikekeskuksessa on myös aivan ihana kukkakauppa, jonne oli jo rakennettu joulu.

Kyllä elämä ja oleminen on niin erilaista, kun aikaa voi viettää koko ajan ulkona. Kaikki on niin paljon aktiivisempaa. Kun kotiin palattuamme ajoin kaupungin läpi puoli kahdeksalta illalla kaikkialla oli vain tyhjää. Edes Esplanadilla ei kävellyt kuin muutama ihminen. Me käperrymme kotiin hyggeilemään. Sehän on ihan kivaa, mutta kyllä aamulenkki ja jumppa ulkona auringossa on minusta ehkä tuhat kertaa ihanampaa, kuin sohvan nurkassa hyggeily.

Nastaa!! Treeniä ulkona rannalla!

Nastaa!! Treeniä ulkona rannalla!

Tää liike on mulle haastava, koska typerästi pelkään aina että astun yli penkin ja kaadun.

Tää liike on mulle haastava, koska typerästi pelkään aina että astun yli penkin ja kaadun.

Katri ui meressä! Vesi oli kylmää ja virkisti kuulemma oikein hyvin!

Katri ui meressä! Vesi oli kylmää ja virkisti kuulemma oikein hyvin!

Lounasta Nomadissa - aina sama paikka, mutta kun se on niin hyvä, niin miksi vaihtaa?

Lounasta Nomadissa – aina sama paikka, mutta kun se on niin hyvä, niin miksi vaihtaa?

Rantajutut - kivet ja simpukat ♥️

Rantajutut – kivet ja simpukat ♥️

Ihanaa lauantaita kaikille, koetan repiä itseni nyt aamulenkille ihan täällä kotinurkilla. Jos laittaa korviin soimaan oikein hyvää musiikkia, niin hyvin se sujuu ilman aurinkoakin! Täytyy antaa sisäisen auringon paistaa paremman puutteessa!

☀️

Hanna

 

Aurinkokylpyjä Fugengirolassa

Hola!

Perjantai aamusta sunnuntai-iltaan aurinkokylpyjä Fuengirolassa. Oolallaa – se teki hyvää! Ero valossa on niin käsittämätön. Kun lähdimme, maisema oli kuin tuhruisella linssillä otettu mustavalkoinen valokuva. Kun olimme perillä, oli niin kirkasta, että silmiä kirveli.

Kävelin kolme päivää auringossa. Pitkin rantaa, varpaat vedessä. Söin lounasta meluisella aukiolla, jossa ihmiset istuivat ravintolapöydissä ja kuului loputon puheen pulputus. Katsoin, kuinka aurinko nousi aamulla – Luoja kuinka rakastankaan katsoa, kun sarastus muuttuu muutamissa minuuteissa paisteeksi ja tulipallo irtoaa horisontista. Olen valmis koska tahansa palvomaan aurinkoa jumalana.

IMG_2400 (1)

IMG_2518

 

Kävin aamulenkillä pitkin rantaviivaa ja surin auringonpaisteessa kaikkea turhaa. Kummallinen yhtälö. Löysin sielustani palasia, joista on hankkiuduttava eroon.

Söin hyvää ruokaa ja tuoreita mandariineja, jotka näyttää niin ihanilta paitsi puissa, niin myös myyntikojujen koreissa, koska niissä on ne lehdet jäljellä. (Ja ihmettelin, miksi kaikkialla maailmassa tuntuu olevan niin vaikeaa saada ravintoloissa niin paljon vihanneksia, kuin haluaisin syödä.)

IMG_2477

Pakkasin huolellisesti mukaani kaiken mitä tarvitsen. Kotiin unohtui vain: treeniasun takki, villatakki joka on AINA koneessa mukana, hammasharja, sandaalit, vastamelukuulokkeet, shortsit hihaton toppi, aurinkorasva ja kosteusvoide. Tuskallisen pitkä lista!

Istuin lentokoneessa TV:stä tutun miehen vieressä, jonka kanssa olemme monesti tavanneet ja esiintyneet samassa ohjelmassakin. Emme tervehtineet, emmekä tuoneet esiin tätä asiaa mitenkään. Vaihdoimme vain normaalit vierustoveriasiat keskenämme. Sairaan huvittavaa! Toivotin hyvää lomaa lähtiessäni koneesta.

IMG_2561

Opin matkalla, että Espanjassa ajetaan liikenneympyrässä niin dorkalla tavalla, että edes poliisi ei noudattanut sääntöä ja että mantelipuu ei tarvitse lainkaan vettä tuottaakseen satoa ja että limoncello-likööriin käytetään limoncello-sitruunoita eikä tavallisia sitruunoita. Sain myös tietää, että Fuengirolan aseman ulostulon edessä oleva patsas suihkulähteineen on lasikuitua, eikä se ole mikään oikea veistos. Aaarghhh kamala pettymys – rakastan veistoksia – vihaan muovia.

Matka oli siis antoisa ylä- ja alamäkineen ja kerron siitä lisää muutaman päivän päästä.

 

Valoa iltaan veikkoset!
Hanna

 

 

 

Strasseja, silkkiä ja kultaa Saarenmaan oopperapäivillä

Tällä mekolla menin, mutta päällä oli vielä farkkutakki. Oi jospa olisi ollut höyhenpuuhka!

Tällä mekolla menin, mutta päällä oli vielä farkkutakki. Oi jospa olisi ollut höyhenpuuhka!

Olen kauhean huono suunnittelemaan mitään juttuja vuoden päähän tai edes ensi jouluun. On vaikeaa kuvitella, että juuri nyt ostaisin lippuja ensi kesän oopperajuhliin tai varasin kesälomamatkan. En muutenkaan suunnittele elämääni kauheasti eteenpäin. Olen heittäytyjä vailla tarkkoja suunnitelmia. Niin on ollut aina enkä kadu. Se tapa on tehnyt elämästäni hirveän hauskan ja olen saanut kokea mahtavia asioita. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään rohkeana, mutta olen minä kyllä aika rohkea monissa asioissa. En uskalla seistä päälläni enkä roikkua ilmajoogan silkkiliinoissa pää alaspäin, mutta uskallan hypätä tuntemattomaan.

Osaan näköjään myös kirjoittaa varsin mahtipontisen alun blogille, jossa aion kertoa Kuressaaren oopperapäivistä! (Oikeasti ulvoin naurusta, kun tajusin, kuinka tämä homma lähti käsistä, mutta en kadu, sillä tässä on kyllä pointti!)

Kesällä, juuri kun jäin Saarenmaan taloomme yksin, maailman ihanin naapurini Sirje kysyi, tahtosinko lähteä hänen kanssaan oopperaan. Eipä tarvinnut miettiä sekuntiakaan, tietysti tahdoin. Ja niin me menimme Kuressaaren oopperapäivien viimeiseen iltaan, jonka ohjelmassa oli oopperagaala. Eri solistit esittivät aarioita eri oopperoista Krefeld-Mönchengladbachin sinfoniaorkesterin johdolla.

Sisään alueelle kuljettiin näin ihanasti.

Sisään alueelle kuljettiin näin ihanasti.

Katsomo on katettu, mutta jos ilma on kylmä, niin villahuivi on tarpeen.

Katsomo on katettu, mutta jos ilma on kylmä, niin villahuivi on tarpeen.

Oopperapäivien näyttämönä on upea Piispanlinna Saarenmaan ainossa kaupungissa, ihanassa Kuresaaressa. Linna on omalla saarellaan, paikka on upea. Itse esitykset ovat sitä varten rakennetussa teltassa.

Mökin vaatekaapissa minulla ei ole mukana kauhean hienoa asukokoelmaa, mutta oli siellä yksi sopiva mekko. Pitkä, kukikas Tara Jarmonin silkkisifonki mekko. Pelkäsin jäätyväni, eikä matkassa ollut yhtään suurta huivia, jonka olisin voinut ottaa mukaan, joten laiton koltun päälle farkkutakin. Eipä ollut juhlakenkiäkään, joten jalkaan sujahtivat ei niin juhlavat, mutta ah niin jaloissa hyvät Otzit. Kaikeksi onneksi ne olivat hopeiset. Katsaus peiliin ja joo – hyvin voin mennä.

Sirje oli jo Kuresaaressa, jonne meiltä on 20 minuutin ajomatka ja meillä oli treffit Kuresaaren Piispanlinnan portilla.

Olin ajoissa ja odotellessani Sirjeä olin pudottaa silmät päästäni – niin hienoissa asuissa paikallinen väki saapui iltaan. Suurimmalla osalla oli päällään pitkät iltapuvut tai vaihtoehtoisesti minimittaiset. Oli decolteeta, strasseja, silkkiä ja organzaa, huikean korkeita korkoja ja kauniita kampauksia. Miehillä oli puvut, joillain kolmiosaiset. Se oli ihanaa. Katselin lumoutuneena sitä pukukavalkadia. Olisin halunnut kuvata kaikki asut, mutta en tohtinut ottaa ainuttakaan kuvaa.

Mietin siinä sitten, miten Suomessa pukeudutaan oopperaan ja teatteriin. Aika arkisesti. Usein varsin arkisesti. Ja monesti on sekä arkista että juhlavampaa settiä. Vähän yllättävää on, että ensi-iltoihinkaan ei enää pukeuduta kuin juhlaan. Mutta toisaalta se on myös tasa-arvoista. Voit nauttia esityksestä, kuten haluat. Minä kuitenkin nautin suunnattomasti niistä upeista asuista, joita sain ihailla. Nautin myös musiikista, jota en voi käydä arvostelmaan, koska en ole oopperantuntija. Ystäväni, jotka kävivät katsomassa muutamia esityksiä, olivat hyvin vakuuttuneita tarjonnasta ja onhan oopperpäivillä Kuressaaressa jo pitkät perinteet ja Viro on laulumaa, joten huonoa siellä ei käy tarjoaminen.

Aplodeista ei ollut tulla loppua!

Aplodeista ei ollut tulla loppua!

Kohti kotia hämärtyvään iltaan.

Kohti kotia hämärtyvään iltaan.

Ilta oli niin kaunis ja ihana

Ilta oli niin kaunis ja ihana

 

Eipä ihme että siellä pukeudutaan upeasti. Samaan aikaan oli Kuressaaren Kaubamajan naisten osastolla esillä muutamia upeita juhla-ja hääpukuja. Oikean puoleisen on suunnitellut Triin Kärblane NYMF Moestuudiosta www.nymf.ee ja vasemmalla olevan puvun Piret Puppart

Eipä ihme että siellä pukeudutaan upeasti. Samaan aikaan oli Kuressaaren Kaubamajan naisten osastolla esillä muutamia upeita juhla-ja hääpukuja. Vasemmalla olevan puvun on suunnitellut Piret Puppart ja oikean puoleisen on suunnitellut Triin Kärblane NYMF Moestuudiosta www.nymf.ee Kannattaa käydä tutstumassa hänen sivuihinsa – uskomattomia pukuja!

Sain kuulla, että lippuja oli jäänyt jonkun verran myymättä, koska majapaikat olivat loppuneet kesken. Kuressaaressa on kuitenkin paljon majoitustilaa. Useita hotelleja, pieniä ja suuria. Ja koska kaupunki on pieni, on välimatka linnaan aina lyhyt. (Kannattaa muuten muistaa, että Virossa promilleraja auton ratissa on nolla)

Jos kiinnostaa tehdä elämyksellinen oopperamatka Saarenmaalle, niin liput ja majoituksen voi varata jo nyt. Jos nimittäin on sellaista sorttia, että voi tehdä pitemmän tähtäyksen suunnitelmia.

Minulla kävi sikäli hauska tuuri siellä, että katsomossa aivan siinä edessäni, normaaleilla paikoilla, istui Viron istuva presidentti Kersti Kaljulaid ja vähän kauempana takana Viron entinen presidentti Arnold Rüütel. He saapuivat paikalle ilman sen suurempaa kohinaa. Rüütel ilman minkäänlaista hovia ja Kaljulaidillakin oli vain yksi turvamies eikä mitään erikoiskohtelua. Olisi taas tehnyt mieleni käyttää kameraa, vaan enpä edelleenkään tohtinut.

Kiitos Sirje ❤️ Ihana naapuri naine!

Kiitos Sirje ❤️ Ihana naapuri naine!

Kun kävelimme pimenevässä illassa autolle, näytti liina niin kauniilta. Se oli ihana ilta ja ei niin juhlavat kenkäni olivat kyllä ihan parhaat siinä maastossa. Niilläkin kyllä meinasin lentää turvalleni varsin näyttäväsi, heti alkajaisiksi. Kuin ihmeen kaupalla pysyin pystyssä ja arvaatte tietysti nolouden määrän, varsinkin kun olin siinä hetkessä aivan yksin. Sellainen pyryharakan kolmiloikka…

Suunnittelit tai et – olkoon elämäsi ihanaa

Hanna