Rovanimen kolme ihanaa

Terveisiä Rovaniemeltä! Reissu oli lyhyt. Se kesti matkoineen alle vuorokauden. Edellisen kerran olin siellä kesällä, silloinkin vain hyvin lyhyesti ja kokemus oli jotenkin nihkeä. Nyt tuli ihan toiset fiilikset. Pohjois-Suomi ja Lappi ylipäätään ovat ihania, samoin kuin ihmiset siellä, siksikin oli kivaa, että tämä reissu oli napakymppi. Olisin tosi mielelläni viipynyt pidempään.

Kolme asiaa tekivät vaikutuksen – taas kerran ihmiset. Heti aluksi taksissa kuljettaja ymmärsi intoni kuvata tulipunaisena hehkuvaa aurinkoa ja ajeli mahdollisuuksiensa mukaan niin, että onnistuisin. Ei ollut hänestä kiinni että kuvista tuli kohtuullisen surkeita.

Olin varannut huoneen Arctic Light –hotellista, josta olin kuullut pelkää hyvää ja heidän verkkosivujensakin perusteella se näytti todella houkuttelevalta.

Kun tulin hotelliin, sen pienehkö aula oli täpötäynnä ihmisiä ja puhetta. Hivuttauduin kirjautumaan hotelliin sisään ja respan henkilökunta pyyteli anteeksi aulan ruuhkaa. Minusta ruuhka oli ihana! Hyvä meininki, paljon turisteja Sveitsistä. Hekin pyysivät anteeksi. Anteeksi pyytelystä hämääntyneenä kadotin ajatukseni yrittää ostaa eräältä seurueen naiselta hänen ihana piponsa, jossa oli Sveitsin lippu. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ehkä hyvä. Sillä mitä olisin tehnyt sillä? Kiharani eivät kestä pipoja ollenkaan ja käytän niitä vain ehdottomissa hätätapauksissa.

Poro! Kivasti erilainen! Tulee mieleen ne design-lehmät. Tämä on kiva!

Poro! Kivasti erilainen! Tulee mieleen ne design-lehmät. Tämä on kiva!

15050447_10202097196708088_2084697398_n

Menin huoneeseeni, jonne minut saatettiin. Ohhoh mikä sänky! Jättiläismäinen! Jos tuossa en nukkuisi hyvin, en missään. (No en nukkunut hyvin, mutta se ei ollut muhkean sängyn syy, vaan USA:n pressan vaalien ja luvassa olleen aikaisen herätyksen.)

Huone oli ihana ja eritystä kiitosta se ansaitsee puhtaudesta. Pieni miinus kylppärin valoista ja juuri nyt, kun kirjoitan tätä muistankin, että tein siellä pienen muutoksen valaistukseen, jonka unohdin palauttaa entiselleen. Voi apua.

Kauniin peilin molemmin puolin oli oikeaoppisesti valaisin, mutta valaisimissa oli mustat varjostimet eikä siinä valossa pystynyt meikkaamaan kunnolla. Varsinkin, kun ylhäältä tosottavat halogeenit loivat julmat varjot kasvoille. Otin varjostimet pois – avot – täydellinen meikkivalo. Mutta siihen ne jäivät kylppärin tasolle. Kyllä siivoja varmaan ihmettelee…. Onnistuin myös huonojen meikinpuhdistusliinojen ansiosta saattamaan pörröiseen valkoiseen pyyhkeeseen mojovat ripsivärijäämät. Että hävettää…

Uuuh! Mikä peti! ja tähdet :)

Uuuh! Mikä peti! ja tähdet :)

Nuo varjostimet eivät olleet paikoillaan kun lähdin…Anteeksi! Huoneeseen kuului myös oma sauna – ihanaa!

Huone oli siis upea, mutta niin oli koko hotellikin. Sisustus oli lämmin, viihtyisä, persoonallinen ja siinä oli mukavasti luksusta ja yllätyksiä. Palvelu oli aivan huippuluokkaa mutta parasta oli aamiainen. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kaikki perusjutut siellä oli tietenkin, pekonit ja muut. Mutta luksusta oli raakapuuro, jugurtti ja itse tehty granola, tuoreet marjat, vitamiinishotit, gluteeninton siemenleipä, raakakakut, viipaloidut hedelmät… oi oi! Ja kaikki niin kauniisti esillä. I was totally spoiled away!

15034182_10202097101545709_232477386_o

15007860_10202097101905718_1829045029_o

15007861_10202097102225726_2051798419_o

15007621_10202097101025696_916118472_o

15032572_10202097100425681_1921208693_n

Kolmas ilon aihe oli päivällinen. Menin sushille Wakkanaihin, vaikka olin ajatellut syödä poronkäristystä (ja saada ähkyn) Se oli parasta sushia mitä olen aikoihin saanut! Riisi oli täydellistä – sopivan lämmintä. Eli ei lämmintä eikä kylmää. Sen kypsyys oli täydellinen ja pieni lappi twisti oli ilahduttava. Otin alkupalaksi poro tatakia ja se oli niin hyvää että olisin halunnut nuolla lautasen. Syy täydelliseen sushi-kokemukseen selvisi, kun paikan omistaja istahti pöytääni kyselemään maistuiko ruoka. Paikan sushimestari on kotoisin Japanista. Pian hänkin istui pöydässä ja sain mm. kuulla että he valmistavat oman soyan, se on kunnia asia. Maukas asia se ainakin oli.

15034182_10202097106065822_2075831848_o

15034273_10202097106185825_1895939887_o

 

Näiden kolmen asian takia olen valmis lähtemään pian uudelleen Rolloon – siellä ei muuten ollut ollenkaan lunta! Mutta kun tulin kotipihaan Espooseen sitä ei puuttunut!

Kuvat on aika pimeitä, mutta nyt on kaamos – ei vain ole valoa – olkon sitä mielissämme!

Hanna

 

Matkalla Sibiussa 2

Transilvania kuulostaa eksoottiselta, keskiaikaisen pimeältä alueelta jossain määrittelemättömällä alueella, jossa asuu ihmisverta janoava kreivi Dracula. Tosiasiassa se on historiallinen alue keskellä Romaniaa ja Dracula oli vanhassa linnassa elävä kreivi, joka rakasti punaviiniä. Sibiu (saks. Hermannstadt) on perustettu v.1199 ja sen huomaa kaupungin charmista ja katukiveyksistä.

Sibiusta tehdään retkiä Draculan linnoihin, mutta me emme lähteneet sinne. Kysyimme hotellista, josko he tietäisivät jonkun taksikuljettajan tai vastaavan, joka veisi meidät katsomaan Romanian maaseutua ja vuoria. Tiesivätpä hyvinkin! Saimme hyvää englantia puhuvan, hauska ja miellyttävän Vyctor Caloteskun kuljettajamaan meitä koko päiväksi. (Harva taksikuljettaja puhuu Sibiussa englantia, saksaa puhutaan enemmän) Vyctor ehdotti itse reittiä, minne menisimme, ja suostuimme siihen mielihyvin. Hän oli 26 vuotias ja ajoi autoa rauhallisesti ja hyvin. Mikä oli ilo varsinkin vuoriston serpentiinitiellä. Koko päivän kuljetuksista polttoaineineen hän pyysi 80€.

Aluksi katsastimme Cisnădioaran kirkon heti kaupungin ulkopuolella, sitten pienen kauniin Cisnădien kaupungin ja lopuksi ajoimme ylös korkealle vuorelle upeaa tietä. En juuri kuvannut, koska ajattelin kuvata vasta ylhäällä vuoren laella, jossa olisi myös kaunis järvi. Pieleen meni! Emme nähneet järveä, vaikka se oli meistä kahden käsivarren mitan päässä. Vuoren huippu oli pilvessä ja siellä pilven sisässä ei totisesti nähnyt yhtään mitään. Matka oli kaunis, mutta siitä ei ole jaettavaksi kuin mielikuvia vapaasti laiduntavista lampaista ja lehmistä pitkin vuoren rinteitä. Juuri ennen kuin sukelsimme pilven sisään puut olivat jo loppuneet ja vuoren pinta oli kaunista ruohikkoa ja kukkivia niittyjä. Tie oli jyrkkää serpentiiniä ja sitä peitti vasta tehty asfaltti.

Mutta palataan alkuun. Ensin siis ajoimme pieneen kylään jonka reunalla oli lippukioski ja sen viereltä lähti ylös portaat. Oppaamme kertoi, että portaat päättyvät vuoren huipulle jossa on kirkko. Ajattelin, että juuri nyt en ymmärrä hänen englantiaan ja lisäksi jos se mitä kuulin oli totta, kuinka jaksaisin ikinä kiivetä vuorelle? Minulla oli väärät kengät, ei ollut vettä, koska tulisimme pois? Oliko tämä nyt tässä? No ei onneksi. Se oli kukkula ja kukkulan laella oli viehättävin kirkko, missä koskaan olen ollut. Karu Cisnădioaran kirkko on rakennettu 1200-luvulla ja sen kivipintoja olisin voinut tutkia loputtomuuksiin. Kukkulan laelta oli huikeat näkymät. Rakastuin paikkaan silmittömästi. Kuvittelin millainen kirkko olisi kodiksi muutettuna… aah.

DSC00065

IMG_2235

 

DSC00067

ovi muurien siäpuolelle

jyhkeät ovat kirkkoon

Jyhkeät ovat kirkkoon

kukkulalta näkyi kauas

kukkulalta näkyi kauas

 

DSC00072

kivimuuri

kivimuuri

mikä tunnelma!

mikä tunnelma!

DSC00068

IMG_2247

IMG_2249

IMG_2240

 

Kirkon ympärillä oli silmiä hivelevän kaunis muuri ja muurin vieressä oli suuria pyöreitä kiviä. Suurimmat olivat jumppapallon kokoisia. Kivillä oli kiinnostava tarina. Nuorten miesten tuli näyttää miehuutensa vierittämällä pyöreä kivi ylös kukkulan rinnettä. 1200-luvulla rinteet olivat paljaat eikä kirkolle ollut portaita. Sinne kiivettiin spiraalin muodossa ja matka oli pitkä ja rinne jyrkkä. Vasta kun nuorukainen oli näin lahjoittanut kiven kirkolle hänet voitiin vihkiä. Kivillä kirkko taas torjui vihollisia, vierittämällä niitä ylhäältä alas. Metkaa!

On siinä vierittämistä riittänyt!

On siinä vierittämistä riittänyt!

1200-luvulla kukkula oli paljas

1200-luvulla kukkula oli paljas

Kun tulimme alas hyppäsimme autoon ja ajoimme Cisnădieniin. Niin siisti ja kaunis kaupunki! Kukkaistutuksia kaikkialla, kauniisti maalatut talot ja kaupungin keskellä tietenkin jälleen kirkko. Kirkon suojaksi oli rakennettu muuri ja muurin sisällä oli kokonaan oma maailmansa – kaunis puutarha, jonka rauhallinen tunnelma saatteli kulkijan sisälle kirkkoon. Aulassa oli teksti joka viehätti minua. Ajatuksena oli että oletpa kuka tahansa ja ajattelet mitä tahansa voit olla täällä rauhassa ja pyytää, hakea lohdusta tai kiittää, kuten ovat tehneet ihmiset ennen sinua ja sinun jälkeesi tulevat tekemään. (Tämä ei siis ollut mikään käännös, vaan ajatus) Tekstistä jäi hyvä mieli, varsinkin, kun niin paljon väkivaltaisia asioita on tapahtunut viime aikoina ympäri maailmaa.

Cisnădien kaupungin kirkko ja sen ihana puutarha

IMG_2290

DSC00077

IMG_2299

kirkn pihaa muurien suojassa

kirkn pihaa muurien suojassa

IMG_2284

DSC00081

DSC00080

DSC00078

Cisnădien kaupunki

DSC00074

 

IMG_2274

Kun olimme vaeltaneet kirkossa ja pyörineet kaupungilla tarpeeksi, lähdimme ajamaan vuorelle, jonka lakea emme siis koskaan nähneet, vaikka seisoimme sen huipulla. Siellä oli kuitenkin viehättävä ravintola, jossa söimme pihvit, gulassikeittoa ja joimme kahvit. Samalla keskustelimme hollantilaisten ja romanialaisten turistien kanssa. Heistä kummatkaan eivät tienneet olevansa vuoren huipulla, eivätkä sen koomin sitäkään että istuivat järven rannalla!

Ennen kuin pilvet peittivät kaiken!

DSC00085

 

DSC00087Yhtäkaikki, maisemat olivat huikeat niin kauan, kun ne olivat näkyvissä. Tiet olivat loistavasti rakennettuja ja vuoren rinteen puoleiset seinämät upeasti kivettyjä. Vyctor kertoi, että presidentti Ceaușescu rakennutti ne vangeilla. ”Tuohon aikaan vangit laitettiin tekemäään jotain hyödyllistä, nyt he makaavat vankilassa kuin hotellissa, syövät hyvää ruokaa, katsovat televisiota, ja käyttävät tietokonetta ja nettiä sekä harrastavat liikuntaa” Vyctor tuskali. Karpaattien neroksi ja ajatuksien Tonavaksi itseään kutsunut Ceaușescu on ollut monipuolinen heppu. Saanut aikaan monenmoista. Hyvääkin.

Edellisen kirjoituksen Sibiusta voit lukea täältä

Romanialaisesta ruuasta kirjoitin tänne

Tässä tämä pieni retkikertomus. Vielä tulee yksi, jossa on kuvat paikallisesta Seurasaaresta ja satutalosta.

Hanna

 

 

Matkalla Romaniassa osa 1 Sibiu

Romaniassa, Sibiun kaupungissa järjestetään joka vuosi Red Bull Romaniacs extreme enduro -kilpailu. Siinä ajetaan moottoripyörillä paikoissa joissa ei pysty etenemään edes kävellen. Kisassa ajetaan jyrkkiä mäkiä, jotka ovat loputtoman pitkiä ja etenevät kohtisuoraan ylös – tai alas tai pitkin jokia ja kivikkoja. Voit katsoa millaista se on täältä.

Mieheni osallistui kilpailuun nyt toista kertaa ja jo viime vuonna hän sanoi, että tahtoisi minun näkevän Sibiun kaupungin. Romanialaisten ihmisten ystävällisyys ja luotettavuus sekä Sibiun ja sen ympäristön pittoreski kauneus olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen.

Itse kilpailu hirvittää minua, vaikka olen itsekin ajanut enduroa tai ehkä juuri siksi! En halunnut lähteä katsomaan sitä – pelottaa liikaa että sattuu jotain. (Aivan kuin voisin pyyhkiä asian mielestäni, kun en ole paikalla!) No joka tapauksessa sain lopulta matkan Sibiuun syntymäpäivälahjaksi mieheltäni. Mutta lähtöpäiväni oli vasta monipäiväisen kilpailun päätyttyä.

Sibiuun pääsee esimerkiksi lentämällä ensin Müncheniin ja sieltä Sibiuun. Minun reissuni oli mutkikkaampi. Helsinki – Riika – Sibiu mutta matka sujui varsin leppoisasti. Perille pääsy ylitti kaikki odotukseni.

Rakastuin Romaniaan. En voinut mitenkään etukäteen kuvitella kuinka kaunis se on. Ja jotenkin mielen pohjalla oli kuvitelma jälkeen jääneestä, jämähtäneestä kaupungista joka on vähintäänkin likainen ja vähän pelottava ja varkaita saa pelätä koko ajan. En olisi voinut olla kauempana totuudesta. Kaupunki on siisti, turvallinen ja ystävällinen, eikä varkaista ole pelkoa, ellei lasketa kuititta myytäviä tuotteita ja palveluja. Asioilla on monta puolta ja korruptio on hankala asia ja hidas purkaa, mutta ihmiset, ympäristö ja ruoka olivat näkemisen ja kokemisen arvoisia. Ensi vuonna menen sinne uudelleen, jos vain pääsen.

Poimin kuvat, jotka haluaisin jakaa teille ja määräksi tuli ankaran karsinnan jälkeen 53 kpl! Mitä voin tehdä? Ei niitä kukaan ainakaan kerralla jaksa katsoa. Päätin jakaa kuvat vähintään kolmeen osaan. Sibiun kaupunki, retki vuoristoon ja pyöräretki ulkoilmamuseoon. Joten lähiaikoina on luvassa lisää Romaniaa.

Asuimme keskellä kaupunkia Continental Forum Sibiussa. Hotelli oli hyvä ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Sijainti oli ihan napa kymppi. Hotellin vierestä alkoi kävelykatu jonka varrella on kaksi aukiota jotka on reunustettu toinen toistaan paremmilla ravintoloilla ja kiinnostavilla kapoilla. Vähän samaan tapaan kuin Viron vanhassa kaupungissa, mutta paljon suuremmassa mittakaavassa. (Kaupungin laidalla on suuria ostosparatiiseja, mutta niihin en mennyt. Mieheni mukaan esimerkiksi urheiluvarusteliikkeet ovat huippu hyviä siellä.)

Maksuvälineenä kävi useimmiten pankki- ja luottokortit, mutta väillä, yllättävissäkin paikoissa, vain käteinen, joten sitä oli hyvä olla lompakossa. Pankkiautomaatteja oli tasaisin välein kaupungin keskustassa.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on Sibiun ortodoksi katedraali. Sen maalaukset olivat yksinkertaisesti henkeäsalpaavat. Kun menimme sinne, siellä oli käynnissä vihkiminen, mutta silti ihmiset saivat tulla ja mennä kirkossa tahtonsa mukaan. Tunnelma oli harras ja lempeä. Ei olenkaan niin ankara kuin meidän luterilaisissa kirkoissamme on. Ihmiset puhelivat hiljaa ja liikkuivat vapaasti pyhien kuvin edessä hiljentymässä ja rukoilemassa. Kirkko on yksi kauneimmista joita olen koskaan nähnyt.

DSC00049

IMG_2031

IMG_2034

Söimme usein aukioiden leidoilla olevissa ravintoloissa, mutta löysimme yhden hyvin viehättävän paikan myös kauempaa. Kaunis sisäpihan kutsui peremmälle ja sitä kutsua kannatti noudattaa. Alkupaloina oli leipää ja erilaisia ihania tahnoja. Pääruaksi söimme talon burgerit, jotka olivat mehevät ja aivan loistavat! Kuvaa ei ole! Sitä en voi ymmärtää, mutta toisaalta on hvyä että olen keskittynyt olennaiseen! Ravintolissa ruoka maksaa noin 6-12 € ja kahvi leivoksen kanssa kolme euroa korkeintaan. Ruuasta kirjoitin jo aiemmin, siitä voit lukea täältä

Tämä sisäpiha johti ravintolaan

Tämä sisäpiha johti ravintolaan

Tosi houkuttelevaa!

Tosi houkuttelevaa!

 

Ravintolan emäntä oli hauska ihminen jonka kanssa juttelimme pitkään

Ravintolan emäntä oli hauska ihminen jonka kanssa juttelimme pitkään

leipälajitelma ja ihania tahnoja

leipälajitelma ja ihania tahnoja

Mikä valo!

Mikä valo!

Toilettikin oli näkemisen arvoinen.

Toilettikin oli näkemisen arvoinen.

Pieniä ihania yksityskohtia

Pieniä ihania yksityskohtia

Juuri ennen matkaani ilmat olivat olleet todella kauniit ja samalla kuumat. Lämpötila oli kivunnut 36 asteeseen. Ei harmittanut että nyt oli pilvistä ja välillä hiukan satoikin. Jaksoi kävellä enemmän. Kuvista tuli siitä syystä hiukan alakuloisempia kuin miltä siellä oikeasti näytti.

DSC00040

Kaupungin aukioilla viihtyivät nuoret ja vanhat

DSC00042

 

DSC00047

Kuvasin varmasti parikymmentä ovea ja porttia.

IMG_2074

IMG_2104

IMG_2111

Talojen kattoikkunat olivat kuin raollaan olevat silmät!

Talojen kattoikkunat olivat kuin raollaan olevat silmät!

Katon oikea laita on pykäläinen - vasempaan pykälät on maalattu! Kiinnostavaa! Olisipa hauskaa tietää miksi!

Katon oikea laita on pykäläinen – vasempaan pykälät on maalattu! Kiinnostavaa! Olisipa hauskaa tietää miksi!

Osa talojen julkisivuista on entisöity - osa on rapistunut kauniisti ja odottaa korjaamista

Osa talojen julkisivuista on entisöity – osa on rapistunut kauniisti ja odottaa korjaamista

IMG_2187

Ompelimon ikkuna. Kiinnostava on tuo aukko lengissä. Romanialaiset naiset pukeutuvat upeisiin juhlapukuihin. Näimme muutamat häät! oi voi - upeita olivat!

Ompelimon ikkuna. Kiinnostava on tuo aukko lengissä. Romanialaiset naiset pukeutuvat upeisiin juhlapukuihin. Näimme muutamat häät! oi voi – upeita olivat!

Valehtelijoiden silta on tiettävästi saanut nimensä lähellä sijaitsevien kauppaiden puheista...!

Valehtelijoiden silta on tiettävästi saanut nimensä lähellä sijaitsevien kauppaiden puheista…!

IMG_2441

perinteinen alkupalalautanen. Uskomattomia salamimakkaroita ja ihania juustoja

perinteinen alkupalalautanen. Uskomattomia salamimakkaroita ja ihania juustoja

IMG_2472

Ihana paikka! Lisää Sibiun kokemuksistani voit lukea täältä