Melkein koko loma vierähti kampaajalla

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö-Line

Joku sanoi kerran Tallinnassa, että täällä on niin nastaa. Ihan kun olis ulkomailla! No kaikki ymmärtävät, että Tallinna ON ulkomailla, mutta lauseeseen sisältyy oikeastaan toinen ajatus, kuin mitä sanat kertovat. Se tarkoittaa sitä fiilistä, mikä tulee, kun istuu laivan loungessa ja arki jää taakse. Loma alkaa jo kun astuu laivaan. Tallinnan reissu Eckeröllä maksaa parhaimmillaan 10€ ja kun napaa vapaapäivän keskelle viikkoa se uudistaa ihmistä kumman kivasti.

Me lähdettiin Pirjon kanssa risteilemään viime tiistaina. Se oli synttärilahjareissu, jonka olin luvannut hänelle jo iäisyys sitten, kun hän juhli tasavuosia. Keskellä viikkoa napattu vapaapäivä oli hyvä idea. Missään ei ollut ruuhkaa ja voiko olla hauskempaa työviikkoa, kuin sellainen johon sisältyy lomamatka.

Söimme mukavasti aamiaisen m/s Finlandian loungessa jossa on raikas ja laadukas buffet-aamiainen. Kokosin myslistä, jugurtista ja marjoista ihanan bowlin ja söin myös crossantteja, juustoja ja frittataa (uunimunakas) cappuccinon kanssa. Siis herkuttelimme ja puhuimme kerrankin ilman kiirettä kaikesta maan ja taivaan välillä, ilman että kukaan häiritsi. Laivan kauppoihin päätimme mennä paluumatkalla. Mutta vähältä piti, että paluumatka olisi siirtynyt…

Mini croissantit on suussa sulavia ja onneksi pieniä. Voi syödä yhden tai monta!

Mini croissantit on suussa sulavia ja onneksi pieniä. Voi syödä yhden tai monta!

Jossain vaiheessa aloin tuijottaa Pirjon hiuksia ja lopulta kysyin, että kuule, kuka sun hiukset värjää? Pirjo heläyttää parhaan naurunsa ja kertoo tekevänsä sen itse. Ja minä vastaan rakkaudella, että huomaan sen. Sitten naurettiin yhdessä.

Meitä nauratti!

Meitä nauratti!

No siis Pirjolla on paksut kauniit hiukset, jotka olivat pikkuhiljaa värjääntyneet turhan mustiksi. Lisäksi ne oli kietaistu (ihan turhaan) ponnarille. Kontrasti vaalean ihon ja tummien hiusten välillä oli hiukan (erittäin) raaka. Niinpä sanoin, että kuule, meidän reissusta tulee kampaajareissu! Ja Pirjo oli heti mukana, eli asia oli päätetty saman tien.

Mutta mistä aika kampaajalle? Laitoin vähän kyselyitä ja sain paikallista tietoa. Suositus oli Ilusalong FahleAsia selvä, varasin Pirjolle ajan iltapäiväksi oitis, kun Finlandia kiinnittyi satamalaituriin ja puhelimet toimivat moitteetta.

Sitten hyppäsimme taksiin ja lähdimme tutustumaan Telliskiven ja Kalamajan alueeseen. (Taksimatka maksoi 5€)

Kahlasimme läpi ihania kauppoja ja ihailimme komeita autoja. Juuri kun pääsin sanomasta, että katso kun on törkeän hieno Jeeppi tuossakin, niin Jeepin ikkuna aukeaa ja kuuluu huuto MOI HANNA! Hahahha! Pieni on maailma. Vanha tuttuni siinä kertoi olevansa leivän haku matkalla. Tieto olikin ihan kultaa, koska sain kuulla, että laajasti hehkuttamaani Muhun limppua leivotaan myös Telliskivessä. Niinpä juoksimme mekin tuliaisiksi leipää ostamaan.

Täältä saa ihanaa leipää!

Täältä saa ihanaa leipää!

Telliskiven terveiset Afrikasta. Myymälässä myydään suoraan Ugandasta tuotuja hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä. Tuoreen maapähkinät maistuivat ihanilta.

Telliskiven terveiset Afrikasta. Myymälässä myydään suoraan Ugandasta tuotuja hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä. Tuoreen maapähkinät maistuivat ihanilta.

Lohta ja grillattua avocadoa F-Hooneessa

Lohta ja grillattua avocadoa F-Hooneessa

Ikkunapöytäkerrankin! Jesss!

Ikkunapöytäkerrankin! Jesss!

F-Hoone on rento ja kiva paikka

F-Hoone on rento ja kiva paikka

Söimme lounaan F-hooneessa, jonka ruoka tai palvelu ei ole pettänyt kertaakaan ja sen tunnelma on niin kivan rento. Saimme vieläpä ikkunapöydän, jossa olen aina halunnut istua. Tilasimme lohta ja grillattua avocadoa hijiki-edamame salaatin kanssa. (Hijiki on merilevää ja edamame papuja) Kala oli pinnalta rapea ja sisältä mehevä ja lautasen muut maut ja värit olivat just nappiin.

Tuolta se kampaamo löytyy!

Tuolta se kampaamo löytyy!

Täytyi kurkistaa yhden kulman taakse, että näimme oikean paikan.Sitten vain rohkeasti perille!

Täytyi kurkistaa yhden kulman taakse, että näimme oikean paikan.Sitten vain rohkeasti perille!

 

Ihana miljö!

Ihana miljö!

Ihana Pirjo!

Ihana Pirjo!

Valmista tuli!

Valmista tuli!

Kampaamo on tasan toisella puolella Tallinnaa ja meinasi tulla kiire. Takseja ei näkynyt missään. Juoksin sisään meksikolaiseen La Tabla -ravintolaan ja pyysin apua, jota ystävällinen henkilökunta oitis antoikin. Tilattiin meille taksi ja samalla näin hauskan ravintolan ensikertaa sisältä. Sinne suuntaan seuraavalla kerralla.

Fahler ilusalong oli ihana. Ihanasti sisustettu ja loistava tunnelma. Pirjon hiuksiin syventyi Katrin, joka sanoi heti, että värinpoisto on huonompi idea kuin raidat ja tyviväri. Siihen siis ryhdyttiin. Minä hengailin kampaamossa ja kävin naapurin hienossa ravintolassa kahvilla, kävin vähän kävelyllä ja sittenhän Pirjo olikin valmis. Ja WAU mitkä hiukset! Niin kauniit ja ihanat. Raidat, tyviväri, pesu, värihuuhtelu ja latvojen tasoitus maksoi 70€ (mieluiten käteisellä, koska kampaajat työskentelevät omaan laskuunsa) Pirjo päättikin, että jatkossa hän tekee rentouttavia päiväristeilyjä Tallinnaan useasti ja varaa Katrinilta ajan.

Meillä oli kuitenkin edessämme vielä pieni seikkailu. Laivan lähtöön oli n. 40 min ja katsoin navigaattorista, että satamaan kävelee puolessa tunnissa. Otimme pari kuvaa hiuksista ja lähdimme ripeästi matkaan. No siinä kävi sitten niin, että olimme sataman väärällä laidalla ja pystyimme melkein koskettamaan m/s Finlandia kylkeä, mutta välissämme oli satama-allas. Aikaa oli jäljellä neljä minuuttia. TUSKA. Ei toivoakaan ehtiä. Näin edessämme muhkean hienon Mersun ja ryntäsin kysymään sen kuljettajalta, voisimmeko saada kyydin laivaan. Hypätkää kyytiin! Ja niin hauska nuori pariskunta, jossa miehellä oli suuri lierihattu ja vaalea polkkatukka ja naisella musta piukka nahkarotsi, joka oli täynnä piikkiniittejä, ajoivat meidät terminaalin viereen upealla autollaan. Nainen ajoi, kuin rallikuski ja mies kysyi maksammeko sakot – no siinä vaiheessa olisimme luvanneet vaikka kuun taivaalta. Sakkoja ei tullut, annoimme tytölle vitosen ja ehdimme juuri ja juuri laivaan hien valuessa noroina pitkin selkärankaa.

Nää on ihan loistavia naamioita eikä maksa kuin muutaman euron. Kiva tuliainen.

Nää on ihan loistavia naamioita eikä maksa kuin muutaman euron. Kiva tuliainen.

Eckeröllä on aina elävää musaa ja hyvät esiintyjät.

Eckeröllä on aina elävää musaa ja hyvät esiintyjät.

Toivuimme tovin loungessa ja kokosimme sen buffetista ihanat kanasalaatit ja sitten lähdimme ostoksille. Koska kyseessä oli kauneusmatka (myös kuntomatka, koska pikakävely laivalle pikku paniikissa oli selkeästi kuntoilua), ostin kasvonaamioita. Loppumatka meni taas maailmaa parantaessa ja seuraavan päivän työpäivä tuntui kepeältä, olinhan ollut ulkomaan lomalla ystävän kanssa!

Kiitos Pirjo – hauskaa oli!

Patikkaretkellä Baijerissa ja Tirolissa – liikuntaloma!

DSC02030

Grüß Gott!

Niin minua tervehdittiin viime viikon ajan, kun patikoin Saksassa ja Itävallassa. Matka on ollut pitkäaikainen unelmani ja kuten usein käy, unelma toteutui varoittamatta mitenkään ennakkoon.

Istuin tietokoneeni äärellä ja silmiini sattui ilmoitus Apu-kerhon matkasta: Patikoi Beijerissa ja Tirolissa. Avasin linkin ja luin matkaohjelman, huokaisin syvään ja sanoin miehelleni, että voi apua, kuinka ihana matkakuvaus. Hän sanoi vain yhden sanan: Lähde! Ja niin minä lähdin!

DSC02102

Muutama hankaluus varjosti matkalle pääsyä. Ensin en meinannut mahtua mukaan ja sitten jalkani teki tenän. Oikean poveni haasteet ovat arkipäivää muinoisen tapaturman jäljiltä ja viikkoa ennen matkaa, en kyennyt ottamaan askeltakaan. Mutta pääsin kuin pääsinkin lähtemään reissuun. Mutta kyllä jännitti, kuinka mahdan pärjätä.

Ennen lähtöä piti pakata patikointiin sopivat kamppeet mukaan. Kaikki muu löytyi kaapista, mutta vaelluskengät puuttuivat. Tein tutkimustyötä ja päädyin Meindlin vaelluskekiin. Kengät olisi pitänyt ajaa sisään ennen reissua, mutta siihen minulla ei ollut aikaa. Ensimmäisen patikointipäivän ja noin 10 kilometrin matkan jälkeen totesin, että kengät ovat turhan raskaat ja ostin paikallisesta liikkeestä uudet, kevyet ja tukevat Salewa-merkkiset kengät joiden pohjat ovat rengasvalmistaja Michelinin taatusti pitävää materiaalia. Se oli hyvä päätös.

Vasemmalla kevyet ja oikealla vähän tukevammat kengät

Vasemmalla kevyet ja oikealla vähän tukevammat kengät

Misukat pitivät!

Misukat pitivät!

Vältin rakot teippaamalla jalat joka päivä apteekista ostamallani urheiluteipillä. (Kuva teippaustyylistä on edellisessä blogikirjoituksessani täällä.) Lähtiessäni huomasin, että meillä oli samaa valkoista teippiä myös vajaa rulla. Otin sen mukaan – suureksi epäonnekseni… Ensimmäisen päivän jälkeen poistin teipit ja kiskoin samalla molempien isovarpaitteni alta nahan irti. Joo – se teki vähän (paljon) kipeää. Tiedoksenne, että ilmastointiteippiä myydään myös valkoisena ja se on hyvin hyvin pitävää ja vahvaa. Seuraavina päivinä teippasin jalat urheiluteipillä ja suojasin nahattomat varpaat laittamalla nahattomaan kohtaan kaksin kerroin taittamani palan teippiä, ettei se tarttunut haavaan kiinni. Hyvin toimi.

Nämä toimivat tosi hyvin.

Nämä toimivat tosi hyvin.

Jeeee!

Jeeee!

Muuten tarvikkeet ja asut osuivat ihan nappiin. Pari päivää vaelsin Yvetten treeniasuissa ja saman putiikin urheiluliivit olivat tosi mukavat ja se ainoa päivä, kun vaihdoin ne tavallisiin liiveihin, oli iso virhe. Kaikkien asujen hengittävyys on yhtä tärkeää kuin se, ettei mikään hankaa. Siksi tekniset urheiluvaatteet ovat aivan ykkösiä. Kun aurinko alkoi paistaa enemmän vaihdoin trikoot vaellushameeseen, jonka alle on kiinnitetty shortsit sekä väljään teknistä kangasta olevaan puseroon. Lippis suojasi nuppia ja varjosti kasvoja. Mukana oli tietysti myös aurinkolasit ja ihon suojasin Sensain aurinkovoiteella, jonka suoja on 50. Onneksi pakkasin mukaan myös silmiä kosteuttavan sparyn, sillä aurinko ja tuuli saivat silmäni kuivumaan patikoidessa.

Repussa oli lippis, aurinkolasit, aurinkovoide ja energiapatukoita. Kuvan patukat olivat aika pahoja, parempiakin sattui onneksi matkalle mukaan. Kuvassa on myös joogamuna ja piikkipallo joilla venyttelin pohkeita ja jalkapohjia illoin aamuin.

Repussa oli lippis, aurinkolasit, aurinkovoide ja energiapatukoita. Kuvan patukat olivat aika pahoja, parempiakin sattui onneksi matkalle mukaan. Kuvassa on myös joogamuna ja piikkipallo joilla venyttelin pohkeita ja jalkapohjia illoin aamuin.

Teknisistä materiaaleista tehdyt vaatteet voivat näyttää myös aivan tavallisilta. Paita on Oakleyn ja shortsihame Tierra. Vyötärölaukku oli loistava kameran kuljetukseen. Sen sai siitä äkkiä esiin. Se löytyi partioaitasta ja maskoi kympin!

Teknisistä materiaaleista tehdyt vaatteet voivat näyttää myös aivan tavallisilta. Paita on Oakleyn ja shortsihame Tierra. Vyötärölaukku oli loistava kameran kuljetukseen. Sen sai siitä äkkiä esiin. Se löytyi partioaitasta ja maskoi kympin!

Matka oli täydellinen valmismatka. Siis osastoa aivot narikkaan. Kaikki oli hoidettu, minun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin muistaa koska on lähtö- ja ruoka-ajat. Eikä oikeastaan sitäkään, sillä huonekaverini Raija muisti nekin. Se oli puhdasta luksusta. Kaikki järjestelyt olivat aivan huippuluokkaa. Ohjelmasta vastasi Tuula Kanninen eli Tuulan matkat. Hän on mestari. Ohjelma oli mielenkiintoinen, kaikki toimi, hotellit olivat ihania ja Tuula itse on aivan mainio pakkaus. Hurmaava, tietävä, älykäs ja ihmeellinen nainen, joka tekee vuodessa reilut 30 matkaa aina päivän kukkamatkoista maailmanympärimatkoihin asti. Hänen yleissivistyksensä määrä on pohjaton sammio, josta saimme ammentaa koko matkan ajan.

Ihana hurmaava Tulla Kanninen rakastaa kulleroita. Keräsin kimpun ennen kuin sain tietää, ettei niitä saisi poimia...!

Ihana hurmaava Tulla Kanninen rakastaa kulleroita. Keräsin kimpun ennen kuin sain tietää, ettei niitä saisi poimia…!

Paikallinen oppaamme Claudia

Yli kahdenkymmenen hengen ryhmillä on oltava paikallinen retkiopas. Meidän oppaamme oli viehättävä Claudia, joka tunsi reitit, tavat ja piti hyvää vauhtia yllä.

Kahdenkymmenen matkaajan joukko oli täynnä kultaisia ihania persoonallisuuksia ja uskomattomia kävelijöitä. Joukossa oli huikeita harmaapanttereita ja nuorimmat olivat siinä 40 kieppeillä.

Parasta tällaisessa matkassa on se, että saatoimme patikoida eteenpäin etapilta toiselle ja matkatavarat toimitettiin aina seuraavaan paikkaan odottamaan. Itse on kannettava vain energiapatukoita, sadevarusteet, aurinkovoidetta ja vettä päivärepussa. Yksi onni oli sekin ettei tarvinnut meikata. En jaksanut, matkalla ei paljon peilejä näkynyt!

Tuulan lisäksi matkalla oli oppaana Eija Petäjäniemi, jonka tiedot ja saksan kielen taidot häikäisivät. (En tajua, kuinka minulla ei ole kuvaa Eijasta! Buuu) Jos moiselle matkalle menisi omin neuvoin, kuten yleensä matkustan, jäisi valtava määrä tietoa saamatta. Olisi myös mahdotonta patikoida aina uuteen paikkaan matkatavaroiden tähden. Pitäsi tehdä päiväretkiä hotellilta ja palata samaan paikkaan takaisin.

Patikkaretkien päivämatkat vaihtelivat kahdeksasta seitsemääntoista kilometriin. Matka edellytti normaalia liikuntakykyä, mutta kyllä minua jännitti kuinka koipeni kestäisi. Mutta kaikki meni hienosti. Suureksi hämmästyksekseni palauduin hyvin aina yön aikana edellisen päivän kävelyistä. Maasto oli välillä leveää metsätietä, välillä kapeita, jyrkkiäkin polkuja. Rankin nousu sisälsi korkeuseroa 200 metriä.

Olenko koskaan kertonut mitä mieltä olen puutarhatontuista....?

Olenko koskaan kertonut mitä mieltä olen puutarhatontuista….?

Ne niityt!

Ne niityt!

IMG_0594

IMG_0536

IMG_0509

Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Sanoin kuvaamattomat. Edellisessä postauksessani kerroinkin, kuinka yritin muodostaa suhdetta vuoriin.

Pikkukaupunkien idylli oli hyvin koskettavaa. Tuli tunne, että niin ihmisen pitäisi asua. Pienessä kaupungissa, maaseudulla niin että lehmänkellot kuuluvat niityiltä kylään, kirkonkelloja soitetaan ja ihmiset tuntevat toinen toisensa. Toisten kunnioittaminen ja tuntemattominekin tervehtiminen tekivät vaikutuksen. Kuten toisaalta myös jättisuuret kakkupalat, apfelstrudel ja paksu kermainen vaahto oluttuopissa! Rakastan myös elävää kansallispukujen käyttöä ja talojen seinämaalauksia.

Illallispöytä oli juhlavasti katettu. Hotellit oli hyvin valitut, kaikkien palvelu oli huippuluokkaa.

Illallispöytä oli juhlavasti katettu. Hotellit oli hyvin valitut, kaikkien palvelu oli huippuluokkaa.

Paistettua kalaa ja punajuurimoussea - verratonta kerrassaan!

Paistettua kalaa ja punajuurimoussea – verratonta kerrassaan!

Rakastan apfelstrudelia, mutta sekä suklaakastike että kermavaahto ovat mielestäni turhia lisukkeita. Sen sijaan vaniljakastiketta saa tuoda vaikka kannullisen!

Rakastan apfelstrudelia, mutta sekä suklaakastike että kermavaahto ovat mielestäni turhia lisukkeita. Sen sijaan vaniljakastiketta saa tuoda vaikka kannullisen!

Talojen seinät on maalattu - minua ei!

Talojen seinät on maalattu – minua ei!

Matka oli unohtuman kokemus ja se jätti lähtemättömän jäljen sydämeeni. Mutta toivottavasti ei varpaisiini!

♥️

Seppo Räty – olet niin väärässä Saksasta! Onneksi et liene sanonut Itävallasta sanaakaan!

♥️

Lämmöllä

Hanna

♥️

 

 

Miltä vuoret tuntuvat? Voiko niitä omistaa?

Näin kerran kauan sitten TV:stä dokumentin Alppien kukkivista päärynäpuista. Kuvat olivat henkeäsalpaavan kauniita ja ovat säilyneet mielessäni varmaan parikymmentä vuotta. Siitä pitäen olen unelmoinut matkasta Alpeille. Pikkuhiljaa unelma muotoutui unelmaksi patikkamatkasta ja suureksi ihmeekseni olen nyt patikoinut Alppeja ihmetellen viisi päivää. Vain yhdessä varpaassa on rakko, pohkeet kivistävät vain aavistuksen enkä ole polttanut ihoani.

 Aika hyvät teipit! Vain yksi tärkeä paikka jäi suojaamatta ja siinä on nyt rakko.

Aika hyvät teipit! Vain yksi tärkeä paikka jäi suojaamatta ja siinä on nyt rakko.

Maisemat ovat sanoin kuvaamattomat. Mieleen tulee ensimmäinen kirja, jonka lapsena luin – Pikku Heidi. Heidi asui kylläkin Sveitsissä ja minä olen patikoinut Saksassa ja Itävallassa.

Kukkivat niityt saivat pääni oikeasti sekaisin. Olisin halunnut jotenkin ottaa ne omikseni, syleillä niitä loputtomasti ja pitää niittyjuhlia kukkaseppele päässäni pukeutuneena dirndliin. (Sana ei suostu taipumaan suuhuni millään ilveellä, mutta se tarkoittaa Baijerin naisten kansallispukua.) Tanssia kukkien keskellä, kulkea eväskori käsivarsillani niittyjen poikki ja nähdä kuinka kiiltäväkarvaiset lehmät kulkevat hiljaa ruohoa syöden, lehmänkellojen kalkattaessa.

DSC01938

 

DSC01928Sen sijaan patikoin polkuja ja metsäteitä pitkin teknisissä vaatteissa ja ihmettelin sitä kaikkea. Kukkaniityt oli helppo omaksua, mutta ne vuoret.

Miten omaksua vuoret? Olenhan minä niitä nähnyt ennenkin, vaikka missä, mutta Alpit ja suorastaan kliseinen alppimaisema on niin kaunis, ettei sitä väsy katsomaan. Eikä kuvaamaan. Ilma on raikasta, taivas on puhtaan sininen ja on äänetöntä, ellei lehmän kellot kuulu. Vuoret nousevat jylhinä ylös ja kun katsoin niitä, ajattelin usein ystävääni Pekkaa. Pekka kiipeilee ja laskee alas vaarallisista paikoista. Rakastaa jäätiköitä ja kaikkea, mitä en korkeanpaikan kammoisena pysty ajattelemaan ilman, että jaloista vetää ja henki kulkee huonosti. Saattaa olla viimein tajusin miksi sinne vaikeisiin paikkoihin on mentävä ja tultava alas niin pystysuoria rinteitä. Voiko vuoren omistaa niin? Luulen että voi.

IMG_0599

Monesti kävellessämme jäin muista jälkeen, kun halusin katsoa vuoria pitkään, aistia niitä ja koetin selvittää itselleni mitä oikeastaan ajattelin niistä. Mutta ne olivat liian kaukana, vaikka olivat lähellä. Kun seisin ja katsoin niitä, olisin halunnut halata niitä. Viimein eilen matkasimme Itävallan puolelle Seefeldiin ja nousimme ylös ensin junalla ja sitten kondoolihissillä. Näkymät olivat huimat. Olimme ennen nousua kävelleet 14 km ja nousu ylös oli kuin palkinto.

Seefed in Tirol!

Seefed in Tirol!

DSC02004

Pienen matkan päässä oli korkeampi huippu, jonne kaikki matkalaisemme eivät halunneet lähteä, mutta ajattelin, että minun on pakko. Soimaisin itseäni lopun ikää, jos jättäisin sen väliin. Ja niin lähdin, vaikka tiesin että siitä tulisi hankalaa, koska minulla on sietämätön korkean paikan kammo. Opas auttoi ja ’suojasi’ minua ja lopulta olin siellä. Alhaalta katsellen vuoren seinämät ja lumiset huiput ovat jylhiä, mutta ylhäältä katsoen ne ovat satumaisia. Ehkä salaisuus on siinä. Vuorten suuruus näkyy lopulta paremmin vuorelta kuin vuoren juurelta. Onnellisia ovat he, jotka uskaltavat enemmän. Mutta minä olen kyllä onnellinen näinkin.

19048267_10202970537741068_343196859_o

Ylitin itseni toisenkin kerran tällä matkalla. Ylitin 200 metriä syvän rotkon siltaa pitkin ja matka sinne kulki teräksestä tehtyä, vuoren seinään kiinnitettyä reittiä pitkin. Materiaali oli samaa, jotka käytetään teollisuus portaissa, eli siitä näkyi läpi. Se oli sanan mukaisesti hirvittävän upeaa. Ja samalla unohtumattoman kaunista. On tämä maailma ihmeellinen paikka!

 

Jololadi dii ja hoo

Hanna