Aarniometsä – oikea metsä!

Heräsin taas tosi aikaisin, viideltä, enkä jaksanut jäädä köllimään sänkyyn. Päätin lähteä aikaiselle lenkille.

IMG_0857

IMG_0858

Meidän naapurissa on Träskändan puisto ja luonnonsuojelualue, joka on rakas 32 hehtaarin suuruinen lähimetsäni. Se on aarniometsää, mikä on Suomessa harvinainen ilo ja ihme. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä on vain noin 1 % metsistä ja aarniometsien osuus jää muutamaan promilleen. Niin surullista. Sen huomaa hyvin lentokoneesta. Metsät ovat kuin puupeltoja, joissa samanikäiset rungot kasvavat luonnottomasti kauniissa suorissa riveissä. Aarniometsän monimuotoisuus puuttuu. Ei ole kaatuneita puunrunkoja tai pystyyn kuolleita puita, joissa elää ihmeellisiä toukkia ja eilöitä jotka tuovat metsään runsaan muualla harvinaisia eläin- ja kasvilajeja.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Juurakko on hurja - kuin taideteos!

Juurakko on hurja – kuin taideteos!

IMG_0864

IMG_0863

IMG_0865

On ihanaa asua näin lähellä tuollaista metsäaarretta, jossa ei oikeastaan koskaan törmää keneenkään. Leveillä kävelyteillä, jotka kulkevat Träskändan kartanon puistoalueiden läpi, kulkee paljonkin ihmisiä ja kartanon puistossa istuu usein lapsiperheitä ja nuorisoa piknikillä, mutta metsä on tyhjä. Vaikka siinä mielessä metsät ovatkin juuri ihania, koska siellä ei näy pitkälle, joten vaikka siellä olisikin muita, saa olla yksikseen ja nauttia rauhasta ja lintujen laulusta, joka aamutuimaan oli suorastaan huumaavaa.

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

IMG_0870

IMG_0862Kannattaa tehdä retki tähän ihanaan metsään, jonne on helppoa tulla kävellen, autolla tai bussilla. Siellä on opastaulujakin kertomassa faktoja alueesta. Ainoa mikä puuttuu, on kahvila. Oi että olisi ihanaa, kun vanhassa Träskändan kartanossa olisi kahvila tai peräti ravintola! Mutta se on varmaan toteutumaton unelma. Kartanon remontti ei taida kiinnostaa ketään. Vain kahden kilometrin päässä on kuitenkin Bembölen kahvitupa jossa voi käydä kahvilla tai syömässä metsäretken jälkeen. Se on ollut samassa paikassa 1700-luvulta lähtien. (Jos menette, niin huomioikaa kahvilan lattialautojen leveys!)

Träskändan kartano on perustettu jo 1700-luvulla. Tunnetuksi sen on tehnyt Aurora Karamzin, joka osti kartanon isäpuoleltaan vuonna 1840. Hän tuotti alueelle puita Uralilta ja muokkasi puutarhasta silloisen muodin mukaisen englantilaisen maisemapuutarhan.

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kunnioitti vierailullaan kartanoa 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Keisarin vierailuun kuului metsästysretki, jonka aikana keisari tarinan mukaan kaatoi saksanhirven, ja paikalle istutettiin keisarin tammena tunnettu tammi. Illalla järjestettiin juhlava yhdentoista ruokalajin päivällinen ja tanssiaiset. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus ja väliaikainen tanssisali.

IMG_0884

Lapset rakastavat koko aluetta. Osa puiston puista on onttoja ja puun sisään mahtuu helposti vähän isompikin lapsi. Tulee mieleen Peppi Pitkätossu ja puu, jossa kasvoi limsaa ja suklaata. Sitä paitsi puut puhuvat niille, jotka osaavat kuulla. Ja onhan siellä menninkäisiä ja keijuja niille jotka osaavat nähdä. Kannattaa kokeilla! Jos faktaa haluaa, niin tieteellisesti on todistettu, että metsä tekee ihmiselle hyvää, laskee verenpainetta ja poistaa stressiä.

IMG_0897

Puisto on hoidettu upea kokonaisuus ja se on kaikkien käytössä.

IMG_0899 (1)

IMG_0898 (1)

Laitan tähän oheen muutamia linkkejä, joista voi lukea alueesta enemmän.

Espoon Träskenda ja sen puujättiläiset

Träskändan luonnonsuojelualue ja kartano

Aurora Karamzin

Keijuterveisin

Puunhalaaja

🌳

Hanna

 

 

Rakkaudentunnustukseni puille

 

Ensin minun piti kirjoittaa appelsiinipuista, mutta oitis, kun otin eteeni tyhjän sivun ja kirjoitin ensimmäisen sanan tajusin, että minun on kirjoitettava kaikista puista. Rakastan puita ja rakastan puuta.

Jos ei olisi puita ei olisi tuulen huminaa koivuissa, saunavihtaa eikä juhannuskoivuja. Ei haavan lehtien havinaa, kun ne kesän lämpimässä tuulessa tärisevät oksissaan.

Mänty on ihana, koska sen pinnassa on lämmintä kaarnaa ja sen ylhäältä punertuva runko näyttää siltä, kuin aurinko paistaisi sateellakin.

Kuusi suojaa ja suhisee tuulessa, tuo joulun kotiin ja malttaa pysyä vihreänä talvellakin, kun kaikki on paljasta. Siperianpihtan runko on sileä ja neulaset niin pehmeät ja se tuoksu! Voiko olla ihanampaa kuin tuoksu joka pihtan neulasia hiertäessä tulee?

Tervalepällä on kauniit pienet kävyt, mutta lehtikuusen kävyt ovat kuin ruusunnuppuja ja sen ruskaväri on häikäisevän kirkkaan keltainen ja ihana kuin aurinko.

Tammi levittää oksansa vahvasti vaakasuoraan, sen lehdet ovat kiiltävät ja kestävät ja niitä voi käyttää koristeena, eivätkä ne väsy edes ilman vettä. Tammen ruskaväri ei ole näyttävä, vaan tasaisen ruskea, mutta tammi saa sen anteeksi, koska lehdet pysyvät niin tiukaan kiinni pitkälle syksyyn, että viimeiset lehdet putoavat usein vasta hangelle. Lisäksi tammi lahjoittaa eläimille terhonsa ja on kaunis sisustuspuu sekä huonekaluissa että lattioissa. Sen laajalle levittäytyvät oksat voivat olla aivan sammalen peitossa ja tammi näyttää viisaalta ja se onkin viisain varmasti viisain puu. Kun tammea halaa huolet kaikkoavat. Vaikka kaikki kaatuisi, tammi pysyy.

Vaahtera antaa mahlansa syötäväksi, sen lehdet varjostavat kesällä ja häikäisevät väreillään syksyllä. Keväällä vaahtera kukkii ennen lehtimistään maailman kauneimman vihreillä kukilla, joita voi syödä.

Pihlaja on yksi maailman kauneimmista puista – keväällä sen lehtisilmut ovat harmaanvihreät, suuret ja pehmeän pörröiset. Sen valkoiset kukat ilahduttavat seuraavaksi. Pihlajan ruskavärit on punaiset ja keltaiset ja lopuksi tulevat vielä punaisena hehkuvat marjat.

Hevoskastanjan kukat ovat kuin kynttilöitä ja kastanjapähkinät näyttävät ihanilta kransesissa, mutta ovat myrkyllisiä. Jalokastanjan pähkinöitä voi myös syödä, mutta jalokastanjat eivät kasva Suomessa. Puistolehmus on antanut nimensä vihreälle värisävylle – lehmuksenvihreä on erityisen kaunis vaalea vihreän sävy. Puistolehmukset ovat vanhoina onttoja ja niiden sisään voi mennä! Mikä ihana puu – suoja- ja piilopuu!

Ja sitten hedelmäpuut! Kuinka kauniita ovat omenapuut, kirsikkapuut ja appelsiinipuut! Ne ovat ihania jo kukkiessaan, mutta kun ne kantavat hedelmää, ne ovat vastustamattomia. Saarenmaalla kasvaa villejä omenapuita ja minusta ne ovat kuin ihmeitä! Että ne voivat olla olemassa. Villeinä! Niin kauniina kukkia keväällä!

Appelsiinipuut ovat kuitenkin ehkä ykkösiä. Ehkä siksi koska niitä näkee harvemmin. Mutta kun näen, en vain voi ymmärtää sen puun kauneutta. Niin pyöreä lehvästö ja ne ihanat oranssit pallot kiiltävien lehtien lomassa. Pikku auringot.

dsc00478

Puut ovat myös hyvin viisaita ja pitävät huolta toisistaan. Ne kunnioittavat vanhempia yksilöitä ja ymmärtävät paljon asioita. Luin siitä juuri hienon kirjan. Peter Wohlleben Puiden salattu elämä kertoo puista asioita jotka saavat ymmärtämään miksi metsässä on niin hyvä olla. Ne pitävät huolta jälkikasvustaan, varottavat myrkystä ja tuholaisista tosiaan ja ovat sosiaalisia keskenään. Erakko puu ei elä yhtä kauan kuin ryhmässä kasvavat. Puut syöttävät toisiaan juuriverkostojen avulla. Meillä ei ole enää paljonkaan aarniometsiä, vaan puupeltoja. Voi puut – kunpa saisitte kasvaa villeinä.

Ja varjot! Ilman puita ei olisi suloisia varjojen siimeksiä. Ja kuinka kaunnita ovatkaan puunrunkojen varjot nurmikentällä! Ihania!

Pihallani kasvaa monta tammea, vaahtera, pihlajia, omenapuita, tuomia, kuusia, siperianpihtoja ja yksi valtava mänty. Lempipuu niistä on tammi, toisena mänty kolmantena ikivanha kuusi, joka suojaa pohjoistuulelta, neljäntenä on vaahtera syysvärinsä ja keväisten kukkiensa vuoksi. Hedelmäpuista ykkösenä on appelsiinipuu, koska se on niin ihmeellisen kaunis juuri nyt.

dsc00468

Halaa puuta tänään!

Hanna

 

Luonto kutsuu – I love metsä

Kaupallinen yhteistyö: Suomen luontokeskus Haltia

Metsä on maailman paras paikka ja onneksi Suomessa jokainen, joka haluaa, pääsee nauttimaan metsästä ja sen hyvää tekevistä vaikutuksista. Tieteellisestikin on todistettu, että metsässä oleilu laskee verenpainetta ja tuo ihmiselle hyvinvointia. Minä olen aina kaivannut metsää, kun olen ollut suurkaupungeissa pitempään. Ja sen kaipuun olen näköjään myös istuttanut lapsiini. Minun metsäni on Nuuksion järviylänkö.

Nuuksion järvissä ja lammissa voi uida rauhassa

Nuuksion järvissä ja lammissa voi uida rauhassa

Tyttäreni asui ja opiskeli Lontoossa ja Los Angelesissa yhteensä neljä vuotta. Kun hän tuli takaisin Suomeen, ensimmäinen paikka jonne hän halusi, oli metsä. Mentiin Nuuksioon sieneen. Hänellä oli päällään pitkä hame ja lierihattu ja hän makasi sammalilla metsän hiljaisuudessa. Saimme jättisaaliin suuren suuria lampaankääpiä.

Hih - uistin väärin! Hänella oli yllään haalari eikä hame!

Hih – muistin väärin! Hänellä oli yllään haalari eikä hame!

lampaankäävät oli jättisuuria eikä niissä ollut matoja

lampaankäävät oli jättisuuria eikä niissä ollut matoja

Jokasyksyiset sieniretket suuntautuvat aina Nuuksioon. Jos on tarkkasilmäinen minut saattaa bongata ohi liikkuvasta autosta. Paras suppilovahveropaikkani on nimittäin yhden pikkutien varressa, mutta kun kuulen auton lähestyvän piiloudun tai ainakin olen aivan paikallani, ettei paikkani paljastuisi muille.

Yhden tällaisen sieniretken jälkeen soitin ystävälleni ja sanoin: Jos sattuisi niin, että kuolisin pian, ole kiltti ja kerro perheelleni, että olen maailman onnellisin ihminen. Metsä saa minussa aikaan suuria tunteita, vie stressin ja huolet ja antaa visuaalista nautintoa, jota ilman minun on vaikeaa elää. Nuuksion lammissa ja järvissä voi uida keskellä hiljaisuutta, vaikka ollaan vain reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Nuuksioon pääsee bussilla ja autolla, monet ajavat sinne polkupyörällä ja moottoripyörätienä Nuuksion tie on verraton mutkineen ja maisemineen.

Olen siis samoillut Nuuksion järviylängön metsissä ja teillä, mutta en ollut ennen viime sunnuntaita käynyt tutustumassa luontokeskus Haltiaan. Siinäpä vasta paikka! Yleensä ajamme Haltian ohi pidemmälle, kohti Kattilaa, mutta nyt jätimme auton parkkiin luontokeskukselle, otimme vesipullot matkaan ja lähdimme mieheni kanssa patikoimaan. Oli kuuma päivä ja teimme vain lyhyimmän merkityn lenkin ihan tutustumismielessä. Leveä hiekalla päällystetty polku nousi ylös kallioille ja polun pieliin oli laitettu infotauluja. Hauskaa ja mielenkiinoista faktaa metsistä, soiden synnystä ja eläimistä. Ja ylhäällä oli treenipaikka taivasalla! Oi että tykkäsin. Mutta vaikka lenkki oli lyhyt, olimme nälkäisiä, sillä ajoitimme reissun lounasaikaan, joten kipitimme alas luontokeskukselle ja suoraan lounaspöytään Haltian ravintolaan.

Kuntoilulaitteet!

Kuntoilulaitteet!

opasteissa oli tekstit kolmella kielellä

opasteissa oli tekstit kolmella kielellä

apua miten nopea on karhu!

apua miten nopea on karhu!

Seisovan lounaspöydän herkut ilahduttivat. Paljon kasviksia eri tavoin valmistettuna, erilaisia kalaruokia ja lihaa. Eli jokaiselle jotakin, mutta minusta parasta olivat erilaiset kasvisruoat ja lisukkeet, sillä niitä oli paljon. Tuli fiilis, että juuri tällaista ruokaa tahdon syödä liikunnan jälkeen. Ja on mainiota että luontokeskuksen ravintolassa on tajuttu ottaa listalle luonnonantimia niin paljon ja ihanalla tavalla. (Usein muuten uudet potut ovat ravintoloissa huonoja, mutta voi pojat, mitkä potut meitä odotti! Ihanat!) Jälkiruokiakin oli kolmea sorttia, mutta niihin en koskenut, koska söin ruokaa ihan liikaa enkä kerta kaikkiaan jaksanut enää yhtään mitään. Kahvia juodessani katselin ympärilleni ja ilokseni huomasin, että Haltian vieraina oli kaiken ikäisiä ihmisiä. Pikkuisista konttaajista rollaattoreilla liikkuviin vanhuksiin saakka. Eli jos ei metsään pääse huonojen jalkojen tms. tähden, niin luontokeskuksesta ja sen upeista näyttelyistä voivat nauttia kaikki. Sinne suuntasin minäkin lopulta.

ravintolasta on kauniit näkymät

ravintolasta on kauniit näkymät

Haltian arkkitehtuurissa on kauniita yksityiskohtia ja pidän siitä että puuta on paljon

Haltian arkkitehtuurissa on kauniita yksityiskohtia ja pidän siitä että puuta on paljon

me söimme terassilla, koska oli kaunis päivä!

me söimme terassilla, koska oli kaunis päivä!

Perusnäyttely oli hienosti toteutettu. Lasilattian läpi saattoi nähdä, kuinka pienet jyrsijät ja kalat elävät lumen ja jään alla talvella ja suuressa salissa oli videotekniikalla hienosti toteutettu kooste Suomen luonnosta ja vuodenajoista. Täällä ulkomaalainenkin voi tajuta lumen tunnun, vaikka ei oikeaa talvea kokisikaan. Tuli ylpeä olo, kyllä meillä osataan tehdä hienoja juttuja. Tuli myös fiilis, että kaikkien turistien pitäisi käydä Haltiassa ja tehdä vähintään pieni retki metsään. Haltiasta voi vuokrata vaikka mitä varusteita, ulkoiluvaatteista (kuinka nerokasta!) fillareihin ja kanootteihin asti. Perheille Haltia on hauska, koska se opettaa luonnosta kaikenikäisille uusia juttuja, ilman että kenenkään täytyy pitkästyä.

päänäyttelyn videoesitys Suomen luonnosta oli tosi hieno.

päänäyttelyn videoesitys Suomen luonnosta oli tosi hieno. Kuva Jukka-Pekka Ronkainen/Metsähallitus

Infossa vinkattiin, että lapset rakastavat käydä katsomassa karhua näyttelyn karhunpesässä. Sinne minäkin halusin. Se oli ihana. Karhu nukkui pesässään ja minä silitin sen turkkia – se oli maagista.

hei karhu, oot ihana ja pehmeä ja vähän pelottava, mutta jotenkin rakas ♡

hei karhu, oot ihana ja pehmeä ja vähän pelottava, mutta jotenkin rakas ♡

Kaiken kaikkiaan hieno retki, enkä aio enää tyytyä metsään, vaan seuraavalla kerralla vuokraan kanootin ja lähden melomaan. Ja takuulla menen syömään…!

Hanna

luontokeskus Haltia

luontokeskus Haltia