Suppilovahveropiirakka – onnenpiiras

Ohut ja hyvä. Makua alusta loppuun

Ohut ja hyvä. Makua alusta loppuun

 

Olen jo kahteen kertaan maininnut, että leivoin sienipiirakkaa viime sunnuntaina. Reseptiä on kyselty, joten toki sen julkaisen. Käytin piiraaseen suppilovahveroita, mutta siihen voi käyttää mitä tahansa sieniä. Muut ainekset valikoituivat sen mukaan, mitä jääkaapista sattui löytymään, mutta onneksi kirjoitin kaiken ylös, sillä hyvää tuli. Suolaiset piiraat on juuri siksi niin kivoja, kun niihin voi laittaa mitä vaan ja lähes aina tulee hyvää.

Yleensä piirakoissa on se vika, että pohja on paksu ja mauton. Oikeasti jos kehtaisin, söisin aina vain sisuksen. Ja homma vaan pahenee mitä pienemmästä piiraasta on kyse. Yhden annoksen pikku quichet eivät usein maistu yhtään miltään, kun paksu taikina on leivonnaisessa pääosassa. Tästä tekee poikkeuksen karjalanpiirakat ja sultsinat, jotka ovat alusta loppuun saakka pelkkää herkkua. Mutta nehän ovatkin ihan oma lukunsa.

Olen kehitellyt ilokseni piirakkapohjia, joissa on makua ja rakennetta. Sienipiirakan pohjaan makua tuo porkkanaraaste ja kaurahiutaleet. Lisäksi pohja ja koko piirakka on ohut.  Ohut ja maukas ja siksi minusta ihan parasta laatua. Lisäksi se on täydellinen hygge-piiras, koska sienet on itse kerättyjä ihanasta metsästä siskoni Ritvan kanssa, porkkanat sain ystäväni kasvimaalta ja kananmuna on tutusta kanalasta. Lisäksi leivoin piiraan onnellisena, ja sehän on tunnettu tosiasia, että leipojan mielialat siirtyvät taikinaan. Usein myös taikinan tunnelma siirtyy kyllä leipojaan. Eli leipomisessa asuu hyvän kierre. Minä rakastan sitä kierrettä. Kun sekoitan taikinaa, olen onnellinen. Aina.

suppilovahveropiirakka_3

 

pala suppilovahveropiirakkaa.

suppilovahveropiirakka_5Sienestäminen on muuten huippulaji. Parasta ulkoilua ikinä. Epätasaisessa maastossa on kivaa kävellä ja loikkia, löytämisen ilo on ihanaa ja metsien kauneus. Jäkälä, naava ja sammalet, harmaat kalliot ja sammalen läpi puskevat varvut.  Metsää on tosi vaikeaa kuvata niin, että kaikki tuo, tai edes osa siitä näkyisi. Mutta onneksi me suomalaiset tunnemme metsät ja onneksi niitä on niin että jokainen joka tahtoo, voi sinne mennä. Mutta eiköhän tässä ole löpisty tarpeeksi jo! Nyt siihen reseptiin.

Sienipiirakka Hannan tapaan

24 cm halkaisijaltaan oleva vuoka

100 g huoneenlämpöistä voita

100 g porkkanaraastetta

1 dl jauhoja

1 dl kaurahiutaleita

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Täyte

1/2 l tuoreita tai 40 g (n. 2dl) kuivattuja suppilovahveroita

1 pieni valkosipulin kynsi

1 punasipuli

1 rkl öljyä

2 tl tuoretta timjamia

1 tl tuoretta rosmariinia

Suolaa

Mustapippuria

1/ 2 dl pinjansiemenia

100 g Philadelphia tuorejuustoa

1,5 dl kuohukermaa

1 muna

2 dl vasta raastettua parmesaania

 

Tee taikina

(Jos käytät kuivattuja sieniä aloita siitä, että laitat ne likoamaan kylmään veteen.) Sekoita keskenään rasva ja porkkanaraaste. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Yhdistä seokset ja muodosta niistä taikina. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan kostein somin. Paista 225° 10 min ja ota sitten pois uunista ja täytä.

Tee täyte

Paista puhdistettuja sieniä öljyssä pannulla kunnes neste on kiehunut pois niistä. Jos käytät kuivattuja sieniä, kaada liotusvesi pois ja paistele sieniä, kuten tuoreitakin, kunnes neste on melkein haihtunut. Lisää pieneksi silputtu sipuli ja murskattu valkosipuli ja paistele kunnes sipulit pehmenevät. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla, tuoreella timjamilla ja rosmariinilla. Levitä täyte piirakkapohjan päälle ja ripottele pinnalla pinjansiemenet.

Sekoita keskenään kerma ja tuorejuusto ja lisää joukkoon kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja kaada täytteen päälle. Lisää pinnalle vielä parmesaniraaste ja paista kypsäksi 200 asteessa noin 30 min.

Herkkuhetkiä ruokapöytään

♥️

Hanna

 

Aarniometsä – oikea metsä!

Heräsin taas tosi aikaisin, viideltä, enkä jaksanut jäädä köllimään sänkyyn. Päätin lähteä aikaiselle lenkille.

IMG_0857

IMG_0858

Meidän naapurissa on Träskändan puisto ja luonnonsuojelualue, joka on rakas 32 hehtaarin suuruinen lähimetsäni. Se on aarniometsää, mikä on Suomessa harvinainen ilo ja ihme. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä on vain noin 1 % metsistä ja aarniometsien osuus jää muutamaan promilleen. Niin surullista. Sen huomaa hyvin lentokoneesta. Metsät ovat kuin puupeltoja, joissa samanikäiset rungot kasvavat luonnottomasti kauniissa suorissa riveissä. Aarniometsän monimuotoisuus puuttuu. Ei ole kaatuneita puunrunkoja tai pystyyn kuolleita puita, joissa elää ihmeellisiä toukkia ja eilöitä jotka tuovat metsään runsaan muualla harvinaisia eläin- ja kasvilajeja.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Juurakko on hurja - kuin taideteos!

Juurakko on hurja – kuin taideteos!

IMG_0864

IMG_0863

IMG_0865

On ihanaa asua näin lähellä tuollaista metsäaarretta, jossa ei oikeastaan koskaan törmää keneenkään. Leveillä kävelyteillä, jotka kulkevat Träskändan kartanon puistoalueiden läpi, kulkee paljonkin ihmisiä ja kartanon puistossa istuu usein lapsiperheitä ja nuorisoa piknikillä, mutta metsä on tyhjä. Vaikka siinä mielessä metsät ovatkin juuri ihania, koska siellä ei näy pitkälle, joten vaikka siellä olisikin muita, saa olla yksikseen ja nauttia rauhasta ja lintujen laulusta, joka aamutuimaan oli suorastaan huumaavaa.

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

IMG_0870

IMG_0862Kannattaa tehdä retki tähän ihanaan metsään, jonne on helppoa tulla kävellen, autolla tai bussilla. Siellä on opastaulujakin kertomassa faktoja alueesta. Ainoa mikä puuttuu, on kahvila. Oi että olisi ihanaa, kun vanhassa Träskändan kartanossa olisi kahvila tai peräti ravintola! Mutta se on varmaan toteutumaton unelma. Kartanon remontti ei taida kiinnostaa ketään. Vain kahden kilometrin päässä on kuitenkin Bembölen kahvitupa jossa voi käydä kahvilla tai syömässä metsäretken jälkeen. Se on ollut samassa paikassa 1700-luvulta lähtien. (Jos menette, niin huomioikaa kahvilan lattialautojen leveys!)

Träskändan kartano on perustettu jo 1700-luvulla. Tunnetuksi sen on tehnyt Aurora Karamzin, joka osti kartanon isäpuoleltaan vuonna 1840. Hän tuotti alueelle puita Uralilta ja muokkasi puutarhasta silloisen muodin mukaisen englantilaisen maisemapuutarhan.

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kunnioitti vierailullaan kartanoa 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Keisarin vierailuun kuului metsästysretki, jonka aikana keisari tarinan mukaan kaatoi saksanhirven, ja paikalle istutettiin keisarin tammena tunnettu tammi. Illalla järjestettiin juhlava yhdentoista ruokalajin päivällinen ja tanssiaiset. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus ja väliaikainen tanssisali.

IMG_0884

Lapset rakastavat koko aluetta. Osa puiston puista on onttoja ja puun sisään mahtuu helposti vähän isompikin lapsi. Tulee mieleen Peppi Pitkätossu ja puu, jossa kasvoi limsaa ja suklaata. Sitä paitsi puut puhuvat niille, jotka osaavat kuulla. Ja onhan siellä menninkäisiä ja keijuja niille jotka osaavat nähdä. Kannattaa kokeilla! Jos faktaa haluaa, niin tieteellisesti on todistettu, että metsä tekee ihmiselle hyvää, laskee verenpainetta ja poistaa stressiä.

IMG_0897

Puisto on hoidettu upea kokonaisuus ja se on kaikkien käytössä.

IMG_0899 (1)

IMG_0898 (1)

Laitan tähän oheen muutamia linkkejä, joista voi lukea alueesta enemmän.

Espoon Träskenda ja sen puujättiläiset

Träskändan luonnonsuojelualue ja kartano

Aurora Karamzin

Keijuterveisin

Puunhalaaja

🌳

Hanna

 

 

Rakkaudentunnustukseni puille

 

Ensin minun piti kirjoittaa appelsiinipuista, mutta oitis, kun otin eteeni tyhjän sivun ja kirjoitin ensimmäisen sanan tajusin, että minun on kirjoitettava kaikista puista. Rakastan puita ja rakastan puuta.

Jos ei olisi puita ei olisi tuulen huminaa koivuissa, saunavihtaa eikä juhannuskoivuja. Ei haavan lehtien havinaa, kun ne kesän lämpimässä tuulessa tärisevät oksissaan.

Mänty on ihana, koska sen pinnassa on lämmintä kaarnaa ja sen ylhäältä punertuva runko näyttää siltä, kuin aurinko paistaisi sateellakin.

Kuusi suojaa ja suhisee tuulessa, tuo joulun kotiin ja malttaa pysyä vihreänä talvellakin, kun kaikki on paljasta. Siperianpihtan runko on sileä ja neulaset niin pehmeät ja se tuoksu! Voiko olla ihanampaa kuin tuoksu joka pihtan neulasia hiertäessä tulee?

Tervalepällä on kauniit pienet kävyt, mutta lehtikuusen kävyt ovat kuin ruusunnuppuja ja sen ruskaväri on häikäisevän kirkkaan keltainen ja ihana kuin aurinko.

Tammi levittää oksansa vahvasti vaakasuoraan, sen lehdet ovat kiiltävät ja kestävät ja niitä voi käyttää koristeena, eivätkä ne väsy edes ilman vettä. Tammen ruskaväri ei ole näyttävä, vaan tasaisen ruskea, mutta tammi saa sen anteeksi, koska lehdet pysyvät niin tiukaan kiinni pitkälle syksyyn, että viimeiset lehdet putoavat usein vasta hangelle. Lisäksi tammi lahjoittaa eläimille terhonsa ja on kaunis sisustuspuu sekä huonekaluissa että lattioissa. Sen laajalle levittäytyvät oksat voivat olla aivan sammalen peitossa ja tammi näyttää viisaalta ja se onkin viisain varmasti viisain puu. Kun tammea halaa huolet kaikkoavat. Vaikka kaikki kaatuisi, tammi pysyy.

Vaahtera antaa mahlansa syötäväksi, sen lehdet varjostavat kesällä ja häikäisevät väreillään syksyllä. Keväällä vaahtera kukkii ennen lehtimistään maailman kauneimman vihreillä kukilla, joita voi syödä.

Pihlaja on yksi maailman kauneimmista puista – keväällä sen lehtisilmut ovat harmaanvihreät, suuret ja pehmeän pörröiset. Sen valkoiset kukat ilahduttavat seuraavaksi. Pihlajan ruskavärit on punaiset ja keltaiset ja lopuksi tulevat vielä punaisena hehkuvat marjat.

Hevoskastanjan kukat ovat kuin kynttilöitä ja kastanjapähkinät näyttävät ihanilta kransesissa, mutta ovat myrkyllisiä. Jalokastanjan pähkinöitä voi myös syödä, mutta jalokastanjat eivät kasva Suomessa. Puistolehmus on antanut nimensä vihreälle värisävylle – lehmuksenvihreä on erityisen kaunis vaalea vihreän sävy. Puistolehmukset ovat vanhoina onttoja ja niiden sisään voi mennä! Mikä ihana puu – suoja- ja piilopuu!

Ja sitten hedelmäpuut! Kuinka kauniita ovat omenapuut, kirsikkapuut ja appelsiinipuut! Ne ovat ihania jo kukkiessaan, mutta kun ne kantavat hedelmää, ne ovat vastustamattomia. Saarenmaalla kasvaa villejä omenapuita ja minusta ne ovat kuin ihmeitä! Että ne voivat olla olemassa. Villeinä! Niin kauniina kukkia keväällä!

Appelsiinipuut ovat kuitenkin ehkä ykkösiä. Ehkä siksi koska niitä näkee harvemmin. Mutta kun näen, en vain voi ymmärtää sen puun kauneutta. Niin pyöreä lehvästö ja ne ihanat oranssit pallot kiiltävien lehtien lomassa. Pikku auringot.

dsc00478

Puut ovat myös hyvin viisaita ja pitävät huolta toisistaan. Ne kunnioittavat vanhempia yksilöitä ja ymmärtävät paljon asioita. Luin siitä juuri hienon kirjan. Peter Wohlleben Puiden salattu elämä kertoo puista asioita jotka saavat ymmärtämään miksi metsässä on niin hyvä olla. Ne pitävät huolta jälkikasvustaan, varottavat myrkystä ja tuholaisista tosiaan ja ovat sosiaalisia keskenään. Erakko puu ei elä yhtä kauan kuin ryhmässä kasvavat. Puut syöttävät toisiaan juuriverkostojen avulla. Meillä ei ole enää paljonkaan aarniometsiä, vaan puupeltoja. Voi puut – kunpa saisitte kasvaa villeinä.

Ja varjot! Ilman puita ei olisi suloisia varjojen siimeksiä. Ja kuinka kaunnita ovatkaan puunrunkojen varjot nurmikentällä! Ihania!

Pihallani kasvaa monta tammea, vaahtera, pihlajia, omenapuita, tuomia, kuusia, siperianpihtoja ja yksi valtava mänty. Lempipuu niistä on tammi, toisena mänty kolmantena ikivanha kuusi, joka suojaa pohjoistuulelta, neljäntenä on vaahtera syysvärinsä ja keväisten kukkiensa vuoksi. Hedelmäpuista ykkösenä on appelsiinipuu, koska se on niin ihmeellisen kaunis juuri nyt.

dsc00468

Halaa puuta tänään!

Hanna