Tuplavahinko olympia-asuissa

Tiedottaja ja viestintä minä, valun tuskanhikeä. Voi miksi miksi Luhta ei voinut käyttää markkinoinnin superammattilaisia lanseeratessaan, nyt surullisen kuuluisiksi muuttuneita, Suomen joukkueen olympia-asuja?

Kun olympialaisiin oli aikaa 100 päivää, Luhta halusi näyttää millaisissa asuissa Suomen joukkue esiintyy Etelä-Koreassa. Kaikkia malliston osia ei ollut vielä saatavilla ja malleina toimivat urheilijat. Koko homma meni ihan pieleen. Epätäydelliset kokonaisuudet, jotka oli raavittu kasaan saatavilla olleista malleista, näyttivät kamalilta. Urheilijat eivät ainakaan kuvista päätellen viihtyneet mannekiineina olemisesta. Kuvat epämääräisestä joukosta epämääräisissä asuissaan levisivät kuin kuuma laava internetissä ja somekansa yökkäili. Asut haukuttiin perin pohjin ja some vilisi kuvia joissa onnettomia asuyhdistelmiä verrattiin U.S.A:n ja Ranskan asuihin, jotka ovat huippusuunnittelijoiden käsialaa. Ero oli silmiinpistävä.

Luhdan suunnittelijat pahoittivat mielensä ja ihan syystä.

Miksi vajaa mallisto näytettiin asuille epäedullisessa miljöössä ennen kuin se oli valmis näytettäväksi?

Kyseessä on jättimäinen satsaus, miksi ei satsata jättimäisesti myös markkinointiin? Kun asut eivät ole esiintymiskelpoisia on osattava viheltää peli poikki. Näytetään vasta, kun on näytettävää. Alkaa aina ottaa niin järjettömästi päähän, kun työtä ei tehdä l-o-p-p-u-u-n-a-s-t-i hyvin. Tulee mieleen kysymys, olisivatko ruotsalaiset tehneet näin? Luhdan toimitusjohtaja on myöntänyt, että hän teki virhearvioin. Ja sen jälkeen se tehtiin uudelleen!

Hyvä ihme että riipii!!!

Tänään Hesari julkaisi jutun ja kuvia nyt täydellisestä mallistosta. Luhta, jonka upea pääkonttori komeilee Lahden kolmantena maamerkkinä radiomastojen ja hyppyrimäkien rinnalla Lahdentien reunassa, järjesti Hesarille vaatteiden esittelyn tornitalon alakerrassa.

Eivät ne näin ole parhaimmillaan!

Eivät ne näin ole parhaimmillaan!

Onko kuva otettu ihan tahallaan takaapäin? Miksi?

Onko kuva otettu ihan tahallaan takaapäin? Miksi?

 

 

Luhta on myös ottanut kauniit kuvat asuista. Hesari näytti ne pienenä linkkinä jutun lopussa

Luhta on myös ottanut kauniit kuvat asuista. Hesari näytti ne pienenä linkkinä jutun lopussa

 

 

LUHTANEN ja Luhdan urheilusponsoroinnista vastaava Pasi Luumi vievät vieraansa kaikkein pyhimpään. Luhdan tornitalon alakerta on täynnä mallistoja – ja niitä on paljon. ”

Siellä valtavan tilan perällä mallisto oli esillä, esittelyrekkeihin ripustettuna. Lopputuloksena maan suurimmassa päivälehdessä komeilee kuvia, jotka näyttävät varastossa otetuilta. Onneksi sentään näkyy, että mallisto on hieno. Jos haluaa nähdä sen.

Mitä olisin tehnyt, jos olisin saanut päättää? Olisin vienyt asut Luhdan tornin 11:sta kerroksen kahvilaan ja marssittanut sen esiin ammattimallien päällä. Olisin näyttänyt sen valtavan uurastuksen ja panostuksen, joka on tehty malliston eteen, parhaimmalla mahdollisella tavalla. Varsinkin, kun edellinen kerta meni aivan metsään.

Asut ovat upeat, eivät häpeä muiden maiden asujen vierellä ollenkaan. Tekninen osaaminen on Luhdalla täysin hanskassa ja huippuluokkaa, IcePeakia myydään ympäri maailmaa 50 maahan! Mutta markkinointiviestinnässä olisi kyllä parantamisen varaa. En tajua kuinka tämä voi tapahtua toisen kerran! Tuokaa nyt ne asut vaikka Helsingin joulukadun avajaisiin marssimaan upeina ja ihanina ja päästäkää ilmaan 100 valkoista rauhan kyyhkyä!

 

I love Suomi ♥️ I love Luhta  ♥️ I love even Lahti!

Hanna

Kuvakaappukset Helsingin Sanomien jutusta

Lämpimät ihmiset ja huippubrändi Oulusta

Tuotteella täytyy olla tarina. Tämä on väittämä, jonka saa kuulla monessa tilanteessa. Brändit ja tuotteet halutaan tuoda lähelle ihmistä tarinoilla, joihin voi kiinnittyä. Tuotteelle tulee taustaa. Mutta kuinka ne tarinat ovatkaan niin usein päälle liimattuja, sokeroituja, mehustettuja ja leivottuja! Ne romantisoidaan ja kirjoitetaan esitteisiin. Päämääränä on tehdä tuote halutummaksi ja myydä lisää. En oikein jaksa niitä tarinoita.

Sen sijaan, kun tuotteen takana on ihminen ja hänen aito tarinansa minä sulan ja olen aseeton.

Sateen piiskatessa tänä aamua armottomasti Helsingin Esplanadia, avattiin sen varrella Balmuirin Brand Store, sattumalta parahiksi yrityksen kymmenenvuotis syntymäpäivän kunniaksi. Balmuirin omistavat Heidi ja Juha Jaara, aviopari ja kahden pienen lapsen vanhemmat Oulusta.

Heidi ja Juha Jaara

Heidi ja Juha Jaara

Balmuirin tuotteet ovat ihania ja ylellisiä huiveja, shaaleja, torkkupeittoja, keeppejä mohairista, alpakasta, kašmirvillasta, pellavasta silkistä ja villasta. Lierihattuja, hansikkaita, lompakoita ja pikkulaukkuja. Sisustukseen laseja ja pientavaraa, kynttilöitä ja kodintekstiilejä mm. luksus lakanoita pellavasta ja huippulaatuisesta puuvillasta.

Balmuir_espa

 

Balmuir_2

Lehdistölle oli tarjolla aamupalaa.

Lehdistölle oli tarjolla aamupalaa.

Punainen hattu! oikea herkupala!

Punainen hattu! oikea herkupala!

Mohairista kudottujen kaulaliinojen värejä.

Mohairista kudottujen kaulaliinojen värejä.

Kupu tuoksuvan kynttilän päällä on loistava idea - tuoksua vain rajoitetusti!

Kupu tuoksuvan kynttilän päällä on loistava idea – tuoksua vain rajoitetusti!

Kun kuuntelin tämän aamun lehdistötilaisuudessa Heidin ja Juhan puheita kaikesta mitä he tekevät ja miten, oli ihoni vähän väliä kananlaihalla.

Aivan samalla tavalla, kun aidot materiaalit ovat minusta parasta, niin ovat myös aidot ihmiset. Senhän kuulee ja vaistoaa jos ihminen yrittää olla vähän enemmän ja esittää jotain muuta kuin on. Kun tuotteiden takana on aidot ihmiset ja heidän aidot tarinansa ei mainostoimiston viilaamaa tarinaa tuotteiden taakse tarvita.

Heidin tarinaan kuuluu ensin kovaa työtä raastavan huonossa työilmapiirissä Nokiassa. Samaan aikaan alkaa päässä kehittyä unelma omasta yrityksestä. Se piirtyy paperille ja kehittyy, kunnes siitä tulee totta ja Balmuir syntyy. Juha tekee päivät työtä toisaalla, illat ja yöt kuuluvat yhteiselle yritykselle. Yritys alkaa kasvaa ja samalla kasvaa perhe – täysin yllättäen, kun jo oltiin jätetty toive omista lapsista taakse. Tuotteita myydään jo 70 maassa. Lopulta avataan oma liike, Balmuir Brand Store Esplanadille. Paikasta on unelmoitu vuosia, mutta huonompi paikka ei ole tullut kysymykseen. Samalla tapahtuu suurta kasvua oman pään sisällä ja kaikki hyvä mitä opitaan, tuodaan myös työntekijöiden hyväksi. Matkan varrella Juha on jo jättänyt muut työt ja on kokonaan mukana Balmuirissa.

Balmuir_siniset

Balmuir_huivit

Balmuir_keepit

 

balmuir_nahka

DSC02739

Koko yrityksen henkilökunta on ollut mukana luomassa uutta myymälää. Jokainen työntekijä on puheissa arvokas ja arvostettu. Niinhän puheissa usein tietysti on, mutta nyt ei ole kysymys vain pelkistä puheista. Kysyn Heidiltä vaikuttaako hänen aikanaan Nokiassa kokemansa työilmapiiri siihen, kuinka he johtavat nyt omaa yritystään. Vastaus on vahva kyllä. Kun on kokenut huonoa henkilöstöpolitiikkaa, tietää varmasti, miten ei ainakaan menesty.

Balmuir haluaa kasvaa edelleen ja kasvu löytyy Suomen rajojen ulkopuolelta. Seuraavaksi mukaan tuoteperheeseen tulevat nahkalaukut. Nahka niihin ostetaan samalta tuottajalta josta Chanel ostaa nahan. Asian voisi ohittaa toteamalla vain ahaa, mutta asia ei ole niin yksikertainen. Norjalainen maailman hienointa lampaan nahkaa myyvä yritys ei myy kaikille. Ostajan täytyy täyttää tietyt kriteerit. Olla tuotteen arvoinen. Samoin on Balmuirin laita – hekään eivät myy tuotteittaan joka paikkaan. Ostajan täytyy täyttää oikeat laatuvaatimukset. Niin se on minullakin. Ostan mieluiten korkealuokkaisia tuotteita, joiden takana on aidot ihmiset sekä arvot joille voin nostaa hattua.

Hanna

♥️

Balmuir_helsinki

Kesän parhaat laukut ja kassit rannoille ja cityyn

Laukku vai kassi? Iso vai pieni? Olalla kannettava vai peräti vyölaukku?

Laukun valinta ei ole ihan yksinkertainen juttu. Välillä tavaraa on paljon, välillä tarvitsee kantaa vain vähän. Paras laukku on itsessään kevyt, siinä on sisätasku, sen voi sulkea ja sitä on helppo kantaa.

En ole kansainvälisten muotibrändien merkkilaukkujen perään ollenkaan, eli laukun statuksella ei ole minulle mitään merkitystä. Kaikkein tärkeintä on se, että se pysyy mukana vaivatta ja että sinne mahtuu se mitä tarvitsen mukaani.

Marimekon Karla käsilaukku on ommeltu muutaman sentin levyisistä pehmeistä nahkasuikaleista, jotka on koottu yhteen päistä. Se on mukautuva ja sen olkahihna on täydellisen mittainen. Laukkua voi kantaa turvallisesti ja helposti vartalon edessä, jolloin kädet jäävät vapaaksi. Se pysyy myös hyvin olkapäällä. Karlan sisällä on vetoketjulla suljettava sivutasku.

Karla on kätevä matkoilla, koska sinne mahtuu sopivasti lompakko, puhelin, avaimet, passi, meikkipussi ja aurinkolasit ja tilaa jää vielä vähän. Kun sitä kantaa edessä vetoketju vartaloa vasten, se ei ole taskuvarkaiden helpoin saalis. Karla on myös täysin salonkikelpoinen ihanuus. Se sopii yhtähyvin rikki revittyjen farkkujen kuin jakkupuvun tai muun vähän hienomman asun kanssa.

DSC02344

DSC02339

DSC02345 (1)

Sain suunnittelijapari  Juslin Maunula suunnitteleman, tyllistä valmistetun kauppakassin syntymäpäivälahjaksi. Se on hurmaava! Kevein kesäkassi maailmassa. Muoto on lähes sama, kuin valkoisen perus muovikassin. Pohja on hiukan leveämpi. Kassia on olemassa useita värejä. Onko luksusta kantaa vesipulloa tyllikassissa! On! Ja lisäksi se on hauskaa. Kassi kestää hyvin painoa, joten kyllä siinä voi kantaa muutakin. Se on myös upea kenkäkassi juhlien vaihtokengille.

DSC02364

Tyllistä valmistettu kauppakassi on hurmaava!

Tyllistä valmistettu kauppakassi on hurmaava!

Teinivuosina jokainen, joka kynnelle kykeni, kantoi kaiken Marikassissa. Marikassi tarkoitti markiisikankaasta ommeltua, yksiväristä tukevaa lyhythihnaista kassia. Kassia tehdään edelleen ja sen nimi on Matkuri. Tosin se on kehittynyt vetoketjun verran alkuperäisestä suosikkiversiosta. Matkuri on mainio matkakassi, mutta kesäkassiksi liian vakuuttava. Sen sijaan Marit on oikea namupala. Kirjo-kuosinen kassi on mainion kokoinen ja iloisen värinen kesäkassi, jonka hihnat ovat nahkaa. Sisällä on vetoketjulla suljettava koko laukun korkuinen tasku. Marit on erittäin huolellisesti tehty. Sen kaikki sisäsaumat on huoliteltu puuvillapäärmein, joten sitä kehtaa näyttää ja se on taatusti pitkäikäinen. On myös kivaa, että sen voi nipistää kiinni nepparilla.

Kantohihnat ovat sopivan mittaiset sekä olalla että kädessä kantamiseen, mikä on iso plussa!

Marit kassia voi kantaa kädessä, ilman että se raahaa maata.

Marit kassia voi kantaa kädessä, ilman että se raahaa maata.

Usein kassi, varsinkin jos se on painava, on mukavaa heittää olkapäälle.

Usein kassi, varsinkin jos se on painava, on mukavaa heittää olkapäälle.

Jossain vaiheessa lehdistössä oli kova meteli ”kamalien” vyölaukkujen paluusta. Muotibrändien vyölaukut ovat kuumaa kamaa, mutta meikämandoliini osti omansa Partioaitasta ja se maksoi 10€. Ei ole tunnettua logoa pinnassa, eikä koristeita liioin, mutta ai ai kuinka se onkaan toimiva ja sopii sekä reippailuun, prätkäilyyn että Turre Turistina hengailuun. Ehdottomasti hintansa väärti kapistus. Kolme vetoketjutaskua ja säädettävä vyö. Sisään mahtuu mainiosti iso lompakko, rillit tai aurinkolasit, avaimet, peili ja jopa pieni näppärä kamerani.

Kädet vapaina - se on hyvä juttu!

Kädet vapaina – se on hyvä juttu!

Puhelinkin on helposti käsillä.

Puhelinkin on helposti käsillä.

Yksi kriteeri laukkuja valitessani on keveys. En viitsi kantaa laukun painoa, sisällössä on tarpeeksi kannettavaa varsinkin, kun laukun koko kasvaa. Iso kankainen kassi on aina mukana matkalaukussa. Se toimii rantakassina, tai kantaa tavarat joita haluan ottaa mukaan päiväretkille. Jos kohteessa on paljon ostettavaa, hyvän kassin voi ottaa lentokoneen matkustamoon. Silloin keveys on valttia! Beck Söndergaardin kaksinkertaisesta puuvillakankaasta ommeltu kirjava jättikassi on unelma! Se ei paina mitään, se ei vie tilaa ja se pysyy ihanasti olkapäällä. Sitä voi kantaa lähes tyhjänä, kuten kuvassa, mutta sinne mahtuu enemmän tavaraa kuin Ikean kassiin! Ihan samaa mallia ei enää ole myynnissä, mutta uusi on ehkä parempi, ainakin siinä on leveämmät kantohihnat, jotka on kivat, kun kassiin tulee painoa. Kassia myy mm. Cilla’s Nougat ja Maranello.

näin hoikkana kassi on kun siellä on vain vähän tavaraa. Kun sinne pakkaa kahden viikon matkakamat automatkalle, se muuttuu norsuksi.

näin hoikkana kassi on kun siellä on vain vähän tavaraa. Kun sinne pakkaa kahden viikon matkakamat automatkalle, se muuttuu norsuksi.

villit kuviot keveässä kassissa. Nyt myytävääs mallissa kuviot ovat tyylikkäämmät.

Villit kuviot keveässä kassissa. Nyt myytävässä mallissa kuviot ovat tyylikkäämmät.

Kun haluaa pitää kädet vapaina ja hartiat rentoina on reppu paras valinta. Kauniita city-reppuja on paljon. Marimekon Ellis -reppu on suloisen pehmeää nahkaa. Sen sisällä on kaksi taskua ja selässä ulkopinnalla yksi vetoketjulla suljettava tasku, jonne menee vaikka älypuhelin näpsästi. Viehättävänä yksityiskohtana selkätaskun vetoketjun vedin on tyylikkäästi suojattu, se ei hinkkaa vaatteita piloille, paina selkää, takerru hiuksiin tai kilise.  Repun yläosa on muotoiltu fiksusti kantikkaaksi, se tuo reppuun enemmän tilaa, kuin jos se olisi kaarrettu pyöreäksi. Reppu on niin suloisen pehmeä, että se käy myös tyynystä junassa, bussissa tai rannalla.

IMG_8258

IMG_8256

Kassien kanssa kannattaa olla aina tarkkana. Ajelin fillarilla Saarenmaalla ja olin laittanut vyölaukkuni pyörän koriin. Sepä ei siellä pysynytkään, vaan oli pompannut pois kyydistä kun ajoin kuppaisen kohdan yli. En huomannut mitään. Yhtäkkiä vierelläni polki mies ja kysyi kuuluuko hänen löytämänsä laukku minulle? Kyllä kuului. Ja siellähän oli kaikki: puhelin, lompakko, avaimet, rillit sekä ennen putoamista että löydettäessä! Perusihminen on aina rehellinen ja auttavainen. Muunlaiset ovat poikkeuksia – onneksi!

Aurinkoa päivään!

☀️

Hanna