Kevään värejä ja hyviä fiiliksiä pressipäivässä

Olin eilen tutustumassa Balmuirin ensi kevään ja kesän mallistoihin. Esillä oli myös tämän sesongin mallistoa. Balmuirissa on jotain erityistä – se näyttää hirveän epäsuomalaiselta. Sen nimi kuulostaa ranskalta ja tuotteet kansainvälisiltä – ja sitähän ne myös ovat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

hahaha! Kuvassa ei siis ole minun huivikokoelamani – oliskin!!!

Minulla on hyvä kokoelma heidän kaulahuivejaan ja viitojaan ja ne ovat käytössä kokoajan. Muutaman olen saanut lahjaksi ja muutaman ostanut. Lilan mohairkaulahuivin ostin Ivalon lentokentältä kerran, kun olin tulossa pois Saariselältä. Ihmettelin, kun kenttä oli niin autio ja tyhjä. No eihän sieltä ollut konetta lähdössä. Olin varannut paluun kolmen kuukauden päähän…. Mä niin vihaan kaikkein lippujen ostamista ja lomakkeiden täyttöä. Teen aina jotain ihmeellistä ja tapahtuu katastrofeja. Tai sitten ei tapahdu mutta olen hermostunut ja jännitän kuinka mahtaa käydä! Samaa muuten koskee junalla matkustamista. Hirveä jännitys päällä aina, kun olen menossa junalla jonnekin, että a) ehdinkö b) olenko oikeilla raiteilla c) lähdenkö oikeaan suuntaan d) meneekö juna johon nousen, sinne minne olen menossa. Junahan saattaa mennä Hämeenlinnaan vaikka sen nokassa lukee esimerkiksi Tampere…. No tätä ei varmaan kukaan ymmärrä, mutta junamatkaili on siis extremeä meikäläiselle. Oma auto on turvallinen. Menee sinne minne käsken – ainakin siinä tapauksessa, että kerron määränpään oikein.

Juha ja Heidi Jaara perustivat Balmuirin 10 vuotta sitten.

Juha ja Heidi Jaara perustivat Balmuirin 10 vuotta sitten.

Kerran olin menossa Eurajoelle ja kirjoitin navigaattoriin Eura. Minusta ne ovat yksi ja sama asia. Mutta eivät ne ole. Tiedän sen nyt. Onneksi silloin tavoistani poiketen lähden huomattavan ajoissa liikkeelle ja ehdin perille hyvin.

Erimuotoisista ja pintaisista kynttilöista saa kauniita kokonaisuuksia ja ryhmiä. Ihanat värit ovat kuin kynsilakkoja!

Erimuotoisista ja pintaisista kynttilöista saa kauniita kokonaisuuksia ja ryhmiä. Ihanat värit ovat kuin kynsilakkoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No nyt tarina karkasi ihan kauas Balmuirista. Heidän huivinsa ovat minulle siis tärkeitä ja tavallaan liiittyvät myös kaikkeen matkailuun, sillä huivi on paras matkavaruste ikinä. Kaikki matkavälineet ovat usein kylmiä. Laivat, lentokoneet ja junat. Joskus autotkin, kun ilmastointi pauhaa jotenkin vetoisasti. Silloin on ihanaa kun ohut villa- tai kašmirvillahuivi mukana ja voi kietoutua siihen. Se vie vähän tilaa, mutta lämmittää ihanasti, se ei rypisty eikä paina paljon laukussa.

Kesähatut ja -huivit

Mallistoon kuuluu huivien lisäksi paljon muutakin. Laajassa kodinsisustusmallistossa on tyynyjen, torkkupeittojen, lakanoiden ja muiden kodintekstiilien lisäksi pienkalusteita, kynttilöitä, kattaustarvikkeita ja esimerkiksi lyijyttömiä kristallilaseja.

Nahkaa, pellavaa ja kristallia

Nahkaa, pellavaa ja kristallia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKymmenvuotiaan yrityksen periaatteet ilahduttavat – tuotteiden valmistuksessa vaalitaan käsityöperinteitä, eettisiä ja ekologisia arvoja. Käsityöperinteen vaaliminen on minulle aina kova juttu. Aina kun tehdään käsityötä, tehdään jotain uniikkia ja hienoa. Ekologiset ja eettiset arvot tekevät ostamisesta hyvän fiiliksen.Joululahjaksikin on kivaa antaa tuotteita, joista kukaan ei saa pahaa mieltä ♡

Hanna

 

Mitä televisiosarja sai minut tekemään!

Katsottiin telkkarista elokuvaa. Juonessa oli traaginen käänne ja tapahtuma, jollaisen olen itse kokenut kauan sitten. Aloin itkeä. Tyrskiä oikein kunnolla. Mieheni katsoi silmät suurina, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Vaikka toisaalta hän on jo tottunut tunteellisuuteeni tietysti. Nyt reaktio elokuvan tapahtumiin vain oli lievästi sanottuna kovin vahva. Jostain muistin lokeroista kumpusi nuo samat tunteet, kuin silloin kauan sitten ja samastuin roolihenkilön tilanteeseen sataprosenttisesti. Eikä muuten naurattanut yhtään! (Nyt naurattaa kyllä aika paljon!)

Minulle käy aina niin. Olen elokuvassa täysillä mukana. Hukun elokuvan maailmaan ja sama tapahtuu, kun luen kirjoja. Olen joku kirjan henkilöistä ja välillä olen yhtä aikaa kaikki henkilöt. Voitte vain kuvitella kuinka raskasta hommaa se on! Mutta siinähän viihteen viehätys onkin. Ne vievät pois arjesta ja kuten äitini opetti, kirjoissa sinulla on aina ystäviä ja voit matkustaa minne ikinä haluat.

Mutta kuinka pitkälle voi elokuvan, televisiosarjan tai kirjan maailma ihmisen nielaista? No pakko on myöntää, että minut se voi nielaista ihan kokonaan. Joskus kun luen kirjaa ja joudun laittamaan sen sivuun, elän kirjan maailmaa päässäni koko päivän. Olen roolihenkilön sisällä kaupungilla ihan tyynesti. (Tai myrskyisästi – tilanteesta riippuen) En siis tee mitään, mutta ajattelen, kuin esikuvani. Huvittavinta on kuitenkin se, mitä Sinkkuelämää televisiosarja sai minut tekemään.

hbz-best-of-carrie-bradshaw-52

Parasta sarjassa oli neljän naisen ystävyys. Mutta vähintään toiselle sijalle nousi sarjan stailaus. Ne vaatteet! Ja kuinka ne oli puettu! Kaikki ihanat vastavoimat Carrien asukokonaisuuksissa. Oudot yhdistelmät, suuret korut tai pienen pienet. Kaikki se ennalta arvaamattomuus. Ja tietysti Manolot ja muut upeat kengät. Jotenkin sarjasta jäi fiilis että arki on asujen puolesta ainakin aina yhtä juhlaa.

hbz-best-of-carrie-bradshaw-05_2

Tuohon aikaan matkustin paljon U.S.A:ssa. Siellä juhlapukuja on rekit pullollaan eivätkä ne maksa ollenkaan niin paljon kuin täällä. Koko maailman värit, materiaalit ja tyylit löytyy yhtä helposti, kun rasvaton maito marketista. No mitä tein? Ostin juhlamekkoja! Joka reissulta muutamia. Ja kenkiä! Korkeita hullun ihania pikku inkvisiittoreita. Tietämättä koska muka voisin käyttää niitä. Hullaannuin ja näin itseni juoksentelemassa pitkin poikin ihanissa ihanissa juhlissa harva se ilta.

Mutta tiedättekö mitä? Käyn ani harvoin juhlissa. Varsinkaan sellaisissa, joissa noille puvuille olisi ollut mitään käyttöä. Elin Carrie-elämää ja täytin vaatekaappiani ihanilla hullutuksilla! Muutama vuosi sitten myin ne kaikki. Olin käyttänyt yhtä. Tyllihame on vielä vaatekaapissa, mutta se on Suomesta ja tylli on tönkköä. Carrien hameen tylli on kuin vaahtoa. Että voinkin olla hullu! Mutta ajattelin juuri katsoa koko sarjan taas kerran. Pelkään hiukan, josko sarja saa minut jälleen vaatekaupoille…

Harper’s Bazaar on poiminut Carrien 50 parasta asukoknaisuutta, voit katsoa ne täältä

Silti olen sitä mieltä että ylipukeutuminen on ihanaa!

Suukkoja ja unelmia päivään!

Hanna

Muotikuvat – painomusteen tuoksuista taidetta

Kerran kauan sitten oli vierailulla ystävättäreni äidin luona. Hän oli ihana ihminen ja esikuva minulle monessa. Kiltteydessä, rentoudessa ja säästäväisyydessä. Välillä olen varmasti kiltti, rento ihan varmasti mutta säästäväisyys tai taloudellisuus eivät valitettavasti kuulu hyveisiini.

Minut oli kutsuttu hänen luokseen yhdelle monista unohtumattomista lounaista, joita hänen luonaan nautin. Lounaan jälkeen seisoimme tovin heidän olohuoneessaan juttelemassa, kun sivusilmällä jotenkin tajusin, että siinä vieressäni seinällä, oli yksi Suomen kulta-kauden taitelijan tekemä maalaus. Jäin tuijottamaan taulua ja ystävättäreni äiti sanoi – äh tuo on mieheni uusi harrastus, minulle nyt olisi samantekevää, vaikka seinällä olisi Damernas Världistä revittyjä kuvia.

IMG_0325

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin kesäkuun englantilaista Vogue-lehteä. En ole pitkään aikaan ostanut yhtään ulkolaista muotilehteä, mutta kaupassa käydessäni Voguen kansi houkutteli. Siinä kaunis ruskeahiuksinen nainen hymyilee leveästi yllään valkoinen paitapusero ja ruskea mokkatakki. Päässään hänellä on Stetsonia muistuttava lierihattu. Ihana simppeli asu. Kuvassa on Cambridgen herttuatar Catherine. Ostin lehden, varmaan noiden vaatteiden takia, jotka ovat sellaisia klassikoita joita rakastan. Asioita joihin aina palaa. Jos en tiedä mitä laittaisin päälleni laitan farkut ja valkoisen paidan.

Lehti on mielettömän paksu, kaikkiaan siinä on 460 sivua. Se painaa yli kilon, tarkalleen 1,127g ja sitä on kokonsa vuoksi aavistuksen haastavaa lukea. Olen selannut lehden läpi nyt varaan parikymmentä kertaa ja joka kerran tuntuu siltä että aika loppuu kesken. En ehdi syventyä siihen. Ensimmäinen tunne, kun aloin selata sitä oli huima. Tuli mieleen kouluajat, jolloin päällystin kaikki kirjani ja vihkoni muotilehtien kuvilla. (oooh those were the days!…kun kirjoja ja vihkoja päällystettiin) VOGUEn kuvat ovat jotain aivan mieletöntä. Halusin heti alkaa sisustaa kotiani uudelleen. Halusin laittaa noita mielettömiä kuvia seinille. Mietin jo kuinka toteuttaisin sen. On jotenkin aivan kreisiä mitä taideteoksia ja valtavan vaivan lopputuloksia on painettuna yhden muotiaviisin sivuille. Mainoksia on toki hullu määrä – mutta mainostajat mahdollistavat lehden tekemisen ja mainoskuvatkin ovat hienoja. Hienoimpia ovat kuitenkin muotikuvat. Aivan uskomattomia. Niin hienoja värejä ja tunnelmia. Mikä uskomaton vaiva onkaan nähty, että ne on saatu aikaan.

IMG_0512

IMG_0515

IMG_0516

IMG_0517

IMG_0519

IMG_0524

 

 

Joku sanoi jossain että tänä päivänä ei enää tarvita lainkaan valokuvaajia, koska kaikki nuoret osaavat kuvata yhtä hyvin. Katin villat osaavat! Hienoja kuvia osaavat varmasi ottaa ja on kivaa kun kuvaaminen on kaikille mahdollinen harrastus – mutta taide on taidetta. Vogue on täynnä taidetta. Ahh – olen ravittu!

Kuvat: VOGUE

…. Että tällaista innostumista tänään… !

Hanna