Näin tulet onnelliseksi – varma keino blogissa nyt

Ihmeellinen onni jotenkin laskeutui mun hartioille. Ja tiedättekö, kun hartiat rentoutuvat, niin koko olemus rentoutuu. Ihmettelin mistä tää onniolo johtui. Sitten päätin olla enempiä miettimättä asiaa, koska mitäs sitä analysoimaan – onni tuli amen. Kiitos.

Tosin olin tänään meikattavana ihanan Krista Stenbergin maskituolissa ja saattaa olla, että hän käyttää jotain onnenhippuja tupsutellessaan niitä puutereitaan mun kasvoille. Hän on sitä tyyppiä, jonka seurassa ilmassa on iloa.

Krista otti myös muutamia kuvia... tää oli vika kahdeksan kuvan sarjasta - miksihän tykkään tästä just eniten 😀

Krista otti myös muutamia kuvia… tää oli vika kahdeksan kuvan sarjasta – miksihän tykkään tästä just eniten 😀

Ei siis ollut mitään onnetonta oloa ennenkään, mutta tämä onnen harso vaan sattui nyt jotenkin kietomaan mut erityiseen vaippaansa. Siinä on sitten nastaa kelliskellä. Söin onnen kunniaksi kauden ensimmäisen joulutortun ja voi kuinka ihanalta se maistui! No olin toki itse sen leiponut, joten muuta ei sovi odottaakaan! Se oikein suli suussa. Ihan pikkuisen huono omatunto koetti kolkutella, että hei haloo – kuuluuko voitaikina ja sokeri sun ruokavalioon muka? Mutta en viitsi välittää. Sitä paitsi onnellisena syödyt asiat eivät lihota… Tämä on faktaa.

Faktasta tulikin mieleeni se tosiasia, että ihmiset kyllä uskovat ihan kaikenlaista ja että tämä medialukutaidottomuus on kyllä oikeasti aika vakava asia.

Eräs nainen vakuutti minulle eilen ihan vakavissaan, että eräs Suomessa myyntikiellossa oleva aine olisi oikeasti todella terveellistä. Sen vaikutukset terveydelle ovat niin huikeat, että se on siksi kielletty. Lääketeollisuus kaatuisi nimittäin, koska tämä huippuaine parantaa syövät ja kaiken mahdollisen. Kysyin häneltä, että uskotko tuon todella? Hän vastasi, että toki uskoo, koska netistä voi lukea siitä aineesta ihan kaiken. Ja siellä kerrotaan mihin kaikkeen aine tehoaa – kaikkeen.

Kysyin sitten, että tarkistitko lähteet ja tutkimukset. Hän ei ollut sitä tehnyt koska tekstit ovat niin vakuuttavia.

Sanoin hänelle hiukan epäileväni tätä lääketehtaiden ja valtion yhteistä salaliittoa kansakuntaa vastaan, koska luultavasti tulisi halvemmaksi juottaa tai peräti upottaa ihmiset hetkiseksi tähän ihmeaineeseen, kuin hoitaa erilaisia syöpiä miljoonia maksavilla hoidoilla ja leikkauksilla. Hän jäi miettimään asiaa. Ehkä. Ehkä hän palasi kaiken tietävän netin pariin.

Mutta juuri nyt tätä kirjoittaessani tajuan yhden asian. On joulukuun 13 päivä ja kolmetoista vuotta sitten 13.12.2004 mun suusta leikattiin pois syöpä. Se oli pelottavaa ja hirveää ja olen ikionnellinen, että leikkaus onnistui ja mä olen täällä heilumassa! Ja kas, niin onnettomasta asiasta nousi onni – ja ihan lääketieteen keinoilla. Onhan tässä syytäkin kiemurrella ja kylpeä onnen huumassa!

Töttöröö!

Töttöröö!

Suukkoja kaikille!

❤️

…. Ja vielä nettifaktaa: mene peilin eteen, sano ääneen ”olen onnellinen” ja hymyile niin leveästi kuin ikinä osaat. Takuulla toimii!…

❤️

Hanna

 

 

 

Oho – mitä tapahtuu?

Ihme zägä kävi.

Nukuin viime yön sellaista harsounta. Tiedättekö sillä lailla, että on muka unessa, mutta muka valvoo. Ei tiedä kumpi oikeasti tapahtuu ja on totta, mutta kun aamulla avaa silmät, on aivan poikki. Johtopäätös on, että ei ole nukkunut. Ei ainakaan hyvin.

Pöydällä on pitkä to do –lista tälle päivälle. (Voiko näitä harmaita päiviä päiviksi sanoa, kun koko maisema on kuin likaisella linssillä otettu mustavalkokuva?)

Raahustin huoneesta toiseen. Piti aloittaa ruuan valmistus heti aamulla ruoka-kuvausta varten. Ja kuinka ollakaan ainoa väri tähän aamun pilkisti perunoiden kuorien alta – ne olivat vihreitä. Vihreät perunat ovat myrkyllisiä. Tuntui että oikein nasevasti sopikin myrkky tähän aamuun. Uudet potut aamuvarhaisella kaupasta ja takaisin töiden ääreen.

Tyhjän arkin syndrooma painoi takaraivossa. Olisi tuotettava kaksi isoa tekstikokonaisuutta vielä tänään, harsounien jälkeen. Samalla päässä pyöri omituisia ajatuksia itsensä henkisestä kehittämisestä, someraivojutuista ja siitä kuka minä ylipäätään olen, mitä teen ja miksi. Ja kuinka mua rasittaa kaikki epäaito ja osaanko olla itse aina aito. Kysynkö joka hetki itseltäni – olenko tätä mieltä oikeasti? Miksi teen tämän? Onko syy vilpitön? Että sellaista kevyttä mietintää aivan aamutuimaan. Ja mistä se kaikki nyt tuli pyörimään ajatuksiini.

Koska tekstit on saatava tehtyä, tapahtui mitä tapahtui, istuin tähän koneen äärelle ja silloin se tapahtui. Iski inspiraatio. Aivan mieletön väläys. Miten voi olla jollain niin hyvä zägä! Väsyneenä ja sekopäisin ajatuksin keskellä harmautta ja vihreitä pottuja? Mutta niin se vaan meni. Hahaaa!

Saatan tänään valloittaa maailman. Sama se onko harmaa tai ei ole.

Iloa sunkin päivään!

Vanha kuva (koska ei täällä nää ottaa kuvia) mutta sama fiilis!

Vanha kuva (koska ei täällä nää ottaa kuvia) mutta sama fiilis!

Booom!
Hanna

 

 

Yhtäkkiä eilen rakastin koko maailmaa

iisii ♥️

iisii ♥️

Yhtäkkiä eilen rakastin koko maailmaa. Vihdoinkin. Kirjoitin joskus keväällä jotain onnesta ja onnellisuudesta tänne. Ystäväni kommentoi tekstiä kertomalla, kuinka hän välillä aivan yhtäkkiä ikään kuin hukkuu onneen. Onnen huppu humahtaa hänen ylleen. Luin kommentin moneen kertaan ja ihmettelin mitä minulle oikein on tapahtunut. Kommentti olisi voinut tulla omasta kynästäni, mutta tajusin, etten ollut enää pitkään aikaan kokenut noita hassuja onnentulvahduksia. Työnsin asian mielestäni. Syiden pohtiminen pelotti.

Pian huomasin kertovani toiselle ystävälleni, että elämäni tuntuu tylsältä, olen kuin joku juna. Teen vain töitä, pusken eteenpäin enkä oikein iloitse mistään. Huomasin, etten kuule mitä ihmiset puhuvat, vaikka olen paikalla. En ollut läsnä ollenkaan. En uskaltanut edelleenkään alkaa kaivaa asiaa syvemmältä, takaraivossa takoi ajatus liian pelottavasta vastauksesta.

Herkkuja torilta!

Herkkuja torilta!

Sitten tuli kesä. Ja ensimmäinen oikea pitkä kesäloma viiteen vuoteen. Lähdin Saarenmaalle mökille. Juhannuksena oli vieraita ja meillä oli valtavan hauskaa. Ajoimme fillareilla tuntikausia upeissa maisemissa, söimme hyvin, pälpätimme ja aurinko paistoi.

Viikot kuluivat ja lopulta olin mökillä yksin. Siivosin kuin mielipuoli sitä taloa. Kun ei ole viiteen vuoteen ehtinyt olla paikassa kunnolla, ei pese patjan päällisiä, tyynyjä ja peittoja, kuuraa nurkkia ja rakenna pioneille tukipuita. Kaiken touhun välissä makasin auringossa ja luin ihania kirjoja. Ahmin niitä. En olisi millään halunnut lähteä mökiltä pois, mutta perhe kutsui jo kotiin. Ei sekään ollut huono homma! Jos joku kaipaa, se on onnellista.

Kirja ja riippumatto! Parasta!

Kirja ja riippumatto! Parasta!

 

Kalaa ja leipää naapurista

Kalaa ja leipää naapurista

IMG_8814

 

Ilta-aurinko ♥️

Ilta-aurinko ♥️

 

Joutsenet on jotenkin niin käsittämättömia lintuja. Suuria, valkoisia ja kovanpehmeitä.

Joutsenet on jotenkin niin käsittämättömia lintuja. Suuria, valkoisia ja kovanpehmeitä.

Ikeasta ostetut laventelit olivat talvehtineet! Suuri ilo!

Ikeasta ostetut laventelit olivat talvehtineet! Suuri ilo!

En ole huomannut huonoja säitä. Saarenmaalla paistoi koko ajan eikä täällä Espoossakaan ole ollut kylmä.

Lauantaina tapahtui ihme. Nukuin 9,5 tuntia. Sellaista ei tapahdu. Nukun viisi tai kuusi tuntia yössä. Aamu oli ihana ja käsitin, etten stressannut mistään. Viikko on kulunut leppoisasti ja sama tahti jatkui, vaikka tein töitä koko ajan. Olen myös alkanut nähdä unia, myös muita kuin niitä jotka toteutuvat. (Niin – mä näen toteutuvia unia)

Aamiainen auringossa - joka aamu ♥️

Aamiainen auringossa – joka aamu ♥️

 

Ja sitten yhtäkkiä eilen se huppu putosi niskaani – onni! Onni palasi! Pää suhisee uusia suunnitelmia, mutta ei ole kiirettä toteuttaa mitään. Se on ehkä juuri parasta – rakastan sitä, kun päässä suhisee suunnitelmia. On myös se hullu fiilis, että voin tehdä mitä vain eikä mikään unelma ole liian suuri. Huh – olin kaivannut tätä. En tiennyt, että tarvitsen pitkän loman. Mutta joku tiesi, koska tuohon se tupsahti! Kiitos!

Hei hulinaa – elämä on ihanaa! Rakkautta ja onnea kaikille!