Isot tytöt vaatekaupassa ja mediassa

Mies sanoi: meiltä saa vaatteita isoillekin tytöille. Isoille tytöille!?

Kuinka voinkaan inhota tuota sanaparia tässä yhteydessä! Se juuttuu kurkkuuni, kuin liian suuri kuiva leivän pala. Vaatekokoon viitattaessa paino on sanalla isoille.

Mitä ovat ”isot työt”? Tyttö on naispuolinen lapsi tai nuori. Nainen on nainen. Aivan kuin sanaparin käyttäjä koettaisi lepytellä asiakasta, joka on oikeastaan hänen mielestään liian suuri, liian vääränlainen, normeihin sopimaton erikoisuus ja kummajainen.

Miksi vaatekoot ylipäätään eivät vain jatku tarpeeksi pitkälle, jotta kaikki voisivat nauttia ihanista vaatteista, kuten haluavat? Miksi vaatteet loppuvat kokoon XL tai 42 ja sen jälkeen alkavat erilaiset mallistot? Yleensä ankeat, ei muodikkaat ja varmasti yleisin väri niissä malleissa on musta.

Miksi joku kuvittelee, että tietyn kokonumeron jälkeen naisen maku, toiveet ja mieltymykset muuttuvat ja muoti lakkaa kiinnostamasta. Värit ja muodot loppuvat yhtäkkiä, kun mittanauha siirtyy jonkun mielestä punaiselle alueelle. Miksi joku kuvittelee, että nainen haluaa tulla kutsuksi isoksi tytöksi?

Myös muotilehtien käyttämien mallien koko puhuttaa ihmisiä ja mietityttää minuakin. Olen pohtinut sitä miksi mallien halutaan olevan niin kovin laihoja, kun vaatteet näyttävät heidän päällään aivan toisenlaisilta, kuin aitojen käyttäjien yllä.

Muotilehdet vastaavat valituksiin kertomalla, että kuvauksiin saatavissa olevien vaatteiden koot, määrittelevät käytettävien valokuvamallien koon.

Miksi vaatteiden mallikoot ovat niin pieniä? Koska muotisuunnittelijat rakastavat sitä miltä heidän luomuksensa näyttävät superlaihojen naisten yllä. He ovat taitelijoita, guruja, muodinluojia. Käyttömuotia suunnittelevat designerit ehkä kopioivat guruja, vaikka käyttömuoti ja massojen valmisvaatteet ovat kaukana siitä maailmasta, jossa Karl Lagerfeldit tekevät työtään.

Kuka uskaltaa olla erilainen? Kun maailman huippusuunnittelijat marssittavat catwalkilla tikkulaihoja, rinnattomia, lantiottomia naisia, joista on tehty upeita luomuksia vaatteissaan, meikeissään ja kampauksissaan, kuka on se päätoimittaja, joka uskaltaa olla asiasta eri mieltä? Suurimpien muotilehtien päätoimittajat, muotitoimittajat ja stylistit ovat superjulkkiksia, jotka istuvat näytösten eturivissä. Heitä palvotaan, pelätään, kadehditaan, kopioidaan ja lahjotaan. Normaali tai normien mukaan ylipainokseksi määritelty nainen ei ole heistä houkutteleva. Miksi? Sitä en tiedä. Meistä muista normaali, pyöreä ja mehevä on upea siinä missä muutkin. Upeus ei korreloi koon kanssa. Upea on upea. Kaunis ja hehkeä on sitä koosta riippumatta.

Myös Raakel Lignell kirjoittaa tästä samasta aiheesta ja kritisoi vaatteiden ”rotuerottelua”

Kirjoitin aiheesta tänään Facebook päivityksen aamulla. Siihen tuli välittömästi valtavasti kommentteja, voit käydä lukemassa niistä täällä.

 

Hanna

 

 

Päivän kaktus – hemmetin hedelmät!

Mua sitten risoo, kun kaupasta ei saa kypsiä hedelmiä. Persikat, nektariinit, päärynät, avocadot, luumut, aprikoosit – raakoja kaikki tyynni!

Avocadoja saa syöntikypsinä, mikä useimmiten tarkoittaa ylikypsiä. Jos onnistuu löytämään kaupasta täydellisen avocadon, voi lähteä saman tien lottoamaan, sillä on Fortunan suosiossa. Tummat luumut ovat yleensä kypsiä, keltaiset ani harvoin. Päärynöillä voi pommittaa ikkunoita rikki, sillä ovat aina kivikovia. Entäpä persikat ja nektariinit! Pahimmat kaikista. Eivät ole ikinä kypsiä ja jos ostat silti saat jotain mitä en voi käsittää: Päältä kauniita, mutta kovia ja sisältä mätiä tai oudosti ruskeapilkullisia. Niitä en saata hedelmiksi kutsua. Roskiin pamahtelevat aina, kun erehdyn ostamaan. Sama tapahtuu kun koettaa kypsyttää niitä kotona. Se ei tahadu. Tapahtuu pinnalta ryppyisiä, sisältä kovia, mutta silti mätiä persikan irvikuvia.

Persikka on ehkä maailman ihanin hedelmä. Makea, niin mehukas, ettei sitä voi syödä kuin lavuaarin yläpuolelle kumartuneena, kun mehu valuu pitkin leukaa ja käsivarsia. Kuori lähtee sormin vetämällä.

Ymmärrän että hedelmät ovat herkkiä, eivätkä ne kestä esimerkiksi kaatamista laatikoista toisiin, ihmissormien ahnaita puristeluja, eivätkä kassahenkilön vallatonta viskausta pitkin hihnaa tai oleskelua kotimatkalla muovikassissa kahden maitotölkin välissä. Mutta tiedättekö mitä? Kuresaaressa Saarenmaalla on monta valtavaa markettia, joissa hedelmät myydään aina kypsinä. Notta joku tässä nyt mättää ja se saa ärsyyntymään. Hedelmätiskiä piisaa jättimäisissä marketeissa kymmeniä metrejä, ellei peräti toista sataa – olisi se hienoa, jos sieltä voisi ostaa jotain kypsää, muttei ylikypsää.

expensive-rotten-peaches

Päivän kaktus iskee piikkinsä ryöstäviin kukkakappoihin

IMG_7398

Että ottaa kaaliin. Nimittäin kukkakaupat jotka myyvät kukkien sijaan kakkaa kovalla rahalla niille, jotka eivät ymmärrä kukista mitään.

Mieheni ei ole mikään hortonomi, mutta ostaa minulle kukkia kuuliaisesti ainakin äitienpäivänä ja ystävänpäivänä. Olen kieltänyt – kyllä tosiaankin kieltänyt – käyttämästä kotiamme lähinnä olevaa kukkakauppaa, koska se kukkien sijaan myy kovalla rahalla kakkaa. Kukka tai kakka vain yhden kirjaimen ero.

Mieheni kaltaisia kukkien ostajia on paljon. He eivät ymmärrä kukista juuri mitään. He ostavat niitä silloin kuin kuuluu, eivätkä osaa katsoa kukkien tuoreutta, laatua, istutusta tai yhtään mitään muutakaan. Ostavat sen mikä näyttää kivalta. Kun sesonki on kuuma (kuten juuri noina kahtena päivänä sekä koulujen päättäjäispäivänä on) kakkakukkakaupat ovat tulvillaan asiakkaita. Kauppa käy kovaan hintaan. Kukat menevät kuin kuumille kiville ja kauppias hieroo käsiään onnellisena.

Kukka viedään saajalleen, joka ilahtuu ja on onnellinen huomiosta. Seuraavana päivänä kukka kuolee. Tai ruusu ei aukea lainkaan, vaan muumioituu. Tai terälehdet varisevat. Tai kukka nuupahtaa.

Pointti on se, että myydään huonoja tai vanhoja kukkia täyteen hintaan ymmärtämättömille ja se on raivostuttavaa. Eikä takuulla edistä kukkien ostoa ylipäätään.

Oma gerberani oli luokattoman huonosti istutettu ja rutikuiva. Harmittaa, että kultani laittoi rahansa mokomaan, vaikka iloitsen siitä että sain kukkaseni. Muistutin ostopaikkakiellosta. Toivottavasti meni vihdoin perille. Meidän K-kauppa on parempi kukkakauppa kun tuo kakkakukkakauppa.

En ehkä viitsi antaa heille edes kaktusta. Kuolisi kuitenkin. Annan vessapaperia! Buuuuuuu!

 

Hanna – The flower lover