Olin eilen onnellinen ja olen tänäänkin, toistaiseksi.

Sen verran mukavasti menee, että piti tänään katsoa päivyristä, mikä viikonpäivä tänään on. Loma ja Saarenmaa on ihanin yhdistelmä ikinä. Saarenamaan talomme on minulle hyvin erityinen paikka.

Ei paljon kiinnosta meikata tai kammata - kiinnostaa elää

Ei paljon kiinnosta meikata tai kammata – kiinnostaa elää onnellisena ja huolia vailla

Facebook-ystäväni, eläkkeellä oleva Apu-lehden toimittaja, Maria Schulgin kirjoitti tänään sivulleen näin:

”Olin eilen onnellinen ja olen tänäänkin, toistaiseksi. Sellainen täydellinen rauhan ja seesteisyyden tunne – talven ja kevään kaikkien paskajuttujen jälkeen joista kerron, kun aika on valmis – on ihmeellinen: olen tässä, kauniissa puutarhassani, sormet mullassa ja minulla on kaikki mitä tarvitsen – juuri nyt. Lojun lepotuolissa, aurinko paahtaa käsiä, puutarha on tuulen suojassa, joten kuulen vain isojen koivujen myrskytuulta enteilevän huminan. Moskovan kaunotar tuoksuu edelleen, samoin valtaisa määrä juhannusruusuja ja suviruusuja. Muistelin, koska olin kokenut samanlaisia ”rauhan” hetkiä, ilman huolen häivää. Piti mennä todella kauas, lapsuuteen, nuoruuteen, varhaisaikuisuuteen ja Porvoon saaristoon, meren rannalla, avomeren luodoille. Siellä – kauan ennen kännykkäaikaa – oli sama rauha: ei kiire minnekään, ei mitään mitä tehtävä, ei vielä ongelmia lähipiiristä, ei hoidettavien asioiden painetta, ei edes duunijuttuja. Kunhan oli, nautti auringon paahteesta iholla, oli niin rento etten edes unelmoinut.”

Tiesin täsmälleen mistä hän puhui. Kirjoitus ja tunnelma menivät täysin ihoni alle ja suoraan sydämeeni. Ja samalla tuli onni ja rauha sekä rentous, sillä olen Saarenmaalla. Tämä paikka on ihmeellinen. Vaikka raahaan matkassani älypuhelinta ja tietokoneen jotka tuovat mukanaan kaikki sähköpostit, työt, laskut, huolet ja murheet Saarenmaa saa ne kaikkoamaan. Huolet ovat kuin poutapilviä, jotka purjehtivat taivaalla varjostaen päivää vain pikku tovin. Sitten ne katoavat ja aurinko paahtaa taas käsiä.

Poutapilven kevyt mieli ⛅️

Poutapilven kevyt ja onnellinen mieli ⛅️

Kun Saarenmaan lautta tulee Kuivastun satamaan, saavutan aina tuon tunteen.

En tiedä mistä se johtuu, koska tavallaan mikään ei muutu. En ole lomalla, vaikka olenkin, eli teen töitä täälläkin. Saan lisäksi suurta nautintoa hyvin arkisten asioiden tekemisestä, kuten silittämisestä, pyykkäämisestä, kaapin siivouksesta ja työtkin tuntuvat aivan ihanilta tehdä. Kaiken mitä teen, teen ilolla.

Marian teksti sai minut miettimään, milloin itse olen kokenut noita tunteita ennen Saarenmaata ja kyllä ne minullakin menevät lapsuuteen saakka. Poikkeuksena muutama ulkomaanmatka erityisesti sellaiset joissa olen kävellyt meren rannalla tuulessa.

Joskus, kun huolia tuntuu olevan yli äyräiden, ajattelen aina kuvaa sekuntia. Sitä nimenomaista hetkeä, jossa olen. Ajattelen, että juuri tällä hetkellä ja sekunnilla kaikki on oikeasti hyvin. En ole kuolemassa, ei ole kylmä, nälkä, sota tai kukaan kuolemassa. Silloin tunnen myös ihoni ja kehoni ja siinä on hyvä olla. Olen myös painanut mieleeni muutamia erityisiä hetkiä elämässäni, jolloin onni ja kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä. Voin palauttaa ne mieleeni nopeasti ja tuntea saman tunteen yhä uudelleen ja uudelleen. Ne antavat voimia, kun elämä koettelee.

Oli ihanaa lukea Marian kirjoitus ja muistaa taas tämä kaikki, mutta kaikkein onnellisin olin hänen hetkestään. Kunpa kaikilla olisi noita hetkiä paljon ja jokainen huomaisi ne ja osaisivat niistä nauttia. Kiitos Maria <3

 

Terveiset Saarenmaalta – olen niin onnellinen täällä

Hanna

 

 

Elämä on saamista!

On niin paljon asioita, joita mä en ymmärrä.

Tänään luin ystäväni Facebook seinältä:  ”Tuppaamme ajatella, että ihminen syntyy tyhjin käsin ja kuolee syli täynnä. Oikeasti synnymme kaiken saaneina ja hetki hetkeltä menetämme sen.”

Kun taannoin valitin jostain asiasta toiselle ystävälleni, en millään saa päähäni mistä, hän totesi rauhallisella äänellä, kuin lohduttaen: Elämä on luopumista.

En käsitä tätä ajatusta, enkä ole samaa mieltä. Minusta elämä on saamista. Pelkää saamista. Koko ajan saa lisää. Ja vaikka joutuukin luopumaan, milloin mistäkin, niin tilalle tulee aina uutta.

Maallinen tomumaja rapistuu eikä voi tehdä enää samanlaisia kärrynpyöriä kuin teininä, mutta en osaa laskea sitä luopumiseksi. Nyt teen toisenlaisia asioita. Juttuja joita en aiemmin ole halunnut, voinut, osannut tai ymmärtänyt tehdä.

Ei kärrynpyörää, mutta joogaa?

Ei kärrynpyörää, mutta joogaa?

Ajatus siitä, että elämä olisi pelkää luopumista syntymästä lähtien, on järkyttävän ankea.

Jokainen päivä on lahja. Ne hankalatkin ja surulliset, joita tulee tietysti eteen. Joutuu luopumaan ystävistä ja läheisistä tahtomattaan, mutta lähtijätkin opettavat sekä eläessään, että lähtiessään.

Joskus käy niin, kun menettää läheisen, että huomaa elämän rajallisuuden uudella tavalla ja tekee omaan elämäänsä suunnan muutoksia. Vaikka on menettänyt rakkaan läheisen ihmisen, on silti saanut häneltä jotain hyvin tärkeää. Arvokkaan läksiäislahjan.

Kolikolla on aina kaksi puolta – hyvä ja huono. Kannattaa takertua siihen hyvään, vaikka väkisin.

Suukkoja päivään ystävät  elämä on ihanaa!

♥️

Hanna

 

 

Elämäni tärkein juttu

”Joimme maljan kaikille ihanille asioille, joita uusi vuosi toisi tullessaan” Tämä lause sai hymyni leviämään korvasta korvaan eilen. Olin matkalla töihin ja kuuntelin autossa Elena Ferranten Loistava ystäväni –kirjaa. Tuossa lauseessa on yksi elämäni tärkeimpiä juttuja ja haluaisin, että kaikki ihmiset ottaisivat sen omakseen. Ja juuri tässä nimenomaisessa lauseessa koko positiivisen elämänasenteen ydin on niin ihanasti ilmaistu. Toisi tullessaan – eli itsestään selvästi ja takuuvarmasti uusi vuosi toisi tullessaan ihania asioita! Ei pienintäkään epäilystä! Aivan samalla tavalla joka ikinen päivä voi nostaa maljan – sama se mitä, vaikka kahvia – kaikille ihanille asioille joita tuleva päivä ja hetki tuovat tullessaan. Takuuvarmasti. Kysymys on vain siitä, kuinka ajattelee asioista. Haluaako kaivaa jokaisesta asiasta siihen kätkeytyvän hyvän esille, vai eikö halua. Joskus sitä ei jaksa tehdä ja voi tuntua, ettei sitä edes ole, mutta itse en ole sitä tilannetta vielä löytänyt. Eikä pidä luulla, ettei elämä olisi koetellut. On se.

Positiivista asennetta voi opetella, mutta siihen, kuten kaikkeen oppimiseen, täytyy olla tahtoa ja halua. Vaaditaan vähän sinnikkyyttä. Ja jokaisesta onnistuneesta askeleesta on syytä kiittää itseään. Kun tuntuu siltä, ettei tilanteesta kyllä nyt oikeasti löydy mitään hyvää, voi asian jättää sivuun odottamaan. Joidenkin asioiden merkityksen näkee vasta hetken päästä.

Monet ajattelevat, että positiivisuus on tekopirteää ja ettei se ole oikeasti totta. Että on vähän naivia tai teennäistä iloita pienistä asioista. Että oikeat asiat ovat vakavia ja on syytä muistaa kaikki se huoli, joka maailmassa velloo ja ihmiset joiden asiat eivät ole hyvin.

Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että positiivinen elämänasenne ei hidasta hyvän ja paremman maailman rakentamista, vaan päin vastoin edistää sitä. Jokainen hymyn kare ahdistuksen ja harminkin keskellä rentouttaa hartiat ja antaa stressille ja kireydelle hetken tauon ja hengähdyksen. Samalla se antaa tilaa luovuudelle ja ajatuksille, jotka voivat viedä pois hankalasta tilanteesta.

Sataa vettä. Lumet sulavat ja tulee kevät. Onnen kevät! Onnen päivää kaikille!

♥️

Hanna