Onko Stockmann Herkun myynti kriisi?

Stockan kellon alla on monet treffit järjestetty!

Stockan kellon alla on monet treffit järjestetty!

Olen lukenut nyt sata ja yksi kirjoitusta, jotka ovat lohdutonta tuskaa täynnä, koska Stockan herkku on myyty S-ryhmälle. Olen myös lukenut sata ja yksi kirjoitusta siitä, kuinka huono Stockmann on nykyään siinä, tässä ja tuossa. Onhan tämä nyt aika hupaisaa kaiken kaikkiaan.

En käy juurikaan Stockan Herkussa, koska se on kaukana kodistani, mutta olen käyttänyt sitä muutamissa kriisitilanteissa vuosien varrella ja saanut aina ensiluokkaista palvelua. Kuten myös äitini, joka tarjosi kerran syntymäpäivillään huhtikuussa vain samppanjaa ja mansikoita. Mansikoista osa oli homeessa, äiti soitti Stockalle ja valitti. Alta aikayksikön uudet mansikat toimitettiin äidille Lauttasaareen. Tämä on palvelua viimeisen päälle, vaikka miinuksen kautta.

Mutta mistä johtuu tämä itku ja poru? Miksi ihmiset valittavat jo valmiiksi, ennen kuin ollaan edes nähty kuinka uusi omistaja ottaa homman haltuunsa?

Kun myynti varmistui, ihmiset olivat tyrmistyneitä. valitettiin että hyllystä puuttui jotakin. Voin hyvin kuvitella, että omistajan vaihtuessa niin saattaa käydä. Onko se todella kriisin paikka? Kerran taksikuljettaja kertoi minulle keksihyllyindeksistä. Hänestä kaikki oli varmasti hyvin niin kauan, kun keksejä riittää kymmenen metrin hyllyn verran.

Rakastan sanaparia ’entäs jos’. Entäs jos siitä tuleekin parempi! Entäs jos siitä tuleekin yhtä hyvä? Entäs jos annettaisiin mahdollisuus?

Katsoin dokumenttia Englannin hovista ja arvatkaa mitä? Buckingham Palacessa kuningatar Elisabet tarjoaa vierailleen Tescon samppanjaa. Ja S-ryhmä tuo Suomeen Tescon gourmet-herkkuja. Entäs jos Stockan herkusta tulee suorastaan kuninkaallinen ruokakauppa.

S-ryhmän niskaan kaatuu murhe asiasta, jos toisestakin. Kun tavaratalon katutasossa ei enää myydä leipää, ovat maailman kirjat sekaisin. S-ryhmä mokoma ei ostanut myyntipaikkoja muualta kuin varsinaisen Herkun asuinsijoilta. On mentävä -2 kerrokseen jonottelemaan. Entäs jos Stockmann ei myynyt S-ryhmälle muuta, kuin varsinaisen Herkun?

Kaikki haluavat, että Stockmann pysyy ja säilyy, koska se on aina ollut ja meillä kaikilla on sieltä hyviä muistoja ja hienoja kokemuksia. Kuinka tärkeää on ollut antaa joululahjat juuri Stockan paperiin käärittynä, vaikka se ei juuri joulupaperia ole muistuttanutkaan, koska se oli hienoa. Kuinka muinaiset hissitytöt valkeissa hansikkaissaan pyörittivät hissien vipuja ja kuinka Stockalla sai vaihdettua kaikki virheostokset, vaikka ne olisi oikeasti ostettu mistä hyvänsä. Kuinka Stockan jouluikkunan alla värjöteltiin jokaisena lapsuuden jouluna ja ihmeteltiin liikkuvia hahmoja. Ja kuinka Stockalla sai otettua kuvan, jossa lapsi istui joulupukin sylissä. Kuinka Stockan kosmetiikkamyyjät ovat kuin missikilpailuista ja näitä kaunokaisia käytiin ihailemassa ympäri Suomen. Stockan mainoksessa laulettiin: Stockmann, täältä saa mitä tahansa, Stockmann täällä riittämään saa myös rahansa.

Sitten Stockalla alkoi mennä huonommin ja ylistyslaulut muuttuivat. Ainakin minä kuulin ja näin somessa paljon arvostelua. Välillä tuntui, että siellä ei voinut tehdä mitään, ilman älämölöä. Jos myyjä ei suostunut vaihtamaan tuotetta, jota missään muussakaan liikkeessä ei olisi vaihdettu, siitä nousi mekkala. Vaatteet olivat rumasti esillä, se tämä ja tuo oli huonosti. Mistään ei enää kuulunut hyvää. Minusta alkoi tuntua siltä, että negatiivisuus nosti päätään ja ruokki negatiivisuutta. Minä sain edelleen sieltä kaiken ja bonuksena aina ystävällisen palvelun. Olen varma, että monet muutkin ovat saaneet sieltä paljon hyvää palvelua ja voivat olla tyytyväisiä. Entäs jos nostettaisiin esille kaikki hyvä ja annettaisiin Helsingin legendaariselle tavaratalolle sekä sen herkkuosastolle mahdollisuus?

Kävin lauantaina Tapiolan Stockalla ja olin pyörtyä, kun siellä oli niin paljon ihania vaatteita. Olisin halunnut ostaa kaiken. Kun kävelin kosmetiikkaosaston läpi ja katselin lähemmin muutamia juttuja, sain super hyvää palvelua. Jos joku paikka on rakas ja sen haluaisi säilyvän, ei varmaan auta, jos rummuttaa jatkuvasti kuinka huono se on. Jospa kerrottaisiin onnistuneista hetkistä, joita varmasti myös löytyy. Jos olisikin muodikkaampaa kertoa kaikesta hyvästä, eikä märistä etukäteen asioista joista ei voi oikeasti tietää. On se vähän hassua, että tavaratalo myy kriisissään herkkuosaston pysyäkseen pystyssä ja saa siitäkin moitteet. En voi uskoa, että yhden herkkumyymälän myyminen voi oikeasti olla elämää suurempi kriisi, vaikka asiakas joutuisikin laskutumaan -2 tasolle leivän vuoksi. Mua oikeasti väsyttää kohu yhden ruokakaupan myynnistä. Jos halutaan, että instituutio säilyy, käykää ostoksilla siellä, älkääkä vain katselemassa tavaroita, jotka tilaatte sitten netistä. Ei myöskään kannata päättää etukäteen, että joku on ihan peetä. Kannattaa katso ensin. Vaikka johan äitini opetti minulle suomalaisen perusasenteen: Emmehän me tiennehet – vaan vastahan me pantihin!

 

Pidän Stockalle peukkuja ja Herkulle myös!

❤️

Hanna

Olin eilen onnellinen ja olen tänäänkin, toistaiseksi.

Sen verran mukavasti menee, että piti tänään katsoa päivyristä, mikä viikonpäivä tänään on. Loma ja Saarenmaa on ihanin yhdistelmä ikinä. Saarenamaan talomme on minulle hyvin erityinen paikka.

Ei paljon kiinnosta meikata tai kammata - kiinnostaa elää

Ei paljon kiinnosta meikata tai kammata – kiinnostaa elää onnellisena ja huolia vailla

Facebook-ystäväni, eläkkeellä oleva Apu-lehden toimittaja, Maria Schulgin kirjoitti tänään sivulleen näin:

”Olin eilen onnellinen ja olen tänäänkin, toistaiseksi. Sellainen täydellinen rauhan ja seesteisyyden tunne – talven ja kevään kaikkien paskajuttujen jälkeen joista kerron, kun aika on valmis – on ihmeellinen: olen tässä, kauniissa puutarhassani, sormet mullassa ja minulla on kaikki mitä tarvitsen – juuri nyt. Lojun lepotuolissa, aurinko paahtaa käsiä, puutarha on tuulen suojassa, joten kuulen vain isojen koivujen myrskytuulta enteilevän huminan. Moskovan kaunotar tuoksuu edelleen, samoin valtaisa määrä juhannusruusuja ja suviruusuja. Muistelin, koska olin kokenut samanlaisia ”rauhan” hetkiä, ilman huolen häivää. Piti mennä todella kauas, lapsuuteen, nuoruuteen, varhaisaikuisuuteen ja Porvoon saaristoon, meren rannalla, avomeren luodoille. Siellä – kauan ennen kännykkäaikaa – oli sama rauha: ei kiire minnekään, ei mitään mitä tehtävä, ei vielä ongelmia lähipiiristä, ei hoidettavien asioiden painetta, ei edes duunijuttuja. Kunhan oli, nautti auringon paahteesta iholla, oli niin rento etten edes unelmoinut.”

Tiesin täsmälleen mistä hän puhui. Kirjoitus ja tunnelma menivät täysin ihoni alle ja suoraan sydämeeni. Ja samalla tuli onni ja rauha sekä rentous, sillä olen Saarenmaalla. Tämä paikka on ihmeellinen. Vaikka raahaan matkassani älypuhelinta ja tietokoneen jotka tuovat mukanaan kaikki sähköpostit, työt, laskut, huolet ja murheet Saarenmaa saa ne kaikkoamaan. Huolet ovat kuin poutapilviä, jotka purjehtivat taivaalla varjostaen päivää vain pikku tovin. Sitten ne katoavat ja aurinko paahtaa taas käsiä.

Poutapilven kevyt mieli ⛅️

Poutapilven kevyt ja onnellinen mieli ⛅️

Kun Saarenmaan lautta tulee Kuivastun satamaan, saavutan aina tuon tunteen.

En tiedä mistä se johtuu, koska tavallaan mikään ei muutu. En ole lomalla, vaikka olenkin, eli teen töitä täälläkin. Saan lisäksi suurta nautintoa hyvin arkisten asioiden tekemisestä, kuten silittämisestä, pyykkäämisestä, kaapin siivouksesta ja työtkin tuntuvat aivan ihanilta tehdä. Kaiken mitä teen, teen ilolla.

Marian teksti sai minut miettimään, milloin itse olen kokenut noita tunteita ennen Saarenmaata ja kyllä ne minullakin menevät lapsuuteen saakka. Poikkeuksena muutama ulkomaanmatka erityisesti sellaiset joissa olen kävellyt meren rannalla tuulessa.

Joskus, kun huolia tuntuu olevan yli äyräiden, ajattelen aina kuvaa sekuntia. Sitä nimenomaista hetkeä, jossa olen. Ajattelen, että juuri tällä hetkellä ja sekunnilla kaikki on oikeasti hyvin. En ole kuolemassa, ei ole kylmä, nälkä, sota tai kukaan kuolemassa. Silloin tunnen myös ihoni ja kehoni ja siinä on hyvä olla. Olen myös painanut mieleeni muutamia erityisiä hetkiä elämässäni, jolloin onni ja kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä. Voin palauttaa ne mieleeni nopeasti ja tuntea saman tunteen yhä uudelleen ja uudelleen. Ne antavat voimia, kun elämä koettelee.

Oli ihanaa lukea Marian kirjoitus ja muistaa taas tämä kaikki, mutta kaikkein onnellisin olin hänen hetkestään. Kunpa kaikilla olisi noita hetkiä paljon ja jokainen huomaisi ne ja osaisivat niistä nauttia. Kiitos Maria <3

 

Terveiset Saarenmaalta – olen niin onnellinen täällä

Hanna

 

 

Elämä on saamista!

On niin paljon asioita, joita mä en ymmärrä.

Tänään luin ystäväni Facebook seinältä:  ”Tuppaamme ajatella, että ihminen syntyy tyhjin käsin ja kuolee syli täynnä. Oikeasti synnymme kaiken saaneina ja hetki hetkeltä menetämme sen.”

Kun taannoin valitin jostain asiasta toiselle ystävälleni, en millään saa päähäni mistä, hän totesi rauhallisella äänellä, kuin lohduttaen: Elämä on luopumista.

En käsitä tätä ajatusta, enkä ole samaa mieltä. Minusta elämä on saamista. Pelkää saamista. Koko ajan saa lisää. Ja vaikka joutuukin luopumaan, milloin mistäkin, niin tilalle tulee aina uutta.

Maallinen tomumaja rapistuu eikä voi tehdä enää samanlaisia kärrynpyöriä kuin teininä, mutta en osaa laskea sitä luopumiseksi. Nyt teen toisenlaisia asioita. Juttuja joita en aiemmin ole halunnut, voinut, osannut tai ymmärtänyt tehdä.

Ei kärrynpyörää, mutta joogaa?

Ei kärrynpyörää, mutta joogaa?

Ajatus siitä, että elämä olisi pelkää luopumista syntymästä lähtien, on järkyttävän ankea.

Jokainen päivä on lahja. Ne hankalatkin ja surulliset, joita tulee tietysti eteen. Joutuu luopumaan ystävistä ja läheisistä tahtomattaan, mutta lähtijätkin opettavat sekä eläessään, että lähtiessään.

Joskus käy niin, kun menettää läheisen, että huomaa elämän rajallisuuden uudella tavalla ja tekee omaan elämäänsä suunnan muutoksia. Vaikka on menettänyt rakkaan läheisen ihmisen, on silti saanut häneltä jotain hyvin tärkeää. Arvokkaan läksiäislahjan.

Kolikolla on aina kaksi puolta – hyvä ja huono. Kannattaa takertua siihen hyvään, vaikka väkisin.

Suukkoja päivään ystävät  elämä on ihanaa!

♥️

Hanna