Aleksi Valavuori oletko rohkea?

En usko! Sanon seli seli Aleksi Valavuori.

 

Luin Aleksi Valavuoren tweetin. Se oli todella inhottava. Se tuntui kropassa. Tuo hänen ”vitsinsä”. Samalla tavalla, kuin tunnen kropassani väkivaltakohtaukset TV-sarjoissa ja leffoissa. Alkaa kouristamaan keskikehossa. Luin tekstin monta kertaa peräkkäin. Teksti ei siitä pehmennyt. Mietin, kuinka joku oikeasti voi kirjoittaa jotain noin rumaa ja mautonta ja julkaista sen vielä jossain.

Valavuori kommentoi siis tweetissään sitä kohua ja pahaa mieltä, joka nousi Lidlin mainoskampanjasta. Kampanjaa on syytetty seksuaalivähemmistöjä väheksyväksi. Siinä maito tuntee olevansa väärässä tölkissä ja lopulta vihdoin uskaltaa tulla ulos maitokaapista. Valavuori ilmaisi mielipiteensä asiasta näin: ”nyt on taas joku puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti vetänyt maidot väärään reikään. Enkä tarkoita nyt nenää.”

Kommentin jälkeen Valavuorelta kysyttiin, edustaako lausunto myös koripallojoukkue Espoo Unitedin linjaa, jonka manageri hän on. Valavuori vastasi avoimesti ”kyllä. Meille ei homoja palkata.”

Hän on nyt pyytänyt anteeksi ja selittänyt kaiken olevan vain huumoria ja huonoja vitsejä.

Ihminen, joka ajattelee tasa-arvoisesti, hyväksyy erilaiset ihmiset ja omaa käytöstavat, ei harrasta tämän tyypin huumoria ollenkaan. Kertomansa mukaan, hän oli kopioinut tekstin homoystävänsä Facebookseinältä. Jos näin on, siellä se onkin huumoria. Itseironiaa. Nyt se ei sitä ollut. Se huonoa makua, huonoa käytöstä ja kiusaamista ja se paljastaa Valavuoren mielestäni ahdasmieliseksi ihmiseksi.

Nyt Valavuori voisi ehkä tulla itse ulos kaapista ja kertoa rehellisesti mielipiteensä homoista ja seksuaalisista vähemmistöistä. Sillä senhän hän on jo verhotusti tehnyt. Onko hänellä rohkeutta kertoa, että hänen on vaikeaa suhtautua tähän ihmisryhmään? Tunnustaa, että hänellä on mahdollisesti homofobia. Ja pikkuisen inhottaa ehkä? Se voisi kannattaa. Jos hän keskustelisi avoimesti asiasta vaikka jossain TV:n lukuisista paneeliohjelmista hän voisi päästä mahdollisesta fobiastaan. Se olisi myös kiinnostavaa katseltavaa. Aitoa avautumista. Ja taatusti hänen yli 110 000 seuraajaa Twitterissä visertäisivät innokkaasti. Seuraajia ropisisi lisää vauhdilla ja ehkäpä vielä tipahtaisi paikka eduskuntaan seuraavissa vaaleissa.

Oikeasti usein on niin, että sosiaalinen paine pakottaa ihmiset sanomaan, että he hyväksyvät jonkun asian, mutta syvällä sisimmässä asia ei olekaan aivan niin. Kaikkia avoin keskustelu ei auta. Kuten tiedämme, Kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen päätä ei käännä mikään. Mutta jos Valavuoren sisimmässä on epävarmuutta asiasta, hän voisi päästä siitä olemalla rohkea ja tulemalla ulos kaapista. Sen jälkeen elämä on helpompaa. Minusta tutuu, että hän kuitenkin ainakin melkein hyväksyy kaikenlaiset ihmiset. Siis kaapista ulos ja visertämään vapaasti!

Hanna

 

 

Rasismista

Amsterdam on minusta ihana kaupunki. Olen käynyt siellä monta kertaa ja nautin sen tunnelmasta, hyvästä ruuasta, rennosta meiningistä, pitkistä ihmisistä (nimenomaan – siellä tuntuu olevan paljon pitkiä ihmisiä ja siksi kenkäkaupoista saa kauniita kenkiä mun kokoa joka on 41,5) kaupungin kauneudesta ja varsinkin ihmisten kauneudesta. Heitä on montaa sorttia ja monen värisiä. Eräs näky on jäänyt vahvasti mieleeni. Kun matkustin siellä kerran raitiovaunulla, edessäni seisoi nainen, jonka sylissä oli pieni vauva. Niin suloinen. Muistan vieläkin jotenkin valokuvamaisesti, miltä pikkuinen näytti. Hänen pehmeät pulleat käsivartensa, suuret ruskeat silmänsä, musta kihara tukkansa. Hän oli ehkä kolmen kuukauden ikäinen. Ja hänen ihonvärinsä oli musta. Sanoin miehelleni, että on kyllä järkyttävää, että maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka halveksivat tuota ihmistä. Ja jatkoin, että vaikka hänestä tulisi U.S.A:n presidentti, joku sanoisi että saatanan neekeri.

Sittemmin Amerikkaan tuli musta presidentti, en tiedä mikä pienokaisesta on kasvanut. Hän on nyt ehkä 10-vuotias.

Kun Suomeen nyt tulee pakolaisia, jotka ovat erinäköisiä kuin me, kuuntelen lausahduksia ja lausuntoja todella surullisena. Kuinka joku ihminen voi ajatella, että ihonvärillä voi olla ihmisen laadun kanssa mitään tekemistä. Se ei vaan mahdu minun päähäni mitenkään. Ongelmahan ei tietysti ole vain erilaisuus, vaan kaikenlaiset ennakkoluulot, joita en niitäkään kyllä käsitä. Tuntuu siltä, että järjen käyttö on unohtunut, eikä ihmisiä kiinnosta ottaa selvää siitä mitä oikeastaan tapahtuu, miksi ihmiset tulevat tänne ja millaisista tilanteista. Miksi miehiä tulee enemmän kuin perheitä ja kaiken huipuksi ihmetellään, että tulijoilla on älypuhelimia. Olisiko siis niin, että tulijoiden pitäisi olla köyhiä perheitä, ehkä mielellään jotenkin sairaita ja rampoja myös? Eikö olekaan hyvä että tulijat ovat ehkä koulutettuja ja työkuntoisia? Ja kun meillä yritetään lopettaa koulukiusaamista niin kuinka siitä edes voi tulla mitään, kun aikuiset ihmiset oksentavat maahan tulevien ihmisten niskaan koko sen loan, joka heidän sielussaan majaa? Ja lapset kuuntelevat ja katselevat.

Minulle tulee tästä käytöksestä mieleeni vanhat lännenelokuvat, joissa johonkin kylään tulee jotain uutta, rautatie, intiaani, naisen pitämä kauppa tai jotain muuta aivan järkyttävää. Yksi kohtaus on aina se, jossa paikan asukkaat kokoontuvat johonkin, kirkkoon tai koululuokkaan ja ihmisiä yhdistää hirvittävä vimma ja viha. Nämä ihmiset on aina kuvattu hölmöinä, silmät suurina tuijottamassa, vastustamassa ja valmiina kivittämään joku. Yhtäkkiä joku alkaa huutaa jotain ja koko pölvästien joukko on oitis mukana huutamassa. He eivät kyseenalaista tai edes yritä ajatella järkevästi. Heitä viedään kuin pässiä narussa. Ja kaikki me, jotka katsomme elokuvaa naureskelemme kuinka järjettömän typerää sakkia!

Muutin kerran nuorena Ruotsiin. Asuin perheessä ja minulla oli kaikki mitä tarvitsin. Tyttäreni ovat asuneet ulkomailla myös. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa olla tulla jonnekin, jossa ei ole ketään, jonka tunnet. Kaikki on toisenlaista jopa Ruotsin ja Suomen välillä. Kun lapseni ovat muuttaneet ulkomaille, olen sanonut heille että nukkukaa paljon. Siinä on sulattamista, kun jopa vessapaperi on erilaista kuin kotona. Ihan kaikki on jotenkin toisen laista. Äänet, tuoksut, puhe, tavat. Se stressaa eikä ole helppoa tottua. Kaikki vie aikansa.

Ei ole helppoa paeta sotaa, pelkoa ja kurjuutta jonnekin kauas perheestään ja tutuista tavoista ja asioista. Yritää saada perheelleen ihmisarvoinen ja turvattu arki. Sellainen jossa sinä ja minä elämme.

Ota vastaan muukalainen hyvin, hymyile edes. Ja ojenna auttava kätesi edes kerran. Kokeile. Saat itsekin hyvän mielen. Ja ehkä ystävän.

Rakkaudella

Hanna

P.S. Pieni suklaa puoti –elokuvassakin oli tämä kohtaus – olihan se kamalaa kun kaupunkiin tuli nainen joka myi ihanaa suklaata ja toi iloa. Hyi!

Suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita

Taas räjähti kun Perussuomalainen avasi sanaisen arkkunsa ja päästi kauhunsa valloilleen. Somessa käy keskustelu kiivaana.

Minua hämmästyttää näissä tämäntyyppisissä jutuissa yksi asia. Kuinka he kehtaavat? Sama hämmennys pyöri mielessäni homopareista taannoin velloneessa keskustelussa.

Aivan kuin nämä ihmiset, jotka näitä aivopieruja vapaasti päästelevät, eivät koskaan olisi saaneet minkäänlaista kotikasvatusta. Suvaitsevaisuus kuuluu hyvään käytökseen. Ei se minusta sen kummempaa ole. No sitten tietysti tulee tämä vastaväite, jossa viitataan sananvapauteen ja heitetään väite, että suvaitsemattomuuttakin on suvaittava. Ei ole. Suvaitsemattomuus on huonoa käytöstä ja sitä ei tarvitse suvaita.

Ystäväni Facebook-statukssa luki: ”suvaitsevaisuus ei pidä sisällään suvaitsemattomuuden suvaitsemista” ja juuri niin se on.

IMG_9177 IMG_9178 IMG_9179

Facebookiin oli myös linkattu Barak Obaman puhe jonka hän piti Keniassa. Aiheena on naisten koulutus, mutta osuvasti hän sanoo puheessaan mm. näin: eri maissa on uniikkeja traditioita, mutta vaikka ne ovat osa maan menneisyyttä, ne eivät tee niistä oikeita tai hyviä. On ymmärrettävä historiaa ja otettava siitä opiksi. On erotettava hyvä huonosta ja esimerkiksi lapsiavioliitot, naisten hakkaaminen ja eriarvoinen kohtelu eivät kuulu 2000 –luvulle. (Vapaa käännös by me) On olemassa asioita joita pidä hyväksyä, koska ne ovat väärin. Ihmisten erottelu sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella on väärin. Se kielletään perustuslaissa.

Sitä, että ei hyväksy monikulttuurista Suomea ei voi edes laittaa sen piikkiin että haluasi palata johonkin vanhaan traditioon tai maan tapaan, sillä Suomi on aina ollut monikulttuurinen. Ja lopulta itsenäinenkin vain alle sata vuotta. Lienee huonoa käytöstä sanoa jotakuta tyhmäksi, joten on oltava varovainen ettei lennä omaan lankaansa, mutta sanoisin Olli Immoselle ja hänen aivopierujensa kannattajille, että lue enemmän, luulet vähemmän.

Olin menossa mielenosoitukseen kansalaistorille tänään, mutta työt estävät lähtöni. Harmittaa.

Hanna