Kaalilaatikkoa ajatuksen voimalla

Eikös ole hieno idea tarjota kaalilaatikkoa kaalinlehdeltä! Gurmeettista!

Eikös ole hieno idea tarjota kaalilaatikkoa kaalinlehdeltä! Gurmeettista!

Puhelin soi. Carolina: ”Äiti, ootko sä joskus tehnyt jotain ruokaa kaalista siinä isossa rautapadassa?”

Ihme juttu! Samalla hetkellä, kun puhelin alkoi soida, otin ruuan pois uunista, sen kaaliruuan. Se on kaalilaatikko, joka on perheen herkkuruokaa.

Kaikki alkoi kauan sitten, kun olin muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini ja pureuduin kaiken sorttiseen huushollinhoitoon kyynärpäitä myöden. Kiedoin talviomenoita varovasti silkkipaperiin ja säilöin niitä puulaatikkoon kerrostalokotini kellarikomeroon. Säilöin kurkkuja, punajuuria ja tein pikkelssiä, keittelin hilloja ja säilöin sieniä suolaan. Hienoja juttuja.

Äitini on armoitettu kokki ja minut on piloille hemmoteltu hyvällä ruualla. Ei ole kuin yksi ruoka, jota en kotona suostunut syömään, se oli isäni lempiruokaa, silakkalaatikkoa. Kun muut söivät sitä, minulle tarjoiltiin nakkeja ja paistettuja kananmunia.

Äidin esimerkistä, tein samanlaisia ruokia kuin hän. Kerran sitten päätin tehdä kaalilaatikkoa. Äidin kaalilaatikko oli suussa sulavaa, enkä voinut ymmärtää ihmisiä, jotka nyrpistivät kaalilaatikolle nenäänsä. Niinpä otin keittokirjan käteeni ja etsin reseptin. Luin sen läpi ja pöyristyin! Raakaa riisiä, raakaa jauhelihaa, paistinpannulla tovin viihtynyttä kaalia, ja vettä laitettaan uunivuokaan ja työnnetään kuumaan uuniin. Toki mausteitakin oli reseptissä. Varmaan pippuria ja suolaa. En muista enää, mutta ajatus tuosta kaikesta lillumassa vedessä ei houkutellut. Niinpä kehitin oman reseptin. Samalla reseptillä tehtyä kaalilootaa syödään meillä edelleen. Se on kuoleman hyvää!

Kuvassa on puolikas annos - siis vuuassa on puolet resepin annoksesta. Yleensä teen lootaa isompaan vuokaan.

Kuvassa on puolikas annos – siis vuuassa on puolet reseptin annoksesta. Yleensä teen lootaa isompaan vuokaan.

Kerran systerini Ritva tuli meille yllättäen juuri kun olin tekemässä sitä. Hän auttoi kokkauspuuhissa, mutta kun ruoka oli valmista ja tuli ulos uunista, hän sanoi lähtevänsä kotiin. Olin ihan, että hei! Nou nou nou – nyt syödään! Ritva totesi, ettei syö kaalilaatikkoa. Minä sanoin, että tätä kaalilaatikkoa syöt. Hän jäi. Hän söi. Hän otti lisää.

Lapsuuden kodissani ensimmäinen kaalilaatikko uudesta kaalista tehtiin juhannuksena. Se oli juhannuspäivän ruoka. Tuntuu hassulta nyt – silloinhan kaikki grillaavat – ellei sada lunta!

Nyt olen tehnyt sitä kahtena viikkona peräkkäin ja taas sitä on siis pöydässä. Miten voi olla Carlina soittaa ja kysyy sen ohjetta juuri, kun teen sitä? En tiedä, mutta minähän uskon ajatuksen voimaan. Olen koko päivän miettinyt sitä ja herkkänä tyttönä Carolina on ottanut viestin vastaan. Napannut ilmasta.

Nam nam!

Nam nam!

No niin päiväni siis huipentui tänään kaalilaatikkoon. Tein siihen muuten ihan kiinnostavan muutoksen. Käytin jauhelihan sijaan laatikossa Mifua. Se toimi täydellisesti. Olen alkanut käyttää sitä aika paljon eri ruokalajeissa, koska liha tuntuu toisinaan turhan raskaalta.

 

Kaalilaatikkoa Hannan tapaan

Määrät ovat noin määriä, ruokaa täytyy maistaa, koska kaalit ovat erilaisia.

2 dl tummaa pitkäjyväistä riisiä

1 liemikuutio tai fondia

 

1 ½ uuden sadon kaalia

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 ruokalusikallista soya-kastiketta

1 rkl makeaa soya-kastiketta tai siirappia

reilusti mustapippuria myllystä

1 rkl tuoretta lipstikkaa, jos sattuu olemaan. Voi jättää pois tai vaihtaa kuivattuun

öljyä ja voita

 

2 rasiaa maustamatonta Mifu ruokaraetta tai 500-800 g jauhelihaa

2 kananmunan kokoista sipulia

1 valkosipulin kynsi

Mustapippuria

Öljyä

(Jos käytät jauhelihaa, laita myös soya-lastiketta ja vähän suolaa)

2,5 dl kuohukermaa

 

Keitä riisi liha-tai kasvisliemessä kypsäksi.

Silppua kaali aivan hienoksi. Se onnistuu parhaiten mandoliinilla. Laita ison padan pohjalle öljyä tai voita tai molempia. Lisää pataan noin kuudesosa kaalista ja paistele ja väsyttele sitä. Kun se alkaa antaa periksi, lisää kaalia pataan ja jatka näin, kunnes kaikki kaali on padassa ja se on pehmeää. Lisää sitten kaikki mausteet. Valkosipulin voit raastaa jo kaalin haudutusvaiheessa joukkoon. Sitten tärkeää – maista! Kaalimuhennoksen täytyy maistua ihanalta.

Silppua sipuli ja paista se pehmeäksi öljyssä yhdessä Mifun ja raastetun valkosipulin kanssa. Jos käytät jauhelihaa, paista se kypsäksi ja mausta.

Sekoita yhteen haudutettu kaali, Mifu tai liha ja riisi. Maista! Lisää mustapippuria tai makeutta, jos siltä tuntuu. Kaada koko komeus öljyllä pyyhkäistyyn uunivuokaan ja kaada päälle kerma. Laita kaalilaatikko hautumaan kypsäksi 180 asteiseen uuniin. Katso ettei pinta pala. Voit peittää laatikon tarvittaessa foliolla. Hauduta laatikkoa 45 min tai tunti. Joskus loota on valmista jo puolessa tunnissa. Riippuu siitä, kuinka hyvin kaali on saanut hautua ennen uuniin laittoa.

Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa tai kuten minä tänään tuoreiden punaisten viinimarjojen kanssa. Älä syö liikaa. Noh… syöt kuitenkin! 🙂

♥️

Hanna

 

 

 

Napoli ja Britannia Helsingissä + kisan voittajat

Ennen matkaani Alpeille kävin kahdessa hienossa paikassa Helsingissä, jotka ovat keskenään aivan erilaisia ja molemmat ainutlaatuisia. Toinen on pizzeria ja toinen suurlähetystö.

Ensin ystäväni Laura vei minut syömään aitoa napolilaista pizzaa keskelle Helsinkiä.

Laura ja mä pizzanaamat! #nofilter

Laura ja mä pizzanaamat! #nofilter

Via Tribunali Sofiankadulla

Via Tribunali Sofiankadulla

IMG_9708

Via Tribunali on Senaatintorin ja Kauppatorin välissä olevalla pienellä Sofian kadulla. Paikan tunnelma on ihanan rento ja sisustus on kevyt ja simppeli. Mieleen tulee oikeastaan suuri keittiö. Lattiat ovat klassista kuusikulmaista laattaa, kalusteet keveäjalkaisia, katossa ei ole designvalaisimia, vaan tavalliset hehkulampuilta näyttävät lamput ilman varjostimia. Yksi seinä on vaaleanpunainen, yhteen on sudittu rennolla otteella viininpunaista. Garage-tyyliä! Tykkään kovasti. Rento ympäristö ja iloiset työntekijät saavat asiakkaatkin rennoiksi. Viereisen pöydän hauskat nuoret pojat juttelevat kanssamme, pizzan paistaja hymyilee ja päälle päätteeksi minua tervehtii pizzerian ihana koira Nella.

IMG_9725

Pöytävarauksia ei oteta, mutta henkilökunta kerää jonottajilta puhelin numerot ja he soittavat kun pöytä vapautuu, joten jos haluaa,voi lähteä ulos hengailemaan. Toinen vaihtoehto on odottaa baarissa.

Pöytävarauksia ei oteta, mutta henkilökunta kerää jonottajilta puhelin numerot ja he soittavat kun pöytä vapautuu, joten jos haluaa,voi lähteä ulos hengailemaan. Toinen vaihtoehto on odottaa baarissa.

Nella ja minä <3

Nella ja minä <3

Via Tribunalissa tehdään aitoa napolilaista pizzaa. Se on omistajien intohimo, eikä mistään tingitä. Napolilainen pizza on pehmeäpohjainen ja sen valmistuksessa on tarkat säännöt koskien mm. jauhoja, taikinan nostatusta, tomaattilajiketta, josta kastike tehdään sekä mozzarella-juustosta joita käytetään. Se on uunissa vain yhden minuutin, eikä se saa olla rapea, vaan sen tulee olla pehmeä. Pehmeyden takaa Italiasta tuotu pizzauuni, joka lämpenee kaasulla reiluun 450 asteeseen. Kun pizza paistuu nopeasti, se ei ehdi tulla rapeaksi ja kuivua. Ja voi pojat kuinka ihanalta se maistuukaan! Valitsin salamipizzan (Con Salame) Ja Laura otti klassisen Marinaran. En osaa sanoa kumpi oli parempi. Mutta pizzan jakaminen on yksi pizzan syömisen iloista. Aina täytyy vaihtaa yksi tai kaksi slaissia!

Sisään ja ulos - yksi minuutti!

Sisään ja ulos – yksi minuutti!

Con Salami & Marinara

Con Salami & Marinara

Toinen kiinnostava vierailukohteeni oli Iso-Britannian  suurlähetystö Kaivopuistossa, jossa järjestettiin tiedotustilaisuus S-ryhmän ja Brittiläisen kauppaketju Tescon välillä.

Tesco on minulle tuttu Englannin matkoiltani. Se on edullinen kauppaketju, josta olen aina ostanut Appelsiinimarmeladia ja kolunnut muutenkin tarkkaan sen hyllyköt. Ruokakaupoissa luuhaaminen on matkoilla hyvin antoisaa. Aina löytyy uusia kiinnostavia juttuja, joita ei saa kotimaasta.

Nyt kiinnostivat eniten tuotteet, joita tilaisuudessa sai maistaa, mutta miljöö kiinnosti vähintään yhtä paljon.

Iso-Britannian suurlähetystön julkisivu

Lähetystörakennus pihan puolelta.

Lähetystörakennus pihan puolelta.

Lähetystön upea mänty

Lähetystön upea mänty

Tescon valikoimista Suomeen tuodaan aluksi noin 200 tuotetta Finest- ja Free from – tuotesarjoista. Finest, on pientä arjen luksusta ja Free from on eritysruokavalioita noudattaville tarkoitettu sarja, joka tuo uusia vaihtoehtoja mm. keliaakikoille.

Maistelimme joitain tuotteita tilaisuudessa ja minun suosikkejani olivat leivonnaiset sekä myslit ja granola, joita voin suositella todella lämpimästi.

DSC01572

Mysli ja granolat ovat erittäin hyvän makuisia ja niitä tarjoiltiin lähetystön kauniista liemikulhoista.

DSC01578 (1)

Lähetystörakennus on kaunis ja perinteisesti sisustettu tila. Parasta siinä on sijainti, suuret aidot matot ja vähän yllättävästi pihalla kasvava mänty. Männystä oli vaikeaa saada kuvaa, jossa sen upea muoto täysin erottuisi, mutta se on kuin suurikokoinen Bonsai. (Mikä paradoksi!)

Via Tribunalin ja Suurlähetystön välissä on Esplanadin puisto, jonka kukkaistutukset ovat satumaisen kauniit. Suuret kiitokset kaupungin puutarhurille, tai kuka ikinä niistä vastaakaan. Suomi 100 -teema on toteutettu upeasti.

Esplanin keväisiä Suomi 100 istutuksia

Esplanin keväisiä Suomi 100 istutuksia

DSC01557

Aisti-tuotepalkintojen voittajat 

Tässä kirjoituksessa on nautittu maku- ja näköaistimuksista ja lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä ihania, jotka osallistuitte Aisti-tuotepalkintojen arvontaan postauksessani Aistien ihanat aamut. Vastauksia tuli valtavasti ja niitä oli ihanaa lukea.

Voittajiksi Aisti-tuotepalkinnoille arvottiin Karolina Keskikallio ja Heli Heinonen – paljon onnea molemmille. Saatte sähköpostia, jossa kysytään osoitetietoja palkintojen toimittamiseksi.

 

Iloa päivään kaikille!

Hanna

 

 

Ruokokattoja, kukkamattoja ja tonneittain kalaa

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Olisin toden totta voinut jäädä Saarenmaalle nauttimaan keväästä! Sen sijaan tulin kotiin keskelle remonttia, joka ahdistaa. Se ahdistaa siksi, että joudun koluamaan nurkkia ja kaappien perukoita ja ne kaikki ovat täpö täynnä tavaraa. (Onneksi eilen oli äitienpäivä, joka oli ihanista ihanin.)

Kevään orastavassa vihreydessä kävelyllä Carolinan kanssa

Kevään orastavassa vihreydessä kävelyllä Carolinan kanssa

Mutta Saarenmaalle lähden kohta uudelleen. Kevät oli siellä jo pitkällä. Luonnon voima tuntuu käsittämättömältä. Taivas pieksi alkuviikosta vuoron perään rakeita ja lunta. Jäätävästä kylmyydestä huolimatta hennot kukat reväyttivät terälehtensä selkosen selälleen ja loistavat auringonkeltaisina mattoina, kuin sanoakseen, että aivan sama, valo voittaa aina. (Se kannattaa itsekin painaa visusti mieleen.)

Saarenmaa on noin 100 km Helsinkiä etelämpänä, mutta luonto on kovin erilainen. On paljon luonnonkukkia, joita en ole koskaan nähnyt Suomessa ja tuttuja kukkia taas on paljon suurempina kasvustoina kuin meillä.

Nyt lehtojen ja pihamaiden nurmet loistavat keltaisina sekä keltavuokoista että mukulaleinikeistä. Näky on huikea!

Mukulaleinikkejä

Mukulaleinikkejä

Keltavuokko - aivan kuin valkovuokko paitsi keltainen

Keltavuokko – aivan kuin valkovuokko paitsi keltainen

Keltavuokko ja mukulaleinikki

Keltavuokko ja mukulaleinikki

Toinen Saarenmaan erityispiirre on ruokokattoiset talot. Kun ostimme oman, vuonna 1923 rakennetun talomme, sen vanha ja vaurioitunut ruokokatto oli suojattu asbestilevyillä, joiden alla oli vain jäämiä entisestä ruokokatosta. Teetimme sekä taloon, että pihalla ilman kattoa ja lattiaa olleeseen vanhaan talliin upeat uudet ruokokatot. Kun ne rakennetaan, ruoko on kullankeltaista, mutta muutamassa vuodessa siitä kauniisti tummaa.

Meidän talli. Katonharja on uusittu viime kesänä ja on siksi vielä kullan vaalea. Talon hirret on tammea.

Talvella kerätyt kaislat niputetaan kevyen "koneen" avulla samankokoisiksi nipuiksi. Olkikatto on noin 30 cm paksu ja sen lämmöneristyskyky on huima.

Talvella kerätyt kaislat niputetaan kevyen ”koneen” avulla samankokoisiksi nipuiksi. Olkikatto on noin 30 cm paksu ja sen lämmöneristyskyky on huima.

Ruoko eli kaisla (en osaa tarkemmin määritellä mikä kaislalaji) leikataan talteen talvella, kun meri on jäässä ja jäällä on helppo liikkua. Ruo’oista tehdään keskenään samankokoisia nippuja, jotka viedään katolle, jossa ne avataan ja asetetaan kattoruoteiden päälle leikkauspinta alaspäin kerroksittain. Lopputuloksena on katto, joka eristää ääntä ja lämpöä erinomaisesti ja on tavattoman kaunis. Sen sanotaan kestävän 60 vuotta, mutta katon harja on uusittava 10 vuoden välein. Harjalla ruo’ot asetellaan harjan suuntaisesti ja kiinnitetään paikoilleen katajakalikoilla, jotka kiinnitetään toisiinsa katajavitsoilla.

Kun matkattiin Eckerön m/s Finlandialla Tallinnaan, juttelin laivan henkilökunnan kanssa ruuasta. Keskustelu alkoi kakuista. Ja sain kuulla kiinnostavasta raejuusto-kirsikka kakusta. Reseptiä en mistään löytänyt, mutta näin kaupassa sellaisen ja koska vietin Saarenmaalla synttäreitäni, leivoin sellaisen! Se oli älyttömän hyvää.

Mun synttärikakku! raejuusto-kirsikkakakku.

Mun synttärikakku! raejuusto-kirsikkakakku.

Mutta mitä siellä laivalla syödään? Pääsin laivan keittiöön keittiöpäällikkö Joakim Blomqvistin mukaan. Hän, sekä Tuomas Sillanpää ovat kehittäneet laivan buffan herkulliset menut, jotka vaihtuvat kuusi kertaa vuoden aikana.

laivan keittiö on tehokas ja koko ajan käytössä.

laivan keittiö on tehokas ja koko ajan käytössä.

m/s Finlandian ruoka tehdään alusta asti itse.

m/s Finlandian ruoka tehdään alusta asti itse.

Hrrrrr - jääkaapissa - yhdessä monista - on kylmä. Täällä on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

Hrrrrr – jääkaapissa – yhdessä monista – on kylmä. Täällä on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

Keväinen menu on raikas ja siinä on käytetty paljon kasviksia.

Keväinen menu on raikas ja siinä on käytetty paljon kasviksia.

m/s Finlandian ravintolasali on viihtyisä.

m/s Finlandian ravintolasali on viihtyisä.

Nyt on menossa kevätmenu, joka vaihtuu pian kesämenuun. Raaka-aineissa suositaan lähiruokaa ja menuissa sesonkiajattelua. Kaikki ruoka tehdään alusta asti itse laivan omassa keittiössä suurella sydämellä. Oma suosikkini, murea ja maukas lammaspata, muhii laivan uunissa kymmenen tuntia. Sen salaisuus on suolan sijasta käytetyt mustat oliivit, jotka tuovat padalle syvän herkullisen aromin. Eniten laivalla kuitenkin syödään kalaa ja äyriäisiä. Lohta syödään vuodessa yli 20 tonnia. Juustoa popsitaan 40 tonnia, perunaa 42 tonnia, pekonia yli 13 tonnia ja mansikoitakin menee lähes tonni. Määrät ovat huikeita. Laivalla matkustajat nauttivat hyvästä ruuasta mennen tullen ja ruokaa valmistetaan koko ajan. Kiirettä riittää siis keittiössä. Vain kakut ja muut leivonnaiset tulevat muualta, koska laivassa ei ole leipomoa. Keittiöhenkilökunta myös siirtää kaiken ruuan laivan kylmätiloihin ja sieltä edelleen keittiöön ja valmistuksen jälkeen ravintolasaliin. Kovin fyysinen työ, siksikin on hienoa, että sitä tehdään rakkaudella meille herkkusuu matkustajille!

Tulipas nälkä….

♥️

Hanna