Lakuleipää, lakusalaattia ja viinejä

Lakua ja tomaattia! Joo joo - hyvältä maistuu!

Lakua ja tomaattia! Joo joo – hyvältä maistuu!

Sain kutsun josta en voinut kieltäytyä. Nimittäin Halvan järjestämään lakritsi- ja viinitasting –tilaisuuteen. Ei siinä ollut sinänsä mitään ihmeellistä, vaikka voisi luulla, että laku ja viini yhdistelmänä hämmästyttäisivät. Minua yhdistelmä huvitti, sillä olen naurattanut ihmisiä oudolla rakkaudellani yhdistelmään, jossa suuhun laitetaan yhtä aikaa Fazerin sinistä suklaata ja tuoretta pehmeää lakua. Kun seos on muuttunut suussa sopivaksi massaksi, se huuhdotaan alas kylmällä oluella. Se on aivan sairaan hyvää. Kun nyt tarjottiin mahdollisuutta kokeilla lakun ja viinin yhdistelmää, oli se pakko testata. Se oli hauska kokemus.

DSC03137

DSC03130

DSC03129

 

21706530_10203370340415885_1376228276_o (1)

Istuimme pitkissä kauniisti katetuissa pöydissä ja edessä oli lautanen ja neljä viinilasia. Pöytä notkui herkkuja, joissa kaikissa näkyi mustia herkkupaloja – ihanaa tuoretta lakua. Ensimmäisenä huomasin kakun, jonka päällä oli lakua ja rosmariinin oksia. Sitten huomasinkin, että kyseessä olikin Camembert- ja Brie juustot, jotka oli koristeltu lakuilla ja niiden kanssa ehdotettiin tarjottavaksi lakukastiketta tai lakuhilloketta samaan tapaan kuin viikunahilloa.

Tomaatti-mozzarella salaattiin oli lisätty lakupaloja sellaisenaan ja saaristolaisleipätaikinaan oli lisätty lakupaloja. Kuulostaa metkalta ja ehkä oudoltakin, mutta ruuat olivat maistuvia.

Entäpä sitten viinit? Minä en juo viinejä enkä myöskään tunne niitä siitä yksiselitteisestä syystä, etten voi juoda niitä. Saan päänsäryn jo juodessani, eli kysymys ei ole krapulasta, vaan migreenistä, joka puhkeaa käytännössä aina, jos juon viinejä. Halusin kuitenkin maistaa näitä yhdistelmiä. Aivan pieniä määriä viiniä voin kyllä nielaista ilman pääkipua.

Lakusta taas en saa mitään muita oireita, kuin alati yltyvän himon pistää käsi uudelleen lakupussiin. Kuta tuoreempaa sen ihanampaa.

Viinit Tiina Rantasen kehittelemien ruokien pareiksi oli valinnut Antti Valtanen. Ensimmäinen yhdistelmä oli Zensa Organico Brut –kuohuviini lakritsaleivän ja Brien kanssa. Sen jälkeen valkoviiniä ( Dopff & Iron Château de Riquewihr Riesling Grand Cru Schonenbourg ) lakritsi graavatun lohen ja lakuleivän kanssa. Sitten olikin ihan jännä setti. Tomaatti-mozzarella-lakusalaattia ja punaviiniä (Zensa Nero di Troia Organico 2015). Aivan sulaa hulluutta! Ensinnäkin lakua ja tomaattia ja toisekseen salaattia ja punkkua. Mutta yhdistelmä oli aivan sairaan hyvä! Alkoi jo tosissaan harmittaa, etteivät viinit sovi minulle. Kun tällainen noviisi saa maistaa huippuasiantuntijan valitsemia viinejä ruuan kanssa, kyllä siinä alkaa sukat pyöriä jaloissa.

Jälkiruoka oli – mitäpä muuta kuin lakua ja viiniä. Halvan uusia Premium lakuja ja makeaa jälkiruokaviiniä (La Caliera Moscato d’Astia) Oikein hyvää. Ja samalla niin hassua. Kyllä monen hifistelijän naama venähtäisi, jos jälkkärinä tarjottaisiin lakua ja viiniä! Vaan muikeatpa olivat ilmeet maistajaisissa. Olisiko ideaa järjestää syksyllä laku ja viini maistelutilaisuus ystäville? Siitä voisi tulla ikimuistoisen hauskaa.

Laitan tähän oheen Tiina Ranatasen oivat reseptit ruuista, joita tilaisuudessa tarjottiin. Kannatta kokeilla rohkeasti.

Iloa päivään!

Juustoa lakukastikkeella

Camembert- tai Brie-juustoa

Halvan Wanhan ajan Premium lakuja

tuoretta rosmariinia

Wanhan ajan lakukastike

1 pussi Halvan Wanhan ajan Premium lakuja

4  dl vettä

2-3 tähtianista

1/4 tl suolaa

1. Kuumenna lakritsit ja vesi kattilassa. Lisää tähtianikset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes lakritsit ovat sulaneet. Tarvittaessa soseuta kastike tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.

2. Pane camembert- tai brie-juusto tarjoiluvadille. Koristele juusto lakupaloilla, rosmariinilla ja hieman lämpimällä lakukastikkeella. Jos annat kastikkeen jäähtyä, se jähmettyy hillokkeeksi.

Lakritsi-tomaatti-mozzarellasalaatti

500 g erivärisiä kirsikkatomaatteja

1 pussi  (185 g) Halvan Wanhan ajan lakuja

250 g mini Mozzarella palloja

basilikanlehtiä

Huuhtaise tomaatit ja puolita ne.

Sekoita keskenään tomaattilohkot, valutettu minimozzarella ja lakupalat. Sekoita. Revi joukkoon reilusti basilikanlehtiä.

Salaatti ei välttämättä kaipaa kastiketta, mutta halutessasi sekoita salaatin joukkoon kastike, jossa on 1/2 dl oliiviöljyä, 2 rkl balsamicoa, 1/2 tl sormisuolaa, ripaus sokeria ja 1 tl karkeaa dijoninsinappia.

Musta lakritsileipä

1 pakkaus Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipä –aineksia

2 dl vettä

100g lakuja

1-1 ½  siemensekoitusta

Lämmitä neste reilusti kädenlämpöiseksi.

Lisää kuivahiiva jauhoseokseen. Lisää joukkoon myös siemenet ja paloitellut lakut. Lisää neste jauhoseokseen ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja anna sen kohota lämpimässä, liinalla peitettynä 1-1 ½ tuntia. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtynyt limppu vuoasta ja anna sen jäähtyä hyvin ennen leikkaamista. Leipä säilyy hyvin ja sen voi pakastaa.

 

Kaalilaatikkoa ajatuksen voimalla

Eikös ole hieno idea tarjota kaalilaatikkoa kaalinlehdeltä! Gurmeettista!

Eikös ole hieno idea tarjota kaalilaatikkoa kaalinlehdeltä! Gurmeettista!

Puhelin soi. Carolina: ”Äiti, ootko sä joskus tehnyt jotain ruokaa kaalista siinä isossa rautapadassa?”

Ihme juttu! Samalla hetkellä, kun puhelin alkoi soida, otin ruuan pois uunista, sen kaaliruuan. Se on kaalilaatikko, joka on perheen herkkuruokaa.

Kaikki alkoi kauan sitten, kun olin muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini ja pureuduin kaiken sorttiseen huushollinhoitoon kyynärpäitä myöden. Kiedoin talviomenoita varovasti silkkipaperiin ja säilöin niitä puulaatikkoon kerrostalokotini kellarikomeroon. Säilöin kurkkuja, punajuuria ja tein pikkelssiä, keittelin hilloja ja säilöin sieniä suolaan. Hienoja juttuja.

Äitini on armoitettu kokki ja minut on piloille hemmoteltu hyvällä ruualla. Ei ole kuin yksi ruoka, jota en kotona suostunut syömään, se oli isäni lempiruokaa, silakkalaatikkoa. Kun muut söivät sitä, minulle tarjoiltiin nakkeja ja paistettuja kananmunia.

Äidin esimerkistä, tein samanlaisia ruokia kuin hän. Kerran sitten päätin tehdä kaalilaatikkoa. Äidin kaalilaatikko oli suussa sulavaa, enkä voinut ymmärtää ihmisiä, jotka nyrpistivät kaalilaatikolle nenäänsä. Niinpä otin keittokirjan käteeni ja etsin reseptin. Luin sen läpi ja pöyristyin! Raakaa riisiä, raakaa jauhelihaa, paistinpannulla tovin viihtynyttä kaalia, ja vettä laitettaan uunivuokaan ja työnnetään kuumaan uuniin. Toki mausteitakin oli reseptissä. Varmaan pippuria ja suolaa. En muista enää, mutta ajatus tuosta kaikesta lillumassa vedessä ei houkutellut. Niinpä kehitin oman reseptin. Samalla reseptillä tehtyä kaalilootaa syödään meillä edelleen. Se on kuoleman hyvää!

Kuvassa on puolikas annos - siis vuuassa on puolet resepin annoksesta. Yleensä teen lootaa isompaan vuokaan.

Kuvassa on puolikas annos – siis vuuassa on puolet reseptin annoksesta. Yleensä teen lootaa isompaan vuokaan.

Kerran systerini Ritva tuli meille yllättäen juuri kun olin tekemässä sitä. Hän auttoi kokkauspuuhissa, mutta kun ruoka oli valmista ja tuli ulos uunista, hän sanoi lähtevänsä kotiin. Olin ihan, että hei! Nou nou nou – nyt syödään! Ritva totesi, ettei syö kaalilaatikkoa. Minä sanoin, että tätä kaalilaatikkoa syöt. Hän jäi. Hän söi. Hän otti lisää.

Lapsuuden kodissani ensimmäinen kaalilaatikko uudesta kaalista tehtiin juhannuksena. Se oli juhannuspäivän ruoka. Tuntuu hassulta nyt – silloinhan kaikki grillaavat – ellei sada lunta!

Nyt olen tehnyt sitä kahtena viikkona peräkkäin ja taas sitä on siis pöydässä. Miten voi olla Carlina soittaa ja kysyy sen ohjetta juuri, kun teen sitä? En tiedä, mutta minähän uskon ajatuksen voimaan. Olen koko päivän miettinyt sitä ja herkkänä tyttönä Carolina on ottanut viestin vastaan. Napannut ilmasta.

Nam nam!

Nam nam!

No niin päiväni siis huipentui tänään kaalilaatikkoon. Tein siihen muuten ihan kiinnostavan muutoksen. Käytin jauhelihan sijaan laatikossa Mifua. Se toimi täydellisesti. Olen alkanut käyttää sitä aika paljon eri ruokalajeissa, koska liha tuntuu toisinaan turhan raskaalta.

 

Kaalilaatikkoa Hannan tapaan

Määrät ovat noin määriä, ruokaa täytyy maistaa, koska kaalit ovat erilaisia.

2 dl tummaa pitkäjyväistä riisiä

1 liemikuutio tai fondia

 

1 ½ uuden sadon kaalia

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 ruokalusikallista soya-kastiketta

1 rkl makeaa soya-kastiketta tai siirappia

reilusti mustapippuria myllystä

1 rkl tuoretta lipstikkaa, jos sattuu olemaan. Voi jättää pois tai vaihtaa kuivattuun

öljyä ja voita

 

2 rasiaa maustamatonta Mifu ruokaraetta tai 500-800 g jauhelihaa

2 kananmunan kokoista sipulia

1 valkosipulin kynsi

Mustapippuria

Öljyä

(Jos käytät jauhelihaa, laita myös soya-lastiketta ja vähän suolaa)

2,5 dl kuohukermaa

 

Keitä riisi liha-tai kasvisliemessä kypsäksi.

Silppua kaali aivan hienoksi. Se onnistuu parhaiten mandoliinilla. Laita ison padan pohjalle öljyä tai voita tai molempia. Lisää pataan noin kuudesosa kaalista ja paistele ja väsyttele sitä. Kun se alkaa antaa periksi, lisää kaalia pataan ja jatka näin, kunnes kaikki kaali on padassa ja se on pehmeää. Lisää sitten kaikki mausteet. Valkosipulin voit raastaa jo kaalin haudutusvaiheessa joukkoon. Sitten tärkeää – maista! Kaalimuhennoksen täytyy maistua ihanalta.

Silppua sipuli ja paista se pehmeäksi öljyssä yhdessä Mifun ja raastetun valkosipulin kanssa. Jos käytät jauhelihaa, paista se kypsäksi ja mausta.

Sekoita yhteen haudutettu kaali, Mifu tai liha ja riisi. Maista! Lisää mustapippuria tai makeutta, jos siltä tuntuu. Kaada koko komeus öljyllä pyyhkäistyyn uunivuokaan ja kaada päälle kerma. Laita kaalilaatikko hautumaan kypsäksi 180 asteiseen uuniin. Katso ettei pinta pala. Voit peittää laatikon tarvittaessa foliolla. Hauduta laatikkoa 45 min tai tunti. Joskus loota on valmista jo puolessa tunnissa. Riippuu siitä, kuinka hyvin kaali on saanut hautua ennen uuniin laittoa.

Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa tai kuten minä tänään tuoreiden punaisten viinimarjojen kanssa. Älä syö liikaa. Noh… syöt kuitenkin! 🙂

♥️

Hanna

 

 

 

Napoli ja Britannia Helsingissä + kisan voittajat

Ennen matkaani Alpeille kävin kahdessa hienossa paikassa Helsingissä, jotka ovat keskenään aivan erilaisia ja molemmat ainutlaatuisia. Toinen on pizzeria ja toinen suurlähetystö.

Ensin ystäväni Laura vei minut syömään aitoa napolilaista pizzaa keskelle Helsinkiä.

Laura ja mä pizzanaamat! #nofilter

Laura ja mä pizzanaamat! #nofilter

Via Tribunali Sofiankadulla

Via Tribunali Sofiankadulla

IMG_9708

Via Tribunali on Senaatintorin ja Kauppatorin välissä olevalla pienellä Sofian kadulla. Paikan tunnelma on ihanan rento ja sisustus on kevyt ja simppeli. Mieleen tulee oikeastaan suuri keittiö. Lattiat ovat klassista kuusikulmaista laattaa, kalusteet keveäjalkaisia, katossa ei ole designvalaisimia, vaan tavalliset hehkulampuilta näyttävät lamput ilman varjostimia. Yksi seinä on vaaleanpunainen, yhteen on sudittu rennolla otteella viininpunaista. Garage-tyyliä! Tykkään kovasti. Rento ympäristö ja iloiset työntekijät saavat asiakkaatkin rennoiksi. Viereisen pöydän hauskat nuoret pojat juttelevat kanssamme, pizzan paistaja hymyilee ja päälle päätteeksi minua tervehtii pizzerian ihana koira Nella.

IMG_9725

Pöytävarauksia ei oteta, mutta henkilökunta kerää jonottajilta puhelin numerot ja he soittavat kun pöytä vapautuu, joten jos haluaa,voi lähteä ulos hengailemaan. Toinen vaihtoehto on odottaa baarissa.

Pöytävarauksia ei oteta, mutta henkilökunta kerää jonottajilta puhelin numerot ja he soittavat kun pöytä vapautuu, joten jos haluaa,voi lähteä ulos hengailemaan. Toinen vaihtoehto on odottaa baarissa.

Nella ja minä <3

Nella ja minä <3

Via Tribunalissa tehdään aitoa napolilaista pizzaa. Se on omistajien intohimo, eikä mistään tingitä. Napolilainen pizza on pehmeäpohjainen ja sen valmistuksessa on tarkat säännöt koskien mm. jauhoja, taikinan nostatusta, tomaattilajiketta, josta kastike tehdään sekä mozzarella-juustosta joita käytetään. Se on uunissa vain yhden minuutin, eikä se saa olla rapea, vaan sen tulee olla pehmeä. Pehmeyden takaa Italiasta tuotu pizzauuni, joka lämpenee kaasulla reiluun 450 asteeseen. Kun pizza paistuu nopeasti, se ei ehdi tulla rapeaksi ja kuivua. Ja voi pojat kuinka ihanalta se maistuukaan! Valitsin salamipizzan (Con Salame) Ja Laura otti klassisen Marinaran. En osaa sanoa kumpi oli parempi. Mutta pizzan jakaminen on yksi pizzan syömisen iloista. Aina täytyy vaihtaa yksi tai kaksi slaissia!

Sisään ja ulos - yksi minuutti!

Sisään ja ulos – yksi minuutti!

Con Salami & Marinara

Con Salami & Marinara

Toinen kiinnostava vierailukohteeni oli Iso-Britannian  suurlähetystö Kaivopuistossa, jossa järjestettiin tiedotustilaisuus S-ryhmän ja Brittiläisen kauppaketju Tescon välillä.

Tesco on minulle tuttu Englannin matkoiltani. Se on edullinen kauppaketju, josta olen aina ostanut Appelsiinimarmeladia ja kolunnut muutenkin tarkkaan sen hyllyköt. Ruokakaupoissa luuhaaminen on matkoilla hyvin antoisaa. Aina löytyy uusia kiinnostavia juttuja, joita ei saa kotimaasta.

Nyt kiinnostivat eniten tuotteet, joita tilaisuudessa sai maistaa, mutta miljöö kiinnosti vähintään yhtä paljon.

Iso-Britannian suurlähetystön julkisivu

Lähetystörakennus pihan puolelta.

Lähetystörakennus pihan puolelta.

Lähetystön upea mänty

Lähetystön upea mänty

Tescon valikoimista Suomeen tuodaan aluksi noin 200 tuotetta Finest- ja Free from – tuotesarjoista. Finest, on pientä arjen luksusta ja Free from on eritysruokavalioita noudattaville tarkoitettu sarja, joka tuo uusia vaihtoehtoja mm. keliaakikoille.

Maistelimme joitain tuotteita tilaisuudessa ja minun suosikkejani olivat leivonnaiset sekä myslit ja granola, joita voin suositella todella lämpimästi.

DSC01572

Mysli ja granolat ovat erittäin hyvän makuisia ja niitä tarjoiltiin lähetystön kauniista liemikulhoista.

DSC01578 (1)

Lähetystörakennus on kaunis ja perinteisesti sisustettu tila. Parasta siinä on sijainti, suuret aidot matot ja vähän yllättävästi pihalla kasvava mänty. Männystä oli vaikeaa saada kuvaa, jossa sen upea muoto täysin erottuisi, mutta se on kuin suurikokoinen Bonsai. (Mikä paradoksi!)

Via Tribunalin ja Suurlähetystön välissä on Esplanadin puisto, jonka kukkaistutukset ovat satumaisen kauniit. Suuret kiitokset kaupungin puutarhurille, tai kuka ikinä niistä vastaakaan. Suomi 100 -teema on toteutettu upeasti.

Esplanin keväisiä Suomi 100 istutuksia

Esplanin keväisiä Suomi 100 istutuksia

DSC01557

Aisti-tuotepalkintojen voittajat 

Tässä kirjoituksessa on nautittu maku- ja näköaistimuksista ja lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä ihania, jotka osallistuitte Aisti-tuotepalkintojen arvontaan postauksessani Aistien ihanat aamut. Vastauksia tuli valtavasti ja niitä oli ihanaa lukea.

Voittajiksi Aisti-tuotepalkinnoille arvottiin Karolina Keskikallio ja Heli Heinonen – paljon onnea molemmille. Saatte sähköpostia, jossa kysytään osoitetietoja palkintojen toimittamiseksi.

 

Iloa päivään kaikille!

Hanna