Ihana viinirypälesato siirtyi oksilta purkkeihin

Mun rakkaat laventelit.

Mun rakkaat laventelit.

Kasvimaat, yrttimaat ja kaikenlainen ruuan kasvattaminen, joka vaatii jonkinlaista puurtamista puutarhassa, on minulle mahdoton paikka. En ehdi kitkeä kasvimaata, muuta puuhaa on niin paljon. Saarenmaalla meidän naapurilla, on sellainen kasvimaa, jollaista en ole nähnyt kenelläkään. Siellä kasvaa kaikkea mahdollista, paitsi rikkaruohoja. Kasvimaan hoito kuuluu isoäidille ja Leita, joka on jo 80-vuotias hoitaa hommansa pieteetillä, vaikka kasvimaa ei ole mikään pikku pläntti. Se on valtava. Ja mikä hauskinta, siitä on iloa meillekin. Jos mitä ikinä tarvitsen, olen tervetullut sen hakemaan.

Raakileet kypsyvät

Raakileet kypsyvät

Omalla pihallamme kasvaa asioita, jotka eivät tarvitse säännöllistä hoitoa. Meillä on omenapuita ja pari aika räjähtänyttä marjapensasta, jotka olivat tontilla jo, kun ostimme v.1929 rakennutun talon. Itse laitan joka kevät yrttejä ruukkuihin terassille mutta ehkä ihanin juttu on laventelit ja timjami, jotka yllättivät minut ja ovat talvehtineet jo monta vuotta. Käytän laventelia leivonnaisiin, mutta kyllä niiden paras puoli on vain olla olemassa. Katson niitä, kun juon aamukahviani ulkona ja olen yksinkertaisesti onnellinen. (Sama onnen tunne hulvahtaa ylitseni aina, kun katson Saarenmaalla villeinä kasvavia omenapuita. On jotenkin äärettömän romanttista, että jotain sellaista kuin villit omenapuut, on oikeasti olemassa.)

Pari vuotta sitten Irina, joka käy leikkaamassa pihanurmen ja hoitaa paikkaamme muutenkin poissa ollessamme, ehdotti, että hän voisi istuttaa muurin nurkalle kasvamaan viinirypäleen. No en kieltänyt! En kyllä koskaan uskonut että siitä olisi muuta iloa kuin köynnöksen kauniit lehdet. Mutta köynnös yllätti. Se kasvoi ihan hulluna ja jo ensimmäisenä vuonna siihen ilmaantui muutama terttu rypäleitä. Tänä kesänä terttuja oli oli jo aikamoinen määrä. Ja viikko sitten, kun kävimme viettämässä pienen loman siellä, keräsin mukaani ensimmäisen merkittävän viinirypälesadon.

Eikö ole hienon värisiä?

Eikö ole hienon värisiä?

Aika taiteellisiakin ne ovat!

Aika taiteellisiakin ne ovat!

Rypäletertut ovat niin kauniita! Pieniä ja tiiviitä. Rypäleet ovat pikkurillin pään kokoisia ja jokaisen sisällä on yksi siemen. Ne maistuvat ihanilta, aivan samalta kuin kaupan rypäleet, mutta ovat toivottoman pieniä ja kivi on tietysti vähän ärsyttävä niin pienessä marjassa. Ja on jotenkin hullua että joku tuollainen kasvaa siellä. Enimmäkseen olen tottunut viinirypäleisiin kaupan tiskillä.

Ja voi pojat, kuinka hauskaa oli kerätä sato! Paitsi, että satoi kyllä vettä solkenaan. Koko korillinen niitä tuli, noin neljä kiloa.

vati kukkuroillaan viinirypäleitä

vati kukkuroillaan viinirypäleitä.

Peratut viinirypäleet odottavat pääsyä kattilaan

Peratut viinirypäleet odottavat pääsyä kattilaan

Keräsin rypäleet koriin ja toin ne Suomeen. Kotona riivin rypäleet irti tertuista ja laitoin kattilaan. Tein niistä viinirypälehyytelöä.

Höyrytin mehun irti marjoista, puristin kaiken siivilän läpi ja keitin mehun hillosokerin kanssa. Ajatelkaa! Viinirypälehyytelöä omista rypäleistä. Ihanaa! Ensi vuonna laitan joukkoon tilkan portviiniä tai sherryä.

Viinirypälehyytelöä somissa pienissä purkeissa

Viinirypälehyytelöä somissa pienissä purkeissa

Tein Kesällä siellä myös viinaan säilöttyjä kirsikoita. Rommikompottia. Eli rommia, marjoja ja sokeria vuoron perään purkkiin ja kansi päälle. Toin nekin kotiin nyt ja päätin maistaa mitä niistä tuli. No ne maistuu aika tiukasti viinalta. Jotain on tehtävä. Mietin, että lisään purkkeihin roimasti sokeria ja ehkäpä tuuppaan jokaiseen purkkiin myös kanelitangon?

Hillopurkkeja joissa on sisällä rommikompottia

Rommikompottia kirsikoista.

Olen myös keitellyt ahkerasti suppilovahveropikkelsiä, joka on ihanaa juustojen kanssa. Se on erittäin makeaa ja keittämisen kanssa saakin olla tarkkana, ettei tule keittäneeksi sieninekkua.

Pienien herkkujen säilöminen on niin kivaa. Varsinkin kun Virosta saa niin kivoja lasipurkkeja. Erikokoisia ja -muotoisia ja myös pelkkiä kansia ihan kaikkia kokoja. Ja ne eivät maksa käytännössä mitään. Ostin nyt 16 pientä purkkia ja kannet niihin ja ne maksoivat yhteensä 6,90 €. Lasipurkit kuuluvatkin mun ostoslistalle aina kun käyn Saarenmaalla.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille – mietin että pitäisköhän tehdä pannari tai Italialainen mantelikakku?

Pus pus

Hanna

Ei kannata sanoa ei, koska tiedossahan voi olla seikkailu!

Olen huono vaimo. Eilen olin hyvä ja se palkittiin oitis.

Jari harrastaa enduroa ja koska on harrasteleminen ei oikein sovi hänen luonteelleen, niin hän ajaa sitä tietysti kilpaa. Ja koska kilpailla ei voi kuin voittaakseen, hän harjoittelee ja sitäkin tosissaan. Koko homma ei liity elämääni mitenkään. Olen huono vaimo enkä mene mukaan kisoihin enkä harjoituksiin. Minusta ei ole varikkohengettäreksi. En huolehdi eväistä enkä pyykistä (jota todellakin siinä lajissa piisaa) Jos pyydetään, teen eväät, mutta harvoin pyydetään.

Saarenmaa_Hanna_sumari_1

Kun ollaan Saarenmaalla, kuten nyt, on enduroprätkä aina mukana ja kun minä hyggeilen mökillä, Jari käy ajamassa. Eilen hän pyysi minut poikkeuksellisesti mukaan metsään houkuttimenaan tieto, että hän on nähnyt ihmisten noukkivan jotain kyseisessä metsässä.

Ei kiinnostanut pätkääkään lähteä sinne. Satoi vettä ja taivas oli tasaisen harmaa. Halusin jäädä mökkiin leipomaan ja hämyilemään. Ajatus vaeltamisesta sateessa, jo valmiiksi umpimärässä metsässä, oli vähintäänkin vastenmielinen.

Jari harvoin pyytää mukaansa harjoituksiin tai kisoihin, koska tajuaa että siellä ei ole minulle mitään kiinnostavaa. On kuitenkin olemassa sellainen vaara, että ajaessa käy hullusti. Silloin on hyvä, että joku on lähellä. Pidin siis suuni kiinni ja puin päälleni sateen kestävät vaatteet, otin mukaan korin ja sieniveitsen. Mietin, ettei koskaan kannata sanoa ei – koska tiedossahan voi olla seikkailu. Ikinä ei voi olla varma.

En nyt ollut kuitenkaan hilpeimmällä mielellä, kun ajoimme sateen harmaudessa kohti endurometsää. Sain vilunväreitä ja olo oli ankea. Vain ajatus siitä, että päivän liikunta tulee hoidettua metsässä samoillessa, lohdutti. En uskonut hetkeäkään löytäväni metsästä ainuttakaan suppilovahveroa tai mustaa torvisientä. Ja muiden sienien aika on auttamattomasti ohi.

Olin oikeassa. Melkein. Löysin litran suppiksia. Mutta hyvät hyssykät sentään minkä kantarellisaaliin sain! Wahoo wahoo! Niitä oli siellä aivan hulluna! Suuri ja napakoita, pieniä, keskikokoisia puhtaita ja ihania! Ja mikä metsä! Paras ikinä, koska siellä kasvoi vain harvakseltaan havupuita. Mäntyjä, kuusia ja katajia. Eli yhtään keltaisia lehtiä kätkemässä himottua saalista. Sienet loistivat keltaisina jo kaukaa paksun vihreän sammaleen ja harmaan jäkälän peittämässä maastossa.

Jäkälää ja tummia puunrunkoja - ei esteitä!

Jäkälää ja tummia puunrunkoja – ei esteitä!

Pehmeää vihreää sammalta

Pehmeää vihreää sammalta, ei puiden lehtiä peittämässä tai hämäämässä.

Suppilovahveroita

Litran verran löysin näitäkin.

Kantarelleja maastossa

Keltaista kultaa!

Kantarelleja ja käsi mittakeppinä.

SUURIA!

Seikkailulle peukku!

Seikkailulle peukku!

Keräsin tunnissa koko korillisen. Ja niin siinä siis kävi taas. Ei kannattanut sanoa ei – sain seikkailun ja uuden osoitteen tuleville sieniretkille.

Ei kannata sanoa ei, koska Ikinä ei voi olla varma… Tämä ajatus on vienyt minua eteenpäin koko elämäni ajan. Se on hämmentävää. Ihmisethän suunnittelevat ja pohtivat mitä tekevät ja mihin pyrkivät. Minulle ehdotetaan asioita ja sanon usein kyllä. Lähden juttuihin mukaan ja katson mitä tapahtuu. Siten perustin PR-toimiston, siten ajauduin TV-uralle joka taas on vienyt minua vaikka miten ihmeellisiin juttuihin. Samalla lailla aloin kirjoittaa blogeja. Ja tässä mä nyt istun Saarenmaalla ja alan kohta perkaamaan elämäni suurinta kantarellisaalista. Pieniä ja isoja juttuja tapahtuu, kun sanoo joo.

 

Kyllä!

♥️

Hanna

 

 

 

Voiko touhu olla lepoa lomalla?

Päivät Saarenmaalla ovat aivan täynnä tapahtumaa. Tultiin tänne viikko ennen juhannusta ja mukana tuli yksi tyttäristämme, kun hän lähti, tulivat ihanat juhannusvieraat ja vielä seuraavana päivänä toinen tytär. Sitten lähtivät vieraat ja parin päivän päästä tytär. Joka päivä ollaan tehty kaikkien kanssa pitkiä ihania pyörälenkkejä pitkin poikin Saarenmaata ja on ollut hirvittävän kivaa. Pyörällä näkee paikkoja eri tavalla, kuin auton kyydistä. Sitä paitsi on ihanaa liikkua.

Tänään aurinko paistoi ensimmäistä kertaa heti aamusta kuumasti. Lehtikään ei liikahtanut, oli tyyntä ja aivan hiljaista. Olimme tällä kahden ja olimme päättäneet tehdä reilun kolmenkymmenen kilometrin pyörälenkin.

Maisemissa ei ole valittamista!

Maisemissa ei ole valittamista!

pitkätukkalehmät laiduntaa tuolla rannassa! Ne on niiiin ihania. Siis onko se nyt highland cattle eli ylämaan karjaa?

pitkätukkalehmät laiduntaa tuolla rannassa! Ne on niiiin ihania. Siis onko se nyt highland cattle eli ylämaan karjaa?

Heräsin myöhään, vasta puoli kymmenen. Istuimme aamukahvilla ulkona auringossa ja ajattelin, etten lähde mihinkään. Jään makaamaan aurinkoon, lukemaan kirjaa ja lakkaamaan varpaankynsiä. Houkutus oli valtava!

Inhoan sääkeskusteluja. Vanhempani puhuivat aina säästä ja kommentoivat TV:n (kuka muistaa Erkki Harjaman?) sää ennustuksia ja olivat aina vihaisia, kun ne eivät menneet nappiin. Totesin silloin, että sää ratkeaa hyvin, kun laittaa nokkansa ulos ovesta ja katsoo. Mieheni sen sijaan on oikea sääguru, jo työnsä tähden kiinnostunut säästä ja tietää yleensä mitä on tulossa. Hän sanoi, että älä jää kotiin. Täällä tulee olemaan pilvistä, mutta siellä missä poljetaan paistaa aurinko.

Aurinko paistoi koko reissun ajan . - sen näkee naamastakin!

Aurinko paistoi koko reissun ajan . – sen näkee naamastakin!

Niinpä pakkasimme pyörät mieheni autoon ja minä hyppäsin prätkän selkään, vaan huvin vuoksi ja ajoimme Kuresaareen. Siellä hylkäsimme auton ja prätkän ja  lähdimme polkupyörillä matkaan. Ja tiedättekö mitä! Mieheni oli suunnitellut reitin niin, ettemme joudu polkemaan varjossa, vaan katsonut sopivimman ajan ja suunnan, niin aurinko paistoi koko ajan tien suuntaisesti! Oh la laaa!

Ensin moottoripyörällä Kuresaareen. Siellä vasta polkupyörän selkään.

Ensin moottoripyörällä Kuresaareen. Siellä vasta polkupyörän selkään.

Lähdimme ajamaan siinä puolen päivän tietämissä ja heti alkoi olla nälkä, kuten retkellä aina. Poljimme ehkä seitsemän kilometriä ja pysähdyimme syömään lounasta Nasva-joen venekerholle. Hämmästykseni oli melkoinen, kun ravintolan salissa oli neljä Eero Aarnioin suunnittelemaa Konjakkituolia. Paitsi etten ole varma ovatko ne aidot. Tuntuivat jämäkiltä ja kunnollisilta, enkä silmämääräisesti erottanut mitään epäaitoa niissä. En vain koksaan ole nähnyt tai kuullut että niitä olisi tehty myös mustina. Jännittävää – mutta kiva oli ympäristö ja hyvää oli palvelu. Söimme täytetyt kanafileet, riisiä ja mehevää porkkanaraastetta lounaslistalta ja joimme päälle (erittäin hyvät) cappuccinot. Hinta kahdelta yhteensä 12 €. Jatkoimme matkaa auringossa polkien. Kun oli aika kääntyä, teimme sen leirintäalueen kioskilla, josta ostimme kahvit. Makasimme hetken siinä laiturilla auringossa ja sitten taas matka jatkui pitkin hienoa ja tasaista pyörätietä.

Onko Aarniot eller inte?

Onko Aarniot eller inte?

Tuolla ollaan nyt - kohta jo muualla!

Tuolla ollaan nyt – kohta jo muualla!

Olimme varanneet hieronnat Georg Ots Spa-hotellista ja suoraan pyörän selästä menimme hierottavaksi. Aivan mielettömän ihanaa. Taisin nukahtaa siihen… Oli pakko herätellä itsensä ja niinpä menin uimaan hotellin altaaseen. Sitten vaatteet päälle ja tarkistamaan Kuresaaren huvivenesataman ravintola, jota joku oli kehunut meille. Surkea esitys – ei jatkoon. Lättyannos oli kyllä mainio – kuten yleensäkin täällä.

Lättyjä ja mustikkajäätelöä. En tiedä mitä toi keltainen jäde on, kun en maistanut. Annos oli mieheni  jälkiruoka. Mä en juuri jälkkäreitä syö.

Lättyjä ja mustikkajäätelöä. En tiedä mitä toi keltainen jäde on, kun en maistanut. Annos oli mieheni jälkiruoka. Mä en juuri jälkkäreitä syö.

Hieronnan jälkeen sauna ja uinti tuntui hyvältä.

Hieronnan jälkeen sauna ja uinti tuntui hyvältä.

Kotimatka taittui taas moottoripyörällä ja kotona olimme kahdeksalta illalla. Ihana päivä! Tekemällä lomasta tulee isompi. Lepoa on niin monenlaista. Vaihtelu on lepoa myös. Lepoa arjesta. Nyt Jari lepäilee ajamalla nurmikkoa ja minä taidan keittää iltateet.

Huomenna taas uudet kujeet!

♥️

Hanna