Voiko touhu olla lepoa lomalla?

Päivät Saarenmaalla ovat aivan täynnä tapahtumaa. Tultiin tänne viikko ennen juhannusta ja mukana tuli yksi tyttäristämme, kun hän lähti, tulivat ihanat juhannusvieraat ja vielä seuraavana päivänä toinen tytär. Sitten lähtivät vieraat ja parin päivän päästä tytär. Joka päivä ollaan tehty kaikkien kanssa pitkiä ihania pyörälenkkejä pitkin poikin Saarenmaata ja on ollut hirvittävän kivaa. Pyörällä näkee paikkoja eri tavalla, kuin auton kyydistä. Sitä paitsi on ihanaa liikkua.

Tänään aurinko paistoi ensimmäistä kertaa heti aamusta kuumasti. Lehtikään ei liikahtanut, oli tyyntä ja aivan hiljaista. Olimme tällä kahden ja olimme päättäneet tehdä reilun kolmenkymmenen kilometrin pyörälenkin.

Maisemissa ei ole valittamista!

Maisemissa ei ole valittamista!

pitkätukkalehmät laiduntaa tuolla rannassa! Ne on niiiin ihania. Siis onko se nyt highland cattle eli ylämaan karjaa?

pitkätukkalehmät laiduntaa tuolla rannassa! Ne on niiiin ihania. Siis onko se nyt highland cattle eli ylämaan karjaa?

Heräsin myöhään, vasta puoli kymmenen. Istuimme aamukahvilla ulkona auringossa ja ajattelin, etten lähde mihinkään. Jään makaamaan aurinkoon, lukemaan kirjaa ja lakkaamaan varpaankynsiä. Houkutus oli valtava!

Inhoan sääkeskusteluja. Vanhempani puhuivat aina säästä ja kommentoivat TV:n (kuka muistaa Erkki Harjaman?) sää ennustuksia ja olivat aina vihaisia, kun ne eivät menneet nappiin. Totesin silloin, että sää ratkeaa hyvin, kun laittaa nokkansa ulos ovesta ja katsoo. Mieheni sen sijaan on oikea sääguru, jo työnsä tähden kiinnostunut säästä ja tietää yleensä mitä on tulossa. Hän sanoi, että älä jää kotiin. Täällä tulee olemaan pilvistä, mutta siellä missä poljetaan paistaa aurinko.

Aurinko paistoi koko reissun ajan . - sen näkee naamastakin!

Aurinko paistoi koko reissun ajan . – sen näkee naamastakin!

Niinpä pakkasimme pyörät mieheni autoon ja minä hyppäsin prätkän selkään, vaan huvin vuoksi ja ajoimme Kuresaareen. Siellä hylkäsimme auton ja prätkän ja  lähdimme polkupyörillä matkaan. Ja tiedättekö mitä! Mieheni oli suunnitellut reitin niin, ettemme joudu polkemaan varjossa, vaan katsonut sopivimman ajan ja suunnan, niin aurinko paistoi koko ajan tien suuntaisesti! Oh la laaa!

Ensin moottoripyörällä Kuresaareen. Siellä vasta polkupyörän selkään.

Ensin moottoripyörällä Kuresaareen. Siellä vasta polkupyörän selkään.

Lähdimme ajamaan siinä puolen päivän tietämissä ja heti alkoi olla nälkä, kuten retkellä aina. Poljimme ehkä seitsemän kilometriä ja pysähdyimme syömään lounasta Nasva-joen venekerholle. Hämmästykseni oli melkoinen, kun ravintolan salissa oli neljä Eero Aarnioin suunnittelemaa Konjakkituolia. Paitsi etten ole varma ovatko ne aidot. Tuntuivat jämäkiltä ja kunnollisilta, enkä silmämääräisesti erottanut mitään epäaitoa niissä. En vain koksaan ole nähnyt tai kuullut että niitä olisi tehty myös mustina. Jännittävää – mutta kiva oli ympäristö ja hyvää oli palvelu. Söimme täytetyt kanafileet, riisiä ja mehevää porkkanaraastetta lounaslistalta ja joimme päälle (erittäin hyvät) cappuccinot. Hinta kahdelta yhteensä 12 €. Jatkoimme matkaa auringossa polkien. Kun oli aika kääntyä, teimme sen leirintäalueen kioskilla, josta ostimme kahvit. Makasimme hetken siinä laiturilla auringossa ja sitten taas matka jatkui pitkin hienoa ja tasaista pyörätietä.

Onko Aarniot eller inte?

Onko Aarniot eller inte?

Tuolla ollaan nyt - kohta jo muualla!

Tuolla ollaan nyt – kohta jo muualla!

Olimme varanneet hieronnat Georg Ots Spa-hotellista ja suoraan pyörän selästä menimme hierottavaksi. Aivan mielettömän ihanaa. Taisin nukahtaa siihen… Oli pakko herätellä itsensä ja niinpä menin uimaan hotellin altaaseen. Sitten vaatteet päälle ja tarkistamaan Kuresaaren huvivenesataman ravintola, jota joku oli kehunut meille. Surkea esitys – ei jatkoon. Lättyannos oli kyllä mainio – kuten yleensäkin täällä.

Lättyjä ja mustikkajäätelöä. En tiedä mitä toi keltainen jäde on, kun en maistanut. Annos oli mieheni  jälkiruoka. Mä en juuri jälkkäreitä syö.

Lättyjä ja mustikkajäätelöä. En tiedä mitä toi keltainen jäde on, kun en maistanut. Annos oli mieheni jälkiruoka. Mä en juuri jälkkäreitä syö.

Hieronnan jälkeen sauna ja uinti tuntui hyvältä.

Hieronnan jälkeen sauna ja uinti tuntui hyvältä.

Kotimatka taittui taas moottoripyörällä ja kotona olimme kahdeksalta illalla. Ihana päivä! Tekemällä lomasta tulee isompi. Lepoa on niin monenlaista. Vaihtelu on lepoa myös. Lepoa arjesta. Nyt Jari lepäilee ajamalla nurmikkoa ja minä taidan keittää iltateet.

Huomenna taas uudet kujeet!

♥️

Hanna

 

Ruokokattoja, kukkamattoja ja tonneittain kalaa

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Olisin toden totta voinut jäädä Saarenmaalle nauttimaan keväästä! Sen sijaan tulin kotiin keskelle remonttia, joka ahdistaa. Se ahdistaa siksi, että joudun koluamaan nurkkia ja kaappien perukoita ja ne kaikki ovat täpö täynnä tavaraa. (Onneksi eilen oli äitienpäivä, joka oli ihanista ihanin.)

Kevään orastavassa vihreydessä kävelyllä Carolinan kanssa

Kevään orastavassa vihreydessä kävelyllä Carolinan kanssa

Mutta Saarenmaalle lähden kohta uudelleen. Kevät oli siellä jo pitkällä. Luonnon voima tuntuu käsittämättömältä. Taivas pieksi alkuviikosta vuoron perään rakeita ja lunta. Jäätävästä kylmyydestä huolimatta hennot kukat reväyttivät terälehtensä selkosen selälleen ja loistavat auringonkeltaisina mattoina, kuin sanoakseen, että aivan sama, valo voittaa aina. (Se kannattaa itsekin painaa visusti mieleen.)

Saarenmaa on noin 100 km Helsinkiä etelämpänä, mutta luonto on kovin erilainen. On paljon luonnonkukkia, joita en ole koskaan nähnyt Suomessa ja tuttuja kukkia taas on paljon suurempina kasvustoina kuin meillä.

Nyt lehtojen ja pihamaiden nurmet loistavat keltaisina sekä keltavuokoista että mukulaleinikeistä. Näky on huikea!

Mukulaleinikkejä

Mukulaleinikkejä

Keltavuokko - aivan kuin valkovuokko paitsi keltainen

Keltavuokko – aivan kuin valkovuokko paitsi keltainen

Keltavuokko ja mukulaleinikki

Keltavuokko ja mukulaleinikki

Toinen Saarenmaan erityispiirre on ruokokattoiset talot. Kun ostimme oman, vuonna 1923 rakennetun talomme, sen vanha ja vaurioitunut ruokokatto oli suojattu asbestilevyillä, joiden alla oli vain jäämiä entisestä ruokokatosta. Teetimme sekä taloon, että pihalla ilman kattoa ja lattiaa olleeseen vanhaan talliin upeat uudet ruokokatot. Kun ne rakennetaan, ruoko on kullankeltaista, mutta muutamassa vuodessa siitä kauniisti tummaa.

Meidän talli. Katonharja on uusittu viime kesänä ja on siksi vielä kullan vaalea. Talon hirret on tammea.

Talvella kerätyt kaislat niputetaan kevyen "koneen" avulla samankokoisiksi nipuiksi. Olkikatto on noin 30 cm paksu ja sen lämmöneristyskyky on huima.

Talvella kerätyt kaislat niputetaan kevyen ”koneen” avulla samankokoisiksi nipuiksi. Olkikatto on noin 30 cm paksu ja sen lämmöneristyskyky on huima.

Ruoko eli kaisla (en osaa tarkemmin määritellä mikä kaislalaji) leikataan talteen talvella, kun meri on jäässä ja jäällä on helppo liikkua. Ruo’oista tehdään keskenään samankokoisia nippuja, jotka viedään katolle, jossa ne avataan ja asetetaan kattoruoteiden päälle leikkauspinta alaspäin kerroksittain. Lopputuloksena on katto, joka eristää ääntä ja lämpöä erinomaisesti ja on tavattoman kaunis. Sen sanotaan kestävän 60 vuotta, mutta katon harja on uusittava 10 vuoden välein. Harjalla ruo’ot asetellaan harjan suuntaisesti ja kiinnitetään paikoilleen katajakalikoilla, jotka kiinnitetään toisiinsa katajavitsoilla.

Kun matkattiin Eckerön m/s Finlandialla Tallinnaan, juttelin laivan henkilökunnan kanssa ruuasta. Keskustelu alkoi kakuista. Ja sain kuulla kiinnostavasta raejuusto-kirsikka kakusta. Reseptiä en mistään löytänyt, mutta näin kaupassa sellaisen ja koska vietin Saarenmaalla synttäreitäni, leivoin sellaisen! Se oli älyttömän hyvää.

Mun synttärikakku! raejuusto-kirsikkakakku.

Mun synttärikakku! raejuusto-kirsikkakakku.

Mutta mitä siellä laivalla syödään? Pääsin laivan keittiöön keittiöpäällikkö Joakim Blomqvistin mukaan. Hän, sekä Tuomas Sillanpää ovat kehittäneet laivan buffan herkulliset menut, jotka vaihtuvat kuusi kertaa vuoden aikana.

laivan keittiö on tehokas ja koko ajan käytössä.

laivan keittiö on tehokas ja koko ajan käytössä.

m/s Finlandian ruoka tehdään alusta asti itse.

m/s Finlandian ruoka tehdään alusta asti itse.

Hrrrrr - jääkaapissa - yhdessä monista - on kylmä. Täällä on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

Hrrrrr – jääkaapissa – yhdessä monista – on kylmä. Täällä on mm. gluteenittomia karjalanpiirakoita.

Keväinen menu on raikas ja siinä on käytetty paljon kasviksia.

Keväinen menu on raikas ja siinä on käytetty paljon kasviksia.

m/s Finlandian ravintolasali on viihtyisä.

m/s Finlandian ravintolasali on viihtyisä.

Nyt on menossa kevätmenu, joka vaihtuu pian kesämenuun. Raaka-aineissa suositaan lähiruokaa ja menuissa sesonkiajattelua. Kaikki ruoka tehdään alusta asti itse laivan omassa keittiössä suurella sydämellä. Oma suosikkini, murea ja maukas lammaspata, muhii laivan uunissa kymmenen tuntia. Sen salaisuus on suolan sijasta käytetyt mustat oliivit, jotka tuovat padalle syvän herkullisen aromin. Eniten laivalla kuitenkin syödään kalaa ja äyriäisiä. Lohta syödään vuodessa yli 20 tonnia. Juustoa popsitaan 40 tonnia, perunaa 42 tonnia, pekonia yli 13 tonnia ja mansikoitakin menee lähes tonni. Määrät ovat huikeita. Laivalla matkustajat nauttivat hyvästä ruuasta mennen tullen ja ruokaa valmistetaan koko ajan. Kiirettä riittää siis keittiössä. Vain kakut ja muut leivonnaiset tulevat muualta, koska laivassa ei ole leipomoa. Keittiöhenkilökunta myös siirtää kaiken ruuan laivan kylmätiloihin ja sieltä edelleen keittiöön ja valmistuksen jälkeen ravintolasaliin. Kovin fyysinen työ, siksikin on hienoa, että sitä tehdään rakkaudella meille herkkusuu matkustajille!

Tulipas nälkä….

♥️

Hanna

 

Loma Saarenmaalla ja matkavinkit

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Ruokokatot kuuluvat Saarenmaan maisemaan

Ruokokatot kuuluvat Saarenmaan maisemaan

Saarenmaa on ihmeellinen satumaa. Rakastan Saarenmaan luontoa, maisemia, kasveja, ihmisiä ja laiduntavialehmiä ja hevosia. Rakastan sen teiden varsilla kukkivia viiliomenapuita, sen äänettömyyttä ja syvää pimeyttä marraskuun ja alkukevään öinä, jolloin tähdet loistavat kirkkaina sysimustaa taivasta vasten. Saarenmaa on elämys, joka kannatta kokea.

Menimme viettämään vähän pidennetyn pääsiäisloman mökillemme. Ajoimme auton Eckerölinen  m/s Finaldiaan keskiviikkona iltapäivällä. Jo matkan teko perille on lomaa.

Kaksi ja puoli tuntia istuimme laivassa, söimme buffetissa kaikessa rauhassa ja nautimme hyvästä ruuasta, teimme vähän ostoksia ja loppumatkan istuimme loungessa ja suunnittelimme ensi kesän aikatauluja ja lähetimme viimeiset töihin liittyvät sähköpostit.

m/s Finlandia odottaa meitä kita ammollaan!

m/s Finlandia odottaa meitä kita ammollaan!

Syömään! Buffet on ihana ja sen menu vaihtelee sesongin mukaan. Lihapullatkin on laivalla itse pyöriteltyjä. Ei mitään eineshommia täällä

Syömään! Buffet on ihana ja sen menu vaihtelee sesongin mukaan. Lihapullatkin on laivalla itse pyöriteltyjä. Ei mitään eineshommia täällä

Alkupalat

Alkupalat

Pääruoka

Pääruoka

Ah juustoja!

Ah juustoja!

Näitä en enää jaksanut...

Näitä en enää jaksanut…

 

vielä muutama sähköposti ja sitten alkaa loma

vielä muutama sähköposti laivan loungessa ja sitten alkaa loma. Matkavaatteet on jo vaihdettu päälle. (tulin laivaan suoraan tanssitreeneistä hameessa)

Matka Tallinnan satamasta Virtsun satamaan kestää tunnin ja kolme varttia. Siellä auto ajetaan lauttaan, jolla päästään 25 minuutissa Muhun saarelle, josta johtaa pitkä maasilta Saarenmaalle. Kuresaareen, joka on Saarenmaan ainoa kaupunki, on matkaa 75 km.

Kun olemme Kuivastussa, on kiire ja stressi jäänyt taakse.

Millainen on Saarenmaa? Litteä, ei mäkiä. Paljon lehmiä, katajia, luonnonkukkia ja ystävällisiä ihmisiä. Pieniä puutaloja joiden pihoilla on suuret kasvimaat ja valtavasti kukkia ja hyvin leikattuja hedelmäpuita. Se on vastakohtia täynnä. Rapistuneita taloja ja kalliita autoja. Tori jossa vanhat mummot myyvät upeita käsitöitä ja huippumoderneja marketteja, joissa asiakas hoitaa kassan työt itse. Kauppojen valikoima on posketon. Sieltä saa mitä tahansa. Kuresaaressa voi myös viedä auton merkkihuoltoon, joka on huomattavasti edullisempi kuin kotimaassa.

Oma piha kukki jo!

Oma piha kukki jo!

Tulimme perille illalla ja naapuri oli avannut pihaportin meille valmiiksi. He ovat hyvin rakkaita ystäviä ja he tietävät, kun tulemme mökille. Ilman naapureitamme elämä mökillä ei olisi niin ihanaa kuin se on. He ovat huippuperhe ja ovat auttaneet meitä monissa asioissa.

Torstai aamu oli autuaan hidas ja vasta puolilta päivin lähdimme Kuresaareen ruokaostoksille ja syömään lounasta. Mutta tärkein tehtävä oli olla Kirsikkaa ja Tuukkaa vastassa, jotka tulivat Kuresaareen bussilla Tallinnasta. Kuresaareen pääsee siis tosi näppärästi myös bussilla.

koluan antiikkikaupat joka kerta kun olen Kuresaaressa. Kerään erilaisia kauniita laseja

koluan antiikkikaupat joka kerta kun olen Kuresaaressa. Kerään erilaisia kauniita laseja

Ilta meni leppoisasti ruokaa tehdessä ja höpötellessä. Koska ilma oli jäätävän kylmä, teimme illalla vain pienen kävelyn kylätiellä.

Perjantaina pakattiin sitten fillarin pakettiautoon Jarin prätkän viereen ja ajettiin toiselle laidalle saarta. Jari meni ajamaan enduroa ja me jatkoimme Kisun ja Tuukan kanssa Saaren länsirannalle Ninaseen. Otimme pyörät ja ajelimme rantaa pitkin, keräsimme kiviä ja fiilistelimme kevättä.

Kotimatkalla kävimme kyläkaupassamme, jota pitää ihana Katrina. Kaupassa on kaikki tarpeellinen ja kaikkea kivaa ekstraa kuten käsintehtyjä upeita leikkuulautoja, villasukkia ja lapasia. Plus värillistä vessa- ja talouspaperia, joita hamstraan. Hamstraan myös Fairyä viiden litran kanisterissa ja puurohiutaleita. Sekä joskus erikoisia viinoja! Nyt ostin kultaista votkaa, joka on lääke!

Kyläkaupan valikoimaa

Sandlan kyläkaupan valikoimaa

Ohutta näkkäriä ja leikkuulauta tuliaisiksi kyläkaupasta

Ohutta näkkäriä ja leikkuulauta tuliaisiksi kyläkaupasta

oi oi miten hyvää

oi oi miten hyvää

Evelyn Ilves on ex presidentin ex rouva ja tässä on hänen leipänsä. Perunaa ja ruista

Evelyn Ilves on ex presidentin ex rouva ja tässä on hänen leipänsä. Perunaa ja ruista

Evelynin leipä ilman kääreitä. Hyvää!

Evelynin leipä ilman kääreitä. Hyvää!

Lääkettä lähikaupasta

Lääkettä lähikaupasta

Kuresaaren Selverissä meininki on aika modernia! Ostokset "tassutetaan" itse

Kuresaaren Selverissä meininki on aika modernia! Ostokset ”tassutetaan” itse

Gourmet!

Gourmet!

Jos haluaa kokea Saarenmaan, kannattaa varata aikaa vähintään neljä päivää. Kahtena päivänä matkustetaan, joten on kivaa, että on myös kaksi kokonaista päivää aikaa olla perillä. Kuresaaressa kannattaa käydä pellavaa myyvässä Teaspon kaupassa, torilla, antikkikaupoissa ja piispanlinnassa. Spa-hoitoja saa yksinkertaisimmin hotelleista, mutta yksityiset hoitolat ovat edullisempia. Kuresaaren oopperajuhlat ovat mahtava elämys, jota suosittelen lämpimästi.  Jos tulee omalla autolla, kannattaa ajaa ainakin yhteen niemenkärkeen Sörveen, Pangalle tai Ninaseen. Parhaat ja oikeastaan ainoat ravintolat ovat Kuresaaressa. Go Span ravintola on äänestetty Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Siellä tarjotaan fine dining -ruokaa kohtuulliseen hintaan. Castellossa on hyvä ja iloinenpalvelu ja erinomainen ruoka ja pizzat. La Perla on ollut kantapaikkamme kymmenen vuotta, mutta nyt Castello on ottanut sen paikan sydämissämme hyvän ruuan, palvelun ja kohtuullisten hintojen vuoksi.

Pyörät mukaan ja menoksi!

Pyörät mukaan ja menoksi!

Kisu ja Tuukka Tagarannalla eli Ninasessa

Kisu ja Tuukka Tagarannalla eli Ninasessa

Rakastan tätä rantaa!

Rakastan tätä rantaa!

Meren hiomat kivet ovat täynnä fossiileja

Meren hiomat kivet ovat täynnä fossiileja

Suosittelen asumista Kuresaaressa, enkä niinkään jossain kauempana, ellei ole retkeilemässä. Kaupungilla on kiva kävellä ja katsella taloja ja pihoja. kauempana sijaitsevat retkeilymajat ja vastaavat ovat kyllä middle of nowere.

Kuresaaren nähtävyydet löytyvät hyvin täältä  ja parhaat hotellit täältä Oma suosikkini on Go Spa, siellä on jopa uima-allas ulkona, hyvät spa-hoidot ja loistava ravintola. Kuresaaressa kaikki on kävelymatkan päässä, joten kakkien linkin hootellien sijainti on hyvä. Rose spa on aivan Kuresaaren keskustassa. Suuri osa hotellien henkilökunnasta puhuu auttavasti suomea, mutta englantia puhutaan eniten. 

Kuresaaren keskutaa

Kuressaaren keskustaa.

Noiden talojen välistä mennään Kuressaaren torille

Noiden talojen välistä mennään Kuressaaren torille

Kotimatka alkoi varhain tiistaina ja kuten joka kerta, kyyneleet silmissä. Se on ihme juttu, mutta ei sieltä tahtoisi lähteä pois. Tein töitä autossa koko matkan ja kun pääsimme ajamaan m/s Finladian kitaan sisään, olin aivan valmis retkottamaan tylsänä loungen lepotuolissa kotiin saakka.

Eckerön henkilökunnalla on kyllä annettava kymmenen pistettä. On hirveän mukavaa ajaa laivaan, kun kaikki siellä liikennettä ohjaavat ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä. Ja sama ilo jatkuu alusta loppuun saakka ravintoloissa ja kaupoissa myös. Se tekee matkanteosta ilon. Aloin suunnitella tulevia syntymäpäiviäni. Jospa saisin houkuteltua joukon ystäviäni kanssani päiväristeilylle Tallinnaan? Varattaisiin kabinetti Loungesta ja aloitettaisiin pirskeet jo laivassa?

Ihanaa viikonloppua ja hyviä matkasuunnitelmia Saarenmaalle! Eiks niin!

Hanna