Lämpimät ihmiset ja huippubrändi Oulusta

Tuotteella täytyy olla tarina. Tämä on väittämä, jonka saa kuulla monessa tilanteessa. Brändit ja tuotteet halutaan tuoda lähelle ihmistä tarinoilla, joihin voi kiinnittyä. Tuotteelle tulee taustaa. Mutta kuinka ne tarinat ovatkaan niin usein päälle liimattuja, sokeroituja, mehustettuja ja leivottuja! Ne romantisoidaan ja kirjoitetaan esitteisiin. Päämääränä on tehdä tuote halutummaksi ja myydä lisää. En oikein jaksa niitä tarinoita.

Sen sijaan, kun tuotteen takana on ihminen ja hänen aito tarinansa minä sulan ja olen aseeton.

Sateen piiskatessa tänä aamua armottomasti Helsingin Esplanadia, avattiin sen varrella Balmuirin Brand Store, sattumalta parahiksi yrityksen kymmenenvuotis syntymäpäivän kunniaksi. Balmuirin omistavat Heidi ja Juha Jaara, aviopari ja kahden pienen lapsen vanhemmat Oulusta.

Heidi ja Juha Jaara

Heidi ja Juha Jaara

Balmuirin tuotteet ovat ihania ja ylellisiä huiveja, shaaleja, torkkupeittoja, keeppejä mohairista, alpakasta, kašmirvillasta, pellavasta silkistä ja villasta. Lierihattuja, hansikkaita, lompakoita ja pikkulaukkuja. Sisustukseen laseja ja pientavaraa, kynttilöitä ja kodintekstiilejä mm. luksus lakanoita pellavasta ja huippulaatuisesta puuvillasta.

Balmuir_espa

 

Balmuir_2

Lehdistölle oli tarjolla aamupalaa.

Lehdistölle oli tarjolla aamupalaa.

Punainen hattu! oikea herkupala!

Punainen hattu! oikea herkupala!

Mohairista kudottujen kaulaliinojen värejä.

Mohairista kudottujen kaulaliinojen värejä.

Kupu tuoksuvan kynttilän päällä on loistava idea - tuoksua vain rajoitetusti!

Kupu tuoksuvan kynttilän päällä on loistava idea – tuoksua vain rajoitetusti!

Kun kuuntelin tämän aamun lehdistötilaisuudessa Heidin ja Juhan puheita kaikesta mitä he tekevät ja miten, oli ihoni vähän väliä kananlaihalla.

Aivan samalla tavalla, kun aidot materiaalit ovat minusta parasta, niin ovat myös aidot ihmiset. Senhän kuulee ja vaistoaa jos ihminen yrittää olla vähän enemmän ja esittää jotain muuta kuin on. Kun tuotteiden takana on aidot ihmiset ja heidän aidot tarinansa ei mainostoimiston viilaamaa tarinaa tuotteiden taakse tarvita.

Heidin tarinaan kuuluu ensin kovaa työtä raastavan huonossa työilmapiirissä Nokiassa. Samaan aikaan alkaa päässä kehittyä unelma omasta yrityksestä. Se piirtyy paperille ja kehittyy, kunnes siitä tulee totta ja Balmuir syntyy. Juha tekee päivät työtä toisaalla, illat ja yöt kuuluvat yhteiselle yritykselle. Yritys alkaa kasvaa ja samalla kasvaa perhe – täysin yllättäen, kun jo oltiin jätetty toive omista lapsista taakse. Tuotteita myydään jo 70 maassa. Lopulta avataan oma liike, Balmuir Brand Store Esplanadille. Paikasta on unelmoitu vuosia, mutta huonompi paikka ei ole tullut kysymykseen. Samalla tapahtuu suurta kasvua oman pään sisällä ja kaikki hyvä mitä opitaan, tuodaan myös työntekijöiden hyväksi. Matkan varrella Juha on jo jättänyt muut työt ja on kokonaan mukana Balmuirissa.

Balmuir_siniset

Balmuir_huivit

Balmuir_keepit

 

balmuir_nahka

DSC02739

Koko yrityksen henkilökunta on ollut mukana luomassa uutta myymälää. Jokainen työntekijä on puheissa arvokas ja arvostettu. Niinhän puheissa usein tietysti on, mutta nyt ei ole kysymys vain pelkistä puheista. Kysyn Heidiltä vaikuttaako hänen aikanaan Nokiassa kokemansa työilmapiiri siihen, kuinka he johtavat nyt omaa yritystään. Vastaus on vahva kyllä. Kun on kokenut huonoa henkilöstöpolitiikkaa, tietää varmasti, miten ei ainakaan menesty.

Balmuir haluaa kasvaa edelleen ja kasvu löytyy Suomen rajojen ulkopuolelta. Seuraavaksi mukaan tuoteperheeseen tulevat nahkalaukut. Nahka niihin ostetaan samalta tuottajalta josta Chanel ostaa nahan. Asian voisi ohittaa toteamalla vain ahaa, mutta asia ei ole niin yksikertainen. Norjalainen maailman hienointa lampaan nahkaa myyvä yritys ei myy kaikille. Ostajan täytyy täyttää tietyt kriteerit. Olla tuotteen arvoinen. Samoin on Balmuirin laita – hekään eivät myy tuotteittaan joka paikkaan. Ostajan täytyy täyttää oikeat laatuvaatimukset. Niin se on minullakin. Ostan mieluiten korkealuokkaisia tuotteita, joiden takana on aidot ihmiset sekä arvot joille voin nostaa hattua.

Hanna

♥️

Balmuir_helsinki

Taistelu mystisen hajun poistamiseksi ja pari sisustusvinkkiä kylppäriin

IMG_9270 (1)Loman ensimmäiset tylsät säät! Mutta ei se mitään, tulivat tänne juuri sopivasti, sillä mökissä on kaaos! Periaatteenani on, että jos aurinko paistaa, olen ulkona. Samaan aikaan, kun aurinko on paistanut ja olen grillannut nahkaani valumalla epämääräisissä asennoissa riippumatossa kirja kädessä. Olen kuitenkin samalla tehnyt mökissä suursiivousta. ikään kuin pätkätöinä.  Pilvi – siivousta – aurinko – löhöilyä on ollut periaatteena. Ja löhöilyä on kyllä kertynyt mittava määrä.

Aurinkoa - ei siis siivousta!

Aurinkoa – ei siis siivousta!

Täällä ei ole paljon tavaraa, mutta turhuuksia on silti kertynyt nurkkiin. Olen tyhjentänyt aina yhden paikan kerrallaan, kunnes pääsin varastohuoneeseen, jossa säilytetään oikeastaan kaikki. Eilen oli jo vähän pilvinen sää, mutta oli ihanan lämmintä. Kannoin varastosta ulos kaiken, jonka luovutan pois. Asettelin kamat kivasti puutarhapöydälle ja ajattelin pyytää naapurin katsomaan, jos he haluaisivat jotain juttuja itselleen. Lähdin reippaasti ovesta pihalle vain todetakseni, että oli alkanut kaatosade! Olkikatto on siitä vekkuli, ettei sade kuulu koskaan sisälle. Täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. No mitäpä muuta kuin hirveällä vauhdilla kamat ovesta sisään turvaan. Nyt se kaaos lepää tuossa ja odottaa, että pakkaan ne johonkin tai teen jotain muuta järkevää niille. Mutta yhtä kaikki – kaaos on ja pidän siitä, koska kohta kaikki on siistimpää kuin ikinä.

Olen jynssännyt mökin kaikki nurkat. Mutta yksi paikka oli aivan mahdoton. Toinen vessamme. Siellä oli outo tuoksu. En tunnistanut sitä, ja kuten ehkä joku teistä tietää, olen ollut migreenin riivaamana ja silloin hajuaistini on aivan erityisen herkkä. Ei ainoastaan kohtauksen aikana, vaan kauan ennen ja jälkeenkin. Olen nuuhkinut ja kuurannut sitä vessaa mielipuolisesti saamatta aikaan tyydyttävää tulosta. Vieraitakin oli ja hävetti se haju, mutta en sanonut mitään. Vein sinne Lampe Bergerin viemään hajua pois ja sen se tekikin, mutta se riivattu haju palasi aina takaisin. Päättelin, että hajun on tultava jostain esineestä, joka on vessassa. Poistin kaiken. Myös pyyhkeet ja maton. Suljin myös lavuaarin tulpalla. Ei apua. Lopulta siirsin pois kaikki 8 rullaa vessapaperia, jotteivät ne kastu, koska päätin pestä vessan seinät. Lattia ja kalusteet oli jo hoidettu tietysti. Tämän tehtyäni aurinko kutsui minua ja jätin seinän pesu hommat odottamaan pilvistä hetkeä.

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Vinkkinä vessapaperirullateline. Toinen vessamme on samassa tulassa kuin suihku. Vessapaperit on katajakepissä ja pyyhkeet kuivuvat rustiikilla telineellään

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Hylly on näppärä. Ei täällaiseen mökkiin sovi valmiskalusteet. Hyllyllä seisovat kiharoitteni varmistajat joita ilman en kyllä tule tosiaankaan toimeen!

Pilvi saapuikin, kuten elämässä aina tapahtuu. (Huomaa filosofinen ote) Ojentelin aurngosta lämpimiä jalkojani, venyttelin ja vanuttelin ja vihdoin lähdin laiskasti vessan seinien pesupuuhiin. Vaan mitä oli tapahtunut! HAJU OLI POISSA! Tsadaaaa! Olin aivan äimänä. Nuuhkin kuin huumekoira. Menin ulos ja tulin takaisin sisälle, mutta haju vaan pysyi (onneksi) poissa. Sitten ymmärsin. Ainoa asia, joka oli muuttunut, oli poistetut vessapaperit. Se haju tuli siis niistä hiivatin vessapapereista! Olin epähuomiossa ostanut TUOKSUVAA vessapaperia.

 

Syylliset jonossa!

Syylliset jonossa!

Tämä taistelu kesti puolitoista viikkoa. Sen vaan sanon, että kakkakin haisee paremmalle, kuin tuoksuva vessapaperi. Ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Että tämmösissä meinigeissä täällä. Puhtaalta tuoksuu lomakodissa ja lomakin on kohta pidetty.

Iloa päivään

🙈

Hanna

 

Makuuhuoneen sisustusideat

DSC02294

Meidän kesäparatiisi Saarenmaalla on paikka, jossa rentoudutaan ja tavataan ystäviä. Täällä ei tarvitse uurastaa kasvimaan tai minkään muunkaan asian kimpussa. Voi vain nauttia elämästä ja olla möllöttää. Ei sitä kuitenkaan loputtomasti jaksa vaan olla, joten jossain vaiheessa alkavat kaikenlaiset huushollihommat maistua. Tykkään kaikista kotitöistä, jos ei ole kiire eikä pakko.

Mökin entinen lasten makuuhuone on muuttunut pikkuhiljaa vierashuoneeksi jossa kyllä vierailevat ihanan usein myös omat lapset. Viimeksi siellä oli Katri, joka väitti, ettei hän mahdu peittonsa alle. No joo, onhan hän pitkä, mutta juttu kuulosti ihan dorkalta. En siis uskonut ennen kuin näin. Mutta totta se oli. Siinä se neiti pötkötti ja aina kun peitto oli sopivan ylhäällä, olivat jalkaterät peiton ulkopuolella. Ja niinhän ei voi kukaan nukkua.  Kävi ilmi, että pussilakana oli kutistunut 20 cm! En ollut uskoa silmiäni! Siis aivan älytön kutistumisprosentti. Kaivoin siitä paikasta esille kaikki lakanat ja lopulta myös peitot ja tyynyt ja syynäsin koko liinavaatekaapin sisällön. Lopputulos oli kauppareissu ja uusia ihanuuksia mökin makkariin.

Perkaalipuuvilla on sileää ja tuntuu ihoa vasten ihanan viileältä.

Perkaalipuuvilla on sileää ja tuntuu ihoa vasten ihanan viileältä.

Perkaalipuuvilla ja untuva yhdessä on hyggeä!

Perkaalipuuvilla ja untuva yhdessä on hyggeä!

DSC02287

Tuplaleveä aluslakana on muotoon ommeltu ja pysyy siksi täydellisesti paikoillaan ja pitää myös parisängyn sijauspatjat kivasti yhdessä.

Kutistuneiden lakanoiden tilalle hankin Familonin perkaalipuuvillaiset kokonaan valkoiset lakanat. Eli unelmien lakanat. Perkaalipuuvilla on ohesta pitkäkuituisesta puuvillalangasta kudottu kangas, joka on himmeästi kiiltävää, rapeaa ja tiivistä puuvillaa. Se on ikiaikainen suosikkimateriaalini. Ylellinen, viileä ja sileä – parasta mitä tiedän, eikä takuulla kutistu!

Uudet lakanat saivat sisälleen Familonin untuvapeitot, jotka ovat 90% untuvaa ja 10% höyhentä. Rapeat lakanat ja pehmeä untuva on supernamu yhdistelmä. Untuvapeitto ja tiukasta puuvillasta tehty lakana pysyvät jännästi irti ihosta ja siksi peiton alla ei tule kuuma eikä kylmä. Siellä on ihanasti sopivaa, vaikka sää olisi mikä tahansa.

Familon Gold untuvapeitot ja -tyynyt on kauniisti huoliteltu harmailla satiiniterenauhoilla.

Familon Gold untuvapeitot ja -tyynyt on kauniisti huoliteltu harmailla satiiniterenauhoilla.

Familonin untuvapeitot on puettu perkaalipuuvillaisiin lakanoihin.

Familonin untuvapeitot on puettu perkaalipuuvillaisiin lakanoihin.

Meillä on kahdeksan varsinaista makuupaikkaa, mutta täällä voi helposti nukkua 14 ihmistä. Peittoja ja tyynyjä on sen tähden paljon. Osa on untuvaa ja osa tekokuituja. Olen ratkaissut niiden säilytyksen hauskalla tavalla – kätken kaikki suurten tyynynpällisten sisään. Olen hankkinut vanhoja antiikkisia jättiläiskokoisia tyynynpäällisiä, joihin mahtuu vaihtelevasti 1-2 täkkiä ja yksi tyyny. Näin muodostuneet suuret tyynyt olen pedannut sänkyihin päiväpeitteiden päälle. Niitä vasten on ihanaa heittäytyä lukemaan sängyn päälle.

Vanhoja tyynynpäällisiä Keski-Euroopasta

Vanhoja tyynynpäällisiä Keski-Euroopasta

 

DSC02297

DSC02292

IMG_8281

DSC02300

Minun ja Jarin makkarissa päiväpeitto on pellavaa. Olen teettänyt sen Kuresaaressa. Helmalakanan olen tehnyt itse vanhoista pitsilakanoista. Suurten tyynyjen sisällä on varapeittoja. Katosta roikkuu moskiittoverkko, joka ihana jos huoneessa pörrää yöllä kärpänen!

Kutistuneista sini-valkoisista lakanoista teen lisää suuria tyynynpäällisiä. Minulla on jo kaksi, jotka ovat ranskasta 1900-luvun alusta. Saavat nuorta seuraa!

DSC02308

Kirjavat sängynpeitot on Cath Kidstonin näytekappaleita ja siksi ne ovat kaikki eri kuosia. Olen ostanut ne alennusmyynnistä joskus ja sovitin ne yhteen noilla isoilla tyynyillä ja punaruutuisilla pikkutyynyillä. Jalkopäässä on 100% villaa olevat vadelmanpunaiset villahuovat, jotka olen perinyt mummiltani. Äiti osti ne mummille joskus 30 vuotta sitten ja ne ovat kuin uudet. Laatukamaa!

IMG_8280

 

Helmalakanan olen ommellut vanhoista lakanoista.

Helmalakanan olen ommellut vanhoista lakanoista.

Jossain vaiheessa tyttäreni halusivat yhteiseen huoneeseen omaa rauhaa, joten pingotin kattoon verhovaijerin ja ripustin siihen verhot. Vaijerille on useita koukkuja katossa niin, että sitä voi siirtää ja sillä voi jakaa huonetta eritavoin. Verhoina on Deigners Guildin läpikuultavat verhot, jotka (nekin) olen ostanut jostain näytemyynnistä vuosia sitten.

Familonin vohvelikankaiset kylpytakit <3 <3

Familonin vohvelikankaiset kylpytakit ❤️ ❤️

Lakanoiden ja peittojen hankintamatkalla innostuin hankkimaan myös kaksi vohvelikankaista kylpytakkia. Vanha kirpputorilta tänne ostamani kylpytakki tahraantui rautaoksidista jo ensimmäisenä mökkivuotenamme. Harmitti ihan älyttömästi, mutta minkäs teit. Kamalan rumat ruosteenkeltaiset tahrat eivät lähteneet millään pesussa pois. Olen käyttänyt sitä sitkeästi tähän saakka mutta nyt se sai lähteä. On muuten ihanat nämä uudet takit, ohut kangas kuivuu nopeasti ja valkoinen on niin freessi väri.

DSC02413

Kumpi on muuten kivempi – aamusauna vai iltasauna?

♥️

Hanna