Miltä tuntuu pudota kisasta?

Image-2

Kuva: MTV/Tanssii tähtien kanssa

Kun puhelin yhtenä päivänä soi ja minulta kysyttiin, lähtisinkö mukaan Tanssii tähtien kanssa –ohjelmaan, hypähti sydämeni yhden ylimääräisen kerran. On kunnia, kun edes kysytään mukaan maailman ihanimpaan ohjelmaan! Saattaisinko minä tanssia siellä kristallikruunujen alla ja ehkä tuoda jollekin ihmiselle sellaisia ihania tunteita ja hetkiä, joita itse olin saanut kokea ohjelmaa katsoessani?

Ja mikä ihmeellisintä, olin juuri yöllä nähnyt unta, että liidin huimaa vauhtia pitkin tanssiparkkettia frakkipukuisen mieheni kanssa, molempien jalkojeni levätessä hänen jalkapöydällään. Ylen hämmästyttävää, koska emme ole koskaan tanssineet, edes häissämme.

Sanoin tanssiin kutsulle kyllä, koska jos unelman toteutumiselle annetaan mahdollisuus, ei juolahtaisi mieleenikään sanoa ei. Tiesin astuvani kauas kauas mukavuusalueeni ulkopuolelle ja pelkäsin. Pelkäsin eniten sitä hetkeä, jolloin seison studion parketin päässä ja tanssin pitäisi alkaa. Entä jos päästäni häviää kaikki, enkä muista mitään?

Nyt on kulunut kuusi viikkoa siitä, kun aloitimme harjoittelun Samin kanssa. En muista ensimmäisistä harjoituspäivistä mitään. Miten mahdoimme aloittaa valssin harjoittelun? Ei aavistustakaan. Se minkä huomasin heti, oli koskemisen helppous. Joidenkin ihmisten lähellä on helppoa ja vaivatonta olla ja joitain ihmisiä on helppoa ottaa kädestä kiinni, joitain ihmisiä on myös helppoa halata sekä ilosta että silloin kuin kaipaa lohtua. Sami kuuluu siihen joukkoon ja se teki varmaan koko tanssiin osallistumisen ylipäätään mahdolliseksi. Iloa oli usein, mutta myös tuskaa. Miksi pää ei suostunut yhteistyöhön jalkojen kanssa?

Minulta on tivattu tiheään, oliko pettymys pudota. Siihen on vain yksi vastaus. Ei ollut pettymys pudota, vaan oli mahtavaa saada olla mukana. Seikkailussa ei ollut yhtään negatiivista asiaa, mutta positiivisia on niin paljon, etten saa kuin osan niistä mahtumaan tähän kirjoitukseen.

Minulla oli kolme toivetta kisasta: Että saisin tuntea liitäväni, kun tanssin. Että onnistuisin koskettamaan edes yhtä katsojaa tanssillani. Että saisin tanssia tangon. Kaikki ne toteutuivat! Hienointa oli se, että tanssi kosketti. Kaikki mahdolliset viestikanavat tulvivat kiitoksia meidän tansseista. Palautteen määrä ja laatu hämmensi. Vaikka tanssissa liitäminen on melkein liian ihanaa – suorastaan  pakahduttavaa – on vielä ihmeellisempää voida koskettaa jotain kohtaa toisen ihmisen sisimmässä. Suuri ilo ja hämmästyksen aihe oli myös se, kuinka hyvin kehoni kesti tanssin. Ei mitään ongelmaa, vain rakkoja varpaissa ja kireyttä lihaksissa. Polveni, jota olen varonut nyt vaatimattomat kuusi vuotta, osoitti olevansa varsin toimiva ja kestävä.

17200003_10202581765662009_685375679_o (1)

 

17195293_10202581766862039_946511307_o (1)

Huimaaa! Maskissa railin ja Ilkan huomassa oli aina ihanaa olla <3

Huimaaa! Maskissa Railin ja Ilkan huomassa oli aina ihanaa olla ❤️

On mukavaa myös huomata, kuinka tärkeimmät asiat elämässä ovat todellakin ne tärkeimmät. Oma perhe, läheiset ystävät ja se kuka ja mikä tiedän itse olevani, ovat mittaamattomia voimavaroja silloin, kun ympärillä tuulee. Mutta myös silloin kun olen onnellinen.

Sanasokeuden eli dysleksian tuomat haasteet tulivat esiin tanssin myötä. Sekin on hieno juttu, sillä en ole enää vuosiin käynyt tutustumassa Erilaisten oppijoiden sivuihin ja asioihin joihin dysleksia vaikuttaa. Nyt tajuan monta asiaa, joista olen ollut hämilläni. Esimerkiksi miksi on niin haastavaa muistaa kummalla reunalla U.S.A:ta on Kalifornia ja kummalla Florida. Onhan se nyt älytöntä, etten sitä hahmota. Paisti ettei ole, koska me sekoitamme idän ja lännen sekä vasemman ja oikean. Kuvitelkaa kuinka hullua! Mutta nyt kiinnostaisi alkaa joku yhteistyö tämän haasteen tiimoilta.

Ihania asioita projektissa oli tietysti koko projektin kaikki ihmiset, jotka opin tuntemaan. Ruudussa joukosta näkyy vain murto-osa. Ompelimon ihanat tytöt, maskeeraajat, kampaajat, kuvaajat, käsikirjoittajat, tuottajat, harjoittelijat ja salin siivooja, jonka tapasin kahtena varhaisena lauantaiaamuna, kun tulimme harjoittelemaan Samin kanssa. Se lämmin ja tiukka halaus ja kannustus tuli suoraan sydämestä.

Etukäteen pelkäsin muutamia ihmisiä ja odotin vähän pelokkaasti heidän tapaamistaan, niin turhaan! Aina kannattaa tavata ihmiset avoimin mielin, vaikka jännittäisi.

Luultavasti työryhmä ei kuitenkaan oppinut tuntemaan minua ihan kokonaan. Tämä on asia, joka yllätti itseni, kun tanssit loppuivat. Huomasin nimittäin, miten järjettömässä stressissä olin ollut koko ajan. Olen aika hulvaton ja rento tyyppi normaalisti. Ainakin omasta mielestäni. Nyt keskityin ja yritin niin paljon, että muutuin paljon hiljaisemmaksi, kuin tavallisesti olen. Vitsit olivat vähän vähissä. Pää kävi kovilla kierroksilla 24/7. Edes yöt eivät tuoneet lepoa, vaan joka yö heräsin ja mielessäni olivat askeleet ja musiikki.

Vasta nyt kotona, kun pari päivää on kulunut, alkaa tulla rentous takaisin ja huomaan, miten tiukkana olen ollut. Ihan hullua! Mutta kyllähän minä aina tosissani otan asiat, joihin ryhdyn. Taito nauraa itselleni, ei onneksi ole kadonnut, vaan parantunut. En jännittänyt mokaamista tai putoamista, koska nehän kuuluvat viihdeohjelman sisältöön. Enkä ylipäätään pelkää näyttää, kuka tai millainen olen, vahvuuksineni tai heikkouksineni. Ohjelmaa olin tekemässä ja se on sitä parempi, mitä enemmän siinä on energiaa ja aitoutta. Stressi tuli halusta oppia ja kovasta yrittämisestä. Onneksi osasin olla oma itseni kuitenkin suorissa lähetyksissä. Se on kyllä ihme, sillä pelkäsin ihan hulluna! Mutta omaa vuoroa odottaessa olin kyllä todella hiljainen ja vaisu en hauska ja raisu.

Onneksi kisa loppui kohdaltani ennen seuraavaksi vuorossa ollutta sambaa. Se olisi ollut katastrofi. Ainoa tapa selvitä siitä olisi ollut ottaa lavalle sambakoulu jammaamaan, laittaa keskelle lattiaa pyörivä lava jonka keskellä olisin seissyt strutsin sulkiin verhoutuneena täristämässä heiluvia ojentajiani. Samin rooliksi olisi jäänyt pörrääminen ympärilläni samban askelin pienissä paljettispeedoissa. Mitähän Jorma siitä olisi tuumannut?

Kyllä vakiotanssit olisi mun juttu, sen koko maailma olisi minulle sopiva. Sen huomasin siitäkin, kuinka vakiotanssija kohtelee pariaan. Oli kyllä ihanaa kokea kaikki tuo.

Sydämellinen kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, joilta on tullut tulvimalla uskomattoman ihania viestejä, kaikille äänestäjille, Radio Novan kuuntelijoille tsempparipalkinnosta  ja kilpakumppaneille, jotka tsemppasivat minua. Ja ennen kaikkea, suuret kiitokset hauskalle ja ihanalle, loputtoman kärsivälliselle ja taitavalle Samille, ihan kaikesta.

Ensi sunnuntaina istun katsomossa ja jännitän kavereiden puolesta!

Suukkoja!

Hanna

❤️

 

 

Jännät paikat tähtien kanssa!

No niin täällä ollaan studiolla. Kuvausta varten tehtävät harjoitukset on käynnissä, osaa meikataan ja osaa kammataan. Loput syövät lounasta.

IMG_7660

IMG_7673

IMG_7671

IMG_7670

IMG_7672Siinä missä studio on upea valoineen ja tähtineen on muualla glamour kaukana. Ei sitä kyllä muualla tarvitakaan.
Tänään lounaana on tarjolla makkarastroganoffia ja pinaattilättyjä. Tuntuu etten voi syödä mitään. Mutta on pakko jotain laittaa suusta alas. Kaivoin ”kerhorepustani” raakasuklaata ja join kupin kahvia.
Jännittää ihan pirusti. Tahtoisin onnistua.
Liimaan kaikki ihanat kannustusviestit hameeni saumoihin turvaksi.
Rakkautta päivään
Hanna ❤💋👠💃🏼

Bingoa! Cha Cha Cha ja Ha Ha Haa!

IMG_5740

Kuva: Kaisa Virtanen/Naiselo45+

Viime sunnuntaina mun Cha cha cha meni ihan bingoksi ja se toi mieleen koulumuistoja ammoisilta ajoilta, kun opettelin kertotaulua. Ei mennyt kertotaulut jakeluun. Tai meni siinä mielessä, että ymmärsin ne kyllä, mutta en millään maailman mahdilla meinannut oppia niitä ulkoa.

Siihen aikaan ei lukihäiriöstä tiedetty mitään. Tutustuin itsekin aiheeseen vasta nelikymppisenä, jolloin tajusin miksi mm. sekoitan helposti vasemman ja oikean, teen kirjoitusvirheitä ja asioiden ulkoa oppiminen on jäätävän hankalaa.

Tämä kaikki vaikuttaa myös tanssin oppimiseen, koreografian sisäistämiseen ja automatisoitumiseen, mutta en arvannut, että se olisi näin hullun hankalaa.

Annoin koreografian eri liikkeille nimiä ja kirjoitin koreografian paperille. Siellä oli sellaisia kuvioita kuin kisa, nipistys, juoksee, kohtaa, pyörii, napakka, ota vastus ja kerää. Tein mielikuvaharjoituksia tanssista. Pistin silmät kiinni ja tanssin mielikuvissani koko tanssin. Jos kesken kaiken tuli virhe, tarkistin paperista muuvit. Se tuntui toimivan tosi hyvin!

Meillä oli treenit harjoitussalilla vielä sunnuntainakin ja siellä me vedettiin koreografiaa läpi virheettömästi. Nastaa. Joten siitä vaan luottavaisin mielin Tanssii tähtien kanssa -studiolle. Siellä paketti alkoikin sitten hajota.

Studiolla kaikki parit tanssivat kolme kertaa tanssinsa livemusiikin tahtiin ja sitten on vielä kenraaliharjoitukset ennen suoraa TV-lähetystä. Pala palalta tanssini alkoi muuttua bingoksi. Joten sillä mentiin. Nyt koetan keksiä sen tavan, jolla oppisin koreografiat niin, ettei noin kävisi. Seuraava tanssi on tango ja oi, kuinka toivonkaan, ettei se olisi bingo!

Jutta Heleniuksen vaaleat kiharat. katsotaan siinä tiukasti silmiin toisiamme, vähän kuin nyrkkeilijät :D

Jutta Heleniuksen vaaleat kiharat. katsotaan siinä tiukasti silmiin toisiamme. Koetan imeä Jutan osaamista itseeni!

Tanssii tähtien kanssa joukkue, on upea. Kaikki kannustavat viimeiseen tippaan toisiaan ja oikeasti haluavat, että jokainen onnistuisi tanssissaan hienosti. Kaikki myös sanovat toisilleen vain ihania asioita. Mietin kuinka hienoa olisi, jos kaikki työpaikat olisivat sellaisia! Ajatelkaa! Eikö ole älytöntä, että se tuntuu utopialta?

Olen aina miettinyt ohjemaa katsoessani, että kuinkahan kamalalta tuntuu seistä pudotusuhan alla sinä rappusilla ja odottaa tuomiota. Siinähän musiikki soi ikuisuuden ja odottaminen kotisohvalla ohjelmaa katsoessa on tosi piinallista. Kun nyt itse seisoin siinä varmana putoamisestani, minulla ei ollut mitään hätää. Ajattelin kaikkia ihania asioita, joita on tapahtunut ohjelman teon aikana ja kuinka monta unelmaani on jo lyhyessä ajassa toteutunut. Kaiken huipentumana vielä se hetken glamour upeissa meikeissä, kampauksissa ja asuissa tehty esitys. Että tanssit kohdallani jatkuivat, oli täydellinen, ja tietysti iloinen, yllätys.

IMG_5742

 

Raili loihtii mulle sumusilmiä

Raili loihtii mulle sumusilmiä

Kukkuu - kauanko kestää, että sun kutrit laitetaan?

Kukkuu – kauanko kestää, että sun kutrit laitetaan?

Maanantaina alkoivat taas harjoitukset. Sunnuntai on voimia vievä päivä, ei pelkästään fyysisesti vaan myös henkisesti. Siksi pieni oli pakko saada vähän makeaa… Syötiin taas Juustokakkutehtaan kakkuja ja voin muuten paljastaa, että Sami on oikea sokerihiiri!

IMG_7595

Ompelimossa alkoivat myös kovat kiireet. Tanssipuvut on ihan oma lukunsa, kuin myös niihin pujottautuminen. Puvun alle tehdään puvunvärinen body, ja mekko on siinä kiinni. Liivejä ei tarvita, sillä nekin on ommeltu kiinni pukuun valmiiksi. Puvun alle tulee pikkuhousut ja verkkosukkahousut. Jos täytyy käydä vessassa, se on prosessi. Puvustuksen tytöt voivat tulla auttamaan puvun riisumisessa…. Se siis vedetään yleensä päälle pujahtamalla asuun pääntien kautta. Asut valmistetaan TTK:n omassa ompelimossa käsityönä mittojen mukaan ja kaikki pienet yksityiskohdat tehdään myös käsin. Jokaisen paljetin on ihanat ja taitavat ompelijat laittaneet paikoilleen yksitellen. Aikamoista! Yhteistä kaikille ompelimon työntekijöille on ihmeellinen lempeys. He vain hymyilevät alati ja tekevät noita taianomaisia luomuksiaan ♥️ Pyysin heitä ripottelemaan omiin pukuihini hiukan taikapölyä ja olihan sitä niissä!

Eevi Teittisen ensimmäisen lähetyksen pukua valmistetaan

Eevi Teittisen ensimmäisen lähetyksen pukua valmistetaan

Jutan upea valssipuku saa pitsiä selkään

Jutan upea valssipuku saa pitsiä selkään

Mun cha cha cha -puvun ruusukkeita teossa ♥️

Mun cha cha cha -puvun ruusukkeita teossa ♥️

Tiistaina minun päiväni alkoi tangopuvun sovituksella. Sen kankaan on valinnut Sami. Vajaa viikko enää ja seison se ylläni ja korvissani soi TTK:n tunnussävel.

Iloa viikkoon!

Ja ne bingonumerot ovat siis:

Lähetä 10 tekstarillanumeroon 17225
tai soita numeroon 0700 79 010

netissä voit äänestää tästä linkistä: http://vote.securycast.com/ttk?c=10

♥️

Hanna