Mä olen aika luja luu – oletko sinä?

Kaupallinen yhteistyö: Novelle Plus Kalsium

Mitä oikeasti tiedät osteoporoosista ja sen ehkäisystä? Lahjana 100-vuotiaalle Suomelle Terveystalo, Bone Index ja Novelle Plus Kalsium kutsuvat 10 000 suomalaista naista ilmaiseen osteoporoosiriskimittaukseen.

On kaksi asiaa, joihin törmään jatkuvasti. Terveellinen ruokavalio ja ikääntymiseen liittyvät muutokset naisen kehossa.

IMG_7518 (1)

Oma ruokavalioni muuttui neljä vuotta sitten. Lisäsin vihannesten ja kalan määrää ruokavaliossa ja vähensin leivän syöntiä todella paljon. (Leivässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta söin sitä liikaa) Sokerista ja leivonnaisista nauttimisen jätin vain juhlatilaisuuksiin. Aloin myös syödä monta kertaa päivässä ja juoda paljon vettä. Vesipullo tuli vakiovarusteeksi, minne ikinä meninkään, koska kehon koostumusmittauksessa näkyi selvästi, että olin kuiva tyyppi! Ja tiesinhän sen itsekin, että join liian vähän, mutta en ollut jaksanut keskittyä siihen.

IMG_7519 (1)

Entä ikääntyminen sitten? Vaihdevuodet kuuluivat sanavarastoni inhokkeihin. Muistan, kuinka eräs vanhempi nainen työyhteisössäni sanoi, että häneltä saa sitten kysyä kaiken mikä aiheessa kiinnostaa. Ajattelin, että onpa rohkea nainen. Häpesin jotenkin koko asiaa. Sitten tuli se hetki, että asia oli pakko ottaa esille kaikkineen ja hyväksyä tosiasiat. Vaihdevuosiin liittyy hirveä määrä muutoksia, joista en ollut ollenkaan tietoinen. Lisäksi luulin, että elämä käytännössä loppuu niihin, mutta mikään ei tietenkään lopu. Sen sijaan viimeistään silloin on ryhdyttävä pitämään itsestä oikein hyvää huolta.

Kun nainen täyttää 40 -vuotta muutokset kehossa alkavat pikkuhiljaa tapahtua. Yksi näistä muutoksista tapahtuu luun tiheydessä. Kun luun tiheys alkaa vähentyä on vaara sairastua osteoporoosiin. Osteoporoosi ei tunnu, sen olemassa oloa ei voi siis tietää tuntemuksista. Luun tiheys täytyy mitata.

IMG_7520

Aiemmin luun tiheyden mittaukseen päästäkseen tarvittiin lääkärin lähete ja tutkimus tehtiin röntgensäteiden avulla. Se oli kallista ja aikaa vievää. Taskukokoisella mittarilla, säären yläosasta tehtävä ultraääneen perustuva mittaus kestää vain muutamaan minuutin ja tulos on luotettava. Tämän pohjalta sinut ohjataan tarvittaessa lisätutkimuksiin.

Kuinka niistä omista luistaan sitten voisi pitää huolta? Se on oikeasti todella helppoa! Syömällä, juomalla ja pomppimalla!

Minä olen vaihtanut vesipulloni Novelle Plus Kalsium pulloon. Juon sitä erityisesti autossa (jossa tuntuu kuluvan puolet elämästäni!) ja ruuan kanssa. Se maistuu raikkaalle karpalolle eikä siinä ole lainkaan kaloreita, mikä on hyvä, sillä kalorien juonti on minun ”älä tee tätä” -listallani. Kalorien sijaan se sisältää kalsiumia, joka on luun rakennusaine. Helppo tapa varmistaa kalsiumin saantia siis. Lisäksi se on minusta raikasta lämpimänäkin, tai huoneen lämpöisenä siis, mikä on hyvä, koska en pidä kovin kylmästä vedestä. Kylmä sattuu, kun sitä juo.

Entä syöminen sitten? Kaikki maitotuotteet sisältävät runsaasti kalsiumia ja kuta tummempia vihreät vihannekset ovat, sitä enemmän niissä on kalsiumia. Pelkillä vihanneksilla on kuitenkin hyvin vaikeaa saada kalsiumin tarve tyydytetyksi. Kalsiumia kannattaa siis juoda.

Pomppiminen on minulle haasteellista, koska polvista on kulunut kaikki iskunvaimennus, eli rusto pois. Mutta on muutakin mitä voi tehdä. Tanssi, voimistelu, lihaskuntoharjoittelu ja pallopelit esimerkiksi. Ja kyllä reippaalla kävelylenkilläkin tulee sitä luuta vahvistavaa tärähtelyä.

Lujaa luuta -kampanja pyrkii herättämään ihmisiä pitämään huolta luistaan. Käy tekemässä luustotesti verkossa 

Jos testin tulos osittaa, että olet riskiryhmässä, sinulla on mahdollisuus päästä maksuttomaan luuntiheysmittaukseen.

Joka tapauksessa, jos olet yli nelikymppinen tee suunnitelma, kuinka pidät luistasi huolta. Eliniänodotuksemme on pitkä! On mukavaa liikkua elämän loppuun saakka ja pitää luut kasassa, eiks vaan!

 

Iloa ja kalsiumia päivään

♥️

Hanna

 

Liike on lääke – kipulääke voi olla ansa

Onneksi on särkylääkkeitä – ja epäonneksi.

Ihminen on kumma otus. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja mitään ei viitsisi itse tehdä. Lisäksi kaiken pitäisi olla ilmaista tai ainakin tosi halpaa.

Luin jutun, jossa mieshenkilö päätti kokeilla fysioterapiaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Fysioterapeutin antamilla ohjeilla hän on päässyt särkylääkkeistä, joita popsi aiemmin runsaita määriä.

Ennen kokeilua hän oli käynyt viidellä eri lääkärillä, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta suositelleet vaivoihin hoidoksi tulehduskipulääkkeitä ja lepoa. Vain urheilulääkäri oli suositellut fysioterapiaa hoidoksi, mutta mies jätti menemättä, koska työterveyshuolto ei olisi korvannut kuluja.

Tulehduskipulääkkeet eivät ole hoitoa, ne poistavat oireita. Lisäksi ne aiheuttavat helposti riippuvuutta ja särkylääkepäänsärkyä. Ne nostavat verenpainetta ja aiheuttavat ärsytystä ruuansulatuskanavassa. Mutta välittääkö ihminen siitä? Usein ei, koska kivusta halutaan nopeasti eroon. Ja helposti. Pillerillä päivässä. Ainoa vaiva on nielaisu ja lasillinen vettä.

Helppous on ansa. Vaivan näkemällä ihminen voi paremmin. Mutta pelkkä fysioterapeutin tapaaminen ei auta, on myös itse tehtävä töitä parantumisen ja kivuttomuuden eteen. Se ei onnistu sohvalla. Tarvitaan jumppaa, johon ohjeet fysioterapeutti antaa.

Jooga tekee hyvää minulle

Jooga tekee hyvää minulle

Se mikä jaksaa hämmästyttää minua, on kuinka vähän ihmiset välittävät hyvinvoinnistaan. Jos joku muu ei maksa hoitoa, se jätetään ottamatta. Ymmärrän sen, jos hoitoon ei oikeasti ole varaa, mutta usein se, mihin rahansa laittaa on valintakysymys. Onko olemassa tärkeämpää sijoitusta kuin sijoitus omaan terveyteen ja hyvinvointiin? Jos ei voi hyvin ja ole terve, on elämästä nauttiminen vaikeaa. Välillä tuntuu, kuin hyvinvointiyhteiskunnan ansa olisi se, ettemme enää osaa ajatella itse ja pitää itse itsestämme huolta. Jos hoito tai lääkkeet eivät ole ilmaisia tai ainakin osittain korvattavia, ne hylätään ison marmatuksen kera.

Ihmisillä on kaikenlaisia kipuja hirvittävä määrä ja niihin vain totutaan. Niska-hartiaseudun ongelmat, selkäkivut, polvet, jalat ja jalkaterät ovat kipeitä ne aiheuttavat kipuja myös muualle kehoon. Tietokoneiden ja älypuhelimien käyttö aiheuttaa loputtomasti vaivoja, samoin kuin päivittäinen tuntikausien istuminen. Vaikka harrastaisi paljon liikuntaa, vaivoja voi olla silti ja tietysti myös sen takia.

Fustrassa henkilökohtainen ohjaaja pitää huolta, että liikkeet tehdään oikein eikä vammoja tule.

Fustrassa henkilökohtainen ohjaaja pitää huolta, että liikkeet tehdään oikein eikä vammoja tule.

Monesti ihmiset saavat liikuntainnostuksen yhtäkkiä ja alkavat treenata massiivisesti, vaikka eivät ole aiemmin tehneet juuri mitään. Siitä seuraa vammoja. Mutta henkilökohtaista valmentajaa tai personal traineria ei haluta ottaa, koska se on kallista. Kun paikat hajoavat, ei mennä fysioterapeutille, koska se maksaa. Tosin niitä personal trainereitakin on montaa sorttia. Kun katsoo TV-ohjelmia, joissa laihdutetaan paljon lyhyessä ajassa, voi todellakin saada väärän kuvan siitä, mikä ihmiselle ylipäätään on hyväksi. Mielestäni nuo ohjelmat ovat täysin vastuuttomia.

Naistenlehdissä puhutaan paljon itsensä hemmottelusta ja sillä tarkoitetaan yleensä spa-hoitoja, joilla pyritään kauniiseen ihoon ja ikuiseen nuoruuteen. Mikä ilo on pehmeästä ihosta joka peittää alleen kipeän ja huonosti toimivan kehon?

Mitä huonommin pidämme itsestämme huolta, sitä hankalampaa on varmuudella vanheneminen ja vanhuus. Ja sitä hankalampaa on takuuvarmasti juuri tämä päivä.

Ihminen pidä huoli itsestäsi ja ajattele mihin rahasi laitat. Yksi keho meillä vain kuitenkin on.

Love

Hanna

 

Puujalka!

Juuri heräsin. Kello on 17.45. Nukahdin sohvalle. Se on parasta ikinä.

On ollut ihan hullu viikko. Piti olla ihan rauhaisaa, mutta eipä sitten ollutkaan, olikin matalalentoa. Ihan peruskiirettä on pitänyt ennen joulua. Silti olen halunnut irrottaa sen tunnin tai kaksi johonkin liikuntaan.

Maanantaina päätin mennä sauvakävelylenkille, vaikka huvitti tasan nolla. Mutta lähdin silti. Kengissäni on luistinkiinnitys ja varret nousevat nilkan yli. Paukuttelin menemään ja sitten hups! Jalka osui toisen jalan nilkkaan ja toisen kengän hakanen tarttui toiseen kenkään. Huiiiiiii!!!! Ja sitten sitä mentiin. Molemmat jalat taivasta kohti (No okei, ei ehkä niin lennokasta, mutta nipussa ne olivat kuitenkin molemmat) ja pam rouva tömähti maahan. Musa se jatkoi soimistaan ja olin sillä lailla mukavasti iloinen, kun oli pimeää, eikä ristin sielua mailla halmeilla, että saatoin maata hetken siinä maassa ja ikään kuin tunnustella, jotta mitä kävi. Jos kaatuu vilkkaassa paikassa, on heti noustava ylös ja olla kuin mitään, yhtään mitään, ei olisi tapahtunut. Kömmin pystyyn rauhassa ja totesin olevani kasassa. Hyvä. Sitten musan läpi kuului jotain ja nappasin luurit pois korvilta. Nuori mies siinä kyseli, oliko kaikki hyvin. Siitäkin tuli hyvä mieli, nastaa, että ihmiset välittää.

ei ne ole tällaiset ne kengät, mutta nää on yhtä vaaralliset!

ei ne ole tällaiset ne kengät, mutta nää on yhtä vaaralliset!

Lähdin jatkamaan lenkkiä, matkaa oli vielä puolen tunnin verran. Reippaasti sujui, paitsi ihan lopussa alkoi tuntua kipua reidessä. Kotona odotti kuitenkin lämmin sauna (BIG MISTAKE!) jonne autuaasti nukahdin toviksi. (BIG MISTAKE!) Saunan jälkeen se alkoi. Aivan posketon kipu reidessä. En kärsinyt astua lainkaan ja välillä huusin kivusta. Asteikolla 0-10 sanoin että kipu on 8,5. Laitoin reidelle kylmäpakkauksen, se auttoi vähän.

Eli minulla oli ihan klassinen lihasruhje eli puujalka. Paras hoito sille olisi ollut kompressio ja kylmä heti kotiin tultua ja tietysti kohoasento. Reisi tuuuurposi, kun paras pullataikinani. Ja sattui niin vietävästi. Jalkaa ei kärsinyt liikauttaa milliäkään. Yö meni kehnosti nukkuessa, mutta aamulla pystyin jo jotenkin kävelemään. Fustra-treeneihin lähdin silti, mutta ei puhettakaan kyykyistä. Yläkroppa ja vatsa saivat kyytiä.

voisin kyllä haluta tällaiset - ehkä tuunaan?

voisin kyllä haluta tällaiset – ehkä tuunaan?

Yöllä oli taas hankalaa ja valvoessani luin netistä, että kryo- eli huippukylmähoito ja lymfa-hoito vuorotellen nopeuttaisi paranemista. Nyt on aika sitten mennytkin jouluhommien sijaan jalkahommiin. Olen saanut jalkaan huippukylmähoitoa ja lymfahoitoa vuoron perään. Molemmat hoidot ovat huippujännittäviä.

Kryohoito eli huippukylmä on hoito, jossa Cryonic-laitteella suihkutetaan -78 asteista mikrokidettä ihon pinnalle. Se ei tunnu kuin viileältä, vaikka ihon pintakerrokset jäähtyvät erittäin nopeasti noin viiteen asteeseen. Nopea jäähtyminen käynnistää termoshokin. Se poistaa kipua nopeasti ja siten rentouttaa lihakset ja lihaskalvot. Cryonic-laitteella voi hoitaa kaikenlaista muutakin.  Voi tutustua etureiden lihasruhjeen hoitoon kryoterapialla täällä. Olen ollut hoidossa ennenkin, silloin poistettiin kipua vaurioituneesta polvesta.

Vacustyler-alipainehoidolla sain lymfaa jaloille ja koko vartalolle itse asiassa. Alavartalo on kokonaan metkassa kapselissa, jossa alipaine ja normaalipaine vuorottelevat. Se oli erittäin rentouttavaa ja kivutonta. Huomenna ehdin vielä saada kumpaakin hoitoa ja jouluna tanssitaan sitten polkkaa kuusen ympäri ihan vaivatta!

Nyt jo kävelen ihan hyvin, mutta jos olen paikoillani pitkään, niin ai ai kyllä tuntuu keljulta Tänäänkin pystyin kuitenkin treenaamaan, mutta tein vain keskivartalo- ja ylävartalotreeniä.

näähän ON vähän kuin joulukuuset? Nest pas?

näähän ON vähän kuin joulukuuset? Nest pas?

Tänään oli myös pakko alkaa tekemään joulujuttuja ja aamulla lähdin sitten liikenteeseen lista kourassa. Oi sitä riemua, kun yksi tehtävä toisensa jälkeen tuli hoidettua. Huomaan, että olen listaihmisiä. En saa mitään tehtyä, jos ei ole listaa. Rakastan listoja. (Kirjoitan listojani jostain syystä aina käytettyille kirjekuorille ja kuulin juuri kuinka ystäväni oli tehnyt kauppalapun A-neloselle, jonka taustalle hän oli taiteillut joulukuusen! OMG kuinka hienoa!)

Kun lista lopulta oli suoritettu ja ajoin kotiportista sisään, se sitten tapahtui. Joulurauha ja joulumieli astuivat minuun ja rentouduin. Hartiat laskeutuivat alas ja hengitys muuttui kokonaan. Ei stressannut enää sekään, että joulukortit jäivät lähettämättä, vaikka rakastan niiden lähettämistä.

Pian olin sohvalla umpiunessa.

Olkaa varovaisia lenkillä älkääkä stressatko!

Hanna