Aarniometsä – oikea metsä!

Heräsin taas tosi aikaisin, viideltä, enkä jaksanut jäädä köllimään sänkyyn. Päätin lähteä aikaiselle lenkille.

IMG_0857

IMG_0858

Meidän naapurissa on Träskändan puisto ja luonnonsuojelualue, joka on rakas 32 hehtaarin suuruinen lähimetsäni. Se on aarniometsää, mikä on Suomessa harvinainen ilo ja ihme. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä on vain noin 1 % metsistä ja aarniometsien osuus jää muutamaan promilleen. Niin surullista. Sen huomaa hyvin lentokoneesta. Metsät ovat kuin puupeltoja, joissa samanikäiset rungot kasvavat luonnottomasti kauniissa suorissa riveissä. Aarniometsän monimuotoisuus puuttuu. Ei ole kaatuneita puunrunkoja tai pystyyn kuolleita puita, joissa elää ihmeellisiä toukkia ja eilöitä jotka tuovat metsään runsaan muualla harvinaisia eläin- ja kasvilajeja.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Jos puu kaatuu polun yli, siitä sahataan pätkä pois, että polulla pystyy kulkemaan. Muuta ei tehdä. Rungot saavat jäädä rauhassa lahoamaan niille sijoilleen.

Juurakko on hurja - kuin taideteos!

Juurakko on hurja – kuin taideteos!

IMG_0864

IMG_0863

IMG_0865

On ihanaa asua näin lähellä tuollaista metsäaarretta, jossa ei oikeastaan koskaan törmää keneenkään. Leveillä kävelyteillä, jotka kulkevat Träskändan kartanon puistoalueiden läpi, kulkee paljonkin ihmisiä ja kartanon puistossa istuu usein lapsiperheitä ja nuorisoa piknikillä, mutta metsä on tyhjä. Vaikka siinä mielessä metsät ovatkin juuri ihania, koska siellä ei näy pitkälle, joten vaikka siellä olisikin muita, saa olla yksikseen ja nauttia rauhasta ja lintujen laulusta, joka aamutuimaan oli suorastaan huumaavaa.

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

Ihmeelliset portaat eivtä johda mihinkään. Ne ovat varmaan Aurora Karamzinin aikaiset ja tarkoitettu helpottamaan kulkua pitkissä hameissa

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

katsokaa näitä juuria! Tätä kutsutaan Keisarin tammeksi. Se on koko alueen vanhin ja niin viisas ja suuri. Kun sitä halaa, maailman murheet hetkeksi katoaa. Koeta, jos et usko!

IMG_0870

IMG_0862Kannattaa tehdä retki tähän ihanaan metsään, jonne on helppoa tulla kävellen, autolla tai bussilla. Siellä on opastaulujakin kertomassa faktoja alueesta. Ainoa mikä puuttuu, on kahvila. Oi että olisi ihanaa, kun vanhassa Träskändan kartanossa olisi kahvila tai peräti ravintola! Mutta se on varmaan toteutumaton unelma. Kartanon remontti ei taida kiinnostaa ketään. Vain kahden kilometrin päässä on kuitenkin Bembölen kahvitupa jossa voi käydä kahvilla tai syömässä metsäretken jälkeen. Se on ollut samassa paikassa 1700-luvulta lähtien. (Jos menette, niin huomioikaa kahvilan lattialautojen leveys!)

Träskändan kartano on perustettu jo 1700-luvulla. Tunnetuksi sen on tehnyt Aurora Karamzin, joka osti kartanon isäpuoleltaan vuonna 1840. Hän tuotti alueelle puita Uralilta ja muokkasi puutarhasta silloisen muodin mukaisen englantilaisen maisemapuutarhan.

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II kunnioitti vierailullaan kartanoa 16. syyskuuta 1863 saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Keisarin vierailuun kuului metsästysretki, jonka aikana keisari tarinan mukaan kaatoi saksanhirven, ja paikalle istutettiin keisarin tammena tunnettu tammi. Illalla järjestettiin juhlava yhdentoista ruokalajin päivällinen ja tanssiaiset. Keisarin vierailua varten Träskändaan rakennettiin kuusikulmainen käymälärakennus ja väliaikainen tanssisali.

IMG_0884

Lapset rakastavat koko aluetta. Osa puiston puista on onttoja ja puun sisään mahtuu helposti vähän isompikin lapsi. Tulee mieleen Peppi Pitkätossu ja puu, jossa kasvoi limsaa ja suklaata. Sitä paitsi puut puhuvat niille, jotka osaavat kuulla. Ja onhan siellä menninkäisiä ja keijuja niille jotka osaavat nähdä. Kannattaa kokeilla! Jos faktaa haluaa, niin tieteellisesti on todistettu, että metsä tekee ihmiselle hyvää, laskee verenpainetta ja poistaa stressiä.

IMG_0897

Puisto on hoidettu upea kokonaisuus ja se on kaikkien käytössä.

IMG_0899 (1)

IMG_0898 (1)

Laitan tähän oheen muutamia linkkejä, joista voi lukea alueesta enemmän.

Espoon Träskenda ja sen puujättiläiset

Träskändan luonnonsuojelualue ja kartano

Aurora Karamzin

Keijuterveisin

Puunhalaaja

🌳

Hanna

 

 

Pakkasretki ja evästä pikkulinnuille joulun tähteistä

Mä rakastan kylmää talvea. Tänään meillä on ollut -21° täällä Espoossa. Aurinko paistaa ja ulkona on niin kaunista! Askeleet narisevat ja terssin laudat valittavat nirskahdellen, kun niillä kävelee.

dsc00798

dsc00800Kun hain lehteä postilaatikosta (joka ei ollut tullut) kuulin linnun laulua. Punatulkku istui korkealla marjaomenapuun latvassa ja minusta tuntui, että se sanoi: Hei, minulla on nälkä ja täällä on vähän liian kylmä. Päätin auttaa. Punatulkku on aina ilo kohdata!

Tein jouluna 60-luvun suosikkiherkkua Rex-kakkua. Se on maagisen hyvää kakkua, joka kootaan neliskanttisista kekseistä ja suklaamassasta. Massaan tarvitaan kookosrasvaa ja sitä jää aina vähintään puoli pakettia yli. Siskoni Ritva muistutti minua jouluna, että tee lopusta linnuille ruokaa sekoittamalla sulaan kookosrasvaan siemeniä. Ihanan idean toteuttamisen hetki oli tänään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sulatin puoli pakettia kookosrasvaa ja sekoitin siihen desilitran rypsiöljyä. Kaivoin pähkinälaatikkoa ja löysin sieltä hassel-, saksan- ja maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja kuivattuja karpaloita. Murskasin pähkinöitä vähän ja sekoitin ne ja marjat rasvaseokseen. Määrää en osaa sanoa, mutta laitoin herkkuja rasvaan niin paljon, että tuli sopivan näköinen massa. Sitten lusikoin silikoniset sydänmuotit puolilleen massaa, lisäsin ripustusnarun ja lusikoin muotit täyteen. Varmuuden vuoksi sulatin vielä hiukan neitsytkookosöljyä ja lorotin sitä muottiin niin paljon, kun sinne mahtui, että sydämet varmasti pysyisivät kasassa. Sitten vein muotin ulos pakkaseen. Rasva jähmettyi varmaan puolessa tunnissa ja oli aika tehdä kävely ulos metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulkona oli upean näköistä. Ainoa ongelma oli jäätyvät näpit ja hyytyvät kamerat! Niitä ei ole luotu näihin pakkasiin.

Laitoin sydämiä moneen paikkaan. Koetin etsiä suojaisia paikkoja, vaikka meidän metsä on kyllä sinällään tosi rauhallinen ja suojaisa paikka. Sen kuitenkin tiedän, että tipuset viihtyvät hyvin yhdessä risukossa, joten sen keskelle marssin. Mä olin vähän kuin itse Punahilkka siellä…! hahahah. No kaulaliina, huulet ja nenä oli punaisia ja eväskori mukana. Eiks se riitä?

Huomatkaa muuten lämmin varustus. Untuvatakki (Suomalainen Joutsen tietysti) ja polveen asti ulottuvat karvasaappaat (Uggit) ja varsinainen neronleimaus, toppahame (Jack Wolfskin) joka lämmittää pepun ja reidet. Käytän sitä farkkujen (Mos Mosh) päällä. Lampaankarvaisten rukkasten alla on vielä ranteenlämmittimet (Balmuir), jotka jättävät vain sormet paljaiksi, kun ottaa rukkaset pois. Ja tietenkin pörröinen kaulaliina (Balmuir) ja villapipo (Villa Wool). Takin alla paksu villapusero. Ei ollut kylmä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olisi ihanaa laittaa linnunruuat omalle pihalle, mutta maahan putoavat pähkinät tuovat tontille jyrsijöitä, joita en kaipaa. Sekä hiiret että rotat löytävät ne helposti. Se vähän harmittaa. On niin ihanaa katsella lintuja ikkunasta. Kun olin pieni, isäni ruokki lintuja uupumatta. Siemeniä ja pähkinöitä ostettiin säkkikaupalla ja lyhteitä oli pihalla monta. Keittiön ikkunasta katselin kuinka fasaanit marssivat pensasaidan suojista syömään. On sekin merkillinen lintu! Kun sen näkee (ja kuulee!) tietää takuuvarmasti, että se on tänne raukoille rajoille muualta tullut. Eikö lie Intiasta tuotu ja mokoma on sitten karannut häkistään ja jäänyt jään ja lumen vangiksi.

 

Resepti vielä erikseen allekirjoituksen jälkeen

Iloa pakkaseen!

Hanna

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

250 g kookosrasvaa

1 dl rypsiöljyä

pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja marjoja niin paljon, että tulee mukava löysähkö puuro

narua

Sulata kookosrasva ja lisää joukkoon öljy. Laita silikoni muotti terjottimelle, jotta sitä on helppoa siirtää, kun olet täyttänyt sen.

Sekoita rasvaan pähkinät, siemenet ja marjat jaa lusikoi seosta muotteihin (silikonimuotit toimivat erinomaisesti) puoleen väliin asti.

Laita kaksin kerroin olevan narun päät massan päälle ja lusikoi muotti täyteen. Voit vielä kaataa sulaa kookosrasvaa muotin piripintaan, jos haluat varmistaa, että sydän pysyy varmasti hyvin kasassa.

Vie sydämet jähmettymään ulos pakkaseen tai laita jääkaappiin tai pakastimeen.