Take a break – do yoga 1.

 

IMG_6280

Kolme kerrosta blokkeja tukena… mutta teen sen vielä joskus! For sure!

Vuoden vaihteessa mietin, mitä asioita ja unelmia haluaisin toteuttaa tänä vuonna. Yksi vanha haave nousi mieleeni – jooga.

Viitisen vuotta sitten makoilin Waikiki beachillä Havaijilla. Muutaman metrin päässä minusta joogasi nainen keskittyneesti, joustavasti, ihanasti. Kuulokkeet korvissaan hän liukui asanasta toiseen. Katsoin häntä ihaillen ja ajattelin, että tuota minäkin haluan.

Olen harrastanut joogaa jonkun verran mutta harrastus katkesi polvivammani myötä. Sitten tuli Fustra joka vei sydämeni kertalaakista ja sitä harrastan edelleen. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että haluaisin oppia joogan ja sen asanat eli asennot aivan oikein. Eniten toivoin, että saisin yksityisopetusta kahdesta syystä. Polveni ei suostu ihan kaikkeen ja tarvitsen vaihtoehtoja liikkeisiin ryhmätunneilla ja toiseksi ryhmätunnilla en tohdi olla koko ajan kysymässä liikkeiden oikeasta suoritustavasta.

Otin yhteyttäin Yoga NordicHarriet ja Petri Linnankiveen. Sovimme yhteistyöstä ja nyt olen joogannut Petrin johdolla kuukauden verran.

Heti aluksi minulta kysyttiin mitä toivon joogan antavan minulle. Silmissäni näin sen ihanan naisen joogamassa Waikikilla ja kerroin olevani jäykkä, taipumaton ja kaipaisin sulavuutta ja kaunista liikettä. Kaksi lempeää hymyä kohtasivat katseeni ja sain kuulla mitä jooga tarkoittaa… Että jaksaa istua paikoillaan ja meditoida.

Olen käynyt nyt sekä Petrin ohjattavana privaatisti sekä yin ja hot ryhmätunneilla. Yksityistunnit ovat vieneet minua paljon eteenpäin ja ryhmätunneilla on nyt helpompaa.

Minulla yksi tavoite, jonka uskallan kertoa (muut ovat vielä salaisuuksia)

Haluan päästä spagaattiin. Se ollut juolahtanut edes mieleeni, mutta Petri kysyi halauanko kokeilla. Olin kuolla nauruun! Minä spagaatissa?? Mutta sain blokkeja tueksi ja tulos yllätti. Ei tuosta nyt ole kuin puoli metriä joustettevaa enää!

IMG_6864

 

Henkinen puoli on ollut kiinnostava lisä, jota en siis lainkaan ollut hakemassa, mutta jota selkeästi tarvitsen ja jota ilman jooga ei ole joogaa. Liikunta yleensäkin auttaa minua kestämään hyvin hajanaiset ja ajoittain raskaat ja stressaavat työpäiväni. Tulee nollaus. Joogassa nollauksen lisäksi tulee henkistä voimaa, kestävyyttä ja rauhaa rauhattomuudenkin keskelle.

Yksi aamutunti oli raastava. Petri puhui, puhui ja puhui. Minä odotin tekemistä. Turhaan. Lopulta, kun oli vain pieni hetki aikaa teimme muutaman asanan. Lähdin tunnilta turhautuneena ja kiukkuisena. Sanoinkin Petrille, että enemmän työtä – vähemmän puhetta kiitos! Mutta niin kuin usein käy, niin puheesta oli hyötyä kuitenkin. Huomaan, että joogan syvemmän olemuksen pienetkin tiedonmuruset  auttavat tunneilla. Ryhmätunneilla opettajat muistuttavat niistä samoista asioista, mutta nyt olen sisäistänyt osan siitä, mistä he puhuvat. (En voi mitenkään muistaa kaikkea mitä Petri kertoo – liian vaikeaa, uutta ja paljon tietoa. Pikku hiljaa jää päähän kuitenkin kaikenlaista)

Joogatunti ei ole jumppatunti. Ei voi vaatia. Ei pidä suorittaa. Se on ainakin yhtä vaikeaa, kuin asanat ja se, että oppii luottamaan omaan kroppaansa. Välillä se sujuu minulta paremmin välillä huonommin.

Olen myös saanut kotiläksyjä. Minun pitää mm. istua risti-istunnassa silmät suljettuna ja hengittää. Ai ettei ole haasteellista? Kokeile! On se. Sekuntikello puhelimesta päälle ja istut liikkumatta ja pyrit olemaan ajattelematta mitään. Ensimmäisellä kerralla olin 3 minuuttia. Toisella kahdeksan. Petri kysyi viimeksi olenko istunut näin joka päivä. Oli pakko myöntää etten ollut. Hän sanoi: anna itsellesi se lahja, huomaat että päiväsi on sen jälkeen parempi.

IMG_4692

      Kukkasidontakilpailua juontamassa

Olin koko viikonlopun perjantaista lähtien Turussa Piha & puutarhamessuilla töissä. Menin välillä tyhjään huoneeseen, suljin silmät ja olin ajattelematta mitään. Jatkoin töitä aivan uudella energialla. Suosittelen kokeilemaan. Kerro kauanko istuit!

Jatkan joogakokemuksistani kertomista ainakin syksyyn saakka.

Iloa päivään 🙂
Hanna

Yhteistyössä Yoga Nordicin kanssa

Jummpa-asu David

 

 

Kommentit
    • 1.1

      hannasumari sanoo

      Hei Mirkku – en ole kokeillut. Ehkä tosiaan pitäisi. Lapsen tanssin klassista balettia viisi tai kuusi vuotta. Aloitin kuusivuotiaana. Koulu oli Kansallisteatterin vintillä ja opettajiani olivat legendaariset Irja ja Klaus Salin. Vai noita aikoja!
      Terv
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *