Tunnustus mindfulnessista eli tietoisuudesta

Tämä on täysin omakohtainen kokemus ja arvio mindfulnessista. Ymmärrän, että mindfulness sisältää eri tasoja ja asteita jne. mutta minulle taikina on tärkeää ja ehkä joku muukin saa tästä kirjoituksesta jotakin.

Se on niin huvittavaa, kun tyhjä täyttyy, niin se tapahtuu rytinällä. Minun pääni on ollut tyhjä. Totaalisesti. Siellä on pyörinyt ainoastaan pikku pulma (iso pulma) meidän olohuoneen katossa. Kuin taivaan lahjana sain kutsun Lepää musiikissa –iltaan Siuntioon, joka pitää sisällään mindfulnessia musiikin keinoin. Illassa tehdään ensin kevyitä tietoisen läsnäolon harjoituksia ja sen jälkeen siirrytään patjoille peittojen alle kynttilänvaloon ja takkatulen ääreen kuuntelemaan kaunista musiikkia. Tarkoituksena eilen, oli harjoitella olemaan entistä myötätuntoisempia itseämme kohtaan. Toisten puutteita on helppo hyväksyä, mutta oma sisäinen kriitikkomme toimii usein, ainakin minulla, suotimia vailla.

Cumulus Resortin Lepopirtti

Cumulus Resortin Lepopirtti

Matka Siuntioon Cumulus Resortin Lepopirtille alkoi mainiosti niin, että suhautin autolla Turun moottoritien ohi ja siten ajauduin ajamaan perille häkellyttävän kaunista pikkutietä pitkin. Koska saavun aina paikalle minuutilleen ajoissa, mutta tällä kertaa väärän rakennuksen eteen, saavuin saliin viimeisenä anteeksi pyydellen. (Vihaan sitä. Miksi mulle AINA käy niin?) Otin paikkani lattialta ja rauhoituin.

Tilaisuus oli hieno ja herätti minussa kysymyksiä ja ajatuksia. Aloitimme keskittymällä hengitykseen. Se saa minut aina tarkkailemaan hengitystä, jolloin alan hengittää todella tietoisesti ja yhtäkkiä hengästyn. Tein parhaani. Suoritin rentoa hengitystä ja risti-istuntaa. Se ei mennyt hirveän hyvin. Toivoin koko ajan, että voisimme jo alkaa kuunnella sitä jumalisen kaunista valkoista flyygeliä, jota pianisti Pami Karvonen soittaisi.

Harjoitus tapahtuu ihanassa tilassa

Harjoitus tapahtuu ihanassa tilassa

Meidän piti ajatella jotain, jossa olemme hyviä. Olen aivan rehellinen, kun sanon, etten saanut ainuttakaan asiaa päähäni, jossa olisin hyvä. Pää oli tyhjä. Yritin tosissani, mutta en keksinyt mitään. Se oli hirveän pelottavaa. Voiko pääni olla niin tyhjä?

Seuraavaksi piti tuntea myötätuntoa itseään kohtaan. En saanut ajatuksesta kiinni ollenkaan. Olin hädissäni. Voinko oikeasti olla näin totaalisen hukassa? En ole kyllin hyvä missään enkä tunne lainkaan myötätuntoa.

Kongitiivinen lyhytterapeutti Tommi Sarlin, oli äärimmäisen miellyttävä. Hän sanoi aina: …jos nyt tunnet pystyväsi siihen…Eli ei luotu onnistumisen pakkoa. Lisäksi hän aloitti tapahtuman käymällä sen kohdat lyhyesti läpi. Parasta siinä oli kohta: kun musiikki loppuu, voitte lähteä omaan tahtiin pois sanomatta kenellekään mitään I love that! On kamalaa lähteä pois joltain hitaalta joogatunnilta isossa liikuntakeskuksessa, kun kaikki kaivavat heti käsiinsä puhelimet ja alkaa hirveä kälätys. Tahdon, että hiljaisuus jää minuun kiinni.

Kun musiikki viimein alkoi, pyöri päässäni vain kylppäriremontti ja se pieni (iso) pulma katossa. Takassa räiskyi tuli ja laskeva aurinko leikki pirtin (se on kyllä huvila) seinillä. En osannut mitään. Lopulta käännyin kyljelleni ja nukahdin valkoisen flyygelin säveliin.

Lähdin pois puhumatta mitään, levollisena ja keveänä mutta mieleen jäi olo, etten tajua koko mindfulnessista oikeasti mitään. Hävetti. Tunnustan, etten ole koskaan ymmärtänyt siitä höykäsen pölähdystä. Koko sana on hankala. Hengitykseen keskittyminen on mahdotonta. Mutta keskittyminen ei ole. Eikä rauhoittuminenkaan. Tunsin syvää rauhaa ja ongelma katossa oli kutistunut siedettäväksi.

Lähdin tänään ystäväni Pekan kanssa kävelylle keskellä päivää. Kuinka ihmeellistä se onkaan, että asiat seuraavat toisiaan juuri oikeassa järjestyksessä.

IMG_9667

Vaihdoin lenkkivaatteet päälleni parkkipaikalla eikä kukaan nähnyt (turha luulo) ja kävelimme Lauttasaaren Ryssänkärjen (onkohan tuo nimi nyt ihan ok?) ympäri ja kipitimme kiviä pitkin sen edessä köllöttävälle saarelle. Juttelimme mun pienestä (isosta) pulmasta ja kerroin, kuinka se tunki itsensä mun mindfulness-harjoitukseen. Tunnustin Pekalle, että en edes oikeastaan tiedä mitä se on, koko mindfulness.

Olen tosi hyvä pomppimaan kivillä niin, etteivät kengät kastu

Olen tosi hyvä pomppimaan kivillä niin, etteivät kengät kastu

Pekka tuumasi hetken ja sanoi: ”Kun mun mutsi leipoo, niin se vaan leipoo. Keskittyy vaan siihen tekemiseen. Korkeintaan siinä on radio soimassa jossain taustalla. Se panee kaiken ajatuksen ja tarmon siihen leipomiseen, eikä tee mitään muuta samalla. Ei ole älypuhelinta toisessa kädessä. On vaan se taikina ja hetki.”

Voi Pekka! Miksi mindfulnessista tehdään niin vaikeaa tai vaikeaselkoista? Mun mindfulnessia on leipominen, lukeminen, saunominen, tiskikoneen täyttäminen, lenkkeily. Saakohan blogin kirjoittaminenkin olla mindfulnessia? Olen läsnä näissä asioissa ja monissa muissa. Välillä en ole läsnä, kun minulle puhutaan ja se on huono asia. Mutta usein olen. Se on hyvä asia. Kahvilassakin voi istua ja nauttia tietoisesta läsnäolosta. Se on ihanaa. Vain katsoa ihmisiä ja heidän tekemisiään ja olemustaan vailla mitään arvostelua tai luokittelua, avoimen hyväksyvästi. Siitä tulee ihana olo. Ja se on viihdyttävää.

Ihanat kivet

Ihanat kivet

Lepopirtin (huvila se on!) tilaisuus oli hieno. Tila on ihana, korkea ja siellä on ilmaa (hengitys!) Ikkunoista näkyy paksujen honkien rungot ja valkoisen flyygelin soidessa nukahtaminen on taivaallista, vaikka ehkä pitäisi olla hereillä ja tiedostaa. Tommi Sarlinin tapa puhua ja kuljettaa ihmistä on äärimmäisen miellyttävä. Tahdon mennä sinne uudelleen syksyllä, kun tilaisuuksia taas järjestetään. Menen nauttimaan – en suorittamaan mindfulnessia. Ja jatkan leipomista, prätkällä ajoa, lenkkeilyä ja muita juttuja joihin keskityn satasella. Hengitystä täytyy opetella vielä, se rauhoittaa isot ongelmat pieniksi. (Jopa tuon katon)

Mun pää on taas täynnä ajatuksia ja kaikkea ihanaa. Kiitos eilisen illan, Pekan ja haastavan kiveltä kivelle hyppelemisen. Se vaati läsnäoloa tai – loiskis!

 

Iloa ja keskittyneitä hetkiä – lyhyitä tai pitkiä!

♥️

Love Hanna

 

Kommentit
  1. 1

    pipsa sanoo

    Täyttä asiaa ja helpottaa meistä monen oloa.Kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *