Työ on tehty – ikävä jäi

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Sain hetki sitten viestin puhelimeeni: ”Hi Hanna how are you my dear. I am Modesta Meela. Meela is my husbend.” Viesti tuli Tansaniasta ihanalta Modestalta, joka sai yhdet silmälasit niistä yli kahdesta tuhannesta käytetystä silmälasiparista, jotka suomalaiset lahjoittivat Tansaniaan vietäviksi. Kun hän oli saanut uudet lasinsa hän kiitteli kovin ja pyysi puhelinnumeroani. Annoin sen hämilläni, enkä ikinä koskaan uskonut saavani viestiä häneltä. Hyvä etteivät silmät pudonneet päästäni, kun viesti tuli. Viestittelimme tovin säästä ja muusta ja se lämmitti minua enemmän kuin Afrikan kuuma aurinko, vaikka on pakko myöntää, että sen valoa kaipaankin kipeästi.

Jokin valo jäi kuitenkin loistamaan sisimpääni tuosta matkasta, ja jos totta puhutaan, lähtisin välittömästi takaisin, jos se vain olisi mahdollista.

Matkalle Tansaniaan lähti siis Spacsaversin kustantamana kahdeksan hengen tiimi jakamaan käytettyjä silmälaseja Goban esikaupunkialueella. Ihmisiä tuli kokoamallemme silmäklinikalle satojen kilometrien päästä. Mahdollisuus saada silmälasit on mahtava asia maassa, jossa on yksi optikko miljoonaa asukasta kohden.

Videossa on pieni tarina koko matkasta

Joskus kauan sitten, siitä täytyy olla useita vuosia, kuulin että käytettyjä laseja kerätään ja viedään kehitysmaihin. Ajattelin silloin, että aivan typerä juttu. Mistä ihmiset siellä tietävät mitkä lasit päähänsä pistävät? Mahdoton rasti, ajattelin. Muistan sanoneenikin siitä jollekin. Pidin hommaa huonona mainostemppuna. Järkyttävää myöntää olleensa niin tyhmä ja tietämätön. En ymmärtänyt, että lasit mitataan täällä, merkitään ja että ne vie perille vapaaehtoiset optikot, jotka siis lahjoittavat ammattitaitonsa ja työnsä toisten hyväksi. Reilun viikon palkka jää saamatta mutta tilalle saa auttamisen ilon ja hienoja hetkiä tallennettavaksi muistoihin.

Myös aurinkolasit ovat tärkeitä. Osassa oli vahvuudet, osassa ei.  Specsavers Eye Camp Photo: Jaakko Jaskari

Myös aurinkolasit ovat tärkeitä. Osassa oli vahvuudet, osassa ei.
Specsavers Eye Camp
Photo: Jaakko Jaskari

Tämä hyväntekeväisyyden muoto on hyvin konkreettinen. Tuntuu hirveän hyvältä nähdä kuinka lasit, joilla ei ole mitään virkaa entisille käyttäjilleen viedään perille ja konkreettisesti asetetaan uuden käyttäjän kasvoille. Kukaan ei vedä välistä, mitään ei myydä, kenenkään rahoja ei käytetä väärin. Specsavers maksoi kaikki kulut ja optikot antoivat työnsä, kuten tietysti me muutkin, jotka olimme siellä jakamassa optikkojen määräämät lasit.

Laseja luovutettiin yhteensä reilut tuhat paria ja näöntutkimuksia tehtiin 756:lle ihmiselle. Usealle ihmiselle annettiin kahdet lasit eri käyttötarkoituksia varten.

Ainoa asia mikä minua harmitti, oli kielitaidon puute. Olisi ollut hienoa puhua jonkin verran swahilia. Yksi optikoistamme, Heidi Aarra Oulusta, osasi sitä jonkin verran ja oli niin hienoa katsoa kuinka hän niillä muutamilla fraaseilla sai asiakkaat ilahtumaan ja vähän rentoutumaan. Saapuminen optikolle, ei nimittäin ollut ihan mikä vaan läpihuutojuttu. Asiakkaat jännittivät, he olivat arkoja ja ujoja ja useat olivat myös pukeutuneet parhaimpiinsa. (Oi niitä värejä ja kankaita! Beesi suomalainen oli kyllä erittäin beesi ja näkymätön siinä joukossa!) Meillä oli tietysti tulkit apunamme, joten pärjättiin ilman swahilin taitoakin, mutta se olisi ollut hieno lisä.

Marina Åkerlund työn touhussa

Marina Åkerlund työn touhussa

Ulpu Hakkaraisen asiakkaalla oli vauva mukana

Ulpu Hakkaraisen asiakkaalla oli vauva mukana

 

Heidi Aarra tutkii Specsavers Eye Camp Photo: Jaakko Jaskari

Heidi Aarra tutkii Specsavers Eye Camp
Photo: Jaakko Jaskari

Juulia Ranta, Irene Hernberg, minä ja Olli Kotaja odotamme oppilaita näöntarkastukseen. Viimeisenä päivänä menimme tekemään työtä paikalliseen kouluun.

Juulia Ranta, Irene Hernberg, minä ja Olli Kotaja odotamme oppilaita näöntarkastukseen. Viimeisenä päivänä menimme tekemään työtä paikalliseen kouluun.

Olli piti pikku poikaa sylissään sillä aikkaa kun pojan isän silmiä tutkittiin.

Olli piti pikku poikaa sylissään sillä aikkaa kun pojan isän silmiä tutkittiin.

Parhaita hetkiä matkalla oli kaiken kaikkiaan 756 kappaletta. Jokainen ihminen joka sai lasit, lähti klinikalta silmin nähden onnellisena. Vaikka tansanialaiset suurimmaksi osaksi tuntuivat ujoilta, sitä silmiin syttyvää iloa ei peittänyt mikään! Ja välillä se tietysti purkautui ulos valtavana riemuna ja naurunakin. Ja mikä parasta, jokaiselle löytyi lasit! Yksikään asiakas ei joutunut lähtemään pois tyhjin käsin, vaikka laseilla olisi voinut korjata näön.

Suuret kiitokset kaikille teille jotka olette vieneet tarpeettomia lasejanne tähän tarkoitukseen – apu on mennyt perille. Jäljelle jääneet lasit jäivät Tansaniaan ja paikallinen silmälääkäri jakaa niitä edelleen. Osa jää muiden pohjoismaalaisten avustusryhmien jaettaviksi. Täältä löydät lisää infoa projektista, kuvia ja mm. julkkislahjoittajien kuvia.

Meidän ihana ryhmä Specsavers Eye Camp Photo: Jaakko Jaskari

Meidän ihana ryhmä
Specsavers Eye Camp
Photo: Jaakko Jaskari

Kiitos myös Specsaversin optikot Heidi Aarra, Ulpu Hakkarainen, Marina Åkerlund sekä matkan johtajamme Irene Hernberg Spacsaversilta ja avustustyöntekijä Olli Kotaja, Suomen sähäkin silmälasimalli Juulia Ranta ja kuvaaja Jaakko Jaskari. Olitte mahtavat matkakaverit ja työmyyrät. Oli hienoa tutustua teihin jokaiseen.

♡♡♡

Hanna

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    Tarja Heininen sanoo

    Tuo oli tosi hieno teko. Meillä riittää noita vanhoja silmälaseja jos tarvitaan lisää.t.Tarja
    Ps. Hanna mukavaa joulun odotusta sinulle ja koko perheellesi.

  2. 2

    hannasumari sanoo

    Vanhoja laseja otetaan edelleen vastaan kaikissa Specsaversin liikkeissä. Voit viedä lasisi sinne ja ne otetaan ilolla vastaan. Näitä matkoja tehdään edelleen.
    Hanna
    P.S. kiitos paljon ja samoin sinulle ja läheisillesi <3
    H.

  3. 3

    Orvokki sanoo

    Mielenkiintoinen juttu, kiva, että tämän voi lukea facen kautta.
    Tilaan Avun kotiinkin heti, kun Kiminkinen häipyy sivuilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *