Valon lapsi mä oon

Kaupallinen yhteistyö: Innolux

Kirkasvalo_3

Aurinko on kyllä ihmeellinen asia. Ja niin paljon kuin Suomea rakastankin, niin yksi ongelma minulla täällä kyllä on – valon vähyys, jota kestää puoli vuotta.

Ilman valoa elämäni on ankeaa ja vire on matala. Rintaa painaa, kuin norsu seisoisi yhdellä jalalla rintakehän päällä. Mutta ei hätää – valoa saa kaupasta ja samalla norsu saa kyytiä!

Miten tuleekaan mieleen hölmöläiset, jotka sadussa kantavat valoa sisään säkeillä! Onneksi nyt on toimivammat konstit.

En tiedä sairastanko kaamosmasennusta, jota sairastaa 12% suomalaisista vai onko kysymyksessä kaamosrasitus, josta kärsii 27% suomalaisista. Lähes puolet meistä on siis alavireisiä pitkän pimeän kauden vuodesta, joten jos kaupungilla ei juuri hymyt irtoa, niin siihen voi olla ihan hyvä syy. Kun vielä kesä oli aika surkea, jos sitä mitataan auringon paisteella, niin vähempikin väsyttää ja ankeuttaa mieltä.

Energiatasoni nousevat hyvin nopeasti, kun alan työskennellä valossa. Huomasin sen juuri, kun yritin Fustra-teernieni lisäksi käydä lenkillä, eikä se vain onnistunut. En saanut niin sanotusti peppuani irti penkistä millään. Olin kuin täi tervassa. Syitä kyllä löytyi miksi en päässyt liikkeelle. Mutta nyt kun taas annan valon loistaa niin ulkoilu ja jooga ovat palanneet ohjelmaan ilman vaikeutta. Liikunta onkin toinen asia, joka auttaa pitämään mielen iloisena hämärästä huolimatta. Sittenhän on tietysti suklaa, mutta kohdallani se siirtyy suoraan ja lyhentämättömänä suoraan vyötärölleni, mistä en oikein ilahdu. Parempi siis viettää aikaa liikunnan parissa.

(Kun tässä nyt valosta ja liikunnasta puhun, niin että osaan inhota liikuntasalien valaistusta! Usien niiden katoissa on valtavan kirkkaita spotteja, jotka häikäisevät pirullisesti, kun tekee liikkeitä selällään lattialla. Siinä on migreenit lähellä. Epäsuora valaistus olisi toivottavaa!)

Kadehdin kyllä heitä, joille valo ei ole tärkeää. Onhan se ihana ajatus sytyttää kynttilät ja kääriytyä pehmeisiin villoihin sohvan nurkkaan nautiskelemaan.

Minä olen jo tottunut vuosien varrella tähän toistuvaan ilmiöön ja kirkasvalolamppu otetaan käyttöön aina viimeistään lokakuussa. Olen valon suurkuluttaja, eikä puolituntia tai tuntikaan ole riittävää, vaan valo saa loistaa läheisyydessäni ihan koko päivän. Se ei vaikuta yöuniini sitä eikä tätä. Mutta kyllä minä sen valon himmennän pari tuntia ennen kuin käyn nukkumaan.

Suurimmassa osassa kirkasvalolaitteita on himmennin, joten niitä voi käyttää myös tavallisina valaisimina ja jopa tunnelmavalaisimina. Ja mikä ihaninta valaisinten kauneuteen on myös panostettu.

Kuvasin kolme erilaista kotimaista Innoluxin kirkasvalolaitetta eli valaisinta, joiden valotehoa voidaan muuttaa kirkasvalolaitteesta tunnelmavalaisimeen joko himmentimellä tai keinukytkintä napsauttamalla.

Kirkasvalo valaisee tehokkaasti koko huoneen.

Kirkasvalo valaisee tehokkaasti koko huoneen.

Candeo Air muuttuu tavalliseksi keinukytkimestä. Miellyttävä tunnelmallinen valo valaisee huoneen.

Candeo Air muuttuu tavalliseksi keinukytkimestä. Miellyttävä tunnelmallinen valo valaisee huoneen.

Candeo Air –katovalaisin on aikamoinen kattolamppu. Kun asensin sen yläkerran vierashuoneen  kattoon ja nappasin päälle, tuntui kuin olisin kylpenyt valossa. Toimisi varmaan ruokapöydän yllä mainiosti, koska siinä oleskellaan yleensä paljon ja kirkasvaloa tulisi saada mieluusti heti aamulla. Aamiainen auringossa ympäri vuoden.

DSC03435

Harri Koskisen suunnittelema lattiavalaisin Valovoima on moderni upeus, jonka pitkänomaista kupua voi käännellä. Valovoima istuu kauniisti moderniin sisustukseen ja siitä on tehty myös pöytä- ja kattovalaisimet. Himmentimen avulla se muuntuu tavalliseksi tyylikkääksi valaisimeksi.

Tubo ja minä aamukahvilla

Tubo ja minä aamukahvilla

Tubo on moderni valoputki, jonka kirkasta valoa pehmentää saarnipuusta tehty yksityiskohta. Tuboa on helppo siirtää paikasta toiseen ja siinäkin on siis himmennin. Tubon voi laittaa myös lattialle.

Olen miettinyt, että kuinkahan paljon vanhukset oleilevat turhan hämärissä huoneissa, kun näkökin heikkenee. Kirkasvalossa on hyvä ratkoa ristisanatehtäviä, katsella telkkaria ja tehdä käsitöitä. Ja ajatelkaa että sokeakin silmä aistii valon, vaikka ei näe. Joten näkövammaisenkin ihmisen ympäristön tulisi olla valoisa. Ja koska he eivät näe valoa, lampuissa tulisi olla liiketunnistimet.

Valoa ja iloa päivään!

Hanna

💛

 

 

Kommentit
  1. 1

    Riitta sanoo

    Juttusi voisi yhtä hyvin kertoa minusta.
    Kirkasvalolamppu on kuulunut aamiaispöytääni jo vuosia, kun päivä alkaa lähenemään.
    Viime vuonna pääsin ensi kertaa kokeilemaan talven viettoa Espanjaan. Kyllä se valo tuntui ihanalta. Nyt olen uudestaan lähdössä parin viikon kuluttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *