Kohti omaa kissanelämää

Aika kuluu siivillä, tai paremminkin tassuissa. Ion pennut ovat kuin varkain varttuneet luovutusikäisiksi. On siis tullut aika jättää hellät hyvästit emolle ja pentukodille – ja aloittaa kissanelämä ikiomassa kodissa.

Kaikille pennuille on luvassa paitsi huolehtivat ihmispalvelijat myös lajitoverin seuraa: Aida ja Dana muuttavat yhdessä saman katon alle, Coco saa riehuntakaverikseen nuoren koratpojan, ja viimeisenä lähtevä Baba pääsee nauttimaan pyhä birma -rodun edustajien pehmoisesta kumppanuudesta.

Ion lapset ovat jo isoja tyttöjä. Kuva: Marko Lumikangas

Ion lapset ovat jo isoja tyttöjä. Kuva: Marko Lumikangas

Eilen aamulla kävimme vielä eläinlääkärillä, jossa nelikko sai vahvisterokotukset ja mikrosirut niskanahan alle. Mikrosiru asetetaan paikoilleen melko rujonnäköisellä neulalla – mutta pennut tuskin huomasivat toimenpidettä.

Siskokset käyttäytyivät muutenkin oikein esimerkillisesti, eikä koko visiitin aikana kuulunut inahdustakaan. Mukaan viemisiksi saatiin myös terveystodistukset, jotka seuraavat pikkuisia uusiin koteihin.

Siskonelikko kävi eilen eläinlääkärissä. Kaikki saivat terveen paperit.

Siskonelikko kävi eilen eläinlääkärissä. Kaikki saivat terveen paperit.

Kunhan pennut ovat muuttaneet, kissalamme arki raukeistuu kohti sydäntalvea. Säiden kylmetessä patteripeti on kirjaimellisesti kuumaa kamaa, ja leppoisat lepohetket houkuttelevat kehrääjistöä normaaliakin enemmän.

Kissat totisesti osaavat ottaa talvesta parhaan irti. Mikäpä olisi ihanampaa kuin käpertyä lämpimässä kasassa oman ihmisen syliin. Kaikki osapuolet hyötyvät, sillä lemmikin läheisyys paitsi tuntuu ihmisestä mukavalta myös lievittää stressiä ja laskee verenpainetta ihan tutkitusti.

 

 

 

Kuinka kissalle mitataan pilleri?

Tiedättehän klassisen vitsitarinan nimeltä Kuinka kissalle annetaan pilleri? Siis sen, jossa kissa vastustelee lääkitsemistä siinä määrin, että pilleri on kaikkialla muualla paitsi kissan suussa, saati vatsassa.

Ehkä tarina huvittaa minua siksikin, että meillä pillerinanto on mitä arkisin tapahtuma. Helmi-mummo saa päivittäin antibioottitabletin munuais- ja virtsatulehduksien estolääkitykseksi, ja homma sujuu rutiinilla jopa puoliunessa. Käsittelyyn tottuneet kissat nielevät kyllä pillerin jos toisenkin.

Joskus suurin työ tehdäänkin ennen lääkkeen antoa. Ion pentuihin iski viime viikon lopulla ikävä vatsapöpö – todellinen lastentauti siinä mielessä, ettei lauman aikuiskissoissa ollut merkkiäkään sairaudesta. Pennuistakin sairastui ”vain” kolme neljäsosaa, sillä Baba selvisi ilman oireita.

Baba välttyi ilkeältä mahapöpöltä.

Baba välttyi ilkeältä mahapöpöltä. Kuva: Marko Lumikangas

Kissojen äkilliset mahataudit on yleensä virusperäisiä, jolloin antibiooteista ei ole hyötyä. Tärkeintä on tukihoito: on pidettävä huolta nestetasapainosta ja ruokittava potilasta, jos tämä ei itse syö. Suolistolääkkeitä voi käyttää ripuliin, mutta meillä sitä vaivaa ei ollut. Pikku potilaat myös joivat itse koko ajan.

Taudin selkein merkki oli, että normaalisti käsittämättömän paljon ahmivat pikkukissat käänsivät selkänsä ruokalautaselle, eli niitä selvästi etoi. Pari pennuista kärsi myös oksentelusta, ja katsoin parhaaksi turvautua pahoinvointilääkitykseen, jotta vaivalla kissan sisään saatu ruoka myös pysyisi siellä. Kurvasin siis eläinklinikan päivystykseen (totta kai oli lauantai), yhytin eläinlääkärini käytävältä ja pyysin kahta minuuttia. Kohta lähdin paluumatkalle mukanani muutama pilleri – ja annotusohjeet.

Suurin osa eläinlääkkeistä tehdään ensisijaisesti koirille, ja pitoisuudet on sen mukaisia. Kissapennuilleni kerta-annos pahoinvointilääkettä oli yksi kahdeskymmenesosa pilleristä. Siis 1/20.

Ryhdyin siis kotifarmaseutiksi. Lääkeleikkurilla pillerin sai helposti neljänneksiin. Koska yksi neljännes vastaa viittä kahdeskymmenesosaa, tarvitsin kolmelle pennulle kolme viidesosaa neljännestabletista. Tämän leikkauksen tein veitsellä ja silmämääräisesti. Sen jälkeen murskasin tarvittavat 3/20 tablettia lautasella ja siirsin jauheen pieneen maljaan. Lisäsin kolme millilitraa vettä ja sekoitin.

Täytin ruiskuun millin seosta ja annostelin sen ensimmäisen pennun suuhun. Sama kahdelle muulle pennulle. Oksentelu loppui siihen, ja pennut olivat seuraavana päivänä jo pirteämpiä.

Pillerin antaminen on siis hyvin siistiä puuhaa, varsinkin jos sitä vertaa pakkosyöttöön. Säästetään se sotku toiseen kertaan.