Uusi kisakausi käyntiin

Vuodenvaihde tarkoittaa kissanäyttelymaailmassa yhden kisakauden päättymistä ja seuraavan alkamista. Alkuvuodesta  summataan ja tarkistetaan edellisen vuoden mittelöiden tulokset ja niistä ansaitut pisteet – tosin voittajat eivät ole yllätyksiä kenellekään, sillä näyttelytuloksia ja kissapisterankingia voi seurata netissä ympäri vuoden. Tulosten nuijimisen jälkeen parhaimmat saavat kunniaa ja palkintonsa. Samaan aikaan uusi kisakausi pyörii jo kiivaasti.

Tättähäärä (SC Melodian Tulaya, DVM DSM) odotti arvostelua Lahden näyttekyssä viime lauantaina näin innokkaasti. Kuvat: Pauli Araneva

Tättähäärä (SC Melodian Tulaya, DVM DSM) odotti arvostelua Lahden näyttelyssä viime lauantaina näin innokkaasti. Kuvat: Pauli Araneva

Itse aloitin uuden näyttelykauden viime viikonloppuna Lahden messukeskuksessa Suomen Rotukissayhdistyksen noin 500 kissan mittelöissä. Ensimmäinen tilaisuus kisailuun olisi ollut jo loppiaisen jälkeen Seinäjoella, mutta sinne asti en jaksanut talvipakkasilla lähteä. Mutta hyväähän kannattaa odottaa…

Olin ilmoittanut Tättähäärän kisaan molemmiksi päiviksi, ja sunnuntaina mukana oli myös Turussa sijoituskodissa asusteleva Ion tytär Baba pentuluokassa. Lauantain tuomari oli meille uusi tuttavuus, joten ennakko-odotuksia ei juuri ollut, mutta hyvinhän siinä kävi: Häärä selvitti tiensä loppukilpailuun eli paneeliin, jossa onnistui voittamaan kolme kilpailijaansa ja hankkimaan kategorian III parhaan aikuisen naaraan tittelin.

Paneelipaikka aukeni Häärälle myös sunnuntaina. Tällä kertaa neljän kolmoskategoriaa arvostelleen tuomarin äänet menivät tasan Häärän ja kauniin ocicatnaaraan kesken, joten pattitilanteen ratkaisijaksi oli pyydettävä vielä yksi tuomari. Kokenut norjalaistuomari Anne Gro Edström tutki nopeasti molemmat kissat – ja valitsi voittajaksi Häärän. Tuplavoitto isossa näyttelyssä!

Pikku-Baba, näyttelyssä karvan alle viisi kuukautta, ilahdutti reippaalla käytöksellään ensimmäisessä kissakisassaan. Arvostelussa pieni sai kovasti kehuja, mutta tie katkesi tuomarin paras -valintoihin. Ei voi mitään, mutta söpöimmätkin koratpennut näyttävät hieman rotanpoikasilta, ainakin verrattuna monien muiden rotujen nuoriin edustajiin.

Pikku Baba (Mythai Busaya Bao) esiintyi edukseen ensimmäisessä kissakisassaan.

Pikku Baba (Mythai Busaya Bao) esiintyi edukseen ensimmäisessä kissakisassaan.

Näyttelyssä oli myös yleisellä tasolla enemmän jännitystä kuin ennen. Vuodenvaihteessa astui voimaan kansainvälisen kissakattojärjestön FIFén uusi kategoriajako, jonka seurauksena osa roduista kilpailee nyt eri kategoriassa (eli rotujen muodostamassa ryhmässä) kuin ennen. Olikin mielenkiintoista seurata, kuka voittaa, kun vastakkain oli kissoja, joita ei aiemmin arvosteltu samassa sakissa.

Kategoriauudistus tuo kisailuun lisää tasa-arvoa. Aiemmin kategorioissa I ja IV oli vain muutama rotu, ja siksi niiden kissamäärät näyttelyissä jäivät järjestään pieniksi, kun taas kategoriat II ja III pullistelivat kissoista. Nyt kun osa kakkosroduista siirrettiin kisaamaan ykkössakkiin ja jotkut kolmosroduista nelosporukkaan, eri kategorioiden kissamäärät tasoittuvat ainakin Suomen näyttelyissä huomattavasti. Kaikkialla tilanne ei kuitenkaan liene sama, koska eri rotujen harrastajamäärät vaihtelevat huomattavasti maittain.

Käytännössä uudistus siis tarkoittaa, että Suomen näyttelyissä voittaminen on nyt noin suunnilleen yhtä helppoa tai vaikeaa kaikissa kategorioissa. Aiemmin hyvien tulosten haaliminen oli toki huomattavasti helpompaa kahdessa pienessä kategoriassa kuin kahdessa suuressa – mitä enemmän kissoja, sitä enemmän kilpailua.

Korateilla kilpailu helpottui uudistuksen myötä hieman, kun osa kolmosen roduista siirtyi neloskategoriaan. Muun muassa cornish rexit, abessinialaiset ja venäjänsiniset kilpailevat nyt itämaisten lyhytkarvojen ja siamilaisten seurassa. Ilmaisia voittoja ei kuitenkaan ole meille jaossa jatkossakaan – siitä pitävät ocicatit, burmat ja muut kauniit kilpakumppanimme kyllä huolen.

 

 

 

 

 

 

Etelänmatka patterin viereen

Juhlakausi tuli ja meni, ja uusi kissavuosi on alkanut paukkuvassa pakkasessa. Kissalassamme se tietää ruuhkaa patteripedillä ja muissa ekstralämpimissä paikoissa. Koratteja ei ole turhaan kutsuttu lämpöhakuisiksi ohjuksiksi. Kekseliäs kissa tietää, että melkein-etelään pääsee lämmityspatterin vieressä.

Usein viisikko on jakautunut kahteen nukkumamuodostelmaan esimerkiksi niin, että makuuhuoneen patteripedillä uinailee limittäin kolme kissaa ja sen alla olevassa pehmopesässä kaksi. Tai sitten nukkuja katoaa koko päiväksi omaan rauhaansa.

Älkää häiritkö. Terveisin Häärä.

Älkää häiritkö. Terveisin Häärä.

Yön pimeydessä taas voi tuntea, kuinka elävä kuumavesipullo kaivautuu peiton alle kylkeä lämmittämään. Läheisyys ja lämpö ovat nisäkkäiden mieleen jalkojen lukumäärästä riippumatta.

Inhoan itse kylmää yli kaiken, mutta kissani taitavat vihata sitä vieläkin enemmän. Vielä joulun maissa Tättähäärä suorastaan säntäsi perässä, kun käväisin lasitetulla parvekkeellamme, mutta hirmupakkasten aikaan tuli täysi stoppi.

Ovesta henkivä arktinen ilmasto kauhistutti koratteja niin, että rintama pysähtyi kuin käskystä metrin päähän, minkä jälkeen porukka teki täyskäännöksen. Hulluko olet ihminen, jos luulet meidän tuonne tulevan!

Täällä ei ole kissoja. Hyvää yötä, tai siis päivää.

Täällä ei ole kissoja. Hyvää yötä, tai siis päivää.

Tässä yhteydessä onkin hyvä muistuttaa, että kissa ei kestä kovaa pakkasta. Kylmyys voi palelluttaa tassut tai korvat – tai viedä jopa hengen. Jos siis näet viiksekkään harhailemassa paukkupakkasilla, älä epäröi, vaan tee ystävänpalvelus ja vie vilukissa turvaan lämpimään. Eläinsuojeluyhdistykset auttavat eteenpäin.

205542_5314043211_6309_n

Kun ulkona paukkuu pakkanen, kissan kelpaa köllötellä sisällä lämpimässä. Mallia näyttää jo edesmennyt kissalani kantaäiti Nysse.