Harrastaminen avartaa

Vietin viime viikonlopun Tättähäärän kanssa Uudenmaan Rotukissayhdistyksen näyttelyssä Askolassa. Jos paikkakunnan nimi ei sano mitään, kyseessä on noin 5000 asukkaan kunta Itä-Uudellamaalla, parikymmentä kilometriä Porvoosta pohjoiseen.

SC Melodian Tulaya, DVM DSM eli Tättähäärä Askolan näyttelyn paneelissa 6. maaliskuuta. Kuva: Tessa

SC Melodian Tulaya, DVM DSM eli Tättähäärä Askolan näyttelyn paneelissa sunnuntaina 6. maaliskuuta. Kuva: Tessa

Joudun itsekin tarkistamaan Askolan tarkan sijainnin, kun näyttelykutsu julkaistiin – ja huomasin, että kotoani Itä-Helsingistä kertyy matkaa sinne vain viitisenkymmentä kilometriä. Ihan lähinäyttely siis, josta ajoi nopeasti yöksi kotiin.

Näyttelypaikka, suurelliselta nimeltään Askola-areena, oli urheiluhalli lumisten peltojen keskellä, koulun vieressä. Viikonlopun aikana ehdin tutustua myös seudun ravintolatarjontaan. Pienen harhailun jälkeen löysin noin viiden kilometrin päästä Monninkylästä pizzerian, jonka toista nurkkaa miehittivät kantapeikot olusineen ja toisella puolella kylän nuoriso räpläsi älypuhelimiaan. Sinne vaan rohkeasti turistina sekaan ja syömään.

Kissanäyttelyharrastuksessa oppiikin huomattavan paljon myös suomalaisten (pikku)paikkakuntien (pika)ruokatarjonnasta. Isojen näyttelypaikkojen, kuten messu- ja jäähallien, yhteydessä on kyllä yleensä lounasravintola, mutta maaseutunäyttelyissä sämpylää isompaa murkinaa on monesti haettava muualta.

Toisaalta ruokailun ulkoistaminen on myös tapa kuluttaa aikaa, usein ystävien seurassa. Tosin itselleni käy aika usein niin, etten muka ehdi tai muista syödä päivän aikana mitään jäätelötötteröä tai kakunpalaa suurempaa, kun aika kuluu tuttujen kanssa turistessa ja kisafiilis imee mukaansa.

Myös näyttelypaikat ovat joskus kokemuksia sinänsä. Askolan halli oli kerrassaan urbaani tila verrattuna esimerkiksi Kirkkonummen Evitskogissa sijaitsevan ”järvihotellin” liikuntahalliin, jossa männävuoden näyttelyssä lämpötila oli jäätävä mutta tunnelma kovasti kansainvälinen – henkilökunta lahden tuolta puolen ja kaikki tekstit viroksi. Sittemmin meininki on kansainvälistynyt lisää, sillä nykyään paikassa toimii vastaanottokeskus. Kissanäyttelyjä siis tuskin järjestetään siellä toviin.

Paneelissa tuomarioppilaan tutkittavana.

Paneelissa tuomarioppilaan tutkittavana. Kuva: Tessa

Mutta takaisin viime viikonloppuun ja Askolan kissakisoihin. Tättähäärä oli hieman yllättäen rotunsa ainoa edustaja kumpanakin päivänä. Korattien maine ja kunnia siis lepäsivät Häärän harteilla.

Lauantaina koratrouva jäi tuomarin paras -valinnoissa niukasti kakkoseksi kauniille eurooppalaiselle, joka lopulta voitti myös paneelissa. Sunnuntaina oli sitten revanssin paikka: nyt tie vei paneeliin asti, jossa vastassa oli taas sama lauantaina voittanut eurooppalainen. Päivän tuomarit olivat koratin puolella, ja tuloksena oli vuoden kolmas Best in Show -voitto kategorian III aikuisissa naaraissa.

Kissakisamme jatkuvat jo ensi viikonloppuna Jyväskylässä, jossa jaetaan myös Suomen Kissaliiton Vuoden kissa -palkinnot. Tiedossa on kimppamatka hotelliöineen mukavassa seurassa – ja tietysti paljon kauniita kissoja.