Uusissa maisemissa

Huuh ja puuh! Kulunut kuukausi on ollut aikamoista haipakkaa ja kohtuullista rutistusta, mutta nyt kissalan väki on asustellut jo viikon verran evakkoasunnossa putkiremonttia paossa. Muuttopuuhat ovat ehkä hieman rasittaneet ihmisiä – mutta kissat ovat suorastaan nauttineet kaikin viiksin ja karvoin.

Kesäkodissa kelpaa jatkaa muodostelmanukkumisen harjoituksia. Vaativa laji!

Kesäkodissa kelpaa jatkaa muodostelmanukkumisen harjoituksia. Vaativa laji!

Oman kodin pakkaus- ja suojausvaihe oli kissoille valtava puuhamaa pahvilaatikkoineen ja rapisevine muoveineen. Putkiremonttifirmoille vihjeeksi, että kissankestävälle suojausmuoville olisi varmasti käyttöä…

Koratviisikko on myös selvästi ihastunut kesäasuntoomme: tilaa on enemmän kuin kotona, olohuoneessa isot ikkunat katsella pihaa ja kylpyhuoneessa lattialämmitys. Muutama joukosta on myös jo käynyt testaamassa saunaa.

Rubert

Mythai Fah Farang, ”Rubert”, kahden viikon iässä.

Ja kissalaan on syntynyt pentuja! Tättähäärän tyttärestä Tamarasta tuli kahden pontevan koratpojan emo 27. huhtikuuta. Pennut, työnimiltään Elmeri ja Rubert, täyttävät tällä viikolla kolme viikkoa – ja kasvavat vauhdilla sijoituskodissaan Helsingissä. Pentujen rekisteröinti Kissaliittoon on jo aloitettu, joten pikkukoratit ovat saaneet myös viralliset thainkieliset paperinimet.

Mythai Emjaroen Eun, "Elmeri".

Mythai Emjaroen Eun, ”Elmeri”.

Näyttelyrintamalla huhtikuinen Scandinavian Winner Show Helsingissä oli lopulta pieni pettymys, kun yksikään mukana olleista korateista ei selvittänyt tietään edes loppukilpailuun asti. Onneksi seuraavana viikonloppuna Turussa saatiin sitten jonkinasteista revanssia, kun rodun edustajat voittivat paneelissa oikein urakalla.

Omista kissoistani Häärä oli molempina päivinä kategorian III paras naaras, mutta sunnuntaina todellisen yllätyksen toi Turussa sijoituskodissa asusteleva nuori neito Baba, Ion tytär, josta tuli kategorian paras nuori. Hitaasti kehittyvässä rodussa juniorisarjojen voitot eivät ole kovin yleistä herkkua.

Ensi viikonloppuna edessä onkin taas näyttely, nyt Tampereella. Häärälle on siis tiedossa hotellilomaa ja ihania valkoisia lakanoita. Muu lauma saa jäädä nauttimaan kesäkodin lepopaikoista.

Tittelinäyttelystä evakkotielle

Kevät on hurahtanut kissalassa jo pitkälle monenmoisessa haipakassa – ja lisää on vipinää tiedossa, sillä ensi kuussa koko kaksi- ja nelijalkaisten lauma joutuu muuttamaan usean kuukauden kesäevakkoon putkiremontin tieltä. Lähestyvällä remontilla on vaikutuksensa myös kissalan suunnitelmiin:  Häärän ja Ion pentusuunnitelmat on pitänyt lykätä ensi syksyyn ja aikaan, jolloin olemme päässeet muuttamaan takaisin kotiimme.

Ah, kevät, valo ja aurinko.

Ah, kevät, valo ja aurinko.

Tästä huolimatta Mythai-kissalaan on luvassa kevätpentuja, sillä Helsingissä sijoituksessa elelevä Häärän tytär Tamara odottaa onnellisesti esikoispentuettaan. H-hetki on laskettu tämän kuun viimeiselle viikolle. Valon lisääntyminen on selvästi herätellyt koratit talvijähmeydestä, sillä iloisia perhetapahtumia on luvassa usean kasvattajan luona. Pieni sininen beibibuumi suorastaan!

Myös näyttelykausi on ehtinyt saada jatkoa. Kävimme Tättähäärän kanssa maaliskuun puolivälissä Jyväskylässä Kes-Kisin näyttelyssä, jossa jaettiin myös Suomen Kissaliiton Vuoden kissa -kilpailun palkinnot. Häärä pokkasi 3. sijan diplomin kategorian III aikuisten naaraiden sarjassa, mutta reissu tuotti lopulta tulosta yli odotusten: Häärä oli kategoriansa paras naaras kumpanakin näyttelypäivänä.

Uuden kategoriajaon vuoksi on ollut pientä totuttelemista siihen, että omaa kategoriaa III arvostelee usein vain kaksi tuomaria. Niin paljon kissamäärät ovat muuttuneet. Ensi viikonloppuna on kuitenkin luvassa vaihteeksi hieman isommat kisat – Scandinavian Winner Show Helsingin Messukeskuksessa.

SW16

Aiemmin Scandinavian Winner -näyttelyitä järjestettiin vain Ruotsissa ja Norjassa, mutta nyt tämä tittelinäyttely rantautuu Suomeen joka kolmas vuosi. Suomen ensimmäisessä SW-kisassa on mukaan noin 800 kissaa useista maista, ja voittajat saavat muun hyvän lisäksi nimensä eteen SW-tittelin.

Koratteja on mukana pieni mutta tasokas iskuryhmä. Saa nähdä, mihin se riittää. It’s show time!

 

Harrastaminen avartaa

Vietin viime viikonlopun Tättähäärän kanssa Uudenmaan Rotukissayhdistyksen näyttelyssä Askolassa. Jos paikkakunnan nimi ei sano mitään, kyseessä on noin 5000 asukkaan kunta Itä-Uudellamaalla, parikymmentä kilometriä Porvoosta pohjoiseen.

SC Melodian Tulaya, DVM DSM eli Tättähäärä Askolan näyttelyn paneelissa 6. maaliskuuta. Kuva: Tessa

SC Melodian Tulaya, DVM DSM eli Tättähäärä Askolan näyttelyn paneelissa sunnuntaina 6. maaliskuuta. Kuva: Tessa

Joudun itsekin tarkistamaan Askolan tarkan sijainnin, kun näyttelykutsu julkaistiin – ja huomasin, että kotoani Itä-Helsingistä kertyy matkaa sinne vain viitisenkymmentä kilometriä. Ihan lähinäyttely siis, josta ajoi nopeasti yöksi kotiin.

Näyttelypaikka, suurelliselta nimeltään Askola-areena, oli urheiluhalli lumisten peltojen keskellä, koulun vieressä. Viikonlopun aikana ehdin tutustua myös seudun ravintolatarjontaan. Pienen harhailun jälkeen löysin noin viiden kilometrin päästä Monninkylästä pizzerian, jonka toista nurkkaa miehittivät kantapeikot olusineen ja toisella puolella kylän nuoriso räpläsi älypuhelimiaan. Sinne vaan rohkeasti turistina sekaan ja syömään.

Kissanäyttelyharrastuksessa oppiikin huomattavan paljon myös suomalaisten (pikku)paikkakuntien (pika)ruokatarjonnasta. Isojen näyttelypaikkojen, kuten messu- ja jäähallien, yhteydessä on kyllä yleensä lounasravintola, mutta maaseutunäyttelyissä sämpylää isompaa murkinaa on monesti haettava muualta.

Toisaalta ruokailun ulkoistaminen on myös tapa kuluttaa aikaa, usein ystävien seurassa. Tosin itselleni käy aika usein niin, etten muka ehdi tai muista syödä päivän aikana mitään jäätelötötteröä tai kakunpalaa suurempaa, kun aika kuluu tuttujen kanssa turistessa ja kisafiilis imee mukaansa.

Myös näyttelypaikat ovat joskus kokemuksia sinänsä. Askolan halli oli kerrassaan urbaani tila verrattuna esimerkiksi Kirkkonummen Evitskogissa sijaitsevan ”järvihotellin” liikuntahalliin, jossa männävuoden näyttelyssä lämpötila oli jäätävä mutta tunnelma kovasti kansainvälinen – henkilökunta lahden tuolta puolen ja kaikki tekstit viroksi. Sittemmin meininki on kansainvälistynyt lisää, sillä nykyään paikassa toimii vastaanottokeskus. Kissanäyttelyjä siis tuskin järjestetään siellä toviin.

Paneelissa tuomarioppilaan tutkittavana.

Paneelissa tuomarioppilaan tutkittavana. Kuva: Tessa

Mutta takaisin viime viikonloppuun ja Askolan kissakisoihin. Tättähäärä oli hieman yllättäen rotunsa ainoa edustaja kumpanakin päivänä. Korattien maine ja kunnia siis lepäsivät Häärän harteilla.

Lauantaina koratrouva jäi tuomarin paras -valinnoissa niukasti kakkoseksi kauniille eurooppalaiselle, joka lopulta voitti myös paneelissa. Sunnuntaina oli sitten revanssin paikka: nyt tie vei paneeliin asti, jossa vastassa oli taas sama lauantaina voittanut eurooppalainen. Päivän tuomarit olivat koratin puolella, ja tuloksena oli vuoden kolmas Best in Show -voitto kategorian III aikuisissa naaraissa.

Kissakisamme jatkuvat jo ensi viikonloppuna Jyväskylässä, jossa jaetaan myös Suomen Kissaliiton Vuoden kissa -palkinnot. Tiedossa on kimppamatka hotelliöineen mukavassa seurassa – ja tietysti paljon kauniita kissoja.