Catwalkin tähti

Tättähäärän tyylinäyte  catwalkilla eli hotellisängyn valopäädyllä. Kuva: Marko Lumikangas

Tättähäärän tyylinäyte catwalkilla eli hotellisängyn valopäädyllä. Kuva: Marko Lumikangas

Laumassa elävät kissat osaavat yleensä arvostaa mahdollisuutta päästä reissuun pelkästään ihmisten kanssa, ilman muita viiksekkäitä. Niin sosiaalisia kuin koratit ovatkin, tällaiset matkat ovat niille laatuaikaa, jolloin saa nauttia jakamattomasta ihmishuomiosta. Reissun jälkeen on jälleen mukava puuhailla kissakavereiden kanssa.

Viime perjantaina lähdimme ajamaan Tättähäärän kanssa puolen Suomen halki kohti Oulua. Reissun tarkoitus oli paitsi osallistua Pohjois-Suomen Rotukissayhdistyksen näyttelyihin Kempeleessä myös viettää rentoa hotellilomaa, ja siksi sekä menomatkaan että paluuseen oli varattu kokonainen päivä. Näyttelyssä tapasin kuitenkin todellisia kissasissejä, jotka olivat lähteneet tien päälle kello yksi yöllä ehtiäkseen launtaiaamuksi näyttelyn eläinlääkäritarkastukseen.

Menomatka osui harmillisesti kesän kuumimpaan hellepäivään (olisin toki mieluummin maannut rannalla kuin istunut autossa), mutta onneksi  ilmastointi oli kunnossa. Häärälle oli varattu kuljetuslaatikkoon vesikuppi  ja pieni hiekkalaatikko – näin pitkillä ajomatkoilla hätätilanne voi yllättää kokeneenkin kissamatkustajan. Tien päällä kuultiin välillä tavanomaista (mauku)protestointia takapenkiltä, mutta perillä Oulussa koitti sitten kiitos: hotellihuone, jossa oli muun muassa kivoja ovia ja hyllyjä kiipeiltäväksi. Ja sokerina pohjalla ihan oma catwalk.

Catwalk muuntui myös moderniksi uuninpankoksi, jossa kelpasi levätä näyttelypäivän jälkeen.

Catwalk muuntui myös moderniksi uuninpankoksi, jossa kelpasi levätä näyttelypäivän jälkeen.

Tättähäärän catwalk oli sängynpäätyyn upotettu valaisin, jonka päällä kissan kelpasi tepastella huippumallin lailla – sehän näyttelykonkari eittämättä on. Lamput lämmittivät catwalkin pintaa niin mukavasti, että se sopi loistavasti myös nukkumapaikaksi. Siinä kelpasi toipua näyttelypäivän rasituksesta, ja Häärä otti kaiken ilon irti lämpöpedistään. Kun catwalkin valot yöllä sammuivat, se kaivautui peittoni alle kehräämään.

Niin, entäs se näyttely? Tättähäärä selvitti kumpanakin päivänä tiensä paneeliin eli loppukilpailuun asti ja nappasi siellä joitakin tuomariääniäkin, mutta voitot menivät tällä erää toisiin tassuihin. Häärä oli kuitenkin jo saanut palkinnoista parhaimman: ihanan lämpövuoteen.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *