H-hetki lähestyy

Io muistuttaa melko lailla päärynää.

Io muistuttaa melko lailla päärynää.

Ion tiineys on edennyt loppusuoralle. Kissaneidon esikoispentueen on tarkoitus putkahtaa päivänvaloon viikonloppuna tai viimeistään ensi viikon alussa. Tämä tarkoittaa, että kissalassa alkaa lauantaina niin sanottu synnytyspäivystys – viimeisellään olevaa emoa ei voi jättää yksin kuin lyhyiksi tuokioksi.

Vaikka useimmiten kaikki sujuukin hyvin ja emon omin voimin, joskus synnytyksessä tarvitaan myös ihmiskätilön apua. Siksi kasvattaja haluaa olla synnytyksessä läsnä. Joskus voidaan tarvitaan myös eläinlääkäriä – onneksi sellaisia tilanteita ei ole sattunut itselleni monta.

Toisaalta aina silloin tällöin kissaemo yllättää ja pullauttaa pesueensa salaa ja ilmoittamatta juuri, kun kätilö sallii itselleen unet. Eräälläkin kasvattajalla oli männävuosina naaras, joka synnytti kerta toisensa jälkeen omistajansa jalkoihin sänkyyn, kun uni oli vienyt rättiväsyneen päivystäjän mukanaan…

Olo tuntuu jo hieman raskaalta.

Olo tuntuu jo hieman raskaalta.

Iolle on kertynyt painoa yli kilo lisää, ja kissa muistuttaa lähinnä päärynää. Pentujen liikettä on tuntunut mahassa jo reilun viikon ajan.

Tuleva emo itse – ensikertalainen kun on – ei vieläkään oikein ymmärrä muuttunutta olemustaan: jotkin hyppy-, kiipeily- ja ahtautumisyritykset päättyvät nolosti, kun kasvanut maha asettaa omat rajoituksensa liikeradoille. Leikkikin jaksaa yhä kiinnostaa nuorta ja energistä kissaa, vaikka Io onkin rauhoittunut silmin nähden ja viettää pitkiä aikoja makoillen, yleensä ”tukimummonsa” Helmin seurassa.

H-hetken odottaminen taas uuvuttaa yleensä enemmän kätilöä, kun öisin on herättävä tarkistamaan emon tilanne, päivät matelevat ja ystävien uteluihin saa vastata yhä uudelleen ”ei vieläkään mitään”.

Kaikki rasitus ja valvominen kuitenkin unohtuvat, kun näkee onnellisen emon vastasyntyneet pennut nisillään. Sitä odotellessa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *