Ja voittaja on…

Io eli IC Mythai Ornanong Sa-Mon ja BIS-pokaali. Kuva: Marko Lumikangas

Io eli IC Mythai Ornanong Sa-Mon ja BIS-pokaali. Kuva: Marko Lumikangas

Eilisestä kissanäyttelypäivästä Helsingin Messukeskuksessa kehkeytyi lopulta jännitysnäytelmä. Minulla ei ollut juuri odotuksia etukäteen, sillä näyttelyyn ilmoittamani Io eli International Champion Mythai Ornanong Sa-Mon on vielä nuori kissa, vuoden ja viisi kuukautta. Koratit taas ovat hitaasti kehittyvä rotu, joka paranee vanhetessaan. Toisin sanoen, näyttelyissä parhaiten menestyvät koratit ovat yleensä hieman kypsempää vuosikertaa.

Tavoitteena oli siis saada sertifikaatti,  perusarvostelun laatupalkinto, joita tietyn määrän keräämällä kissa valmistuu titteliin ja vaihtaa sen jälkeen luokkaa. En ryhdy nyt selittämään FIFen (kansainvälinen kissaharrastajien kattojärjestö) näyttelyiden arvostelusysteemiä yksityiskohtaisesti kokonaisuudessaan ja sekoittamaan maallikkolukijan päätä, mutta tällä hetkellä Io kerää sertifikaatteja Grand International Champion -titteliä varten. Ylimmät tittelit ovat nimeltään Supreme Champion (leikkamattomat kissat) ja Supreme Premier (leikatut kissat).

Näyttelyssä oli kissoja kaikkiaan 483 ja koratteja viisi: kolme naarasta, yksi kastraattinaaras ja yksi kastraattiuros, joka osallistui vain veteraaniluokkaan. Rodun arvosteli Mira Fonsén, jolla on pitkä kokemus korateista ja siten hyvä tuntuma rotuun. Olin erittäin tyytyväinen jo siinä vaiheessa, kun Iosta tuli värin paras eli Best of variety. Käytännössä tämä tarkoitti, että tuomari rankkasi Ion paikalla olevista kolmesta leikkaamattomasta koratista parhaimmaksi.

Arvostelujen päätteeksi vuorossa olivat tuomarin paras -valinnat eli nominoinnit, joissa kukin tuomari valitsee arvostelemistaan kissoista parhaat loppukilpailuun eli paneeliin. Ehdokkaat valitaan kuudessa eri sarjassa: aikuinen uros ja naaras, kastraattiuros ja naaras, nuori ja pentu. Tässä valinnassa erirotuiset kissat siis kisaavat toisiaan vastaan. Iolla oli vastassaan myös jo näyttelykyntensä näyttäneitä kissoja, joten yllättyin iloisesti, kun tuomari valitsi Ion naarasehdokkaakseen. Tämä merkitsi, että kisajännitystä oli luvassa koko päiväksi.

Paneelissa kategorian paras- eli Best in show -titteleitä jaetaan aika liuta, sillä kissat kisaavat neljässä eri kategoriassa eli tietyistä roduista koostuvassa ryhmässä. Jokaisessa kategoriassa valitaan BIS-voittajat näissä kuudessa mainitussa sarjassa, minkä lisäksi palkitaan myös parhaat veteraanit, siitoskissat ja kasvattajat sekä kotikissat. Paneelissa assistentit esittelevät kissat tuomareille: käytännössä kissat ovat assistentin huomassa jokainen omallaan pöydällään, ja tuomarit kiertävät katsomassa ja tutkimassa kissat. Sen jälkeen äänestetään.

Iolla oli paneelissa viisi erirotuista kilpakumppania. Sen jälkeen kun olin laskenut kissan assistentin osaaviin käsiin, en voinut kuin katsoa paneelia – ja jännittää. Ääniä oli jaossa kuusi, ja äänestystuloksen tultua (paperilapuilla) paneelin juontaja totesikin, että nyt on tasaista…  Kun viisi ääntä oli lueteltu, viidellä eri kissalla, joista yksi Io, oli yksi ääni. Viimeinen ääni ratkaisi – ja se meni koratille!  Kaikki voitot tuntuvat tietysti hyvältä, mutta totaalisessa yllätysvoitossa on kyllä ihan erityinen viehätys.

Tättähäärän kunniakirja Vuoden kissa -kilpailusta.

Tättähäärän kunniakirja Vuoden kissa -kilpailusta.

Näyttelypäivän aikana kerrattiin myös menneitä voittoja, sillä iltapäivällä ennen paneelia jaettiin Vuoden kissa 2104 -palkinnot eli palkittiin Suomen Kissaliiton näyttelyissä viime vuonna parhaiten menestyneet kissat – taas kaikissa mainituissa sarjoissa. Voittajat eli Vuoden kissat saivat huimankokoiset pokaalit sekä lahjakortti- ja tavarapalkinnot. Kakkos- ja kolmossijoille yltäneet palkittiin lahjakorteilla. Minulla oli ilo hakea mammalomaa viettävän Tättähäärän – virallisesti SC Melodian Tulaya, DVM, DSM – puolesta kategorian III toiseksi parhaan aikuisen naaraan diplomi ja palkinto. Kattihovin kissalassa asustava kasvattini GIC Mythai Rochana Rak Jing eli kotoisasti Piipi taas palkittiin kolmanneksi parhaana siitosnaaraana kategoriassa III.

Myös Vuoden kissa -voittajien joukkoon mahtui yksi korat, kastraattinaaras, joka on voittanut viime aikoina kaiken mahdollisen ja todennäköisesti jotain mahdotontakin. Tämän hetken menestyneimmän koratin nimi on tuttavallisesti Immu ja virallisesti kaikkine titteleineen WW14, SW, NW, SP Hovikissan iat Jaao, DSM – tuosta litaniasta voi jo päätellä, että muutama voitto on tainnut matkan varrella tulla. Messukeskuksessa niitä tuli taas lisää.

Kissakisat jatkuvat jo ensi viikonloppuna, jolloin kisataan Turussa Metsämäen raviradalla. Io ei kuitenkaan voi lähteä sinne, koska näyttelysäännöt vaativat seuraavan sertin hakemista Suomen rajojen ulkopuolelta. Siksi arvosteluun pääsee tällä kertaa Ion veli ja Tättähäärän pentujen isä Ropsu eli Mythai Palat Pai Jit, joka asustelee sijoituskodissa Nokialla. Siitä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *