Kissamaista laatuaikaa

Tarvitaan sekä taitoa että tuuria, jotta seitsenviikkoiset pennut saa poseeraamaan sievästi ryhmäkuvassa. Kuva: Marko Lumikangas

Tarvitaan sekä taitoa että tuuria, jotta seitsenviikkoiset pennut saa poseeraamaan sievästi ryhmäkuvassa. Kuva: Marko Lumikangas

Seitsenviikkoiset kissanpennut ovat jo sen verran isoja, ettei emon tarvitse vahtia niitä ihan joka hetki. Emokissa Tättähäärä selvästi nauttii, kun se saa ottaa välillä hieman laatuaikaa vain itselleen lasten leikkiessä keskenään. Laatuaika tarkoittaa tässä tapauksessa omaa sylihetkeä tai leppoisaa torkkutuokiota peiton alla jaloissani – lempipaikassaan. Kovana kehrääjänä Häärä myös ilmaisee mielihyvänsä kuuluvasti.

Raapimatornin laella on kissaperheen hyvä ottaa päiväunet - maitobaarikin taas auki.

Raapimatornin laella on kissaperheen hyvä ottaa päiväunet – maitobaarikin taas auki.

Koratnaaraat ovat kuitenkin usein niin omistautuneita jälkikasvulleen, että ne päästävät pennut silloin tällöin nisille siihen asti, kun nämä muuttavat uusiin koteihinsa. Imetyksen merkitys on tässä vaiheessa tietysti enemmän sosiaalinen kuin ravitsemuksellinen. Vaikka pennut syövät kiinteää ruokaa hyvällä halulla ja nirsoilematta, välillä iskee tarve päästä emon maitobaariin. Läheistä hetkeä säestää herkkä hyrinä: pennut näyttävät perineen emonsa taipumuksen kehrätä paljon ja kuuluvasti.

Kissojen kehräämisessä on yleensäkin paljon yksilökohtaisia eroja. Yksi käynnistää rukin heti kosketuksesta; toinen kehrää harvoin ja vain harvoille.  Joillakin on iso ja kaikuva kehruuääni, toisilla tikittävän nopeatempoinen. Yhtä kaikki, minulle kissan kehruu on rauhoittavin ääni, jonka tiedän. Sen tasaiseen pehmeyteen sulavat kaikki maailman murheet.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *