Kohti omaa kissanelämää

Aika kuluu siivillä, tai paremminkin tassuissa. Ion pennut ovat kuin varkain varttuneet luovutusikäisiksi. On siis tullut aika jättää hellät hyvästit emolle ja pentukodille – ja aloittaa kissanelämä ikiomassa kodissa.

Kaikille pennuille on luvassa paitsi huolehtivat ihmispalvelijat myös lajitoverin seuraa: Aida ja Dana muuttavat yhdessä saman katon alle, Coco saa riehuntakaverikseen nuoren koratpojan, ja viimeisenä lähtevä Baba pääsee nauttimaan pyhä birma -rodun edustajien pehmoisesta kumppanuudesta.

Ion lapset ovat jo isoja tyttöjä. Kuva: Marko Lumikangas

Ion lapset ovat jo isoja tyttöjä. Kuva: Marko Lumikangas

Eilen aamulla kävimme vielä eläinlääkärillä, jossa nelikko sai vahvisterokotukset ja mikrosirut niskanahan alle. Mikrosiru asetetaan paikoilleen melko rujonnäköisellä neulalla – mutta pennut tuskin huomasivat toimenpidettä.

Siskokset käyttäytyivät muutenkin oikein esimerkillisesti, eikä koko visiitin aikana kuulunut inahdustakaan. Mukaan viemisiksi saatiin myös terveystodistukset, jotka seuraavat pikkuisia uusiin koteihin.

Siskonelikko kävi eilen eläinlääkärissä. Kaikki saivat terveen paperit.

Siskonelikko kävi eilen eläinlääkärissä. Kaikki saivat terveen paperit.

Kunhan pennut ovat muuttaneet, kissalamme arki raukeistuu kohti sydäntalvea. Säiden kylmetessä patteripeti on kirjaimellisesti kuumaa kamaa, ja leppoisat lepohetket houkuttelevat kehrääjistöä normaaliakin enemmän.

Kissat totisesti osaavat ottaa talvesta parhaan irti. Mikäpä olisi ihanampaa kuin käpertyä lämpimässä kasassa oman ihmisen syliin. Kaikki osapuolet hyötyvät, sillä lemmikin läheisyys paitsi tuntuu ihmisestä mukavalta myös lievittää stressiä ja laskee verenpainetta ihan tutkitusti.

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *