Nyt huudetaan!

Suomi-paitoja, liehuvia lippuja ja sinivalkoisia peruukkeja. Toki joukossa myös sinikeltaista ja punavalkoista väriä sekä muita kansallistunnuksia. Kyse ei kuitenkaan ole urheilukisoista, vaan kissojen maailmannäyttelystä.

Ruotsin Malmössä kisattiin viime viikonloppuna häpeämättömän kansallismielisesti. Jokavuotinen FIFén World Show on suuri kansainvälinen kissaväen karnevaali, jossa huutomyrskyt ja fanfaarit kuuluvat asiaan.

Kissoja kisaan oli ilmoitettu peräti 1955. Vertailun vuoksi: suuressa suomalaisessa näyttelyssä voi olla päivän aikana ehkä 800 kissaa.

Maailmannäyttelyssä tunnelma on kuin urheilukisoissa. Suomalaiskissoilla oli ylivoimaisesti innokkaimmat kannutusjoukot.

Maailmannäyttelyssä tunnelma on kuin urheilukisoissa. Suomalaiskissoilla oli ylivoimaisesti innokkaimmat kannustusjoukot.

Minä ja itse kisakalu eli Tättähäärä saavuimme pelipaikalle perjantaina illansuussa. Lento vei meidät – Häärä matkusti kabiinipaikalla kuljetuskassissa jalkatilassani –  ensin Kööpenhaminan kentälle, josta jatkoimme junalla Sitä Siltaa pitkin Ruotsin puolelle. Matka kestää noin vartin.

Malmössä meitä vastassa oli Häärän kasvattaja Sanna, joka junaillut itsensä paikalle Tukholman kautta jo aiemmin päivällä. Hotelliin majoittautumisen jälkeen olikin pian kauneusunien aika, jotta sekä kissa että sen emäntä olisivat seuraavana päivänä niin sanotusti edustuskunnossa.

Show alkoi Malmön messuhallissa lauantaiaamuna. Varsinaiseen asiaan eli kissojen arvosteluihin päästiin, sen jälkeen kun muun muassa kansantansseja (!) sisältänyt avajaisseremonia oli ohi.

Isosta kissamäärästä huolimatta koratteja näyttelyssä oli mukana vain kuusi ja niistäkin puolet suomalaisia: Tättähäärä (SC Melodian Tulaya, DVM, DSM, aikuinen naaras), Häärän veli Tane (IP Melodian Thanit, kastraattiuros) ja Immu (WW14, SW, NW, SP Hovikissan iat Jaao, DSM, kastraattinaaras), joka oli saapunut omistajansa Sarin kanssa puolustamaan viimevuotista maailmanvoittoaan.

Lisäksi mukana oli kaksi ruotsalaista naaraskorattia ja tanskalainen kastraattinaaras, tosin Suomessa syntynyt sekin.

coffee

Tuomari Alexey Shchukin tarjosi Häärälle myös kahvia. Ei kelvannut. Kuva: Elisabeth Noläng

Oltiin jo pitkällä iltapäivässä ennen kuin kissamme pääsivät tuomari Alexey Shchukinin pöydälle. Tavallisissa näyttelyissä omistajat saavat järjestään esitellä kissansa tuomareille, mutta maailmannäyttelyssä oli nyt assistenttikanto. Vuoroon tulevat kissat vietiin ensin odottelemaan tuomarinpöydän ympärillä oleviin häkkeihin, joista assistentit sitten hakivat ne ja veivät tuomarin eteen.

Meidän tuomarimme ei muutoin juuri tarvinnutkaan assistenttien apua, ainakaan korattien aikana – jokainen kissa pääsi vuorollaan tuomarin kainaloon tämän kirjoittaessa arvosteluseteliä.

Arvostelusetelin kirjoittaminen onnistuu ihan hyvin Häärä kainalossa.

Arvostelusetelin kirjoittaminen onnistuu ihan hyvin Häärä kainalossa. Kuva: Elisabeth Noläng

Kolme kastraattia arvosteltiin ensin, ja odotetusti niistä Värin parhaaksi (eli kastraateista parhaaksi) nimettiin Immu. Sen jälkeen oli naaraiden vuoro. Ensimmäisenä pöydälle pääsi Häärä, sitten ruotsalaiset kilpasiskot.

Ja kun kaikki kolme oli arvosteltu, oli jälleen Värin parhaan (eli parhaan leikkaamattoman koratin) valinta – ja titteli tuli Häärälle! Pääsimme siis jatkamaan kisassa eteenpäin tuomarin parhaiden valintaan.

Tuomarin parhaan valinnassa Häärällä (oik.) oli vastassaan peräti kahdeksan muuta naaraskissaa.

Tuomarin parhaan valinnassa Häärällä (oik.) oli vastassaan peräti kahdeksan muuta naaraskissaa. Kuva: Elisabeth Noläng

Tuomarin parhaat eli paneelin pääsevät kissat valittiin päivän lopuksi. Viime vuoden mestari Immu selvittikin jälleen tiensä loppukisaan kastraattinaaraiden sarjassa.

Häärällä oli valinnassa vastassaan peräti kahdeksan muuta kaunista kissaa, joten en odottanut liikoja. Tuomari kuitenkin lähetteli kissoja pois yksi toisensa jälkeen, ja lopulta jäljellä olivat enää Häärä ja viehko cornish rex -rodun edustaja. Ja tuomarin valinta osui Häärään!

Paneelipaikka Word Show’ssa on jo voitto sinänsä, ja pienen iskuryhmämme kolmesta suomalaiskoratista peräti kaksi meni paneeliin!

Suomalaisten  koratjoukkue Malmössä: Sari Peltonen ja Immu, minä ja Tättähäärä sekä Sanna Veijalainen ja Tane.

Suomalaisten koratjoukkue Malmössä: Sari Peltonen ja Immu, minä ja Tättähäärä sekä Sanna Veijalainen ja Tane. Kuva: Elisabeth Noläng

Sunnuntaina ohjelmassa olivat vain paneelit. Suomalaiskissoja oli selviytynyt loppueriin peräti 25, joten sinivalkoiselle kissakansalle riitti jännitettävää koko päiväksi. Kannustushuudoissa suomalaiset muuten voittivat ylivoimaisesti!

Kategorian III paneeli oli vuorossa viimeisenä iltapäivällä. Kategoriaa oli arvostellut peräti 11 tuomaria, ja paneelissa he seisoivat lavalla omien pikku pöytiensä takana. Assistentit kantoivat kissat pöydältä ja tuomarilta toiselle jatkuvana jonona, kunnes jokainen tuomari oli nähnyt jokaisen kissan.

Kastraattinaaraiden sarjassa viime vuoden World Winner Immu oli lähellä uusia tittelinsä – oli yksi kolmesta ääniä saaneesta kissasta – mutta voitto karkasi kuitenkin ukrainalaisburman tassuihin. Häärä taas ei lopulta saanut ääniä naaraiden sarjassa, mutta kissan käytöksestä voi syystä olla ylpeä: tarvitaan hyvät näyttelyhermot, jotta jaksaa 11 tuomarin käsittelyt valojen loisteessa, taustamusiikin soidessa.

Viimeisten valintojen jälkeen suomalaiskissojen saldoksi oli kertynyt kolme hienoa voittoa eli maailmanvoittajan WW15-titteliä. Sitten olikin jo loppuseremonioiden aika. Ensi vuonna kisataan Wienissä, jonne innokkaimmat alkoivat jo suunnitella matkaa.

Karkeloiden loputtua me Häärän kanssa suuntasimme läheiselle Hyllien asemalle, nousimme junaan ja kiisimme Siltaa pitkin Kastrupin kentälle. Puolen yön maissa kotiin palasi väsynyt mutta tyytyväinen kissakko.

Sillä välin kotona: Helmi-mummo ryhtyi lastenhoitajaksi. Kuva: Marko Lumikangas

Sillä välin kotona: Helmi-mummo ryhtyi lastenhoitajaksi. Kuva: Marko Lumikangas

 

Kommentit
  1. 2

    Milla Talja sanoo

    Maailmannäyttelyyn osallistuneet kissat ovat pääosin kokeneita näyttelykonkareita, joille touhu on tuttua. Muutenkin näyttelyt vaativat kissalta tietynlaista luonnetta – ne eivät ole arkojen tai aggressiivisten kissojen paikka. Tarkoitus on tietysti, että sekä kissat, omistajat ja yleisö viihtyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Jos kissa ei pidä näyttelyistä, sitä ei kannata sinne väkisin tuoda. Toisaalta monet sosiaaliset kissat silmin nähden nauttivat esiintymisestä.

  2. 3

    sanoo

    Minun lyhytkarvainen curlipentu oli elämänsä toisessa näyttelyssä ja nautti olostaan suunnattomasti! Kehräsi, keimaili yleisölle ja ”leipoi” häkissään. Myös lentomatkat menivät hyvin, ei hermostumista, lentokentän turvatarkastuksissa Nida sai ansaitusti huomiota ja kehuja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *