Pieniä ihmeitä

Koratpentu Vaula vuorokauden ikäisenä. Kuva: Marko Lumikangas

Rotukissojen kasvatus on enemmän elämäntapa kuin harrastus. Missään nimessä se ei ole bisnes. Kasvatustyö vaatii sitoutumista, aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Se tuottaa suunnatonta iloa, mutta myös näpäyttää kerta toisensa jälkeen. Suuret suunnitelmat menevät helposti uusiksi, kun on tekemisissä kirjaimellisesti elämän kanssa. Ja joskus ikävä kyllä myös kuoleman – kasvatustyö voi opettaa kovalla kädellä, että kuolema on luonnollinen osa elämää. Takaiskut kuitenkin unohtuvat, kun katsoo onnellista kissaemoa vastasyntyneiden pentujensa kanssa. Joka kerta olen yhtä ihastuksissani, kun seuraan pentujen varttumista kuuroista ja sokeista pötkylöistä täydellisiksi pieniksi kissoiksi.

Hankin ensimmäisen kissani vuonna 1993 ja ensimmäisen rotukissani 1997. Ensimmäinen pentueeni syntyi 1999, mistä asti olen kasvattanut vähintään yhden, usein muutaman pentueen vuodessa. Suurin osa pennuista on varttunut kotonani, jotkut sijoituskodeissa. Kaikesta kokemuksesta huolimatta jokainen uusi pentue on aina pieni ihme.

Kaikki nykyiset kissani ovat korat-rotua. Ihastuin aikanaan tähän ikivanhaan thaimaalaiseen rotuun sekä sen ulkonäön että luonteen vuoksi. Atleettisen elegantti, siniturkkinen ja vihreäsilmäinen kissa osaa niin lumota älykkyydellään kuin raivostuttaa itsepäisyydellään. Nämä kaksi piirrettä ovatkin usein toistensa vastapuolia. Kasvattajanimeni Mythai on rodun alkuperään liittyvä sanaleikki: englanniksi My Thai eli ”minun thaini”.

Emokissa Tättähäärä ja vastasyntyneet pennut.

Emokissa Tättähäärä ja vastasyntyneet pennut.

Tänä keväänä saan taas ihastella kolmen pienen koratvauvan kasvua. Emokissa Tättähäärä synnytti viikko sitten keskiviikkona toisen pentueensa, kaksi poikaa (urosta) ja yhden tytön (naaraan). Synnytys kesti melko pitkään, mutta pennut sukelsivat maailmaan ongelmitta. Pontevat kissanalut tarrautuvat heti kiinni emon nisiin ja täyttivät vatsansa ravinteikkaalla ternimaidolla. Näinä elämän ensi viikkoina kasvattajan työnä on ennen kaikkea punnita pennut päivittäin ja varmistaa, että mammanmaitoa riittää. Emo vastaa toistaiseksi muusta hoidosta.

Pennut ovat saaneet työnimikseen Vaula, Walto ja Yngve. Muutaman viikon kuluessa ne saavat rekisteröinnin yhteydessä viralliset nimet, jotka kirjataan niiden rekisterikirjoihin. Vaikka pennut ovat vasta viikon ikäisiä, ne ovat kasvaneet jo huimasti. Pikkuiset ovat suunnilleen tuplanneet syntymäpainonsa, ja silmät ovat nyt aukeamassa. Maailma alkaa avautua ihan uudella tapaa.

Lisätietoa korateista: Suomen Koratrengas ry,  www.korat.fi

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *