Kengittäjä ei vastaa

Käsi ylös kuka on yrittänyt soittaa kengittäjälle tänä kesänä, ja se ei vastaa? Ahaa, siellä yhden käsi ei noussut, kukas se teidän kengittäjä on? Ahaa, kengität itse, ymmärrän.

Miten tämä tilanne voi olla näin, siis säännönmukaisesti, vuosisadasta toiseen, paikkakunnasta riippumatta? Ruotsissa on kuulemma sellaisia kengitysfirmoja, jossa on joku yks Åsa joka vastailee puhelimeen, ottaa asiakkaan tarpeen ylös, rimpauttaa jollekin kengittäjistä ja pistää ukon matkaan. Ehdotin meidän tallilla, että rupeenko pyörittään tällasta kengittäjärinkiä. Kaverit nauro, hahhaa, mutta entäs ne, jotka juopottelee? Siis mitä. No jos juoppo ei pääse kengittämään, niin josko se seuraava sitten pääsis? Sitten tämä Åsa, eli minä, lähettelis laskut ja makselis kengittäjille. Helppoa.

No ei se nyt käy kun ei se nyt käy. Ollaanko me asiakkaina niin kertakaikkisen helvetillisiä, ettei kengittäjät halua tulla? Pitäiskö tässä pikkasen kiahauttaa kaffetta ja vääntää vehnäset? Jos se auttaa, olen heti leipomassa. Mikäli kengittäjä on vetävä, muunlaisetkin palvelut ovat sovittavissa.

Meidän hevo on sylkässyt kesän aikana viikon välein kummankin etukengän laitumelle. Mitä se sinne niitä sylkee, eihän niitä löydä! Laitoin jopa kaksi lasta etsimään, sanoin, että voittaja saa jätskin. Ostin jätskin anyway.
No, nyt alkaa ne takakengätkin repsottaa, mutta kenkämiestä en vaan saa kiinni. Tuskien taival.

Tässä käy pian niin, että hevonen laiskistuu, kun ei pääse liikkeelle, koska kengät repsottaa. Kunto huononee, meikäläisen läskit alkaa kerääntyä ja naama menee kireeks. Muut ihmiset alkaa kattoon huonosti ja elämä lähtee raiteilta. Kaikki tämä siksi, että kengittäjä ei vastaa.

Henkeä salpaa

Jaaha, taas on yritetty urheilla. Keksin neuvokkaan tavan lämmitellä hevosta, siis verrytellä. Lykkäsin oman lapseni sen selkään! Lapsi on juuri siinä kehitysvaiheessa ratsastajana, että hevosella on ”ihana laukka” ja ”tosi kiva ravi.” Olen viisas. Keveä tyttö jumpsuttaa menemään ympäri kenttää ja äiti lykkii puomeja maahan. Hevonen on kiitollinen, kun kukaan ei vaadi naamaa alas.

Parikymmentä minuuttia on just hyvä, sitten äiti selkään. Herran tähden, että laji on raskas! Erityisesti harjoistusravi, jos noin niin kuin yrittää pitää myös tempon jonkunlaisena. Miten se istunta onkin niin hankala asia? Kevyt laukka on jotenkin semmoinen, joka sopii sekä minulle, että hevoselle. Niinpä keksittiinkin, että hypätään mieluummin. Se on niin kivaa, ja siinä me ollaan Estehevosen kanssa lyömättömiä. Eikö se estehiki ole ihan yhtä hyvä kuin kouluhiki?

Ai, yks päivä oli kiinnostava yllätys: hevosen takajalan ja lautasten tiimoille oli ilmestynyt kauhea pattiryhmä. Niitä sitten näpläämään ja ihmettelemään. Ruokareaktio? Myrkytystila? Ötökät?
Päätin olla hyperventiloimatta ja se oli hyvä ratkaisu. Seuraavana päivänä pattiryhmä oli poissa. Mitä ne siis oli? Laitumella syöty myrkkyseitikki?

Näin kuumina päivinä on muuten aika fiksua, että meillä on vain yksi satulahuopa. Sen huomasin TAAS, kun laittelin litimärkää huopaa kuivumaan. Arvaisko panostaa toiseenkin? Vien pulloja ja ostan toisen hintariehasta.

Elokuun alussa on sitten hepalla hammaslääkäri. Tänään aloin miettiä millä sinne menemme. Ei ole vetoautoa, ei koppia. Jos rukoilen oikein voimakkaasti, olen varma, että ne ilmestyvät eteeni. Herran siunausta!

Juoruilua ja pullea hevonen

Ensin juorut: Nuuksion tallihan siis lopetti ratsastuskoulutoiminnan. Senhän kaikki jo tietääkin. Mutta mutta, jännittävää on se, että alueella on tiettävästi nähty myös mm. Henkka Ernrooth! Mitäs, mitäs? Onko alueelle tulossa huippuporukan uusi huippuvalmennuskeskus? Taidan mennä ensi yöksikin sinne risteyksen puskaan kameran kanssa, niin näen ketkä kääntyy Nuuksion tallille. Luulis valkenevan!

Nyt on meidän pullukalla alkanut kiehtova eväsvaihe. Laitumen nurmi alkaa olla kudbai ja on aika puristaa hepsusta läski ulos ja puristaa lihakset sisään. Joku sanoi, että liikunnalla voi onnistua. Okei, voidaan me sitäkin koittaa, mutta onhan se ruokavalion suunnitteleminen paljon jännempää! Ehkä öljyä? Reisinkiä? Pitääkö suolisto puhdistaa ensin? Millä? Kenties jouhianalyysi? Nyt on kuulkaa vaihtoehtoja. Perusongelma juuri nyt on kuitenkin se, että hevosesta on kivointa mennä maastossa pitkin ohjin ja tyhmintä kentällä peräänannossa. Ja voin kertoa, että se näkyy. Olen vedonnut ties mihin hyttysenpuremiin ja avohaavoihin, ettei tarttis mennä pölyävälle kentälle riitelemään nahkean kopukan kanssa. Mutta ei auta. Mentävä on. Olemme molemmat burn outissa. Ratkaisu: vuokraaja selkään! Juhuu, kauan eläköön hyvät vuokraajat!

Nyt minä istun kaikessa rauhassa kotisohvalla, syön vaikka kaiken mitä kaapista löytyy ja katson teeveetä vaikkei kiinnostaiskaan. Vain, koska voin!

Niille, jotka kuvia kaipaavat, sanon: hevoseni on maailman huonoin poseeraaja ja yleensä olen itse selässä/liian lähellä, joten enhän mä siitä mitään kuvia saa. Malttakaa sen aikaa, kun tyttäreni tulee mökiltä. Josko se nappais jonkun kuvan. Taustakuvana tosin on kyseinen tamma. Näin enshätään.