Fysikaalinen hevoinen

Ai että! Enpä arvannut, että tulen tilanteeseen, jossa suoraan sanoen nautin maasta käsin harjoittelusta hepan kanssa. Tilanne on siis seuraava: jalkatilanne ok, selkälihastilanne ok, mutta selkärangassa on vielä vaamma. Sen kanssa kuulemma kestä, kestää, kestää ja kestää. Sanoinko jo, että se kestää? Vamma on verrattavissa jänneshowhun. Että kävellään kaks kertaa maailman ympäri ja sitten alkaa helpottaa. Hevonen on varmaan mitä kiitollisin, koska saa keskittyä pelkästään lempihommaansa: syömiseen.
Eli: fysio-Heli kävi tutustumassa tilanteeseemme ja kiitteli erinomaisesta työskentelystä sähköshokkivehkeen kanssa. Tähän kohtaan tulee aplodit. Olen nero. Heli sanoi, että jos satula olisi parempi kuin sopiva, sen voisi ehkä jo laittaa selkään. Minä sanoin ei laiteta. Annetaan parantua. Ja sitten alkaa taas satulapeijaiset. Onneksi Atte lupasi lämpökameroineen lentää paikalle kuin teräsmies.

Ennen kuin aloitamme satulatieteet, on fysio-healingin aika. Ensin kävellään hepan kanssa ja tökitään sitä rytmikkäästi takakainaloon juoksutusraipan päällä – tietyllä sekunnilla. Näin takajalka astuu pidemmälle ja vatsalihas aktivoituu. Ai että! On muuten hienon näköistä. Ja sitten. Puomityöskentelyä tähän malliinhttp://www.youtube.com/watch?v=j7ySwo6WZZg. Seuraavaksi mennään pohkeenväistöllä puomien yli niin, että ne on hevosen suuntaisesti. Ei helppoa sekään!

Nyt siirrymme sisätiloihin. Siellä hepan etujalka otetaan ylös ja tuupitaan hevosta pikkusen sivuttaissuuntaan. Kun päästää, lihakset hakee tasapainon. Ihanaa! Eli mulla on täydellisen tasapainoinen ja lihaksikas hevonen, kun pääsen selkään joskus kolmen vuoden päästä. Juhuu!

Mitäpä tässä. Jos ei jaksa stressata hevosta, voi aina miettiä miten ikinä voin selviytyä puolen tunnin uutislähetyksestä – viikon päästä. *huoh* Ens kertaan! Moe.

Sähköiskuja selkään

Nyt on sähkötetty eläimen selkää! Noin puolitoista viikkoa sitten aloitin sähköshokkihoidon. Klinikalla kokeiltiin ensin, että mille tasolle asti säkäreitä voi antaa. Fyssari-Heli sanoi, että yleensä se on n. 5-8 jotain yksikköä. Meidän hevosella alko lihas sykkiä vasta kun mittarissa luki 12. Heli oli äimänä: ei ollut moista ennen nähnyt. Se on meidän tamma se!

Joo, ja sitten normaali hevonen sammuu ja alkaa kuorsata, meidän pikkutamma hyörii ja pyörii ja mietiskelee ja natustelee ja tuijottelee. Hänellä on uutta energiaa. Toisaalta: onhan hän myös kipulääkekuurilla.

Satulat on nyt sitten melko varmasti myytävänä molemmat. Viikon päästä hepalla on tsekki. Heli tulee tutustumaan hoitono tuloksiin. Sitten julkaistaan kuntoutusohjelma. Selkään ei edelleenkään mennä. Mitäpä siellä. ratsastus on yliarvostettua. Ainahan voi panostaa hyviin varusteisiin ja asianmukaiseen hoitoon! Ja ruokintaan!

Jaa muuten, lisää uutisia. Tilasin Hevosurheilun, mutta olen nyt jo kahden viikon ajan vahingossa heittänyt sen roskiin, kun luulin sen olevan mainos. Näin toimii osuuskauppaväki.

Joku voivotteli mun tilaa, kun en pääse ratsastamaan ja noin. Mua ei harmita. Musta tuntuu, että tämmöset oudot vastapallot tuo pikkusen perspektiiviä koko hommaan. Ehtiihän sitä!
Ja hei: ripuli on tiessään! Voiko enempää toivoa?