Vaihdan kukkahatun kypärään

Iltapäivää, toverit!

Nyt on nähty taas maailmaa niin, että katsanto avartuu. On istuttu kylmässä hallissa Ypäjällä kuuntelemassa Kyra Kyrklundin viisauksia. Jaa mutta aamulla olin kyllä Kyran pressissä, siellä oli lämmin. Kyra sanoi, että uusi tukkansa on kasvanut kiharaksi. Iloitsi siitä. On aina kuulemma halunnut kiharan tukan. Me muut haluamme taas olla kuin Kyra, tukalla tai ilman. Koska osui korkeampi auktoriteetti kohdalle, kysyin miten hän suhtautui Olsenin piaffe-kohuun. Virhe, totesi guru. Ei pidä mennä sohimaan hevosen kanssa, joka ei ole valmis. Siinäs kuulit, Olsen.
Tosin Olsenia hieman puolustaakseni uskallan epäillä, että joku muukin on joskus tehnyt koulutuksellisen virhearvion, mutta ei vaan ole syyllistynyt siihen kymmenien tuhansien silmien edessä. Tähän Kyra puuttuikin: jokainen, joka kokee vääryyden tapahtuvan, on velvollinen sanomaan stop. Että sinänsä päät kiinni kaikki ja kohti parempia koulutussessioita. Sattuuhan niitä, erheitä. Kyra totesi, että hevosen omistaja on ihan yhtä lailla vastuussa siitä, että raahaa raa’an eläimen gurulle viritettäväksi.

Olihan siellä oripäivätkin! Siellä palkittiin pötkön muotoisia putteja, mutta muuten oli kivaa. Pasin iskäkin (Lissabon)  kävi näyttämässä tämänhetkistä olemustaan (SAIRAAN KOMEE) ja laukkasi pari neuvoa-antavaa kierrosta. Jumankekka mä sanon ku Pasi syntyy, niin siinä on guruilla ihmettelemistä. Huolellisesti kuviteltu varsa on puoliksi synnytetty!

Viikonloppuna mennään Pasin äitiä katsomaan. Pasi kuulemma potkii hanakasti! Ai etän että. Luin Horse&Rider -lehdestä miten varsalle laitetaan ensimmäistä kertaa riimu. Se pujotetaan naaman läpi. Eli ihan samalla lailla kuin aikuisellekin. Jummi. Mutta varsan partakarvat ovat niin herkät, että niitä ei saa näpelöidä turhan päiten. Ihan tyhmää, koska onhan varsan turpa ihan ykköstuote. Mutta ei sitten.

Virkaa tekevä hveosemme Hyrräkin on ajan saatossa paljastanut syyn lempinimelleen. Jos hän joutuu yksin talliin, hän aloittaa karsinassaan ravikilpailut. On muuten kohtuu hankala saada suojat pois eläimeltä, joka juoksee 40 km/h. Kerran sen pylly osui nenän eteen. Tuuppasin vähän, että siirrys muija. Eiköhän se hujauttanut takajalat pään yli! Onneksi oli a) potta päässä b) ohilyönti. Että semmonen pimatsu. Mutta eipä hätää! Sunnuntaina tallillamme esiintyi Vladimir Hevoskuiskaaja vaimonsa Maaritin kanssa, ja he lupasivat koulia minusta pesunkestävän hevoskuiskarin. Mutta tämä kuiskaaja kuiskaa kypärä päässä.

Ensi kerralla paljastan miltä tuntuu taputtaa ja halailla hevostaan, joka synnyttää piakkoin! Heipat!

Hopsula heijaa Hauholle

Kevät on rinnassa! Sen tietää siitä, että Emäntä on kärrätty Hauholle synnyttämään. Meidänhän piti ilman muuta taltioida tämä hetki juhlallisesti, mutta valitettavasti tiedot ovat muistissa vain minun ja lapseni päässä, joten niitä täytyy nyt vain tyytyä kuvailemaan. Onneksi lapsella on järjestelmäkamera, se on kiva kun sillä saa otettua kuvia. Jos huvittaa. Tai muistaa.

Avasin hevosauton luukut puolilta päivin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Kävin harjaamassa hevon ja talutin sen autolle. Ikään kuin tietäen, että nyt alkaa mielekäs homma (syömiseen keskittyminen ja muiden emäntien kanssa seurustelu), tamma suorastaan hyppäsi autoon. Hirveällä tuurilla joku oli laittanut vielä heinäverkon kattoon kiinni. Mikä tsäkä!

Ja eikun tielle. Tiedättekö miten kiva on ajaa hienolla heppa-autolla, jossa on kamera, että hevosen näkee koko ajan? Todella kiva. Siellä se pumpsahtelee seinästä toiseen syömisen missään vaiheessa keskeytymättä. Jos syöminen keskeytyy, ajamme suoraan Viikin hevossairaalaan. Ei tarvinnut ajaa.

Hauholla eläin pääsi heti omaan häkkiinsä. Mutta kas, siellähän jo odottikin kasa heinää. Miten voi käydä näin kivasti! Kaverini kyselivät, että miten se jäi sinne vieraaseen talliin. En ymmärtänyt kysymystä. Eikö hevonen aina jää ilolla sinne, missä tarjotaan eniten ruokaa?

Esittelin Emännän masua Tössälle. Hän kysyi tiedänkö kumpi siellä asuu. Sanoin, että toki tiedän, sehän on Pasi! Tössä sanoi, että kultasormuksella se selviää. Lähtikin siitä etsimään moista, jotta saataisiin asiaan lopullinen selvyys. Kultasormusta ei löytynyt, joten sekä temppu että sen tulos jäi näkemättä. Lapseni ehdotti, että lähdemme Hauhon keskustaan ostamaan kultasormusta. Epäilin, että kultasormuskaupat ovat sunnuntaisin kiinni, etenkin Hauhon kultasormuskaupat- ja kioskit. Sitäpaitsi jos minä sanon, että siellä mahassa on Pasi, niin miten niin se nyt ei muka ole poika? Ei kai kukaan nainen, nuorikaan, voi olla Pasi? Ensi kerralla varastamme jonkun sormesta kultasormuksen mukaan. Minulla niitä ei jostain syystä ole.

Pullukalta on nyt tullut yksi viesti Tössän kirjoittamana, se menee kutakuinkin näin: ”Äiti moi. Voin hyvin. Oon hengaillu yhen toisen tamman kans, se on kiva. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Tällä viikolla tänne tulee yks viime kesän tuttu nainen, sekin synnyttää nyt keväällä. Tosi jees. Moi ny.” Eli en lue hätää tässä. Pärjännee.

Ja kas, yhtäkkiä meille tuli vt. hevonen paikkaamaan Pullukkaa! Eräs henkilö halusi vapauttaa boksin uudelle hevoselleen ja kärräsi heppansa meille. Mikäs siinä. Sanotaan tätä uutukaista nyt vaikka Hyrräksi. Hyrrä otti tilanteen heti pihalla haltuun peljästymällä jotain, astuen mun varpaalle, josta en päässyt väistöliikkeeseen, vaan kaaduin persiilleni lätäkköön. Luulot pois, sanoi Hyrrä. Ok.
Tänään ratsastin Hyrrän aamusella. Pimu käyttäytyi mallikelpoisesti, ehkä sitä hävetti se lätäkköshow. Kostoksi laitoinkin mahdollisimman rumat ratsastushousut jalkaani.

Lisää tuonnempana, hyvää kevättä evribadi!