Mitä hevonen haluaa?

Viikonloppuna Peuramaalla vietettiin keskisuurella porukalla Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino -päivää. Päivän aikana kuultiin eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolaa, kiropraktikko Linda Telfordia, kengitysseppä Riina Villasta ja urheilupsykologi Anna Andersénia. Peuramaan maneesin kahvioon oli pakkaantunut kolmisenkymmentä ihmistä, jotka olivat kiinnostuneita selvittämään mistä he tietävät voiko hevonen hyvin. Seassa oli tallinpitäjää, ratsastuksenopettajaa, fysioterapeuttia ja ties mitä muuta ammatti-ihmistä plus tietty kasa meitä karvahattuja, jotka haluamme ymmärtää mitä hevosen puhekuplassa lukee.

Jaana Pphjola ja ruudussa hevosen elämän kulmakivet: kävely, kaverit, karkea rehu

Jaana Pohjola ja ruudussa hevosen elämän kulmakivet: kävely, kaverit, karkea rehu

Päivän aloitti Pohjolan Jaana, joka kertoi meille mitä hevosen päivään kuuluu, jos hevonen saa ratkaista. Siihen kuului melko paljon liikuntaa, merkittävästi seurustelua ja puuhastamista toisten hevosten/hevosen kanssa. Myös ruoka-aikaa olisi saanut olla kosolti enemmän, mutta ei kukaan oikein ehdi jaella hevosille heiniä vartin välein. Hauskaa oli se, että hevosen ei tarvitse olla itse päättämässä mitä se haluaa tehdä, vaan sillä pitää olla sellainen TUNNE, että se on autonominen. Se riittää. Myös se tunne, että on kavereita, on parempi kuin se, ettei ole. Kaverin voi hevoselle kehittää esimerkiksi PEILISTÄ tai MAALAMALLA SEINÄÄN HEVOSEN KUVAN. Kuulostaa uskomattomalta, eikö? Tätä on kuitenkin tieteellisesti tutkittu ja asia on näin.

Villasen Riina kertoi meille mullistavan asian kavioista: kostea keli ei olekaan paras keli kaviolle. Nimenomaan kostealla kavioon ilmaantuu pieniä halkeamia, jotka tulevat esiin kavion kuivuttua. Ylenmääräinen lotraaminen ei siis sovi kavioille, etenkään kun täällä kotimaassamme sitä märkää tulee ovista ja ikkunoista. Biotiini auttaa jos on auttaakseen, mutta siihen ei voi yksin nojata. Jaana Pohjolan kanssa käydyn keskustelun pohjalta voidaan todeta, että mitä kokonaisvaltaisemmin hevonen voi hyvin, sitä varmemmin kaviotkin pysyvät kutakuinkin kasassa. Genetiikalle tai säälle ei kuitenkaan mahda mitään.

Telfordin Linda avasi meille nikamien naksauttelun maailmaa. Lindakin painotti, että liikunta on hevoselle parasta mitä on, mutta pipi hevonen menee loppujen lopuksi niin jumiin, että kiropraktikkokin saa nähdä vaivaa avatakseen sen. Hevosella on tapana kompensoida kipeitä paikkoja. Jos jalkaan sattuu tietyssä asennossa, vältetään sitä ja tehdään liike toisin. Tästä voi seurata pitkäkin ketju ja kivun alkuperää voi olla vaikea selvittää. Kun kaikki kompensaatiot on purettu, jäljelle jää hoito vaativa osa hepasta.

Linda näytti meille miten avataan maastoesteellä kuperkeikan tehnyt hevonen.

Kiropraktikko jahtaa hevosta laatikon kanssa. Hevonen ei ole vielä varma kiropraktikon aikeista.

Kiropraktikko jahtaa hevosta laatikon kanssa. Hevonen ei ole vielä varma kiropraktikon aikeista.

Hevonen tajusi, että voiton puolelle jäädään.

Hevonen tajusi, että voiton puolelle jäädään.

Naks vaan sanoi selkä ja hevosen ilmeestä pystyi lukemaan viestin: "Ah."

Naks vaan sanoi selkä ja hevosen ilmeestä pystyi lukemaan viestin: ”Ah.”

Andersénin Anna painotti miten tärkeää on jättää negatiiviset ajatukset pois tallilta. Ihmisten negatiivisuus valuu suoraan hevosiin. Ainakin jännittyneisyys on taattu. Paskan fiiliksen voi todeta ja hyväksyä, mutta siihen ei pidä jäädä makaamaan. Hymyä kannattaa vääntää vaikka väkisin, koska aivot eivät erota oikeaa hymyä tekohymystä. Hymy taas viestii aivoille, että meininki on hyvä ja näin vapautuu myönteisiä hormoneja. Ne ovat tervetulleita. Anna painotti myös hevosen äärelle pysähtymistä. Hevonen ei arvosta hössötystä, sillä ei yleensä ole kiire mihinkään.

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi voi olla varastoinnista kiinni

Kaupallinen yhteistyö: Orthex SmartStore

Ai sentään. Sanovat, että ihminen siivoaa sisintään siivotessaan kotiaan.

Ai sentään. Sanovat, että ihminen siivoaa sisintään siivotessaan kotiaan.

Niin kuin on tuossa aiemminkin jo käynyt ilmi, niin harrastuspuoli vie ikävästi aikaa kaikelta muulta. Kaikkeen muuhun laskettakoon kodinhoito, työt, yleiset laitoshommat eli nurmikonleikkuut, lamppujen vaihdot, varastoinnit sun muut turhanpäiväiset asiat. Ruuanlaitto. Nukkuminen hoituu usein ns. itsestään, koska päivän jäljiltä ei jaksa edes kissaa sanoa, ja mikä onni ettei meillä ole kissaa. Eihän se sellaista kestäisi.

Kun sitten kuudetta tuhannetta kertaa ohitan vintille haisevan vaatehuoneeni, saan jonkun kohtauksen, koska päätän tehdä asialle jotain. Näin ei ole ennen käynyt.

Ihmettelen suuresti hajua, vaikka vaatehuoneessani on mm. eläimenkarvasta tehty takki ja sekä Lucky Luken, Asterixin ja Tintin koko tuotanto. Jos näitä on hillonnut huoneessa n. vuodesta 1975, ne saattavat alkaa haista hieman menneille vuosikymmenille. Niinpä nipistin tallille tarkoitetuista laatikoista jokusen oikein kotikäyttöön.

Enpä ollut aiemmin hoksannutkaan, että hajua voi purkittaa. Hyvä tietää noin muussakin mielessä. Eivät näyttäneet kirjat lainkaan surullisilta kun niputtelin niitä laatikkoon. Itse asiassa se oli melko terapeuttista. Ikään kuin laatikoin menneisyyttäni siinä. Vaatehuonetta inventoidessani löysin myös parit kengät, joiden olemassaolo oli jäänyt vallan pimentoon. Periaatteessa siis voi myös tienata, jos ostaa SmartStore-boxeja. Varastointia edeltää aina inventaario, joka voi osoittautua kiinnostavaksi. Tallillakin löysin ties mitä suojia ja ratsastuskenkiä kaappeja tonkiessa. Kivaa!

Heippa, Lucky Luke. Olet turvassa nyt.

Heippa, Lucky Luke. Olet turvassa nyt.

Kylppärin hyllyllä on nyt tilaa! Mitä sinne voi laittaa? Eväitä?

Kylppärin hyllyllä on nyt tilaa! Mitä sinne voi laittaa? Eväitä?

Kylpyhuonekin on kummasti autioitunut laatikoimisen jäljiltä. Melkein hävettää, ettei ole aiemmin keksinyt laittaa tavaroita laaatikkoon, jossa ne pysyy pölyttöminä. Hidas on ihmisjärki, jollei sitä vähän auta.

Minä sain fantastisen mahdollisuuden onnettarena, ja niinpä pääsin arpomaan teistä lukijoista sen, joka saa avun laatikoiden muodossa. Ymmärrän hyvin, että jokainen haasteeseen vastannut olisi tarvinnut kipeästi SmartStoren apua, mutta valitettavasti voittajia voi olla vain yksi. Olkoon minun järjestykseen liittyvä menestystarinani kimmokkeena teille muille sekasotkun ytimessä eläjille. SmartStore muuttaa paitsi vaatekaapin, se saattaa muuttaa koko elämän. SmartStore ei nimittäin jää eläkkeelle, vaan kestää kauemmin kuin sinä.

Tähän kohtaan tulee rumpufilli: Voittaja on……Tuija Simpanen! Onnen päivä! Laitetaan täältä Tuijalle sähköpostia ja perästä kuuluu 100€ edestä laatikkoa. Juhuu!

(Nyt alan katsoa Siltaa, koska olen saanut raivattua olohuoneeseen tilaa niin, että näen tv:n. Moi.)

Olkaa hiljaa. Katson Siltaa.

Olkaa hiljaa. Katson Siltaa.

 

Miten saat aikasi riittämään, Katja? Entä rahasi?

Hyst, Katja, älä puhu rahasta. Se on epäkohteliasta.

Hyst, Katja, älä puhu rahasta. Se on epäkohteliasta.

Suoraan sanoen ihan helposti. Teen töitä hyvinkin epämääräisiin aikoihin, joten tallille liikenee kolmisen tuntia lähes joka päivä. Pullukan ja Hilpan kotiintulon lähestyessä aloin miettiä, että mitä jos pitäisimmekin Tyttösen myös. Olisko se mahdollista? Ensin suoritin laskutoimitukset. Aikuiset hepat 680 + 680 ja lapsi 300 + alv. Yhteensä aika monta dollaria. Jos lasketaan, että molemmilla hepoilla olisi vuokraajat, joista saisi 200 e kuukaudessa, olisi kokonaisuus kestettävämpi. Ja silti ihan hirveä. Nyt olen maksellut niitä tyttöjä siellä Hauholla 400 + alv ja Tyttöstä 680 kuukaudessa. Ei ole edullista sekään. Voin sen sijaan kertoa, mihin en laita rahaa: vaatteet, kosmetiikka, baarit, taksit. Niihin meni ennen muinoin monta dollaria. Eräs ystäväni sanoi, että aina kun hän menee kalliissa kenkäkaupassa kassalle, hän hokee hiljaa itselleen ”Katjalla on hevonen, Katjalla on hevonen…” ja näin onkin pelkkää säästöä ostaa ne kengät. Se on kuulemma myös toimiva selitys puolisoille, jotka joskus naukuvat laukkujen ja kenkien hinnoista. ”Mikä hinta tuo nyt on! Tietäisit millaisia summia Katja laittaa kuukausittain hevoseensa/siinsa! Ajattele, miten onnekas olet, kun olet valinnut minut, etkä Katjaa!”

Minuun tulee menemään vielä tukuttain valuuttaa.

Minuun tulee menemään vielä tukuttain valuuttaa.

Sitä sen sijaan en tajua, miten sellainen ihminen selviytyy, joka käy normaalissa päivätyössä ja sitten vielä tallilla. Ja sekin on vielä jees,mutta jos on lapsia ja/tai koiria? Millä ihmeen ajalla kaikki hoituu? Toisen aikuisen hevosen pitämisestä haaveileva ihminen törmää myös tähän ongelmaan. Millä ajalla hoidetaan kaksi hevosta ja yksi varsa? Eihän sen varsan kanssa tarvitse koko ajan olla jotain säätämässä, mutta olishan se kiva jollei tarttis aina juosta paikasta toiseen. Siitä se ratkaisu sitten valkeni. Ei, meille ei tule toista aikuista hevoa.

Aikaahan menee juuri siihen mihin itse haluaa. Minä esim. olen niin laiska laittautumaan, että aamulla pääsen liikenteeseen hyvinkin liukkaasti. Jotkut laittavat siihen tunnin. Joku tykkää pitää kodin tiptop, meillä taas ei ole niin justiinsa. Siihen ei aikaa törsätä. Avain kai on se, että HALUAN mennä tallille ja useimmiten myös HALUAN mennä koirien kanssa metsään. Myöskin HALUAN olla lasteni kanssa, mutta ne eivät enää välttämättä minun kanssani (14 ja 16). Niihin löytyy aina aikaa. Ja rahaa. Siivota en liiemmin halua ja ruoanlaitonkin pitää sujua sukkelaan. Likaisena ja vähän nälässä siis rampataan tallin ja kodin väliä. Jeah.

Joskus haaveilen olevani tyylikäs. Silloin mietin, että käyn ostamassa jotkut kivat vetimet ja menen niissä – niin, mihin? Enhän mä käy missään muualla kuin tallilla ja Mankin huoltoasemalla. Tuskin siihen kannatta panostaa! Ennemmin sitten hyvät ratsastushousut, jotka kestää. Valintahan tämä on, elämäntapa. Kroppa kiittää huomattavasti enemmän kuin silloin, kun harrasti baareissa käyntiä. Lompakko sanoo: same, same, but different.

Tienaaja ja hänen avustuskohteensa.

Tienaaja ja hänen avustuskohteensa.