Lisää jalkaa! More leg!

more leg

Oletteko kuulleet tuon useastikin? Minä olen. Lisää jalkaa vaan! Tennaria kylkeen, niin johan kulkee! Lisää vaan jalkaa, hei! Ja sitten aina yritän niin kovasti laittaa sitä jalkaa, potkimatta kuitenkaan, koska sehän ei ole hyvä. Ja niin kuin Kyrakin sanoo, että älä jää kaivamaan sen jalan kanssa, ethän kaiva raipallakaan.

Ja eihän se meikäläisen jalka riitä mihinkään. Itse asiassa aika harvan jalka riittää siihen mitä pyydetään. Useimmilla tavallisilla ratsastajilla on myös sellainen istunta, että samalla kun antaa sitä jalkaa, niin istunta jarruttaa tai kädellä jotenkin hosuu taaksepäin. Tuntuu, että niin paljoa jalkaa ei ole olemassakaan mitä pitäisi. Miten voi harjoitella antamaan paljon jalkaa? Ja mikä on paljon?

Nyt kun olen ollut kipeänä rempseät KAKSI VIIKKOA, on tullut mietittyä noita jalkajuttuja. Sain poskiontelotulehduksen ihan tavallisen flunssan kaupanpäälliseksi, joten kaikenlainen rehkiminen kiellettiin ankarasti. Alkava välikorvatulehdus korosti tilanteen vakavuutta. Siispä Pullukka ilman satulaa herkistelyreeniin.

more_leg_coffee_mug-rd42f422b86b040018bedbfbc8b713b95_x7jgr_8byvr_324

Pakko saada.

Keskityin pelkästään siihen, että pidän kädet ihan rauhassa ja vaadin salamareaktiota eteenpäin ajavaan apuun. Sitä kun tekee aikansa, käy niin, että jalka saa roikkua ihan rauhassa, ei sillä tarvitse potkia ja huitoa koko ajan. Hevonen tajuaa pelkästä istunnasta, että nyt pitäis mennä. Kysymys kuuluukin, miksi tätä herkistelyä harrastaa niin harva? Se oikeasti toimii! Aikanaan vuonna nolla pilkku kolme Jaska-hefoiseni oli sairasloman jäljiltä ihan levällään. Pyysin apua sen ryhtiliikkeeseen. Emme sitten tehneetkään tunnilla MITÄÄN MUUTA kuin kävelimme ja pysähtelimme. Fantastinen opettaja Annikka Pikkanen eli Ankka sanoi, että hän saattaa tehdä tätä harjoitusta viikonkin uusien hevosten kanssa. Näin heppa oppii herkäksi avuille. Piti taas ratsastaa mitä – 30 vuotta – ennen kuin joku kertoi tämän. Tai kai joku on sen kertonutkin, mutta en ole tajunnut tai olen ollut niin järkyttävässä humalassa. (Kuulin muuten tänään Fonumissa käydessämme, että KÄNNYKÄN YÖN YLI LATAAMINEN TUHOAA AKUN! Eipä ollut tästäkään mitään hajua aikaisemmin.)

more_leg_tshirts-r7a88be2fc33645c694562ecc489d4429_jyrsy_324

Tilaanko kerralla useamman näitä?

Miten siis toimia vastedes? Miten pysyä ihmisenä, joka vaatii hevosta reagoimaan heti, eikä viidestoista päivä? Hyvät ratsastajathan sanovat, että kuumalle hevoselle pitää opettaa se, että pohje on kyljessä kiinni, laiskoille taas se, että sitä ei käytetä. Kuinka herkkä sitä sitten pitää itse olla, että tajuaa pienetkin muutokset hevosen pyrkimyksissä? Ja kuulemma ohjissa roikkuminen viittaa siihen, että keskikropan lihakset ovat ankeat. Hiphei.

Joo eikö ole taas parempi mennä suoraan vankilaan kulkematta lähtö-ruudun kautta.

kassi

Näitä saa varmaan laittaa myös tulemaan?

 

Pullukka mannekiinikuvauksissa

kaunokit

Kuva: Ritva Waris-Wörlin

Lapseni aloitti jankuttamisen jo vuosia sitten: äiti, kun mä pääsen ripille, mä haluan rippikuvan sitten hevosen kanssa. Asia selvä! Kutakuinkin siitä lähtien olen ollut huolissani Pullukan väristä. Valkoinen hevonen on nimittäin haastava saada kuvauskuntoon. Jos pesen sen, voin olla varma, että se piehtaroi karsinassa sen jälkeen = ihan sama pesin vai en. Ja sitten sekin vielä, että Pullukka yleensä ilmaisee intonsa olla kuvissa aika selkeästi – ”menkää kotiinne” on viesti useimmiten.

Myös näin voi reagoida kun kamera osoittaa.

Myös näin voi reagoida kun kamera osoittaa.

Niinpä kun kohtaat kuvaushaasteen, toimi näin:

  1. Hankkiudu tallille ajoissa. Voihan olla, että hevonen on karannut, paskonut takajalat vihreiksi, vetäissyt mehevän avohaavan naamaansa tms. Voi myös olla, että sinulla on yksinkertaisesti suuri savotta kuivapuhdistaa hevonen. Minulla oli juuri tämä.
  2. Aloita namipala-addiktointi heti. Varmista, että nähdessään sinut hevonen ajattelee tulevaa herkkua. Näin varmistamme korvien suunnan kuvattaessa.
  3. Pohdi etukäteen kuvattavan ihmisen kanssa mitä hevoselle laitetaan päähän. Näin vältyt ”ei todellakaan mitään pelhameja” ”pelhamit on just siistit” ”mä haluun ilman suitsia ja riimua” ”etkä halua”.
  4. Kuvaajan tullessa paikalle vetäydy itse kuoreesi. Anna kuvaajan ja kohteen tutustua ja laskea leikkiä.  (Sekä ihmisten että hevosen)
  5. Kuvaustilanteeseen mentäessä varustaudu raipalla ja muovipussilla. Myös kauraämpäri on toimiva ase. Niillä kiinnität hevosen huomion haluttuun suuntaan.
IMG_3127

Ihminen tehtävän äärellä.

  1. Kuvauksen alkaessa huuda jatkuvasti miten upeita ja ihania sekä ihminen että hevonen ovat. Sillä sitä ne ovat!
  2. Kiellä lapselta sirkustemput hevosen selässä. (Ei koske sirkusperheitä.)
  3. Kuvauksen päätteeksi päästä hevonen tarhaan/laitumelle. Se on rasittunut. Anna heinää.

IMG_3139

En uskaltanut toivoa mitään, tuppaahan Pullukka olemaan hiukka samaa sarjaa valokuvissa kuin minäkin: supermodel. Nyt kyllä täytyy muuttaa omaa asennetta hiukan. Tytär toki loisti kuin tuhat aurinkoa, mutta niin loisti Pullukkakin.

IMG_3135

Esittelen valmiita kuvia heti kun niitä on!

Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon

Olen tasapainossa.

Olen tasapainossa.

Etteikö ole esimerkin voima huikea? Erityisesti jos on hukassa tai nuori. Hukassa voi olla ihan missä iässä hyvänsä kokemuksesta huolimatta. On ihanaa, jos tyhjää polkevana näkeekin jonkun uuden idean. Ehkä kokeilenkin noin! Kenties saavutan tuloksia! Ihan aina se ei futaa, mutta onpahan jotain, mitä yrittää.

Annan esimerkin: Pullukka on aina (melkein aina) ollut haasteellinen likka motivoida liikkeelle. Hän on alkuun useimmiten melko hidas pohkeelle, eikä tilanne juuri parane kipakoilla avuilla. Aika tekee tehtävänsä. Olen yrittänyt sitä, että ajan hevosen väkevään vauhtiin ihan väkipakolla, ja annan sen sitten löytää omat raajansa. Tämä on johtanut siihen, että siinä vaiheessa kun Pullukka alkaa liikkua, minä olen aivan piipussa. Sitten näin kun erästä hevosta ratsastettiin ensin hitaasti. Siis niin hitaasti, että hevosta alkoi ärsyttää moinen himmailu ja se alkoi itse haluta eteenpäin. En ensin osannut ollenkaan tunnustella menetelmää, mutta kun pääsin mitä mahtavampiin tuloksiin, olin täysin myyty. Että näinkin voi ratsastaa! Sitten tutustuin Jean Luc Cornillen Science of motioniin. Okei, siis joku ihan virallinen auktoriteetti on tämän konstin puolella.

Omat käteni eivät ole oikein koskaan viihtyneet siinä, mihin ne kouluratsastuksessa pitää parkkeerata. Fyssarin mukaan se johtuu siitä, että keskivartalolihakseni ovat liian heikot. Varmaan totta. Silti kun aloin ihannoida Open istuntaa ja erityisesti hänen käsiään, aloin automaattisesti apinoida. HALUSIN näyttää samalta. Siihen mennessä kenties monikin opettaja oli yrittänyt vakuuttaa minulle, että näin sen pitää mennä, mutta vasta apinoinnin myötä tajusin asian. Kyllä! Haluan mennä tuolla tavalla! Mitähän se vaatii?

Lapsiparkani on joutunut seuraamaan ratsastustani vuosikausia. Ilmaisin asian näin ikävästi, koska käteni todella eivät ole eleettömimmät mahdolliset. Ja arvatkaa onko sama vispaus siirtynyt tyttäreen? Kyllä. Ja arvatkaa saako hänelle sanoa siitä? Ei.

Tässä siis kuuma vinkki opettajille ja muille, jotka haluavat saada asiansa läpi: näyttäkää mallia. Fiksuimmat meistä haluavat matkia fiksuimpia ja taitavimpia. Typerykset eivät tajua, vaikka sen hieroisi heidän naamoihinsa. On ihmisiä, joita vaan ärsyttää suuresti, jos joku tulee neuvomaan. Silloin ei kannata neuvoa, ei hyvässäkään tarkoituksessa.

Case kakka: toiset ovat niin reippaita ja huomaavaisia, että siivoavat kentältä paitsi omat kakat, myös toisten. Toiset taas suunnittelevat, että siivoanpa heti kun olen vienyt hevosen sisään. Joka ikinen kerta tämä ihminen havahtuu keskellä moottoritietä kotiinpäin mennessään, että saakeli ne kakat! Hän ei siis aiheuta tahallista harmia. Monet ihmiset ovat erilaisia tässä suhteessa. Yhdet muistavat yhdet asiat, toiset toiset. Ei voi ruveta erilaiseksi kuin on. Miksi siis suuttua niille, jotka ovat erilaisia kuin minä? Kostoksi?

Case velka: joku on maksanut toisen puolesta asian XX. Kaverilla kestää maksaa, koska ei muista käydä automaatilla. Toinen ottaa nokkiinsa ja vaatii kaveria tuomaan heti sen 5,60 suoraan käteen. Toisen mielestä tämä on niuhottamista. Niin! Mitä tästä opimme? Ei mitään, paitsi että meitä on moneen junaan ja joku lähti bussillakin. Kaikki yrittävät parhaansa, ja joidenkin paras on aika vähän. Minkäs teet!

Voi ulkomaalaisparkoja, jotka tulevat tänne ja vievät työmme/miehemme/naisemme/rahamme, kun me koetaan täällä kauheita vääryyksiä jo ihan ilman heitäkin. Erilaisuus särkee! En kestä! Tehkää kaikki niin kuin minäkin olen aina tehnyt!

1444688502