Ja tänään olen taitava!

 

Me ensikertalaiset! Kuva: Taru Arola

Me ensikertalaiset! Kuva: Taru Arola

Glofton, besta tittare! Tänään kerromme teille miten vannoutunut puska/esteratsastaja kokeilee maan tasalla suoritettavaa lajia. Kyseessä on Working Equitation, josta olen onnellisen pihalla kuin Mustin koppi. Katson jonkun videon youtubesta, ja siellä mieshenkilö sukkuloi käyntivauhtia laukassa erilaisten telineiden ympärillä. Jepjep! Sillä tavalla siis.

Saavuin Riihimäen Herajoella olevalle tallille hiukka myöhässä, syy: yksi suljettu kaista Helsingin suunnasta. Hevonen oli minulle jo valmiiksi lämmitelty. Se oli kiltisti tehty, lämppääminen on monesti vaikein puoli! Ratsunani toimi ihana miekkonen, ori Xenon. Kappas vaan, hän on lusitano, ja nehän minä jo tunnenkin! Ei kun selkään.

Iloinen ihminen on hevoselle hyväksi.

Iloinen ihminen on hevoselle hyväksi. Kuva: Taru Arola

Ravailin ja laukkailin vähän, tämähän sujuu. Hiukka oli hakemista, että osasin olla häiritsemättä Herra Hevosta, mutta hyvin se meni. Ennen kaikkea mukana olevat ihmiset olivat hyvin kannustavia. Kukapa sitä olisi seppä syntyessään! Ja sekös sitten nauratti, kun alettiin harjoitella temppuja: sain tehtyä melkein kaikki temput EKALLA KERRALLA OIKEIN, ja sen jälken tyrin uudestaan ja uudestaan. Moukan tuurista voimme puhua. Jossain vaiheessa poltin käpyni videokuvaajalle, joka ei tajunnut olla valmiudessa kun meillä onnistutaan. Siitä poltti sitten päreensä hevonen, joka ei lainkaan tykännyt, että sillä tavalla päreeni poltan. Ihan oikein! Omistaja-Purjo (nimi muutettu) käväisi selässä, jotta kaikilla olisi parempi tunnelma, ja näinhän siinä kävi. Kuuma-Katja kokosi itsensä ja jatkoi suorituksia.

Keskittäytymä.

Keskittäytymä. Kuva: Taru Arola

Ensin mentiin silta, sitten yritin jotain väistöhommaa, huonoin tuloksin, sitten portti, sitten tynnyrit ja vielä kello ja härkä. En voi muuta kuin sanoa, että pirullisen hauskaa hommaa. Aloin epäillä, että olen kai salaa harjoitellut, sillä Pullukan selästähän en millään jaksa koskaan tulla alas, vaan hoidan kaiken selästä käsin. Päästän koirat autosta, availen ovet, nostelen puomit ylemmäs jne. Harjaantuuhan siinä. Laiskuus tekee mestarin. Toki se ero tässä oli, että en yleensä tee asioita laukassa.

Terhi ja Möhköfantti <3

Terhi ja Möhköfantti aka Frede. Kuva: Taru Arola

Ihana möhkö suorittaa <3

Ihana Frede suorittaa <3 Kuva: Taru Arola

Kanssani ensikertalaisena oli kirjailija Terhi Paavola, joka oli kirjoittanut kirjan Working Equitationista, mutta ei ollut vielä kertaakaan kokeillut lajia selästä käsin. Ja koska kyseessä on työratsastus, Terhillä oli työhevonen. Maailman ihanin Jyllanninpötkö, joka pussaili. Nostin kokeeksi sen yhden kavion ja tuli hiki. Sydän.

Barrels.

Barrels. Kuva: Taru Arola

Portti.

Portti. Kuva: Taru Arola

Xenon oli pitkämielinen ja osaava jätkä, kun itse osasin hallita hermoni ja kroppani, Xenon teki ihan mitä halusin.  Video hässäkästä nähtävissä täällä.

Seuraavan kerran törmään tähän porukkaan Horse Shown perjantain iltanäytöksessä! Kiitos teille, olette huippuja!

Dressagekisoissa Lissabonissa

 

talli

Lissabonin Ruskeasuon tallialuetta.

Arvatkaa kisasinko itse? Väärin! En kisannut. Olinhan kuitenkin kaksi päivää kohteessa, olisihan siinä ajassa pitänyt toki ehtiä ja kyetä. No, tämmöinen laiska sika vaan lähtee henkilöautolla katselemaan kun muut suorittaa. Karmee meininki.

Tilanne oli seuraava: ekana päivänä lomakohteessa nuori isäntämme voivottelee kovasti ettei pysty jäämään kanssamme hengailemaan, koska suuntaa Lissaboniin kisoihin. Oltiin että ok, mutta mekin tullaan. Hän ei osannut aavistaakaan, että asiakkaat saattavat olla IHAN OIKEASTI kiinnostuneita hevosista.

diogo-jr

Vien huippuheppamme Ecuadorin kisoihin Lissaboniin, mitäs siihen sanotte? Diogo Jr <3

Siispä lauantaina pikainen lounas ja kärry kohti Lissabonia. Matkaa oli jotakuinkin 120 km ja Lissabonhan oli täysin tuntematon kohde, ja epäiltiin myös kovasti miten keskustassa voi olla koulukisat. Ja ensinhän navipetteri veikin meidät jonkun hemmetin viraston pihaan. Virhe. Sitten löydettiin kohde uudestaan, onneksi sinne oli vain 4,2 kilsaa.

Ja jumankekka: sehän oli paikallinen Ruskeasuo! Tallit ja kaikki, siellä toiset verkkasi ja toiset suoritti. Vierekkäin oli kaksi rataa, lyhyt ja pitkä. Lyhyellä jumpsutti poniratsastajia kumpparit jalassa ja sivuohjat tanassa, pitkällä Pedro Torres -tasoiset maailman huiput. Ja kas, kun ponilaatikossa yksi poni heitti volttia ja lapsonen mätkähti ketoon, pitkän radan poikki ryntäsi oitis kaksi herrasmiestä tarkistamaan lapsen tilan. Ei hällä hätää ollut, mutta miesten reaktio oli ihana.

Ponilla riittävän iso satula.

Ponilla riittävän iso satula.

Nuorisolaisia.

Nuorisolaisia.

Piakkoin radalle menossa, ylvästä sakkia.

Piakkoin radalle menossa, ylvästä sakkia.

Itse aamupäivällä passagea jytkyttäneenä olin jo aika kunnolla inessä portugalilaisessa koulumaailmassa. Ja kesken kisojen nuori isäntämme raahasi eteemme hymyilevän vaalean naisen ja sanoi: ”Hei, tämä Mari on myös Suomesta! Haluatteko tutustua häneen?” No kerta kaikkiaan, kyllä! Ja kas, hänpä sattuikin olemaan sen päiväinen dressageguru että ei paremmasta väliä. Ja on tulossa Horse Showhun Working Equitationin puitteissa. Ja kertoi, että nythän tuolla radalla muuten meneekin paras ystäväni Pedro Torres, joka sattuu olemaan Working Equitationin maailmanmestari. Ok! Hän avasi meille puolessa tunnissa koko portugalilaisen ratsastusmaailman. Ihan paras henkilö!

Riippa (nimi muutettu) ja Mari Faria de Carvalho.

Riippa (nimi muutettu) ja Mari Faria de Carvalho.

Ecuador ja Joao. Nimessä kaiketi pitäis olla kaikki heitto- jne. merkkejä, mutta ei nyt ole. Sori.

Ecuador ja Joao. Nimessä kaiketi pitäis olla kaikkia heitto- jne. merkkejä, mutta ei nyt ole. Sori.

Tässä muuten viereinen, pitkä mies osoittautui piilohulluksi! Kisoissa ollaan niin hienona, mtta kuulemma piiskaa kopukoitaan ns. saunan takana. Hyi.

Tässä muuten viereinen, pitkä mies osoittautui piilohulluksi! Kisoissa ollaan niin hienona, mtta kuulemma piiskaa kopukoitaan ns. saunan takana. Hyi.

Go, Ecuador ja Joao! Tulivat toiseksi! Se saamarin piiskaajahullu voitti!

Go, Ecuador ja Joao! Tulivat toiseksi! Se saamarin piiskaajahullu voitti!

Eihän tätä voi kun rakastaa. Seuraavassa hetkessä tajuttiin, että eihän me olla syöty ikuisuuksiin. Alkoi ketoosi maistua jo suussa. Kysyttiin Diogolta mihin kantsii mennä lihapiirakalle. Hän sanoi, että ajakaa suosiolla Evoraan, siellä on kuulkaa hieno ravinteli lähellä majapaikkaanne. No sinne siis! Paljonko se nyt sitten haittasi, että jo puolessa matkassa oli niin pimeää, ettei nähnyt ajatuksiaan ja että perille päästyämme tajusimme, että ravintola on linnakkeessa/vanhassa kaupungissa, jossa on paitsi pelkkiä yksisuuntaisia, myös noin 1,5 metriä leveitä katuja. Eikä yhtään parkkipaikkaa. Paitsi yksi! Siihen. Ja unohdettiin se ravintola mihin piti mennä, mentiin ekaan mikä nähtiin: ENOTECA JOTAIN. Sinne. Heti kättelyssä kysyin tarjoilijalta missähän täällä on vessa. ”Meillä ei valitettavasti ole vessaa ollenkaan”, hän sanoi, ja minä meinasin alkaa itkeä suoraa huutoa, mutta heti perään hän lohkaisi ”ei vaiskaa, se on tuolla perällä.” Juma, mitä porukkaa! My kind of people. Työkenkinä jätkillä oli Converset! Portugalin maaseudulla!

Päästiin kotiin ja ruoka oli hyvää jne, mutta tärkein: päästiin Lissabonin dressage-piireihin.

 

 

Hidalgon kanssa pellon laitaa

diogo1

Herra Diogo ja joku Hipposportin kautta reissuun lähtenyt bööna. (tyylikäs!)

 

Se on sitten ratsastuspäivä Alentejossa aluillaan! Heräämme aamukärpäsiin, joita on kaksi: yksi minulle ja yksi Riipalle (nimi muutettu). Mitä sitä ei tehtäisi asiakkaiden kotouttamisen eteen! Naurettavan kaunis näkymä aukeaa partsilta, jossa on muuten myös suihku, eli tämä on myös exhibitionisteille mainio lomakohde. Harmi vaan, että suihkuttelevan minäsi näkevät usein vain PENELOPE CRUZIN elokuvahevonen ja pari muuta heppaa, jotka laiduntavat kohteessa.

Riippa (nimi muutettu), Herra D ja meikä. Minun hevoseni nimi oli muistaakseni Hanna-Leena. Ruuna kumminkin.

Riippa (nimi muutettu), Herra D ja meikä. Minun hevoseni nimi oli muistaakseni Hanna-Leena. Ruuna kumminkin.

Aamupalalle menemme ratsastusvehkeissä ja kohta siitä tallille etsimään hevosia. Siellä tallitytöt (yli 50v miehet) jo ovatkin satuloimassa ja suitsimassa heppojamme. Minä saan ruskean hepan, Riippa (nimi muutettu) valkoisen. Maastoretkemme vetäjäksi lähtee The Landlord, paikan omistaja, arkkitehti Diogo Lima Mayer. JÄRKYTTÄVÄN ihana herra. Kihlat odottais, jos ei hänellä olisi vähintään yhtä ihana rouva. Diogo ohjaili meitä ympäri ranchiaan, joka ei ole ihan pieni. Laukkailimme preerialla ja voi hyvä ihme se on ihanaa. Reissulla Diogon kertoi koko ranchin tarinan, joka on monipolvinen trokee. Siihen voi tutustua vaikka täällä.

Diogo tekee merkittävää kasvatustyötä lusitanojen parissa ja onkin parin vuosikymmenen sisällä saanut aikaiseksi saakelin hienoja heppoja. Parhaillaankin niitä on kasvamassa laitumet tulvillaan. Erään laitumen äärellä Diogo huutelee nuorisolaisia, mutta ei niitä kuulu. Näkyy kyllä. Niinpä Herra avaa portin (working equitation) ja päästää meidät SISÄÄN LAPSIHEVOSTEN LAITUMELLE. En tiedä kuinka usein teillä on tapana ratsastella nuorten (1-2v) laitsoilla, mutta itsellä on jäänyt se kokonaan väliin. Enää ei ole. LAUKKAAMME varsojen kanssa ja Herra D hieman ajaakin niitä omalla oriillaan. Huomaan myös, että yksi 2v. neito on melko ihastuksissaan Diogon oriista (kappas) ja alkaa ruikkia ihan tosissaan. Mitäs siitä, sehän hauskaa! Diogo nauraa vain. Jösses. Minä ja Riippa (nimi muutettu) ollaan NIIN pyörryksissä koko tilanteen upeudesta, toipuminen tulee kestämään kauan.

Varsojen seassa preerialla!

Varsojen seassa preerialla!

Iltapäivä. Maastoreissun jälkeen Herra D esittelee meille tallinsa upeimman klopin, viisivuotiaan ori Giraldon. Isä Rubi, emä joku ihan yhtä mahti. No, enpä ole 47-vuotisen elämäni aikana koskaan nähnyt yhtä hienoa hevosta. Herra D:n johtavana ajatuksena on ollut kehittää lusitanoja kohti parempaa dressageratsua, ja voin sanoa, että Giraldon kohdalla ollaan asian ytimessä. Herra D pistää Giraldon liinaan ja näytti vähän rouville miltä kouluhevosen kuuluu näyttää. Nyt tiedämme. Ja sitä ylpeyden määrää herra D:n katseessa!

Voi jehna mikä orhi, Giraldo.

Voi jehna mikä orhi, Giraldo.

Piakkoin oriesittelyn jälkeen ponkaisemme taas hefojen selkään. Lämpötila on vähän vajaat 100 astetta celsiusta ja allani lusitano-ori Virtuoso. Ei ole automaatti hän. Heti kentälle mennessä hän näkee pari Pokemonia puskassa, mutta selviämme vammoitta. Hyvin humoristinen hevonen, yrittää mennä ihan patukkana, eihän tuo eukko mitään tiedä mistään. Otan silti kaikki taitoni käyttöön ja kyllähän se sitten sieltä nousee ja rentoutuu. Dressage-elämäni kohokohdan koen lukuisia kertoja, kun RATSASTAN ITSE PASSAGEA. Enhän minä edes tiedä miten se tehdään, mutta ope neuvoo! Ja huomatkaa, kaikki tämä sadan asteen kuumuudessa. Kyllä, Portugalissa on täysi kesä päällä. Meitä on siis tunnilla Riippa (nimi muutettu) ja minä, opettajana toimii nuori Andrea tai Andreas. Mistä niistä nykyään tietää. Oikein kiva nuorimies, pitkäpinnainen ja opettaa neuvokkaasti. Koin useita, voimakkaita onnistumisen tunteita (ei tapahdu liian usein).

Mun dressagehevo! Yritän ladata passagesta videon kun pääsen täältä lentokentältä.

Mun dressagehevo! Yritän ladata passagesta videon kun pääsen täältä lentokentältä.

Tunnin jälkeen juoksemme lounaalle. Paikalla ei ole enää kuin valokuva-Barbara (vrt. edellinen teksti), joka on myös ottanut dressage-tunnin aamusta. Ruotsalaiset ovat lähteneet kotiin. Talo oli vielä illalla täynnä ja silloin meitä oli 12. Näimme toisiamme oikeastaan vain syömässä. Ruoan jälkeen kipaisemme exhibitionistin suihkussa ja hyppäämme sairaan makeisiin Monte Velho -pikeepaitoihin, jotka olemme saaneet paikan emännältä. Kipuamme nimittäin autoon ja lähdemme Lissaboniin etsimään paikkaa, johon Monte Velhon toinen ylpeys, ori Ecuador on kisaamassa dressagea. Sehän pitää nähdä.

Mitä Lissabonissa tapahtui? Kehen törmäsimme? Millaisia hevosia koulukisoissa oli? Siitä huomisen numerossa! Nyt: terveisiä Lissabonin lentokentältä.

Jos kiinnotuit reissaamisen tarjoamista mahdollisuuksista, lue tämä:

  • Alentejo on luksuslomakohde, jossa melko kokenut ratsastaja nauttii enemmän kuin on järkevää
  • Pukeudu sivistyneesti. Se onnistuu Hipposportin avulla.
  • Varaa matka täältä, kohteessa on eri mittaisia reissuja: horsexplore.com ja sieltä Portugal, Alentejo
  • Viikonloppureissu löytyy täältä
  • Tukevasti suomenkieliset, ottakaa yhteys tänne: riitta@horsexplore.com