Kavioliitto Jöötteborissa ja kauden avaus kotosalla

qcxtzpd8rpj0ulqogmh0

Mounted Games: Melko napakkaa menoa!

IMG_4173

Niclas, urheuden etulinjassa, huonolla tuurilla.

 

Siis itse asiassa vietin käytännössä kolme päivää Göteborgin hevoshurlumheissä. Oli melko kivaa olla suomalaisena paikalla, koska: a) ei ollut juurikaan muita, en ainakaan kuullut härmää puhuttavan ja b) SUOMALAINEN Satu Liukkonen menestyi kaikkina päivinä aivan mahtavasti. Oli ihanaa olla se oudokki, joka kirkuu suomenkielellä JEEEEEE! Kyllä siinä Kevin Stautilla meni rytmi sekaisin, kun se istui takanani katsomossa.

Koko Show alkoi jo tiistaina ja heti kolmella koululuokalla. Niissä ruotsalaiset kisasivat parhaimmistaan. Keskiviikkona nähtiin ensimmäinen kans.väl. estekisa, 140 nuorikoille. Torstaina homma jatkui jo kv-esteillä ja GP-koululla. Ja siinähän vaiheessa SATU ”MEIDÄN SATU” LIUKKONEN jo karautti palkintopalleille sijoittuen 140-luokassa sijalle 7. Ja eipä aikaakaan kun Satu otti taas sijoituksen 7-vuotiaiden ralleissa sijoittuen 12. Hevosen omistaja oli merkitty luovasti Katja Kelistilaksi, vaikka onhan hän aiemmin tunnettu Katja Kuistilana. Noo, mitä näitä katjoja nyt on!

Joku siellä viilettää.

Joku siellä viilettää.

Lauantaina näin myös aivan uuden lajin, jonka nimi oli Mounted Games. Siinä oli neljä joukkuetta: Ruotsi, Irlanti, Sussex ja Sropshire. Mutta sanotaan näin että oli mistä oli, niin piakkoin saavat yhden varteenotettavan joukkueen lisää kilpakumppanikseen: meidät. Innostuttiin porukalla lajista niin, että ei kun ponikauppaan. Lajissa siis paahdetaan järkyttävää kyytiä kentän laidasta toiseen ja siinä välissä tehdään tarkkuutta vaativia tehtäviä. Vähän niin kuin agilitya, mutta aivan älytöntä kyytiä. Välillä noustaan ponin selästä pois ja sitten hypätään takaisin – täydessä vauhdissa! Upea laji, kerta kaikkiaan.

Ja sitten sivistyneempiin lajeihin. Gothenburg Trophyssä Satu ”Meidän Satu” Liukkonen taas näytti mistä suomalaiskana virtsaa. Sijoitus hevosella Gurra Hop oli 5.! Taakse jäivät mm. Robert Smith, Kevin Staut, Simon Delestre, Malin Baryard-Johnsson. Ja taas me huudettiin! Perjantain pääluokassa (150) Niclas Aromaa sai vain yhden aikavirheen, jotta putkeen meni sekin. Sunnuntain World Cupissa Aromaalla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Pudotuksia tuli sen verran, että viisas mies päätti keskeyttää. Aamun ekassa luokassa Niclakselle sattui myös jonkun valtakunnan laskuvirhe. Istuin tässä vaiheessa vielä hotellihuoneeni puuterointitilassa ovi avoinna, jotta näen telkkarin. Ja kas: yhtäkkiä Aromaa lentää hevosen selästä suoraan päin tolppaa. Ilmeisesti jäivät molemmat eloon, koska sittemin NIclas vielä ratsasti World Cupissa.

Asiantuntijat (tädit) juovat kahvia (syövät frozen yoghurtia).

Asiantuntijat (tädit) juovat kahvia (syövät frozen yoghurtia).

World Cup osui samaan ajankohtaan Pullukan ja lapsen estekisojen kanssa. Hirveää. Voin kertoa, että kakka kurkki pyllystä koko ajan, milloin mistäkin syystä. World Cupin voitti ruotsalainen Henrik von Eckermann, ja arvatkaa mikä huuto! Muistinko mainita, että Rolf-Göran Bengtssonin pitkäaikainen kilpakumppani Casall ASK jäi näyttävästi eläkkeelle, ja silloinkin saatiin kuulla merkittävää ruotsalaishuutoa. Keksinkin siinä samalla, että tuohan on Pullukan seuraava aviomies, kunnes havaitsin, että ups, astutusmaksu 3700. No ei sitten.

JA TÄRKEISIIN: Pullukka hyppäsi kauden avauskisoissa kiireisesti 90-luokan ja täydellisesti 100-luokan! Lapsi ja hefoinen tulivat ykkösiksi! Räjähdän ylpeydestä. Ehkä mun kannattaakin olla aina jossain muualla, kun kotona kisataan.

IMG_4119

Kattokaa miten Pullukka tuijotteli haaveellisesti ikkunasta koko ajan kun mä olin pois.

APUA MITEN HIENOJA NE ON! RAKKAUS!

APUA MITEN HIENOJA NE ON! RAKKAUS!

Kavioliitto Gothenburg Horse Showssa, päivä 1

IMG_4169

Perjantai-illan huumaa. Valot laitetaan romanttisiksi radan kävelyn ajaksi.

IMG_4154

Ruotsissa simulaattorilla saa hypätäkin.

IMG_4157

Expossa oli esillä myös horsemanship.

Tämä este mittasi radalla hevosten hyppyjen korkeutta ja pituutta.

Tämä este mittasi radalla hevosten hyppyjen korkeutta ja pituutta.

For real, folks! Ihan erittäin vaikea ymmärtää, että minä, joka tuijotin 70-luvulla telsusta kuinka Chrisse Wegelius ylitti esteitä Hugo Simonin kanssa samalla radalla, olen nyt täällä. Ensireaktiot: HERRAJUMALA MITEN HIENOA!  Miten kaikki sitten tapahtui, hyvät ystävät? Kas näin: ajauduin viime vuonna tekemään töitä projektina Scanhorselle, joka rakentaa vuosittain Helsinki Horse Shown. Projekti meni melko kivasti ja jatkosta sovittiin. Jotta pääsisin syvemmälle asian ytimeen, Helsinki Horse Show päätti lähettää minut opintomatkalle Göteborgiin. Kyllä, kiitos!

Asuminen: sain huoneen Gothia Towersista, jossa asuvat KAIKKI. Hotelli on hieno ja sieltä pääsee sisäkautta halliin ja se sijaitsee aivan Göteborgin ytimessä. Hotellin ravintolat ovat oikein kivoja ja KOKO AJAN TÄYNNÄ. Kerroksia hotellissa on 23, ja ylimmässä nuoriso bailaa öisin. Itse katselin yöllä huoneeni VÄRITEEVEESTÄ Snabba Cash II sekä Lahden MM-hiihtokilpailujen uusintoja.

Expo ja varsinainen areena ovat erillisiä, jopa eri tahojen pystyttämät. Expo on niin iso, että sinne eksyy kevyesti vuorokausiksi. Ei liene sattumaa, että traileri/hevosautoalue on niin iso, sillä niissä voivat eksyneet yöpyä. Myytävänä on kaikkea satulahuovista tallipesukoneisiin. Westernillä on oma osionsa. Kiinnostavaa on se, että parhaat keppihevoskamat löytyvät Parkanon ratsutarvikkeen osastolta! On pinteliä, suojaa ja heinäverkkoa keppareille.

IMG_4148

Tämän kopin avulla suunnistimme Expossa.

Ruoka ei messualueella ole mitenkään ihmeellistä, aika lailla sämpylöillä näyttävät elävän. Iso plussa tulee toki Frozen Yoghurt -kontista, jossa jätskinsä voi kuorruttaa kaikilla mahdollisilla elintarvikeväreillä. Baareja ei alueella näytä juurikaan olevan. McDonalds on tehnyt hirveän aluevaltauksen ja myyvät McSnack-pisteissään kaikkea mitä suomalaisessa jäähallissakin menee eniten: hodareita ja pizzapaloja.

Tallialue on kuulemma melko kaukana itse areenasta ja tallialueita on kolme. Jotkut hevoset pelkäsivät käytävien kumimattoja niin, että ne piti peruuttaa areenalle. Pohjan on täällä rakentanut sama mies kuin meillä, eli se homma on hallussa.

Sitten katsaus ohjelmaan. Sitä on MERKITTÄVÄSTI VÄHEMMÄN kuin meillä. Iltashowssa on vain kaksi luokkaa ja väliaikanumeroita ei ole. Kansaa kannustetaan shoppaamaan kaikki luokkien välinen aika. Ratahenkilökunta on liikuttavan hidasta. Ne ISTUVAT radalla TUOLEILLA. Jos jotain putoaa/kaatuu/romahtaa, tyypit maleksivat kaikessa rauhassa nostelemaan kukkalaitteita ja puomeja. Ei kiirettä! Myöskin esteiden korjaus radalta on noin 10 kertaa hitaampaa kuin meillä. Ehkä siksi, että kaksi tuntia luokkien välissä on aika pitkä aika korjailla kamoja pois.

Pe-iltana näin Isabell Werthin. Nyt sekin asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Vinkki muille Küriä harjoitteleville: on kiva jos musiikki sopii askeliin. Isabell ja hevosensa TANSSIVAT. Sori, kuvia ei ole siitä, koska akku loppui.

Pysy kanavalla: Gothenburg Horse Show Osa II heti huomenna! Jaksossa seikkailevat mm. Satu Liukkonen ja Niclas Aromaa!

IMG_4172

MEIDÄN NICLAS AROMAA YLITTÄMÄSSÄ ESTETTÄ, ARVATKAA HUUDETTIINKO!

Mikä on liian hurjaa?

En vaihtais tätä mihinkään!

En vaihtais tätä mihinkään!

Latasin Kavioliiton FB-sivulle videon ponista, joka pyrki moneen otteeseen eroon pienestä ratsastajastaan. Kiinnostavaa oli seurata, miten erilaisesti ihmiset reagoivat videoon. Suuri osa oli sitä mieltä, että video oli hauska; että tuommosiahan ne ponit on, hirveitä venkuloita. Sitten oli sitä porukkaa, joka kauhisteli. Ei pitäisi päästää lasta moisen ponin selkään. Lisäksi oli niitä, joiden mielestä videossa ei ollut mitään hauskaa.

Aloitetaan faktasta, jonka tiedämme. Tiedämme, että video oli koostettu monista pätkistä. Se ei anna ihan reilua kuvaa ratsastajasta tai ponista. Pätkien välissä on saattanut olla vaikka kuinka asiallista ja saumatonta yhteistyötä. Kukaan meistä ei tiedä.

Fakta on myös se, että meillä kaikilla on omanlaiset taustamme. Jotkut meistä ovat aloittaneet ratsastuksen todella helpoilla ja yhteistyökykyisillä hevosilla. Siitä elämä on saattanut jatkua samoissa merkeissä. On mahdollista, että maastossa ei ole menty kiitolaukkaa tai aitojen ja ojien yli hypelty. Sellaista taustaa vasten on kovin vaikea ymmärtää miten hauskaa voi olla, kun pysyy ensimmäistä kertaa ponin kyydissä koko tunnin. Tai miten uskomattoman siistiä on laukata ilman satulaa sänkipellolla ainakin tuhatta.

Minulla on ainakin yksi kaveri, joka on ratsastanut yli 20 vuotta, eikä ole pudonnut kertaakaan. Itse olen pudonnut ihan varmasti yli sata kertaa. En usko, että olen niin paljon parempi ratsastaja, mutta olen kirkkaasti uhka(tyhmän)rohkeampi. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että minä olen hullu ja hän ei. Me olemme erilaisia. Molempia tarvitaan.

On hevosia, jotka pudottavat ratsastajansa selästä, koska johonkin sattuu. Syy voi olla vaikea kartoittaa. Tilanteen vakavuus valkenee joskus vaikka niin, että ammattilaisen ratsastaessa hevonen ei pyrikään ratsastajasta eroon. Hevonen on vain oppinut, että pääsee helpommalla, jos vippaa puupään mäkeen noin alkuun. Oppivat ne ihmeellisempiäkin asioita. Jos hevonen on terve, se on mahdollista ratsastaa takaisin ruotuun olemalla jämpti ja antamalla selkeät ohjeet.

Kipeä hevonen haluaa pois. Harjaantunut silmä näkee milloin hevonen on tuskissaan. Harrastaja saattaa epäillä samaa, jos hevonen on tuttu. Mutu-tuntumaan kannattaa uskoa, jostain se yleensä kielii.

Sitten on ponit. Niillä vain kerta kaikkiaan on paljon kekseliäämpi pääkoppa. Se on nähty. Shetlanninponit hallitsevat maailmaa mäyräkoirien tavoin. On vain niiden reiluutta, että me muutkin saamme asua täällä. Niin pieniä aikuisia on vähän, että kaikki tuuliajolle ajautuneet ponit saataisiin ruotuun. En ole itse koskaan elämässäni ratsastanut niin törkeillä hevosilla, kuin mitä poneista löytyy. Kaikki viheliäisimmät temput on nähty ja koettu. Ensimmäisten putoamisten jälkeen sisu kasvoi. Perhana, tuolle pallomahalle en periksi anna. Lähes poikkeuksetta pitkä pinna tuotti tulosta. Poni havaitsi, että aijaa, se tulee tänne aina uudestaan ja jankuttaa samoja asioita. Samassa paketissa kiukun kanssa kulki kuitenkin valtava rakkaus niitä jästipäitä kohtaan – ihan hirveä tarve olla niille tärkeä. Mikään asia maailmassa ei ole tuntunut niin hienolta kuin ponin luottamuksen saavuttaminen. Korostan (Paavo M. Petäjän äänellä): ei mikään.

Jos mielii kisaamaan poneilla esteitä, pitää olla vähän hullu, koska sitä nekin ovat. Valmiita aivan hulluihin juttuihin, koska ”i can do it!” Ne uskovat itseensä kuin vuoreen (vrt. mäyräkoirat). Siinä on parempi olla itselläänkin itsetunto kunnossa.

Tyttäreni terveiset videon nähtyään: ”ihana poni! mä just tykkään tommosista vekkuleista!”

Tähti elokuvasta RITA HAYWORTH - AVAIN PAKOON.

Tähti elokuvasta RITA HAYWORTH – AVAIN PAKOON. Todistetusti tämä poni meni piikkilanka-aidan alle ja nousi ylös, jotta hevoset pääsivät ryömimään pakoon. Tallin ainoa poni.