30 vuotta alalla olleena…

 

Sitä ei voi koskaan tietää mitä hyötyä tästäkin oli. Ainakin oli kivaa!

Sitä ei voi koskaan tietää mitä hyötyä tästäkin oli. Ainakin oli kivaa!

Haluaisin tiedustella mistä lähtien vanhimmat ihmiset ovat aina automaattisesti olleet viisaimpia? Juuri katsoin dokumentin Yhdysvaltain ex-puolustusministeristä, joka oli ääretön mulkku ja jo ikämies. Siis vanha. Äitin on jo hyvän matkaa yli 70, eikä hän mitenkään lesoile tietävänsä sen ja tän asian, koska on jo iällä. Melkeinpä päin vastoin. Miten siis ratsastusporukoissa aina alleviivataan, että koska olen ollut hevosten hajussa jo vuodesta 754 eKr, tiedän, että asia on näin. Etenkin, kun ratsastus on niin kovin nuori laji tässä maassa.

Arvatkaa mitä? On asioita, jotka ovat muuttuneet, ja PALJON. Hevoset ovat muuttuneet, varusteet ovat muuttuneet, jopa ratsastajat ovat muuttuneet. Niin, sata vuotta sitten lähes pelkästään miehet ratsastivat. Kukaan ei puhunut siitä, kuinka miehet käpälöivät nuorten tyttöjen pyllyjä. Se oli normaalia silloin. Moni muukin ihan hirveä asia oli ihan okei. Esimerkiksi 70-luvulla sai jätteet heittää vielä JÄRVEEN TAI MEREEN. Ketä se nyt voi haitata, ihmisethän asuu veden reunalla.

Uutta tutkimustietoa on niin paljon, ettei sitä voi ihan totaalisesti enää sivuuttaa. Kaikkea ei myöskään pidä niellä ihan mukisematta, mutta uuteen voi suhtautua avoimesti. Voihan olla, että uusi keksintö helpottaa sinun/hevosesi elämää, kuka tietää, jollei kokeile.

Pitkä kokemus hevosista on ihana asia. En mistään niin iloitse kuin siitä, että joku on ollut ennenkin siinä tilanteessa, missä minä olen nyt. Vielä enemmän iloitsen, jos auktoriteetti seuraa aikaansa ja osaa vertailla miten ennen tehtiin ja miten nyt tehdään. Jo pelkästään ratsastusseurojen toiminta saattaisi saada potkua jos seurattaisiin vähän mitä maailmassa noin muuten tapahtuu. Millä kerätään rahaa, mikä toimii, millä saa porukan kätevimmin yhteen, kenen kanssa kannattaa toimia yhteistyössä. Oikein päässä surisee kun mietin miten kaikki Slushin utopistiset neronleimaukset saataisiin palvelemaan meidänkin lajiamme. Olkaamme avoimet, ja maailma on meidän!

Kommentit
  1. 1

    Erin sanoo

    Ollaanko me hevosihmiset vähän erakkoja ? Me valitaan ns yksilölajeista haastavin. Mehän viihdytään tallilla myös yksin ja joskus joillain jopa tervehtiminen on vaikeaa. Meitä on niitä vahvoja ”johtajia” ja sitten meitä on niitä hiljaisia. Talleilla puhutaan ennemmin nurkilla ettei vain oikeasti asioihin vaikuttava kuulisi, koska saat paskaa niskaa aina jos kyseenalaistat tai annat rakentavaa kritiikkiä. Kai me ollaan vähä epäsosiaalisia. Keskinäinen kilpailu on välillä kovaa vaikka koko talli olisi täynnä ei kilpailevia ratsukoita. Mitä jos tämäkin on sukupuoli kysymys ? Mitä jos me etenkin hevosnaiset ei vaan kyetä puhaltaa yhteen hiileen ja olemaan avoimia. Aivan sama mitä sanoo niin se kuullaa kettuiluna. Tämmöiset lauseet ”joo hyvä idea pitää miettiä ” , ”no miksipä ei”, ”mitä mieltä muut on?” (Heh tuohon muut vastaa että aivansama), ”hei kiitos vinkistä pitää kokeilla”. Tämmöiset lauseet on tuttuja ”näin on tehty aina”, ”kyllä Minö tiedän”, ”en usko että auttaa”. Olen ollut tallissa jossa niitä kalliita kisahevosia ja tallissa jossa harrastehevosia ja voin kertoa että toi kilpatalli oli paljon ihanempi vaikka olin harrastelia mestareiden seurassa. Heh ehkä en ollut uhka siellä kisatallissa. Tässä paremmassa tallissa virheet ymmärrettiin inhimillisinä eikä niitä jääty hautoo vaan elämä jatkui.

    • 1.1

      katjastahl sanoo

      ottaahan se pikkusen aikaa lojua tuolla tallilla…erakkous tulee vähän niin kun kaupanpäällisenä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *