Ahne hevonen ja nippu kikkoja

Ei sul mittää eväst olis?

Ei sul mittää eväst olis?

Onko sinulla ahne hevonen? Syökö se vaikka loimen päältään? Kerääkö se kaiken syömänsä huolellisesti vatsan seudulle? Onneksi olkoon! Hevosesi on HYVÄ REHUNKÄYTTÄJÄ.

Voihan penaali.

Pullukka tuli taloon eli Suomeen kuutisen vuotta sitten. Silloin oli sydäntalvi, mikä se sitten onkaan. Heinää tarjottiin varmaankin enemmän kuin koko sen elämän aikana, ja maultaan se taisi myös peitota aiemmat korret. Sitten tuli kesä. Pulde pääsi kokemaan hevosten taivaa: laitumen. Hätähän siinä tuli – naama nurmeen niin kuin olis jo! Kiire! Parin kaasuähkyn myötä arvioin hevoseni itsehillinnän olevan puutteellinen. Talvella pötsi toki kiinteytyi, mutta kesällä oltiin ns. muhkeita ja naisellisia, ISOLUISIA. Olen ymmärtänyt, että jojoilu on sydämelle huonoksi, joten on vain ajan kysymys milloin Pullukan pumppu leikkaa kiinni. ASIAAN ON SIIS PUUTUTTAVA.

Olemme muuttaneet hiljan vapaan päiväheinän talliin, joten vaihtoehdot ovat joko sairastarha, kesken päivän sisäänotto tai ihan normi elämä heinän seassa. Ilman muuta valitsin viimeisen. Liikkuhan se siellä edes vahingossa. Ja on ystävän kanssa. Jne. Ja ensin kokeilin kuonokoppaa. Se oli karmeaa. En tiedä kummasta tuntui pahemmalta, minust vai hänest, mutta jostain syystä kuonokoppa otettiin piakkoin pois.

Lisäsimme liikuntaa. Monena päivänä Pullukka on sekä normaalissa ratsastuksessa, että erillisessä kävelyssä joko ihmisen tahi koneen kanssa. Estetunneilla se ei tule edes hikeen, vaikka ihan vaivaa nähdään. Kouluratsastamalla hien hakeminen on niin ikävää, että sitä varten pyydetään aina apujoukkoja. Se onnistuu, mutta ei ihan suitsait.

Ei tuloksia. Tavoitesatulavyö odottaa hyllyllä pölyyntymässä.

Seuraava askel on heinäpaalin verkottaminen. Tässä asiassa otin yhteyttä ihmiseen, jolla on piha täynnä tuuheita, pyöreitä poneja, ja joka on TODELLA joutunut miettimään millä estää niitä syömästä itseään hengiltä. Miettikää, jos Labradorinnoutajalla olisi vapaat nappulat? No just niin. Siis puhelu Lähderannan Ponitallille. Haloo, onko Niina? – Kuulen kyllä, sanoi Niina. Kävimme läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat heinänverkottamismuodot. On kokeiltu halpoja ja on kokeiltu kalliita. Erivärisiä. Yksi-, kaksi- ja kolmekerroksisia. Kaikki versiot ovat jossain vaiheessa suostuneet nöyrtymään ahneimman äärellä. Itse asiassa Niina oli juuri soittaessani kursimassa yhtä verkkoa kokooon. Syypäänä taisi olla väkivaltaisesti aterioiva suomenhevonen.

Arvatkaapa mikä oli Niinan neuvo? Hanki sopiva pätkä KALASTUSVERKKOA! Se on kuulemma ainoa, joka kestää edes JOTAIN. Siihen Niinan neuvokas mies oli nikkaroinut kätevän kehikon, joka asennettiin paalitelineen päälle, kun paali on sisällä. Avot! Ka näihä mie teen ja heti! Keväällä tulette näkemään sorjan tammani.

T. Kesäkunto 2017/Timmitamma/Kilot kuutamolle/Pötsipiiloon/Tiukkaakin tiukempi-17

Kommentit
  1. 1

    Katja sanoo

    Voisitko linkata ihan kyseisen verkon? Samat on ongelmat… mutta verkkoja kokeilussa ollutkin jo muutama.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *