Antares minores

Tämä on rakkautta, this is love! Helvetinmoisen rallin jälkeen uskoisin, että estesatula on kuulkaa löytynyt. Sen nimi on Antares ja se on ainakin 15 vuotta vanha. Saattaa olla vanhempikin. Nyt on siis käsissä ainakin a) yks Frank Baines -close contact -koulusatula vuodelta 425 eKr. (ihana!) ja b) Heritage estepenkki ihan männävuosilta. Kuka haluaa? Uudellamaalla voin vaikka toimittaa kotiovelle pusun kera, kunhan maksattekin jotain ropoja.

Kuvateksti: Kattokaa nyt miten ihana!

Viime estetunti meni niin, että yhteistyö hevosen kanssa sujui kuin tanssi, mutta satula siinä välissä yritti kaikkensa vaikeuttaakseen elämäämme ynnä tasapainoa ja harmoniaa. Ristiselkä on ns. pikkusen jumissa, mutta se on pientä, jos reenit meni muuten putkeen!

Ruokinta on seuraava kiinnostuksen kohteeni. Tästä päivästä alkaen heppa saa enemmän kauraa. Ymmärrän, jos jännityksenne, hyvät lulkijat, kohoaa äärimmilleen, sillä siitähän voi seurata vaikka mitä.  Kuten esimerkiksi eteenpäinpyrkimystä. Iik! Lisäksi ostin edesmenneen tallikaverin (hevonen) jäämistöstä melassia ja jotain muita murusia. Tuntuu jotenkin rajulta syöttää kuolleen hevosen eväitä omalle, terveelle ja elävälle kopukalle. No, katotaan kuinka ämmän käy.

Ruokinnasta vielä – henkilö A sanoi, että öljystä saa energiaa. Otin todesta. Lisäsin hevon ruokaan öljyä. Sitten henkilö B (nimi muutettu) sanoi, että häh, öljyhän vaan lihottaa, anna sille kauraa. Otin todesta. Lisäsin kauraa. Henkilö C sanoi, että kaura on suora tie tuhoon, ähkyyn ja maailmantalouden lopulliseen kriisiin. Anna mysliä. No voi penaali, sanoin tähän minä. Tämähän on kuin lasten kasvattaminen. Kaikilla on ihan hirveesti hyviä vinkkejä, mutta jokainen ipana on yksilö, jokaisesta saa parhaan omilla konsteilla. Olen siis TAAS sekaisin kuin seinäkello, jäämme tarkkailemaan toistaiseksi henkilön B (nimi muutettu) ohjeistuksen tuloksia.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *