Ehjästä hevosesta iloitsee koko perhe

Ehjä ratsu, selässä ehjä lapsi.

Ehjä ratsu, selässä ehjä lapsi.

Kyllä se on sillä lailla, että vaikka hevonen on minkä värinen, sukuinen, kykyinen tahi mallinen, niin terveys on sen arvokkain ominaisuus. Justiinsa juteltiin päivällä lapsen kanssa, että kyllä me ollaan onnekkaita, kun Pullukka on ollut niin pitkään niin ehjä. Samoihin aikoihin kun Pullukka tuli perheeseen, meidän tallille ilmestyi nuori, todella lupaava estetamma. Jossain vaiheessa siitä tarjottiin aivan valtavia summiakin, oli se sen verran laadukas yksilö. Kuinka sitten kävikään: tamma hajoili paikasta jos toisestakin ja siirtyi synnytysjaostoon, jossa toivottavasti suorittaa menestyksekkäästi. En ole sen koommin kuulut ratsusta mitään.

Muistan yhden kerran entisellä tallilla, kun olimme jossain mielenhäiriössä Pullukan kanssa ilmoittautuneet vierailevan kouluopen tunnille ja saimme osaksemme käytännössä väsähtäneen katsauksen. Sen ymmärtää, emme olleet koulussa kovinkaan eteviä – siis YHDESSÄ. Samassa ryhmässä oli iso kimo ruuna, jota opettaja kehui maasta taivaaseen. Sinne taivaaseen se taisi sittemmin lähteäkin, joku mystinen hermovika sillä ilmeni.

Ensimmäinen heppani oli kerran kahdeksan vuoden aikana ep, silloin epäiltiin vanhaa jännevammaa. Käpälä parani muutaman viikon levolla. Väärä hälytys. Toisella hevosellani oli jännevamma, yskä, joka oli niin kova, että hevo melkein kaatui, useampi ähky ja toki selkä kipeä liian kapeaksi jääneestä satulasta. Siinä tuli jo hieman harjoiteltua hevosen omistamista. Kerää koko sarja!

Näistä ratsuista olen oppinut sen, että pikkuasioihin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta ei heti tarvitse rynnätä klinikalle. Jo pelkkä erilaisen tunteen tajuaminen saattaa auttaa. Myös hevosen henkistä puolta on ihan viisasta seurata. Joitain hevosia ei riivaa koskaan mikään, toisilla menee pienestäkin kuppi nurin. Mitä paremmin tietää mistä, sen mukavampaa yhteiseloa sen kanssa voi viettää. Jos naapuri sanoo, että hevosesi ontuu, etkä ole itse huomannut, kannattaa alkaa tarkkailla omaa huomiokykyään. Epämääräisyydet tuntuvat yleensä selästä käsin parhaiten.

Oma hevonen voi olla hyvä ratkaisu jopa säästösyistä, jos hevonen sattuu pysymään terveenä. Mikäli perheessäsi on vaikkapa kolme ratsastajaa, oma heppa on jo aika hyvä ratkaisu. Hoitajia riittää ja kulut jäävät maltillisiksi. Mikäli taas hevonen on kipeä, sen pitää ymmärtää kuuluvan asiaan. Hevosen omistaminen ratsastussyistä ei ole riittävän pätevä syy, tai on, mutta silloin oletusarvo on liian korkea. Hevosen omistaminen, koska haluaa olla hevosen kanssa, on hyvä syy. Siihen sisältyvät myös mahdolliset loukkaantumiset, toipumuiset ja hoidot. Ne kuuluvat kuvioon, turha niitä on kiroilla. Jos yhden hevosen kanssa on tuuria, toisen kanssa tuskin on. Aina jossain vaiheessa ne leviää kuitenkin pitkin, ja sellaista se on. Itsekkäistä syistä(= MINUN ON PÄÄSTÄVÄ RATSASTAMAAN PÄIVITTÄIN) ei hevosta kannata hankkia. Jos hevonen on kipeä, siitä kärsii koko perhe: äiti on pahalla tuulella kun ei pääse ratsastamaan. Voivoi.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *