Epäonnistumisia, osa 375

Terveisiä vaan kisoista! Aivan upeaa oli. Erityisesti kiittelen itseäni hienosta sekuntikellon käytöstä kahdessa ekassa luokassa. Toimitsijat olivat kaikki aivan mahtikivoja ja naurettiinkin paljon. Enimmäkseen itsellemme.

Ja sitten tuli Ståhlin ja hevosensa vuoro astua radalle. Siihen loppui hauskuus! Hevonen, joka oli toki treeneissä lentänyt esteiden yli, kielsi ekalle esteelle. Siihen loppu! Kaks kertaa meinasin pudota. Lienee onneksi lasketaan se, etten pudonnut. Ai että tekis mieli kiroilla aika paljon ja taidankin tehdä sen.

Miten tää laji on näin huono? Mikä laji ois kivempi? Missä lajissa kisakumppani ei kuole nauruun, kun minä olen kurvannut tallin pihalta pois? Haluan aloittaa sen lajin harrastamisen. Nyt. Älkää ehdottako golfia, siinä vasta pinna palaakin.

Lopetan ratsastamisen tähän, syötän hevosen koiralle. Eikö se riittänyt, että Kanada voitti Suomen? Pitikö munkin ryssiä? Nyt vetäydyn kuoreeni. Kuulemiin!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *