Miten estän hevostani liikkumasta oikein

IMG_0763

sori, heppa!

Juttelin yhtenä iltana kolleegan, eli kanssaratsastajan kanssa menneestä rupeamasta. Kaverilla oli aiemmin ollut pulmia avoväistön kanssa, ei meinannut millään ottaa sujuakseen uuden hevosystävän kanssa. Kopukka melkein yritti väittä, ettei ole lainkaan tuttu liike. Sehän ei pitänyt ollenkaan paikkansa, joten viisas kolleegani alkoi etsiä vikaa itsestään. Löytyihän se sitten: aiempi hevoskaveri oli vaatinut ehdottoman jämäkän ulko-ohjan tuen, tämä uusi taas kavahti moista pidäkettä. Luuli, että häntä jarrutetaan vallan. Väärinymmärryksen valjettua avoväistö alkoi sujua mallikkaasti. On ihanaa, kun löytää ongelman syyn ja saa ratkaistua sen.

Itse tuumin ääneen, että toisinaan tuntuu siltä, että keventäessä jarrutan Pullukkaa jokaisella askeleella. Pullukka on alkuun helposti pohkeen takana, joten kevennystä tulee helposti liioteltua, ja sitä melkein yrittää istunnallaan työntää hevosta eteenpäin. Uskon, että juuri siksi tuleekin JARRUTTANEEKSI. Tai sitten vaan kerrassaan olen niin jumissa itsekin alussa, että puristan tiedostamatta polvilla tms. Voin muuten kertoa, että hiton pyöreällä/leveällä hevosella on IHAN ERI ASIA pitää polvi irti kyljestä kuin silakalla. Pyöreän kanssa joutuu ns. tekemään asian kanssa hieman hommia, koska asento onkin yks kaks melko haastava. Haarukka saa nimittäin venyä ihan kunnolla. Muistan kun aikanaan eräs ”opettaja” sanoi minulle, että sulla on vaan niin jumissa haara, että venyttelisit vähän. En ollut varma löisinkö vai nauraisinko, sillä harva venyy haarastaan siihen malliin kuin minä, eikä vähiten siksi, että olen omistanut ns. haaraistunta-hevosen kuusi vuotta. Ei nimittän ole spagaati kaukana! (Itse asiassa taisin onnistua siinä kerran pikku tuiterissa toissa kesänä.)

Sitten onkin luontevaa siirtyä käsiin. Miten helposti tuleekaan vedettyä käsi syliin, koska omaa pitkät kädet ja hevonen lyhyen kaulan. Näin siis selitän sitä itselleni. Ja sitten kun hevonen alkaa kulkea hyvin, onkin yhtäkkiä ihan helppo pitää käsiä oikeassa paikassa. Ei tarvitse lainkaan nykiä ja sohia pitkin poikin. JA TIEDÄN,  MUUTENKIN KÄDEN PITÄÄ OLLA JOUSTAVA JA MYÖTÄILLÄ HEVOSEN LIIKETTÄ. Ollaan lapsen kanssa sovittu, että huomautellaan toisillemme jos käsi ei ole edessä. Se vaan nimittäin on niin, että istuntakin muuttuu, jos käsi asuu edessä, eikä sylissä. T.Nimim. Kokeilin, näin on.

Jos joku vielä kirjoittaa kirjan, missä neuvotaan ratsastamaan hevonen takaa eteen, sytytän itseni tuleen. Sinä päivänä, kun ihan tavallinen ratsastaja pystyy omin nokkineen ratsastamaan hevosen kuin hevosen TAKAA ETEEN, POHKEELLA KOHTI OHJAA, otan vakasti moiset vinkumiset. Tosiasiahan nimittäin on, että me tavalliset ratsastajat yritämme kaikki nämä elämämme vuodet juuri sitä, eikä sanomalla nopeudu yhtään se prosessi. Tulee kun tulee! Ei se älyn määrästä ole kiinni, eikä keskittymisenkään, vaan motoriikan ja aivojen suhteesta! Toisilla viesti menee perille heti, toisilla ei ikinä. Deal with it!

Eilen esimerkiksi hölkkäsin Pullukan kanssa pitkäst’ aikaa pitkin maneesia ja mietin, että eihän tässä ole järjen häivää. Hevonen kyntää pitkänä kuin täysperävaunurekka ja minä horjun täällä vaarallisen näköisesti eestaas. Sitten kun maltoin olla hetken haukkumatta itseäni aloin löytää yhteistä säveltä, ja pirulauta se ratsu kulki lopuksi kuin unelmien ratsu, joka se toki onkin.

Nyt sanonkin teille: suhtautukaa armollisesti, mutta analyyttisesti ongelmiinne. Yrittäkää ratkoa ongelma kerrallaan. Jos hevonen ei taivu, se voi olla jäykkä, mutta saattaa myös olla, että olet itse jäykkä ja estät sitä liikkumasta. Kiinnitäpä ensi kerralla huomio johonkin ihan muuhun kuin yleensä! Saatat saada oivalluksen. Tekis mieli sanoa ”think inside the box”, mutta en sano. (Vähän huumoria)

Jaa, ja muuten ens kerralla päivitys tuleekin taas Kavioliittoleiriltä, tällä kertaa taas Unkari ja leiri nr 3! Siihen asti, moiccu!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *