Fysikaalinen hevoinen

Ai että! Enpä arvannut, että tulen tilanteeseen, jossa suoraan sanoen nautin maasta käsin harjoittelusta hepan kanssa. Tilanne on siis seuraava: jalkatilanne ok, selkälihastilanne ok, mutta selkärangassa on vielä vaamma. Sen kanssa kuulemma kestä, kestää, kestää ja kestää. Sanoinko jo, että se kestää? Vamma on verrattavissa jänneshowhun. Että kävellään kaks kertaa maailman ympäri ja sitten alkaa helpottaa. Hevonen on varmaan mitä kiitollisin, koska saa keskittyä pelkästään lempihommaansa: syömiseen.
Eli: fysio-Heli kävi tutustumassa tilanteeseemme ja kiitteli erinomaisesta työskentelystä sähköshokkivehkeen kanssa. Tähän kohtaan tulee aplodit. Olen nero. Heli sanoi, että jos satula olisi parempi kuin sopiva, sen voisi ehkä jo laittaa selkään. Minä sanoin ei laiteta. Annetaan parantua. Ja sitten alkaa taas satulapeijaiset. Onneksi Atte lupasi lämpökameroineen lentää paikalle kuin teräsmies.

Ennen kuin aloitamme satulatieteet, on fysio-healingin aika. Ensin kävellään hepan kanssa ja tökitään sitä rytmikkäästi takakainaloon juoksutusraipan päällä – tietyllä sekunnilla. Näin takajalka astuu pidemmälle ja vatsalihas aktivoituu. Ai että! On muuten hienon näköistä. Ja sitten. Puomityöskentelyä tähän malliinhttp://www.youtube.com/watch?v=j7ySwo6WZZg. Seuraavaksi mennään pohkeenväistöllä puomien yli niin, että ne on hevosen suuntaisesti. Ei helppoa sekään!

Nyt siirrymme sisätiloihin. Siellä hepan etujalka otetaan ylös ja tuupitaan hevosta pikkusen sivuttaissuuntaan. Kun päästää, lihakset hakee tasapainon. Ihanaa! Eli mulla on täydellisen tasapainoinen ja lihaksikas hevonen, kun pääsen selkään joskus kolmen vuoden päästä. Juhuu!

Mitäpä tässä. Jos ei jaksa stressata hevosta, voi aina miettiä miten ikinä voin selviytyä puolen tunnin uutislähetyksestä – viikon päästä. *huoh* Ens kertaan! Moe.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *