Gone fishing!

Heppa lähti lomalle. Harjoittelimme ensihätään vihreän värisen nurmen syömistä, niin kuin asiaan kuuluu. Tai itse asiassa, riippuu keneltä kysyy. No, neiti Hollantilaisen kanssa aloitettiin ruokavalio pari viikkoa sitten. Se oli emännän mielestä parhaita ideoita, mitä mulla on ollut. Mumms, mums.

Ja sitten harjoiteltiinkin jo laidunlaiffia. Ensimmäisenä parivaljakkona laitsalle sujahtivat tammani ja ystävänsä Wimppu. Hetken tytöt tuijottivat toisiaan, laukkasivat laitumen päästä päähän ja päättivät: nyt aletaan. Sitten alkoi syöminen. Siitä alkoi myös merkittävä ja syvä hevosten välinen ystävyys. Joka kerta kun Paita ja Peppu otetaan sisään, he huutelevat toisilleen ”Nähdään huomenna!” Aamulle ne huutelevat ”Muistaksä eilen!” Sitten päivä ollaan taas hiljaa ja syödään. Melko hyvä elämä, tytöillä.

Tilanne on siis käytännössä se, että hevonen on onnellinen, venyttää selkälihaksiaan, lepää ja lihoo. Omistaja ainoastaan lihoo. Ei veny mikään muu kuin paita. Mutta! Eipä hätää: omistaja lähteekin Afrikkaan kymmeneksi päiväksi. Siellä on kuulemma ruoka kortilla ja sitäkin vähääkin kannattaa varoa. Eli: mähän laihdun! Oujee. Hyvä meno.

Kävin muuten äskettäin Hämeen Ratsastajien tallilla Aulangolla. Olen käynyt siellä ekan kerran olisko ollut vuonna 1975, ja voin kertoa, että nyt näytti talli paremmalta kuin koskaan! Hyvin on pistänyt uusi omistaja tuulemaan. HämR aikoo julkaista myös kirjan historiastaan. Siihen tulee meikäläisenkin edesottamuksia enimmäkseen 70-luvulta. Huippua!

Afrikan jälkeen, eli 19.6. jälkeen palataan taas asiaan. Moi!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *