Harry Potter ja Liekehtivä Puolipidäte

 

Siinä ollaan varmasti puolipidätepäissään.

Siinä ollaan varmasti puolipidätepäissään.

Eräs lukija toivoi analyysiani puolipidätteestä. Olin mahtaillut sillä, että olin tajunnut mikä se on. Ja tottahan se oli – siinä hetkessä. Hetkihän oli nimittäin se, kun ryttarjumpassa vedettiin lapaluita yhteen niin, että olkapäät olivat rennot ja rintaranka suorassa ja vatsalihakset tiukkana. Jumppaope piti sormea siinä kohdassa lapaluiden välissä, josta piti löytyä lihas. Löytyihän se, mutta samalla olkapäät pompsahtivat mukana taakse. Ja kas, silloinhan rentous käsivarsista lensi ulos avoimesta akkunasta. Jatkoin siis harjoittelemista ja sen yhden perkuleen lihaksen löytämistä. Seuraus oli se, että nyt on lapaluiden väliset lihakset (vai onko niitä yksi?) olleet jumissa jo useamman viikon. Kai ne jumiin menee jos ne yhtäkkiä joutuu johonkin tehtäviin kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen.

Harjoiteltiin open kanssa myös ohjista vetämistä kuminauhan kanssa. Se on muuten hyvä harjoitus. Ope piti kuminauhan toisesta päästä ja minä pidin ”ohjista”. Sitten piti tiukentaa vatsamakkara (sisempi vatsalihasto), vetää lapaluut taakse ja alas ja pitää rintasuorassa, ei antaa sen pullistua. Näin puolipidäte onnistui hienosti ilman, että kädellä nyittiin yhtikäs. Hirveän onnellinen olo! Muistin se ratsastaessakin useamman minuutin. Sitten alkoi tämä: ai niin jalat, ai niin kädet, ai niin rentous, ai niin vatsa, ai niin katse, ai niin istuinluut, ai niin kantapäät. Muistan joskus autokoulussa (v.1987) olleeni huolestunut, että miten hitossa voi samaan aikaan hallinnoida rattia, vaihdekeppiä, KOLMEA poljinta, peilejä ja tietä. Vaikutti aivan mahdottomalta. No mutta sehän on ihan paperia ratsastukseen verrattuna.

Tottahan toki olen kokenut niitäkin hetkiä, jolloin kaikki sujuu kuin tanssi ja näyttääkin tanssilta. Ongelma vain on se, etten yhtään tiedä mistä se on milloinkin johtunut. Olen kerran nuoruudessani päässyt saletisti valmennusrinkiin siksi, että sain KERRAN suomenhevosruuna Hanneksen menemään peräänannossa. Kerran. Opettaja tod.näk. toivoi, että se tapahtuisi toistekin. No ei se sitten mennyt ihan niin, ainakaan muistaakseni. Voiko olla ratsastajana hyvä, jos onnistuu vain kerran kuussa ja jouluna?

No niin, nyt kun ollaan purettu tämä puolipidätteen illuusio, voidaan siirtyä siihen mitä tarkoittaa ASETTAA HEVOSELLE PAINETTA. Siis antaa pohkeita vai ja pidättää (puoli-?) samaan aikaan? Vai mitenkä? SISÄPOHJE PITÄÄ SAADA LÄPI, eikö totta, ja voi hitto kun en saa. Useinhan se johtuu siitä, että keskistyn niin hanakasti siihen sisäpohkeeseen, että koko muu kroppa kiertyy aivan mystiselle kikkuralle. Olen huomannut tämän ihan PEILISTÄ. Näyttää muuten melko törkeältä.

Huomaako mistään, että ratsastuksellinen itsetunto on taas vähän jossain? No kun en ole päässyt maastoon kahteen viikkoon, niin alkaa ihan selkeästi sirittää. Keskiviikon jälkeen alkaa helpottaa, yritän silloin ehtiä maastoon ennen töitä. Iloisia harjoitushetkiä kaikille puolipidätteen parissa!

 

T. WINNER

PS. Ensi kerralla puhutaan siitä saako opettajan kanssa avata dialogin vai ei.

img_3850

Kommentit
  1. 2

    Tuija sanoo

    Eikä! Voitsä? Ihqua, oon lainannu HIHS:ssä penkkiäni voittajalle :). Onnea ihan hirveesti!

  2. 3

    sanoo

    Täällä oltiin pitkästä aikaa maneesissa. Ja kehitystäkin on kuulema tapahtunut sitten viime kauden. Uteliaana peilistä katsomaan kesken harjoitusta (se kuulu pohje läpi). Lopputunnin varoin visusti katsomasta, aika järkky. Tai vilkuilin vain loppukäynneissä hienoa hevostani ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *