Häsläämällä kesäkuntoon!

Nalle, Pulde, Masa.

Nalle, Pulde, Masa.

Lähdettiin tänään porukalla maastoon. Meni kaverin Masa-hevosella, lapsi Pullukalla ja Aimo (nimi muutettu) Nallella eli Nalbertilla. Pulukkahan on tunnetusti maailmannainen, ei hötkyile uusista tilanteista ja suhtautuu maastoiluun säyseästi. Masasta ei varsinaisesti ollut hajuakaan, mutta ajattelin, että minä jos kuka uskallan kyllä koittaa. Ja sitten porukkamme loose cannon: Nallukka. Hänellä oli kiire jo heti kärkeen. Turvallisuuden nimissä Pullukka meni etunenässä. Hän valitsee reitit ja vauhdin viisaasti. Nallen mielestä ratkaisu oli huono, sillä hänellä olisi ollut kiire. Katselin parivaljakon pyllyjä sieltä takarivistä ja tuumasin, että onpa Nallukalla kiinteä ahteri. Sittemmin tajusin miksi. Aina, kun Nalle pysähtyi, se jätti jalat vähän haralleen, jotta olisi täydessä valmiudessa singota eteen- tai ylöspäin, jos tilanne vaatii. Ei vaatinut, mutta Nalle pelasi varman päälle.

Osastossa suoritetttu ravi meni ihan mallikkaasti. Kukaan ei paennut/kaatunut/riehaantunut ja Nallekin meni ravia useamman askeleen. Jos nyt vaihtaa laukalle, niin keltä se on pois, mietti Nalle. Onneksi Masa suhtautui asiaan kovin pitkämielisesti.

Vaatimattomassa ylämäessä päätimme Pullukka etunenässä heittäytyä laukalle. Nallen mielestä idea oli hyvä, ja hänellä olikin ajatuksena olla ensimmäisenä perillä. Pullukka on kuitenkin niin nopea likka, että ei siitä ihan miten vain ohi mennä. Niinpä Nalle myöntyi paikoin napakoillekin pidätteille ja lähes pysähtyi, jolloin me Masan kanssa meinattiin tussahtaa Nallen pyllyyn. Jouduimme käyttämään amerikkalaisia piilolihaksia pysyäksemme tasapainossa ja ennen kaikkea laukassa, vaikka välillä pysähdyttiinkin laukkaamaan paikalla. Vaan mitäpä sitä ei kesälihasten eteen mies tekisi, mietti kaiketi Nalle, joka pinkaisi taas uuteen nousuun. Koko tämän ajan Pullukka oli kyntänyt tasaisella vauhdilla, avoimin korvin kohti tulevaisuutta ja mäennyppylää. Siellä vauhtiin pistettiin stoppi. Ja taaskaan kukaan ei kaatunut/romahtanut/pudonnut/kuollut! Maastoilu on ihanaa.

Kotimatka tultiin samaa reittiä, joten voitte kuvitella mitä pyöri Nallukaisen päässä: ”Olen myöhässä. Saan potkut. En ehdi. Pitäis olla jo. Tästä ei tule mitään. Miksette päästä minua kotiin. Minun on mentävä.” Muut hevoset nauttivat kevään tuoksuista ja Masa lisäksi kannoista, jotka olivat hänelle jännyyden huippu. Ei niistäkään jaksettu riehaantua, mutta sentään katsoa tarkemmin. Että oikein kanto! Jopas nyt! Kas kas! Pullukka vihelteli äänettömästi ja tod.näk. mietti, että harvoin sitä on näin vatipäisten poikien kanssa liikenteessä. Että mihin tollakin lihaskimpulla on kiire ja toi toinen toljottaa kantoja. Pliis.

Summa summarum: Nalle on hyvässä lihaksessa, koska ei jätä käyttämättä yhtäkään lihasta maastoretken aikana. Pullukka ja Masa taas osaavat nauttia elämästä kevyesti hengitellen, joten lihas jää saamatta. Voi meidän pulleita, ihania, tyyniä eläimiä!

Näkymä Pullukan seljästä.

Näkymä Pullukan seljästä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *